Mideissä ja senioreissa lähes kaiken mahdollisen saavuttanut Vauhkonen käy ”kilpagolfarin käsikirjan” täydellisestä esimerkistä.
Ari Vauhkonen on varsin mielenkiintoinen pelaaja kotimaisilla kilpakentillä. Hän löi ensimmäisen kerran golfpalloa 37-vuotiaana, ja edusti Suomea jo kuusi vuotta myöhemmin Mid EM-joukkueturnauksessa. Menestystä on tullut säännöllisesti yli 20 vuoden ajan, eikä pian 65 vuotta täyttävällä espoolaisella ole aikomuksia hellittää.
Vauhkonen ei varsinaisesti osaa selittää, miksi hänestä tuli varttuneemmalla iällä eliittitason amatööripelaaja.
”Ensimmäisistä lyönneistä lähtien homma tuntui luonnistuvan ja sopivan itselleni, sen tarkemmin asiaa on vaikea perustella. Luultavasti entisestä jääpallotaustasta oli jonkun verran hyötyä”, hän sanoo.
Vauhkonen tutustui lajiin vuonna 1989 oltuaan HIFK:n juniorijääkiekkojoukkueen kanssa Vierumäen urheiluopistolla leireilemässä. Jo seuraavana talvena hän auraili Raimo Myyryläisen, Teuvo Ruutun ja nykyään liittovalmentajana toimivan Pasi Purhosen kanssa harjoitusviheriön korviketta Espoossa Lakiston kentällä.
”Siihen aikaan ei täällä vielä ollut harjoitushalleja. Tajusin jo alussa, että golfia on harjoiteltava ympärivuotisesti, jos lajin haluaa oppia kunnolla.”
Tätä ajatusta Vauhkonen on noudattanut tunnollisesti näihin päiviin saakka.
On koko ajan tiedostettava mitä ja miksi kulloinkin tekee.
Hän harjoittelee driving rangella 3–4 kertaa viikossa, ja kysymys ei ole mistään hätäisistä käynneistä.
”Treenaan 2–4 tuntia kerrallaan. Rangella en tyypillisesti käytä muita mailoja kuin pitching wedgeä ja draiveria. Toisinaan voin lyödä samalla mailalla 2–3 ämpärillistä palloja putkeen.”
Vauhkonen pelaa joskus mielikuvituksellisesti koko kentän läpi rangella tiiltä viheriölle ja pyrkii muutenkin harjoituksissaan jatkuvaan tavoitteellisuuteen.
”On koko ajan tiedostettava mitä ja miksi kulloinkin tekee. Joskus chippiviheriöllä meinaa tulla myöhäinen ilta vastaan, kun olen päättänyt olla lähtemättä kotiin ennen kuin saan chipattua vähintään yhden pallon griinin jokaiseen reikään.”
Yhtenä tärkeänä harjoitteena Vauhkonen pitää niin sanottua kelloharjoitusta, jossa hän itse on ikään kuin kellotaulun keskellä ja svingaa wedgellä kello yhdeksästä yhdeksään, kymmenestä kymmeneen ja niin edelleen. Tällä vaativalla harjoituksella hän pyrkii edistämään lyöntiensä pituuskontrollia.
Ennen kilpailua Vauhkonen nuotittaa kentän yksityiskohtaisesti viheriöltä tiille päin, kun ei halua jättää mitään sattuman varaan: ”Itselleni nuotitus avautuu parhaiten käänteisesti. Näen sillä tavalla selkeämmin avausten suotuisimmat pudotusalueet.”
Lopusta huolehtii hänen maailman parhaaksi caddieksi nimeämänsä Sirkka-vaimo.
Vaatimustaso yrityksessä oli kova ja opin vaatimaan paljon myös itseltäni.
Tavoitteellisella urheilijalla pitää olla kunnianhimoa, jotta voi saavuttaa jotakin. Sitä Vauhkoselta ei puutu, sillä hänellä on koossa hulppeat 37 SM-mitalia – eniten kultaisia. Lisäksi hän on saavuttanut kolmen viime vuoden sisällä kaksi senioreiden EM-joukkuemitalia. Ensimmäinen Mid Tourin osakilpailuvoitto tuli vuonna 1994 ja midien EM-kisajoukkueeseen hänet valittiin ennätykselliset 15 kertaa.
Ahkeruus ja tahto menestyä lienevät peräisin työelämästä, jossa Vauhkonen palveli samaa työnantajaa 48 vuotta. Hän toimi teknisen kaupan monialayrityksen myyntijohtajana luotsaten 50 henkilön myyntitiimiä.
”Vaatimustaso yrityksessä oli kova ja opin vaatimaan paljon myös itseltäni. Asetetuista myyntitavoitteista en halunnut tinkiä.”
Seniorimaajoukkueen tukipilari viettää rangella 2−4-tuntisia harjoitussessioita. Kuva: Heikki Hallaranta
”Paljon tuli tehtyä reissuhommia eri puolilla Suomea ja töitä paiskittiin usein kellon ympäri. Bägi oli mukana, ja jostain aina löytyi range, että pääsi illansuussa vähän rangen kulmalle harjoittelemaan.”
Eläkepäivät koittivat puolitoista vuotta sitten ja lähes samanaikaisesti Vauhkonen aloitti saliharjoittelun. Lisäksi hän huolehtii kunnostaan kävelemällä, hiihtämällä ja pelaamalla kaukalopalloa.
”Mailanpään nopeus hidastui jonkun verran saliharjoittelun vuoksi. Painojen kanssa treenaaminen kangistaa, mutta luulisin, että nopeus on palaillut taas ennalleen. Pitäisi käydä mittaamassa. Toki venyttelyä olisi hyvä tehdä paljon enemmän.”
