Isometsä voitti speedgolfmestaruuden harjoittelematta, mutta suurin tavoite odottaa ladulla.
Eetu Isometsä teki tänä kesänä ratkaisun, joka olisi vielä muutama vuosi sitten tuntunut epätodennäköiseltä. Hän jätti golfin SM-kilpailut väliin, koska pitkä turnausviikko olisi häirinnyt hiihtoharjoittelua. Finnish Tourin kauden päätöskilpailukaan ei mahdu ohjelmaan. Silloin Isometsä on Itävallan Ramsaussa hiihtämässä.
Hän ei ole lopettanut golfia. Isometsä pelaa edelleen kotimaan kiertueella, jolla hän lähtee jokaiseen kilpailuun haastamaan Suomen parhaimmistoa. Lajien tärkeysjärjestys on kuitenkin vaihtunut. Hiihto on nykyään ykkönen.
”Tällä hetkellä eniten aikaa kuluu hiihdon puolella. Tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin en ole harjoitellut golfia juuri lainkaan. Olen pelannut valikoituja kilpailuja, mutta hiihto määrää nyt kalenterin”, Isometsä sanoo.
Ratkaisu ei syntynyt yhdessä hetkessä. Golf oli ollut Isometsän tärkein laji 11-vuotiaasta lähtien. Hän voitti alle 21-vuotiaiden SM-kultaa, edusti Suomea arvokilpailuissa ja pääsi The Amateurin reikäpelivaiheeseen. Ammattilaisena hän sijoittui Nordic Liigan kilpailussa parhaimmillaan seitsemänneksi.
Vuonna 2024 Isometsä eteni reikäpelin SM-finaaliin, jossa PGA Tour -pelaaja Sami Välimäki oli parempi. Huipputasolle johtanut kansainvälinen läpimurto on jäänyt kuitenkin puuttumaan.
”Pystyn edelleen taistelemaan Finnish Tourilla kymmenen parhaan joukkoon ja kykenen Nordic Liigassa selvittämään tieni finaalikierrokselle. Se ei kuitenkaan riitä.”
Kun seuraava steppi jäi ottamatta, löytyi hiihdosta uusi kiinnostuksen kohde.
Isometsä ei puhu golfista katkerasti. Laji on antanut 29-vuotiaalle nummelalaiselle ystäviä, maajoukkuematkoja ja suuria kilpailukokemuksia. Hän huomasi vain kaipaavansa urheilulta jotain, mitä golf ei pystynyt yksin tarjoamaan.
”Olen kasvanut urheilullisessa perheessä ja kaipaan itseni laittamista ahtaalle. Haluan tehdä jotain, missä mennään myös fyysisesti äärirajoille. Golf on minulle ehkä aavistuksen liian rauhallinen laji.”
Hiihto alkoi houkutella uudelleen
Isometsä hiihti kilpaa lapsena, mutta golf ja salibandy veivät hänet 11-vuotiaana toiseen suuntaan. Paluu laduille alkoi korona-aikana, kun hän vietti pitkän jakson perheen mökillä Lapissa.
Kilometrejä kertyi tavallista enemmän. Samoihin aikoihin hänen elämäänsä tuli nykyinen kihlattu, joka myös on kilpahiihtäjä. Yhteislenkit muuttuivat tavoitteelliseksi harjoitteluksi. Kunto nousi, tulokset paranivat ja hiihtoyhteisö alkoi tuntua omalta.
”Huomasin kehittyväni koko ajan ja se motivoi. Olen saanut hiihdon kautta myös paljon hyviä ystäviä. Nykyään kaveripiirini taitaa olla enemmän hiihdon kuin golfin puolella. Sillä on merkitystä, missä ympäristössä viettää aikaansa ja mistä innostus tulee.”
Isometsän ensi talven päätavoitteet odottavat Iisalmen ja Rovaniemen SM-laduilla. Kuva: Simon Eliasson
Isometsä on kilpaillut hiihdon Suomen Cupissa ja SM-hiihdoissa. Hänen paras SM-sijoituksensa on 35:s, mutta nykyiset tavoitteet ovat selvästi korkeammalla. Parhaiten hänelle sopivat 10 ja 20 kilometrin matkat. Luisteluhiihto on hieman perinteistä vahvempi.
”Paikka Suomen 10–15 parhaan hiihtäjän joukossa on mielestäni realistinen. Se riippuu tietenkin siitä, ketkä ovat viivalla, mutta olen mennyt eteenpäin viime vuodesta ja kesän aikana kunto on ottanut ison harppauksen.”
