Golfia uudessa paketissa? - Golfpiste.com

19.5.–26.5. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][15]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Golfpiste

Golfia uudessa paketissa?

En ole tällä kirjoituksella haastamassa sen paremmin Buddha Palmista kuin Lassi Tilanderiakaan täällä blogi-palstalla, mutta jotenkin tässä viime aikojen keskusteluja seuranneena tulee mieleen kiteyttää näitä juttuja vielä kun lumikin on turvallisesti maassa, eikä tarvitse junailla mitään tuolla kentällä. Itse asiassa tänään on ”lomapäivä”, vaikka ajatukset golfissa näyttävät pyörivänkin. Huomenna taas Taliin klubitaloamme remppaamaan! Golfin uudelleen paketoimisella on siis näissä yhteyksissä tarkoitettu lähinnä 18-reiän hylkäämistä virallisena pelinä. No, ei tarvitse kauheasti lisää miettiä kun oivaltaa, että eipäs ihan helppo rasti ole muuttaa muutaman vuosisadan ja yli 35.000 golf-kentän perusfilosofiaa. 9-reikään siirtymiseen voisi teoriassa olla saumoja, jos kaikki kentät olisi tehty links-hengessä tai muuten niin, että käydään klubilla kääntymässä. Valitettavasti näin ei ole, ei edes Suomessa. 12 reikää on sitten jo haastavampi uudistus, puhumattakaan 3*6 formaatista, joka olisi 12 reikäiseen siirtymisen kannalta suotuisin layout nykykentillä. No can do! Eli mitäs jos hyväksyisimme sen, että golf on ja pysyy 18-reikäisenä pelinä, mutta oman ajankäytön ollessa rajallinen, sitä voi pelata ”pienempinä annoksina”, aivan kuten nytkin. Pieni uudistus voisi tosin olla esim. 9-reiän tulosten nostaminen tasoituskelpoisiksi myös tasoitusryhmässä 3 (hcp 11,4 – 18,4). Voisi myös harkita soveltuvasti jonkun muun reikämäärän käyttämistä tasoituskierroksen määritteenä. Esim. Talissa varsin yleisesti pelataan 14 tai 16 reikää (päätyvät lähelle klubia). Eli mikäs estäisi kahden tai neljän viimeisen reiän laskemista á 2 pistettä per väylä, aivan kuten 9-reiän tuloksetkin 18-reikäiseksi muutettaessa? Pelattava reikämäärä tulisi tietenkin merkkarille etukäteen ilmoittaa, sehän nyt on selvä. Lassi puolestaan nosti esille hitaan pelaamisen loppumisen. Pelitahti eli ”Pace of Play” on ollut ja näemmä tulee olemaan kestoaihe, sekä tuon kuuluisan ”ajanpuutteen”, että kentällä viihtymisen näkökulmasta. Itse en innostu siitä, että pelaamista ehdoin tahdoin pyritään nopeuttamaan, mutta pelin tasaisen varman etenemisen ja sujuvuuden suhteen olen ehdottomasti kaikkien konstien takana. Se on kaikkien etu. Mitä sen suhteen sitten voidaan tehdä? Tärkein asia on mielestäni asian tiedostaminen ja sitä kautta toisten huomioiminen. Oivallus siitä, että golf on peli, jossa kierros tulisi pystyä olosuhteista (kentän layout, autolla vai ilman, sää, jne.) riippuen pelata n. 4 tunnin ajassa. Siis ”minä itse” ja pelikaverini siinä mukana. Nopeimmat kiertävät kentän neljän hengen porukallakin 3,5 tuntiin, joillain kentillä siihen menee 4,5 tuntia. Tärkeintä olisi kuitenkin etenemisen tasaisuus, ei sinänsä itse aika. Jos voisi luottaa siihen, että yli 5 tuntia ei mene koskaan, kaikilla olisi kivaa. Pelinopeuden säätelyyn ja siinä pysymiseen on useita tekijöitä. Lassi listasi jotain oleellisimpia ja totta tosiaan, yksi helpoimmista ideoista on antaa kaverille ”gimme” harkkarundeilla. Turhan usein näkee suomalaisten puttaavan aina reikään, vaikka mitään ei ole enää pelastettavissa, ei edes sitä yhtä bogey-pistettä. Tämä lienee sitä ”Hiellä on Sinun leipäsi ansaittavan” -asennetta. Ei pallon nostamisessa 20 cm reiästä ja putin antamisessa itsellekään ole mitään pahaa (jopa pb-kisassa, kun pojot on loppu). Griinillä on paljon ajansäästömahdollisuuksia, mutta myös sen lähettyvillä. Kun on riittävän monta kertaa yrittänyt griinibunkkerista ja muu porukka odottaa jo puttaamistaan, voi antaa heille suosiolla pelivuoron ja todeta, että ”mulle riitti” ja keskittyä seuraavaan avaukseen. Veikkaan, että onnistumisen mahdollisuus saada joku piste seuraavalta väylältä jopa kasvaa. Itse nostaisin tähän keskusteluun kuitenkin vielä oikealla tasoituksella pelaamisen ja pelaamisen oikealta teeltä. Tasoitusten suhteen onkin käyty mukavasti keskustelua, ei vähiten tasoitusten vuositarkistusten kautta. Se, että sen kautta esim. pitkään liian alhaisella tasoituksella pelaavien tasoitus on noussut vihdoin yhdellä rytinällä esim. sen 2 pykälää lisää, on itse asiassa tämän asian parhaita puolia (suurin kriittisyyden aihe on mielestäni tasoitusten alentaminen aiheetta). Aiemmin oli sellainen ”sääntö”, että hcp voi nousta vuodessa vain 2 pykälää. Nyt näyttää siltä, että tasoitus oikeasti voi korjaantua ensin pelatuilla kierroksilla ne omat napsut ja sitten vielä tarpeelliset lisänapsut tässä vuositarkastuksessa. Hyvä niin, koska jokaisella tulisi kai olla oikeus (ellei jopa velvollisuus) pelata golfia omalla, ”oikealla” tasoituksellaan. Oikea tasoitus syntyy sillä, että jättää kortteja myös harkkarundeilta ja että pelaa suurimman osan kierroksista omien kykyjensä edellyttämältä teeltä. Ei ole mitään mieltä machoilla ja pelata väkisin teeltä, jolta pelattaessa ei ole millään par 4:lla saumaa päästä kahdella griinille. Ja näinhän suurin osa klubipelaajista (lähinnä miehistä) varsinkin uransa alkuvaiheessa pelaa. Punaisilta pelaaminen on ”naisten hommaa”, vaikka eihän se niin ole. Olisiko tässä apua siitä, että luovumme tee-väreistä ja siirrymme Kyntäjän malliin lukuihin? Siellähän aikanaan sinisten ja keltaisten vaihto päittäin oli jo pakko tehdä, juuri tästä miesten kyvyttömyydestä pelata ”normi-teeltä” pariin. Aikanaan oli puhetta Golfliitonkin taholta, jahka tähän suuntaan mentäisiin kaikilla Suomen kentillä, mutta en ole ainakaan tietoinen, että tämä olisi nyt muuttumassa. Eli valkoisin, keltaisin, sinisin ja punaisin mennään edelleen suurimmalla osalla kentistä. Auttaisiko siis esim. tasoitussuositus per tee, kuten jossain päin maailma on tapana: valkoisilta pelataan vain tasoituksilla alle 10, keltaisilta 0 – 18, sinisiltä 10 – 30 ja punaisilta aina, kun tasoitus on 36 tai yli. Siis aina, koskien myös miehiä. Alemmalta teeltä saa toki pelata, slope hoitaa kyllä pelitasoituksen. Itse asiassa punaisten raja miehillä voisi olla jopa 30, joka ehkä taas pakottaisi häpeää kokevat miehen parantamaan pelitaitojaan kohti uusia tee-paikkoja. Esittämäni rajat ovat vain hatusta vedettyjä, eivätkä perustu mihinkään tilastoihin. Mutta siis miksi näin? Jotta pelaaminen alkaisi lähempää väylää ja todennäköisyys päästä teeltä eteenpäin kasvaisi, pelinautinto lisääntyisi, nopeudesta puhumattakaan. Parin tai jopa birdien tekemisen todennäköisyys nousisi eksponentiaalisesti, jos pelaa paikasta jossa lyöntien mitta ja todennäköisyys osua ”latuun” kasvaa. Minusta meillä golffareilla on peiliin katsomisen paikka. Ei itse peliä tarvitse muuttaa. Meidän pitää vain tunnustaa omat kykymme ja miettiä, miten esim. pienellä harjoittelulla ja epämukavuusalueen sietämisellä (siis ennen kaikkea miesten kohdalla nöyrtymisellä) kaikille voisi ensi kesänä jo olla kaikilla hauskempaa Suomen kentillä? PS. Vielä on muuten pari kuukautta aikaa harjoitella sisätiloissa. Tai vaikka lukea joku golf-aiheinen ja omaa ajattelua kirvoittava kirja. Golfin sääntöjen opiskelu tai kertaaminen ei ole muuten huono idea, ajatellen vaikka pelin nopeuttamista…

