Vierumäen golfilla on melkoisen lyhyt, vain 20-vuotinen historia. Syyskuussa 1986 urheiluopiston hallitus päätti strategiaristeilyllään rakentaa golfkentän ja aloittaa myös golfkoulutuksen. Vierumäestä on kehittynyt nopeasti maamme suurin golfin koulutuskeskus ja 80-luvun lopulla valmistuneen Classic Coursen sekä 9-reikäisen par-3 kentän jatkeeksi alueella avattiin kesäkuussa suunnittelijansa mukaan nimetty Cooke Course. Vierumäelle Helsingistä ajettaessa uusi kenttä sijoittuu tien molemmin puolin. Alunperin tasaiseen maastoon jossa on tehty valtavia maansiirtotöitä. Tavoite oli tehdä Jan Cederholmin suunnitteleman Classic Coursen vastapainoksi toisentyyppinen kenttä. Suunnittelijaksi valittiin kanadalainen Graham Cooke jonka työnjälki näkyy, kentällä on särmää ja luonnetta. Jo klubitalolta kentälle päin katsoessa visuaalinen vaikutelma on rauhoittava ja kiehtova. Linkstyyliä on onnistuneesti haettu. Väylillä on leveyttä riittävästi, karheikkojen jälkeen heinä on tarkoituksella kasvatettu pitkäksi. Viheriöillä on kokoa ja myös muotoja. Pelaajalle syntyy, tai ainakin pitäisi syntyä, heti kierroksen alkuvaiheissa mielikuva että arkkitehdilla on selkeä ajatus ja visio. Ammattimies on ollut asialla eikä hän ole halunnut tehdä pelkästään helppoa resort-kenttää, enemmänkin mieleenjäävän kilpailukentän jonka toki vähemmän osaava selvittää. Suunnitelmallisesti huonoja reikiä ei ole, pelaajan taitoja mittaavia sitäkin enemmän. Poikittaisesteitä ei käytännössä ole, pitkän heinän johdosta pallo on kuitenkin pidettävä kentällä. Hyvä pelaaja osaa arvostaa sitä, että Cooke antaa vaihtoehtoisia tapoja pelata. Voi hyökätä tai pelata ”spottipeliä”, maltillisesti kohteesta toiseen. Pitkistä avauksista on hyötyä, mutta tuloksenteon kannalta oleellista ovat lähestymiset, on hyvä olla oikealla puolella lippua tai viheriötä. Viheriöiden ympärillä on kohtuullisesti tilaa. Monipuolista osaamista tarvitaan mikäli missaa viheriön, kallistukset kummut ja notkelmat pitävät pelaajan hereillä. Cooke Coursen viheriöt olivat kesäkuussa vielä vaatimattomassa kunnossa, heinäkuun toisella puoliskolla jo huomattavasti paremmat. Huippukuntoon ne eivät kaudella 2006 ehdi. Kun griinit ovat kunnnossa tämä kenttä lukeutuu Suomessa ehdottomasti haastavuudeltaan ja pelattavuudeltaan ykkösketjuun. Maisemointiin Cooke on panostanut. Maansiirtotöitä on tehty isolla kädellä, kaikki maa-aines on kuitenkin Vierumäen omilta mailta. Reiät 2-11 kulkevat pääsääntöisesti links-tyyppisellä nummella jossa suuri vesieste raikastaa maisemaa. Suuret wasteland hiekka-alueet eivät varsinaisesti ole pelissä. Loppukierros kulkee taas perinteisemmässä metsämaisemassa. Ensimmäinen ja viimeinen reikä ovat par-viitosia. Päätösreikä on kapea, ylämäkeen loppuvaiheillaan pelattava haaste jossa avauksen on oltava tarkka, toisessa lyönnissä on jo enemmän tilaa. Kiitosta Cooke Courselle voi varauksetta antaa layoutista. Hienoja konstailemattomia golfreikiä joissa taidot mitataan. Vierumäellä voi pelata suuriakin kisoja jos näin halutaan tapahtuvan. Griinien tullessa kuntoon kenttä opettaa ja palkitsee lähipelissä. Cooke Course on myös hieno visuaalinen kokemus vaikka tasaisesssa maastossa kulkevia reikiä 2-11 olisikin liioittelua luonnehtia silmiä hiveleviksi. Pienellä mielikuvituksella kykenee siirtämään itsensä Skotlannin tai Irlannin nummille. Odotetuin reikä lienee 12:s, erittäin lyhyt par-nelonen jonka mitta miesten klubitiiltä on 227 metriä. Vesi edessä ja vasemmalla pistää harrastelijan miettimään. Cooke antaa vaihtoehdoksi rauta-avauksen ja lyhyen noston… Pitkän heinän kykenee kohtuullisella lyömisellä välttämään. Jos sinne joutuu on syytä miettiä osaamisensa tasoa, droppaaminen ulos ei ole häpeä. 
