Vuosi golfleskenä - Golfpiste.com

24.–31.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[16][20]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Vuosi golfleskenä

Kun toinen menee, toinen jää.

Tutustuin rouvaani vuosi sitten. Ensimmäinen puhelumme sujui mukavissa merkeissä, kun kerroimme elämänsaagojemme koukeroita naurun kera. Äkkiä rouvani madalsi ääntään. – Ja sitten se pahin, hän ilmoitti haudan vakavana. Huolestuin, koska rouva oli tuntunut hyvin hauskalta neidolta. Hermostuneena mietin, minkä maamiinan hän oli jättänyt viimeiseksi. Aikamiespojan? Kuuden kissaa katraan? 13 gerbiiliä ja nurkkiin jääneen isoäidin? – Pelaan golfia. – Kuulostaa seksikkäältä, sanoin spontaanisti ja helpottuneena. – 57-vuotias eronnut kirjanpitäjä ei ollut niin seksikäs, rouvani nauroi. Sopersin jotain epämääräistä. Rouvani oli huolissaan, kuinka suhtautuisin hänen aikaa vievään aktiviteettiinsä. Ilmoitin, ettei hätää, minulla oli paljon omia harrastuksia, kuten Formula 1 ja sisäily. Seuraavalla viikolla yritin tavoittaa rouvaani lauantaiaamuna. Puhelin pirisi, mutta kukaan ei vastannut. Vainuni sanoi, että rouvani oli golfkentällä. Soitin parin tunnin kuluttua uudelleen. – Joo, olin tuolla puutarhassa, en kuullut soittoa, rouvani selitti liian ohimennen. Romanssi alkuvaiheessa puhelin on yleensä liimattu käteen, ellei siinä ole jo golfmailaa. Selitys varmisti asian, hän oli ollut pelaamassa. Rouvani tunnusti asian vasta kuukausien kuluttua, kun suhteemme tasoitus oli laskenut singelitasolle. *** Kesän myötä sain pikakurssin golftermistöön. Sanat birdie, eagle ja albatrossi toistuivat rouvani puheissa. Välillä luulin kuuntelevani lintubongarin kertomuksia. Pian otin golfin perussanaston haltuuni, ymmärsin mitä tarkoittivat par, händärihuijari, golfetiketti ja bogi. Mitä laajemmin sain sanaston haltuuni, sitä alemmaksi tunsin tasoitukseni putoavan. Ilman ainuttakaan lyöntiä. Aloin katsella golfia myös televisiosta ja hurrata upeille avauksille ja onnistuneille puteille. – Voi luoja, sanoi teini-ikäinen poikani ja soitti sähkökitaralla AC/DC:n kappaletta Highway to Hell. *** Rouvani pelaaminen oli mielestäni yllättävän maltillista, ottaen huomioon, että golf oli vahvasti addiktoivaa. Tosin en tiedä, kuinka monta kertaa hän jätti kertomatta olleensa mailanvarressa. Suhteemme svingille jäi runsaasti väyliä kehittyä ja harjoittelimme myös riittoisasti lähipeliä. Sunnuntaisin rouvani pelasi ja minä tuijotin rataa kiertäviä nelipyöriä ja laitoin ruuan nälkäiselle pelaajalle. Ruokapöydässä kuuntelin kuuliaisesti, kuinka kaikki 18 väylää olivat rouvaltani sujuneet. Milloin pallo oli lentänyt bunkkeriin, milloin vesiesteeseen. – Maila ei toiminut, rouvani selitteli epäonnistumisiaan. Käsittääkseni golfmailat olivat manuaalisia, mutta jätin mainitsematta asian. Onneksi rouvani, oli tehnyt upean putin kuutosväylällä. Suhteeni golfiin pysyi kuitenkin vahvasti ulkokohtaisena. Viheriöt olivat mielestäni kauniita tiloja, meditatiivisia paikkoja, joille sopisin upeasti. Ainoa ongelma oli, että niillä pitäisi pelata. Rouvani oli viisas, eikä ehdottanut minulle golfkurssille menoa. Ajatus saisi kehittyä päässäni aivan omaehtoisesti. *** Viimein rouvani sai raahattua minut tutustumaan kotikenttäänsä. Aikaisempi konkreettinen kokemukseni golfkentistä koostui vanhan syntymäpaikkakuntani Paltamon golfklubilta, jossa kävin vessassa edellisellä kesämatkallani. Mieleeni olivat jääneet terassilla istuneet ylipainoiset äänekkäät herrat, jotka joivat