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (6 kpl)

    Kari Lahtinen says:

    Hieman kommenttia tuosta tasoituskierroksesta vähemmillä rei”illä. Aika monelle golf on fyysinen peli. Paketin pitäminen koossa tuon 18 reiän ajan on iso haaste niin fyysisesti kuin henkisestikin. Liiankin usein huomaa niin itsensä kuin pelikavereidenkin hieman hyytyvän kierroksen loppupuolella ja tulossa oleva huippukierros kaatuukin kahteen bogiin ja yhteen triplaan niillä kolmella viimeisellä reiälle. Yhdeksän reikää ei kerro likimainkaan koko totuutta pelaajan kyvystä tehdä 18 reiän tulos. USGA:n tasoitusjärjestelmässä käytetään tuota Markun ajatusta 2 pistettä per pelaamatta jäänyt reikä. Siellä muistaakseni vähintään 13 reikää pelattuaan pelaaja voi rekisteröidä kierroksensa tasoitukseen vaikuttavaksi 18 reiän tulokseksi ynnäämällä pelaamatta jääneille rei”ille nk. oletustuloksen verran lyöntejä, ts. 2 bingopistettä per reikä. Tämän järjestelmän heikkoutena pidän edellisessä kappaleessa kuvailemaani vaatimusta kyetä pelaamaan koko 18 reikää tietyllä tasolla. Pelaajallahan on tuossa mahdollisuus pudottaa tasoituksensa vitoseen pelaamatta koskaan täyttä 18 reiän kierrosta. Kuvaako se pelaajan oikeaa potentiaalia?