Arkkitehdin näkemys siitä että istutettu kaunis, mutta raskas heinikko kuuluu kenttään on hyvin perusteltu.Selvää on sekin, että napinaa tulee kuulumaan leveälyöntisiltä. Bunkkerointi on onnistunutta, syviä kuoppia ei ole ja hiekkakin tuntuu tasalaatuiselta. Vesiesteitä on vain kolmella reiällä. Ristiinpelaamisia tai vaaratilanteita ei pitäisi tulla, tilaa on reilusti. Klubitalo on toimivan oloinen, näkymä kentälle on kaunis ja ravintolapalveluihin on panostettu. Pelin jälkeen ruokailu on suositeltava mahdollisuus ja se sisältyy joihinkin paketteihinkin. Kenelle voi suositella? Mitä parempi pelaaja sitä enemmän nauttii. Ei sulje missään tapauksessa pois korkeamman tasoituksen pelaajia, Cooke Course kouluttaa olematta julma. Ehdottomasti bongauskohde jo kesällä 2006. Haasteita Vierumäen väelle? Viheriöiden kunto oli vaikeasta talvesta johtuen kentän avautuessa vain välttävä. Kenttämestareita ja kentänhoitohenkilökuntaa kouluttavalle Urheiluopistolle Cooke Coursen viheriöiden kuntoonsaattaminen on kunnia-asia. Viimeisen reiän tiiauspaikalta avautuva näkymä on pelillisesti haastava kapean väylän johdosta. Väylän vasemmalla puolella oleva hiekka-alue ei miellytä silmää, mutta on kokonaisuudessa toki vain pieni särö. Alkupään tasaisuudestaan huolimatta kierroksen jälkeen tuntee kävelleensä. Siirtymät ovat lyhyitä , Vierumälle johtava tie alitetaan kahdesti turvallisen tunnelin kautta. Kentän kiertää vaivatta reilussa neljässä tunnissa mikäli suuria tukoksia ei ole edellä.
Kohtuuhintaista pelaamista
Vierumäellä vanhalla kentällä on vuosittain pelattu yli 30.000 kierrosta, par-kolmosellakin yli 10.000. Cooke Coursen pelaajamäärien odotetaan nopeasti nousevan Classic Coursen tasolle. Jo kaudella 2007 Vierumäelle saatetaan pelata yli 70.000 kierrosta. Maa-aluevaraukset kolmannelle kentälle on jo tehty. Hyvin todennäköistä on se, että vajaan kymmenen vuoden kuluttua alueella on 54+9 reikää, joka nostaisi sen ohi Pickalan Pohjoismaiden suurimmaksi myös reikämäärältään. Golfarien koulutuskeskuksena Vierumäki on ollut suurin Skandinaaviassa jo vuosikausia. Cooke Courselle henkilöosakkeita on vielä kaupan, yhtiö on jo käytännössä velaton. Urheiluopiston rehtori Tapani Ilkka uskoo suuren osan pelaajista olevan paitsi osakkeenomistajia, myös vieraspelaajia, yksittäisiä kävijöitä ja yrityksiä. -Golf elää Suomessa suurta murrosta ja verottaja joudutti kovasti omalla toiminnallaan lajin eteenpäinmenoa. Kun seuroihin otetaan enemmän väkeä lisääntyy myös vieraspelaaminen. -Greenfeepelaajista käydään tulevaisuudessa erittäin kovaa kilpailua. Hinnat laskevat, tulee tarjouksia ja paketointeja.Kentillä on loma-ajan ulkopuolella melkoisesti kapasiteettia, tyhjää tilaa ja sitä kannattaa myydä vaikka vähän edullisemminkin. -Tulevaisuudessa jopa 15-20 euron pelimaksut hiljaisina aikoina tuleva yleistymään, Ilkka uskoo. Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Tapani Ilkka näki 80-luvulla golfissa suuren mahdollisuuden Vierumäen kehittämiseksi. Yhdessä Aimo Näräkän kanssa hän visioi malleja golfin tuomiseksi osaksi Urheiluopistoa. Silloinen hallituksen puheenjohtaja, Veikkauksen toimitusjohtaja Jukka Uunila ei tuntunut ajatukselle kuitenkaan syttyvän. -Ratkaisevaa oli hallituksen strategiaristeily Ruotsiin syyskuussa 1986. Vierailimme muutamalla golfkentällä ja Uunilakin pääsi haistelemaan golfkenttien ilmapiiriä. Hän oli tuohon aikaan kovasti huolissaan siitä mitä alkaisi harrastaa eläkkeelle päästessään. -Kun Uunila tarttui mailaan ruotsalaisen kentän rangella ja onnistui rautayhdeksikölllään lyömään varsin onnistuneesti saimme paluumatkalla nuijittua päätöksen. Uunila oli myyty lajille ja tämä muodostui lähtölaukaukseksi Vierumäen golfille, Tapani Ilkka muistelee.