Ensi talven päätavoitteet ovat Iisalmen ja Rovaniemen SM-kilpailuissa. Niiden ympärille rakennetaan harjoituskausi, jonka määrät ovat golfammattilaiselle hyvin poikkeuksellisia. Leiriolosuhteissa harjoittelua kertyy kesällä noin 25 tuntia viikossa. Talvella määrä laskee 10–13 tuntiin.
Haastattelupäivän aamuna Isometsä oli juossut 17 kilometriä. Iltapäivällä ohjelmassa oli puolentoista tunnin rullahiihtolenkki. Hän kuvailee tätä tavanomaiseksi harjoituspäiväksi.
”Hiihtäjät tehdään kesällä, kuten vanha sanonta kuuluu. Kesällä rakennetaan pohja ja tehdään todella paljon töitä. Talvella harjoitusmäärä vähenee, koska kilpailut tuovat kovat suoritukset.”
Speedgolfissa yhdistyivät vanha taito ja uusi kunto
Lajien vaihtunut arvojärjestys näkyi erinomaisesti Tapiola Golfissa, jossa Isometsä voitti viime viikolla speedgolfin Finnish Openin. Kilpailu oli vasta hänen uransa kolmas speedgolfturnaus. Hän ei ole harjoitellut lajia lainkaan. Silti Isometsä voitti avoimen sarjan kymmenen pisteen erolla. Hän pelasi tulokset 80–77 ja juoksi 18 reikää keskimäärin 38,5 minuutissa.
Speedgolfissa tulos muodostuu lyöntimäärän ja käytettyjen minuuttien summasta. Siksi vauhti toi Isometsälle valtavan edun.
”Lähdin kilpailuun aika lailla juoksu edellä. Jos olisin malttanut juosta minuutin tai kaksi hitaammin, olisin ehkä säästänyt muutaman lyönnin. Toisaalta sain kunnon harjoituksen hiihtoa varten, kun vedin reippaasti.”
Pohjoisen leiriltä palannut Isometsä juoksi hiljattain hiihtäjien Cooperin testissä 3940 metriä. Hän uskaltaakin esittää melko rohkean arvion asemastaan golfareiden joukossa.
”Speedgolf tuntuu lajilta, joka on tehty minulle. Ja voisin haastaa juoksukilpailuun maailman jokaisen ammattilaisgolfarin.”
Pelkkä vauhti ei silti riitä. Yksi rajojen ulkopuolelle kadonnut pallo voi maksaa kaksi lyöntiä eli tuloslaskennassa kahden juoksuminuutin verran.
”Kymmenen kilometrin hiihdossa kahden minuutin tappio on valtava. ’Normi’ golfissa kahden lyönnin etumatka voi haihtua yhdellä viheriöllä, jos toinen ottaa kolme puttia ja toinen upottaa yhdellä. Kyllä golfilla pystyy tekemään speedgolfissa suuremmat erot.”
Finnish Speedgolf Openin mitalistit Tapiola Golfissa. Eetu Isometsä voitti mestaruuden ennen Lauri Alakuijalaa ja Marko Kuningasta. Kuva: Speedgolf Finland
Isometsän etu oli se, että kova juoksuvauhti jätti varaa pieniin pelillisiin virheisiin. Ensimmäisen päivän 80 lyöntiä riitti johtopaikkaan, vaikka toisena ollut ja toiseksi sijoittunut Lauri Alakuijala pelasi tuloksen 73. Toisella kierroksella Isometsä paransi kolme lyöntiä ja säilytti lähes saman vauhdin. Toiseksi parhaan ajan kipittänyt Marko Kuningas hävisi Isometsälle juoksussa lähes kahdeksan minuuttia.
Tapiolassa hän käytti avauksissa puukolmosta, laittoi pallo nopeasti tiille, löi ilman pitkää valmistautumista ja matka jatkui.
”Olen tavallisessakin golfissa nopea pelaaja ja tuskailen usein hidasta rytmiä. Speedgolfissa tulee pelottomaksi. Pari kertaa huomasin vasta lyönnin jälkeen, että out-raja oli yllättävän lähellä. Siinä ei ehdi miettiä vaaroja, mutta en montaa väylää missannut.”