Tasoituksella + 0,2 pelaava Vauhkonen pitää Suomen seniorigolfin kilpatasoa hyvänä ja uskoo sen nousevan vuosi vuodelta. Yksi keskeisistä syistä on senioreiden uusi alaikäraja, joka pudotettiin 50 vuoteen.
”Hienoa, kun tulee uutta porukkaa Finnish Senior Tourille. Monet ovat ennestään tuttuja midin kisoista. Saa jo tosissaan tehdä hommia, että pääsee kymmenen joukkoon.”
Seuraava kierros on kestotavoitteeni.
Hän sijoittui Mid Tourin kauden ensimmäisessä kilpailussa Vuosaaressa neljänneksi jättäen taakseen muun muassa Euroopan kiertueella pelanneen Mika Piltzin. Mainio saavutus, sillä Vauhkonen on mid-ikäluokan nuorimpia pelaajia 35 vuotta vanhempi.
Vauhkonen on saavuttanut tällä kaudella yhden voiton sekä M60- että M65-kiertueella. Jälkimmäisessä, Lakistossa pelatussa kilpailussa hänen tuloksensa oli 72 (+1).
”Viime vuoden tuloskeskiarvoni oli 73,6, mutta en ole asettanut tänä vuonna tulosten tai sijoitusten suhteen erityisiä tavoitteita. Annan mennä vaan suurempia miettimättä, seuraava kierros on kestotavoitteeni.”
Parin vuoden takaisen M55 SM-lyöntipelin mitalikolmikko vasemmalta lukien: Ari Vauhkonen, Peter Kaske ja Tapani Saarentola. Kaske pelaa Vauhkosen tavoin Suomen joukkueessa ensi viikon EM-turnauksessa.
Varttuneiden golfin pelaajien on (tai olisi) kiinnitettävä eri tavalla huomiota liikkuvuuteen ja lihashuoltoon nuorempiin verrattuna. Hän pitää kuitenkin suurimpana ongelmana sitä, että monet kilpakumppanit aliarvioivat ravinnon ja nesteiden merkityksen kilpailun aikana.
”Nestettä pitäisi nauttia lämpiminä pelipäivänä pari desiä per väyliä, eikä syömistäkään saa unohtaa. Olen usein katsonut vierestä, kun hyvin pelanneen kaverin peli kaatuu energian puutteeseen viimeisillä rei’illä.”
”Liikkuvuus ja tasapaino ovat myös tärkeitä. Itse harjaan hampaitani, niin että puhdistan yläleuan hampaat yhdellä jalalla seisten ja alaleuan hampaat toisella jalalla seisten. Samalla periaatteella voi toimia vaikka kenkiä jalkaan laittaessa. Se kohentaa tasapainoa, joka on golfissa keskeinen ominaisuus.”
Vauhkonen pääsee seuraavan kerran kunnon testiin ensi viikolla Puolassa pelattavissa ESGA:n EM-joukkuekilpailuissa. Suomen championship-joukkue puolustaa Gdanskissa viimevuotista pronssitilaansa.
”Mitalia lähdemme luonnollisesti nytkin hakemaan. Postolowon kentältä on hyvät muistot, sijoituin siellä midien henkilökohtaisissa EM-kisoissa neljänneksi vuonna 2008.”
Kilpailu käynnistyy keskiviikkona ja päätöskierros pelataan juhannusaattona. Maanantaina kisapaikalle matkustavassa Championship-joukkueessa pelaavat Vauhkosen lisäksi Thomas Antila, Peter Kaske, Juha Koponen, Pekka Lindeman ja Jaakko Malinen. Cup-joukkueen (tasoituksellinen) muodostavat Jouko Latvakangas, Alpo Mäntykorpi, Kari Nyman, Arto Salmela, Veijo Suomela ja Kari Timperi. Joukkueiden kapteenina toimii Heikki Hallaranta.
Jarkko Raski: ”Arin vedolla joutuu harvoin ongelmatilanteisiin
Jarkko Raski ihailee Ari Vauhkosen määrätietoisuutta ja lyönnin yksinkertaista tekniikkaa.
”Ari on äärimmäisen päämäärätietoinen, motivoitunut ja intohimoinen harjoittelija, väittäisin että top 10:ssä treenimäärien suhteen tässä maassa”, sanoo Vauhkosen edustaman Suur-Helsingin Golfin toiminnanjohtaja Jarkko Raski.
”Hän ymmärtää harvinaisen hyvin, miten peliä pitää pelata. Siksi olen aikoinaan pyytänyt Aria meidän kilpajunioreidemme pelivalmentajaksi.”
Myös PGA-valmentajana toiminut Raski pitää Vauhkosen pelkistettyä lyöntiä toimivana aseena kilpailutilanteissa.
”Ari menestyy, koska hänen suorituksissaan ei ole isoja heittoja. Veto on teknisesti yksinkertainen. Hänen kroppansa toimii svingissä tasapainoisesti ja sellaisella vedolla harvemmin joutuu ongelmatilanteisiin.”
Miettiessään pelinsä eri osa-alueiden suurimpia vahvuuksia itse, Ari Vauhkonen mainitsee avaukset ja yleisen varmuuden. Eniten kehitettävää hänellä riittää puttipelissä, ja tähän myös harjoittelussa on viime aikoina kiinnitetty huomiota.
Vauhkonen sanoo, että hänen lyöntitekniikkansa taustalla on maajoukkueen kapteenin tehtävistä tuttu Esa-Tuomas Malinen.
”ET on toiminut valmentajanani yli 20 vuotta ja tuntee lyöntini paremmin kuin minä. Häntä on paljosta kiittäminen.”