    Markku Ignatius says:

    Kiitos Kari kommentista. Enpä ole tuota USGA:n systeemiä tutkinutkaan tarkemmin sitten aikojen, jolloin USA:ssa asuessani itsellänikin oli heidän systeemin mukainen tasoitus. http://www.usga.org/HandicapFAQ/handicap_answer.asp?FAQidx=10 Tuolta linkistä löytyi tuo fakta, eli 7 reikää riittää siellä ”9 reikäisen” ja 13 pelattua reikää ”18 reikäisen” rundin tuloksen laskemiseksi tasoituksen suhteen. Pidemmälle kun sinne sääntöihin sukeltaa, löytyy sieltä jopa muita huojennuksia (mm. annetut putit), joilla kyllä olisi meilläkin iso ero ”tukkapipoiseen” tasoituslaskentaan täällä Suomessa ja EGA-alueella. En tiedä oliko tuo viittaus tasoituksen laskemisesta viiteen ilman yhtään 18 eiän kierrosta sekin noita USGA:n juttuja, mutta ainakin itse ehdotin tuota max 11,5 tasoitukseen asti pudottamista vajailla rundeilla. Mutta, mutta, ehkä tuo nykyinen 4 ryhmään rajaaminen on sittenkin ok. Sen verran pelaajia on juuri tuossa 3 ryhmässä, jotka noita pistebogey-kisojen palintoja tyypillisesti rohmuaa. Oikeilla tai väärillä tasoituksillaan.

    Petteri Peukku says:

    Kentillä missä ”pace of play” ei ole mikään huolenaihe, näkyy aina useampia ”Player Assistant”eja. Mitäpä jos te golf-klubien johtajat ja päättäjät ajattelisittekin asian niin, että slow play on klubinne ongelma ja osa asiakaspalvelua? Teidän tuote on ”hidas”. Ihmiset kun tekee ja on aina tehneet mitä niiden annetaan tehdä. Niin myös golf-kentillä. Ykköstiille asiallinen mutta hauska startteri ja sinne kentälle vähintään kolme kiertävää herrasmiestä, jotka pitävät huolen siitä, että peli sujuu ja hitaat pelaajat hoputetaan eteenpäin (toki ystävällisesti) ja ongelmaryhmät kirjataan ylös. Ei nämä vaikeita asioita ole, jos niitä osaa katso oikealta kantilta.

    mai says:

    Hyvin sanottu, Petteri Peukku. Kotikentälläni edellinen toimarikin kiersi autolla ruuhka-aikoina moikkaillen jäseniä ohiajaessaan, rauhoitellen lyöntivuoron odottajia ja hoputtaen hitaita. Kentän valvojia oli useita, kaikki hyviä. Nykyinen toimari edustaa klubilla ja valvoja istuu kahvilla, lähtee kyllä liikkeelle kun joku kentältä soittaa ja kertoo hitaasta pelistä – ellei itse ole juuri silloin kentällä pelaamassa. Heitetään pallo toimareille, asiallinen valvonta kuntoon!

    Histamiini says:

    Miksi kaiken pitää aina olla niin tasoituskeskeistä? Miksi 12 reikää pitää saada tasotuskelpoiseksi ennen kun niitä voi pelata? Ihan samaa peliä se on vaikka joku luku oman nimen perässä lähtölistassa ei vaihdukaan joka kerta. Miksi pallo pitää nostaa jos bogipisteitä ei ole tulossa? Eikös se lyöminen ja pelaaminen ole siellä pääasia eikä mitkään väsyneet pisteet? Startteri on mainio asia pelirytmin pitämiseksi kierroksella. Liian monet ryhmät lähtee heti perään ja ruuhkat on valmiit. Sitoo kyllä paljon työaikaa mutta eikös sen voisi hoitaa jotenkin näyttötaululla tms näin nykyaikana? Ykköstiillä punainen valo palaisi taulussa kunnes on ryhmän virallinen lähtöaika tms. Lisämoduliksi Nexgolfiin esimerkiksi.

    AHR says:

    Kyllähän sillä tasoituksella ja tasoituksen muuttumisella jotakin merkitystä on Histamiini. Itse en ainakaan halua pelata sellaisen 4 hengen ryhmän perässä, jos kaikilla on (54) nimen perässä. Tasoitus kuvaa kunkin pelaajan pelitasoa ja jos he sitä haluavat mitata harjoituskierroksillaan, suotakoon se edelleenkin heille. Sosiaaligolf on jo sitten aivan oma taiteenlajinsa.