Isometsä uskoo voivansa pudottaa ajastaan vielä minuutin tai kaksi mailojen paremmalla kantoratkaisulla. Kilpailussa pieni bägi piti jättää viheriön ulkopuolelle ja hakea puttaamisen jälkeen. Seuraavalla kerralla hänellä saattaa olla mailat selässä puttaamisen ajan.
”Speedgolfissa yhdistyvät kolme itselleni rakasta asiaa. Pääsen pelaamaan golfia, juoksemaan kovaa ja laittamaan itseni ahtaalle. On vaikea keksiä minulle paljon sopivampaa lajia.”
Lajin pariin hän aikoo palata myöhemmin. Uuden-Seelannin maailmanmestaruuskisat osuvat hiihtokauden päälle, mutta parin vuoden kuluttua Englannissa pelattavat MM-kilpailut kiinnostaa lyhemmän matkustamisen vuoksi enemmän.
Taitolaji antaa vielä anteeksi harjoittelun puutteen
Isometsän golfissa on yksi hämmästyttävä piirre. Kierroskeskiarvo on lähes sama kuin edellisellä kaudella, vaikka harjoitusmäärä on olematon. Pirkkalassa pelatun Finnish Tourin kilpailun jälkeen hän ei koskenut mailoihin useampaan viikkoon. Seuraavat kierrokset olivat Finnish Speedgolf Openissa.
”Golf on taitolaji, joten kerran opittu säilyy melko hyvin. Kun ei harjoittele, ei tietenkään voi odottaa kehittyvänsä. Tason voi silti säilyttää yllättävän pitkään. Olen viime ja tänä vuonna pelannut ajoittain urani parhaita jaksoja.”
Hän sanoo pystyneensä haastamaan viime vuosina Suomessa melkein kenet tahansa pitkässä pelissä, mutta lähipeli on jäänyt jälkeen. Juniorivuosina hän pelasi samoissa maajoukkueissa Sami Välimäen ja Oliver Lindellin kanssa.
”Heidän lähipelinsä oli jo silloin eri luokkaa.”
Suomen pitkä talvi ei ole helpottanut ongelmaa. Esimerkiksi draivia voi harjoitella simulaattorissa lähes samalla tavalla kuin ulkona, mutta chippaaminen tasaiselta matolta ei jäljittele pallon erilaisia makuita ruohossa.
Isometsän mukaan juuri tästä osa-alueesta olisi pitänyt saada valtava määrä laadukkaita toistoja oikeissa olosuhteissa.
Salibandy toi peliin räjähtävyyttä
Isometsän monilajisuus ei rajoitu hiihtoon ja golfiin. Hän pelasi salibandya lapsuudesta aikuisikään ja nousi SC Hawksin kanssa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Divarikaudella hän teki pisteen ottelua kohti ja oli joukkueensa toiseksi paras pistemies. Nykyään Hawks pelaa liigassa.
Isometsä pelasi SC Hawksissa salibandya toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja uskoo, että rahkeet olisivat riittäneet myös liigaan. Kuva: SC Hawks
Isometsä uskoo, että liigaurakin olisi ollut mahdollinen.
”Omalla fysiikallani olisin jo silloin voinut pelata liigassa. Sopivassa joukkueessa olisin todennäköisesti saanut peliaikaa. Liiga vaati kuitenkin lähes ympärivuotista sitoutumista, ja samaan aikaan iso huomio oli golfissa.”
Salibandy toi nopeutta, räjähtävyyttä ja kykyä toimia korkealla sykkeellä. Lisäksi Isometsä pelasi sitä eri puolelta kuin lyö golfia. Tämä tasapainotti vartalon kuormitusta.
”Minulla ei ole ollut golfissa rasitusvammoja. Uskon, että monipuolisuudesta on ollut siinä hyötyä. Ei ole varmaan olemassa lajiyhdistelmää, jossa toinen ei häiritsisi toista lainkaan, mutta minun kohdallani hyödyt olivat suurempia.”
Jos hän olisi keskittynyt lapsesta asti vain yhteen lajiin, Isometsä uskoo mahdollisuuksiensa olleen parhaat hiihdossa. Fyysiset ominaisuudet ja geenitausta sopivat siihen parhaiten.
Salibandyssa huipulle olisi ollut hänen arvionsa mukaan helpointa päästä. Golfissa kansainvälinen kilpailu on kolmesta lajista ylivoimaisesti kovinta.
Huippukunto ei ratkaise golfia
Isometsän golfkierroksen keskisyke on noin 70 lyöntiä minuutissa. Se on hänelle suunnilleen samanlaista ’rasitusta’ kuin monelle nukkuminen. Kestävyyskunto auttaa kuumissa oloissa, neljän päivän kilpailuissa ja palautumisessa.
Hän arvioi menettäneensä hiihtoprojektinsa aikana lyöntipituutta 10–15 metriä, koska painoa on pudonnut. Golf saattaisi kulkea paremmin, jos painoa olisi kymmenen kiloa enemmän. Siinä tapauksessa Isometsä ei juoksisi yhtä kovaa.
Kestävyyskunto muuttaa kehoa, ja golfissa moni on tottunut tekemään svinginsä juuri omalla luontaisella kropallaan. Riittävä aerobinen kunto parantaa jaksamista, mutta golf pysyy ennen kaikkea taitolajina.
”Vaikea sanoa, pelaisiko Sami Välimäki paremmin, jos hänellä olisi minun kuntoni. Golfissa on menestytty hyvin monenlaisilla fysiikoilla.”
Isometsä vietti kerran kokonaisen talven Espanjassa, harjoitteli paljon eikä pelannut salibandya tai harrastanut muuta urheilua.
”Se oli ehkä elämäni huonoin golfkausi. Pelkkä golf ei sopinut minulle.”
Isometsä työskentelee nykyään myös yrittäjänä ja kestävyysvalmentajana. Isometsä Training tarjoaa hiihto- ja juoksuvalmennusta, henkilökohtaisia ohjelmia, leirejä ja kuntosaliharjoittelua. Hänen valmennuksensa peruskysymys on yksinkertainen: Miten tämä harjoitus tekee urheilijasta paremman?
Ajatus on syntynyt myös oman golfuran kokemuksista.
Golf pysyy Isometsän elämässä, mutta hän ei enää rakenna muuta harjoitteluaan lajin ympärille. Kuva: Mats Soomre
Nuorempana Isometsä kuului David Da Silvan akatemiaan, jossa harjoituspäivät saattoivat venyä kuudesta kymmeneen tuntiin. Kova työnteko tuotti tuloksia, mutta Isometsä alkoi myöhemmin pohtia määrän ja laadun suhdetta.
”Suomessa on vahva työnteon kulttuuri. Tein itse välillä virheen, että olin rangella liian pitkään ja kilpailussa olin vähän tukossa. Jos pelaat avauskierroksen 62 lyönnillä, täytyykö sen jälkeen mennä kahdeksi tunniksi rangelle?”
Oma tapa voi olla paras tapa
Saman ajatuksen hän haluaa välittää nuorille golfareille. Harjoittelun pitää olla tavoitteellista, mutta myös mielekästä. Jokaiselle ei sovi sama malli.
”Pitää uskaltaa haastaa, etsiä oma tapa ja luottaa siihen. Homman täytyy pysyä mielekkäänä. Eniten harjoitteleva ei automaattisesti kehity parhaaksi, jos työ ei palvele oikeita asioita.”
Isometsän oma polku ei ole ollut suoraviivainen. Se on vienyt golfin juniorimaajoukkueesta salibandyn divariin, SM-hiihtojen lähtöviivalle ja speedgolfin Suomen mestariksi. Jos hän saisi nyt aloittaa urheilun alusta ja tavoittelisi vain korkeinta mahdollista tasoa, hän valitsisi hiihdon. Silti hän ei vaihtaisi kokemaansa pois.
”Golfissa on ollut valtavasti hienoja hetkiä. Samoin salibandyssa. Olen nähnyt paljon erilaista urheilua ja saanut siitä ystäviä, kokemuksia ja oppia. Kokonaisuutena tämä on ollut ihan toimiva ratkaisu.”
Nyt sukset menevät mailojen edelle. Golf kulkee silti mukana. Joskus kilpailuna, joskus palauttavana vastapainona ja speedgolfissa vauhdikkaana yhdistelmänä vanhaa osaamista ja uutta fysiikkaa.
”Golf ei ole kadonnut elämästäni. Edelleen voi tulla inspiraatio mennä harjoittelemaan, ja nautin kilpailemisesta. En vain enää rakenna kaikkea muuta golfin ympärille”, hän sanoo.
Viikonvaihteessa Isometsä osallistuu ammattilaisten kutsukilpailuun Lappajärvellä ja sen jälkeen omassa kalenterissa on vielä kaksi Finnish Tourin kilpailua, toinen elokuussa ja jälkimmäinen syyskuussa.