toista kierrosta tasoittavia. Rouvan kotikenttä oli upea, näin itseni jo tepastelevan viheriöllä kärry mukanani laskevan auringon loisteessa. – Viikonloppuna on alkeiskurssi, rouvani sanoi. Päätin äkkiä hylätä golfcowboy haaveet ja kävin sen sijaan golfklubin vessassa. Minulla alkoi olla kaakelinen näkökulma viheriöpeliin. *** Elimme kaikki kolme, minä, rouvani ja golf, syvässä sovussa siihen asti, kunnes aloimme suunnitella talvimatkaa. Tosin rouvani oli käynyt rätkimässä palloa sisätiloissa pitääkseen svinginsä kunnossa. Rouvani ei ilahtunut rätkimisilmauksestani. Pidän auringosta ja lämmöstä, joten ehdotin matkakohteeksi Intian aurinkorantoja. Rouvani meni oudon näköiseksi. – Siellä ei voi pelata, kuului hiljainen soperrus. Mietimme Thaimaata, mutta viikon matka lentoineen olisi liian rankka. Ja niin kuin joskus käy, miehenä tavuin rouvani tahtoon ja suostuin lähtemään tammikuiselle Kanarialle. Vaikka oli vannonut, että minun talvilomakohteet alkavat lukemalla + 30. – Sama kuin tasoitukseni, rouvani sanoi. Matka sujui hyvin, jos kysytään rouvani mielipidettä. Palmupuiden koristamat golfkentät olivat upeita ja niillä paistoi aina aurinko. Neitoni peli luisti myös hyvin. Samaan aikaan minä pörräsin Las Américansin keskustassa ja yritin epätoivoisesti löytää autollemme parkkipaikkaa. Auto oli vuokrattu rouvani golfretkiä varten, mutta hän oli unohtanut ajokorttinsa Suomeen. Olisin halunnut päästä uima-altaalle nauttimaan harvoista auringonsäteistä, jotka vilahtelivat pilvien välistä, mutta näinhän minä aurinkoa ratinkin takaa. Hakiessani rouvani pois peliareenalta, tarkastin luonnollisesti golfklubin saniteettitilat, ne olivat upeimmat mitä olin golfinurallani nähnyt. Matkan jälkeen vannoin, etten lähde koskaan enää Kanarialle. *** Kun kotimaan kesä koitti ja viheriöt avattiin, rouvani ryntäsi kentälle jo heti aamutuimaan. Golf täytti elämämme täysin, rouvani ei malttanut edes syödä rauhassa, vaan täytteli samanaikaisesti tuloskorttiaan grillirasvat sormissaan. Yritin turhaan huhuilla hänen katsettaan esille lyöntitulosten lumosta. – Vihaan golfia, sanoin lopulta myrkyllisesti. Rouvani sai viimein katseensa ylös lyöntiluvuistaan ja tuijotti minua. – Sitten meille tulee paljon ongelmia. Pelasin viime kesänä vähän, nyt aion pelata paljon. Johtuen epäosallisuudesta rouvani ja minun yhteiselämään, aloin vakavasti suunnitella golfkurssille osallistumista. Vanha totuus piti jälleen paikkansa, if you can’t beat them, join them. Sain rouvaltani selkeät ohjeet milloin ja kenen kurssille minun tulisi osallistua. Ilmoittauduin kurssille ja rehentelin jo työpaikallani aloittaneeni golfinpeluun, vaikken ollut vielä edes koskenut golfpalloon. Viljelin puheessani epäluontevasti golfslangia, singeleitä ja chippejä. Lähityötoveri luuli minun jääneen sinkuksi ja syövän lohdutuksekseni perunalastuja. *** Minua kuitenkin huoletti golfin addiktiovaikutukset, kuinka meille jäisi rouvani kanssa voimia ja aikaa keskinäiseen lähipeliin. – It´s better than sex, rouvani nauroi. Olin kuullut saman lauseen Trainspotting-elokuvassa, jossa kertalaakista koukuttavasta huumaavasta aineesta väitettiin samaa. Hetken aikaa olin huolissani jopa lähipelitaidoistani, mutta huoleni häipyivät, kun rouvani ehdotti pikaista siirtymistä griinille. Lähipelin jälkeen odotin golfin aloittamista hartaasti. Jos joku vielä voittaisi yhteisen puttailun kotiviheriöllä, niin se täytyi ehdottomasti kokea. Jukka Jalkanen

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje