Perinteikkään kentän uudistukset vahvistavat onnistuneesti klassikkokentän ainutlaatuista tunnelmaa ja nostavat pelikokemuksen entistä korkeammalle tasolle.
Eteläisen Portugalin klassikkokenttä Vilamoura Old Course läpikävi kattavan uudistusprojektin vuoden 2024 aikana. Aika alkoi olla kypsä, sillä kenttä avattiin jo 1968. Kenttään kohdistuneiden uudistusten lisäksi myös range, klubitalo ja koko palvelukonsepti hiottiin entistä parempaan iskuun.
Oldin miljöö ja tunnelma ovat aina olleet ainutlaatuisen viehättäviä ja kotoisan rauhoittavia. Pienehkön, mutta tunnelmallisen klubitalon terassilla on nautinnollista viettää aikaa ennen ja jälkeen kierroksen. Näkymä pinjamäntyjen varjostamille väylille on kaunis ja houkutteleva, ja ykköstiin tapahtumia voi seurata lähietäisyydeltä. Suuri puttigriini aivan terassin tuntumassa mahdollistaa harjoittelun ennen kierrosta, mutta yhtä lailla pienet jälkipelit kierroksen jälkeen, jos jotain jäi kentällä ratkomatta.
Old Course onkin parhaimmillaan silloin, kun sille tarjoaa riittävästi aikaa kierroksen ympärillä. Brittiklubeista inspiraationsa saanut tyylikkäästi uudistettu klubitalo ja ”takapihan” miellyttävä miljöö asettuu kokemuksen keskiöön tarjoten kiireettömälle golfarille pienen palan pöyhkeilemätöntä, maanläheistä luksusta.
Kentän uudistukset ovat parantaneet pelattavuutta
On selvää, että lähes 60-vuotias kenttä, jota tätä nykyä ympäröivät turismille rakennetut alueet kiinteistöineen, ei enää pituutensa puolesta tarjoa nykypäivän pitkälyöntisille huippupelaajille haastetta. Lisää pituutta kentälle ei enää ole mahdollista saada, koska tila loppuu kesken. Hyväkin pelaaja kuitenkin nauttii kierroksesta Oldilla varmasti, sillä osaamisarsenaalista on kaivettava taitolyöntejä erilaisten kierteiden ja usein myös pallon lentokorkeuden muodossa. Pienehköt viheriöt vaativat lähestymisissä hyvää pituuskontrollia.
Neljäs reikä (par 3) on kentän ns. signature-reikä, jossa avaus lyödään puun yli.
Vaikka Oldilla on karsittu merkittävästi yli 50 vuoden aikana tiheäksi kasvanutta puustoa, tuskin kentällä edelleenkään pelataan kierrosta, jossa ei jossain vaiheessa olisi tarpeellista ”neuvotella” puiden kanssa lyöntiä suunniteltaessa. Joskus puita on kierrettävä, ylitettävä tai alitettava – ja se onkin Oldilla pelaamisen suola: lähes aina on oltava vahva visio siitä, millaista lyöntiä tilanne pyytää.
Puiden karsiminen on ehdottomasti tärkein pelattavuuteen vaikuttava muutos. Pelattavuuteen visuaalisuuteen on vaikuttanut vähintään yhtä paljon puiden alla olevan kasvillisuuden poistaminen. Tilalle on laitettu ruskeaa haketta, josta pallot löytyvät käytännössä aina vinonkin lyönnin jälkeen. Metsien siistimisellä on ollut todella positiivinen vaikutus kentän visuaalisuuteen. Kontrasti hakkeisten mäntymetsien ja vihreiden pelialueiden välillä on komea ja tekee väylistä selkeämpiä.
Griineille ja väylille on annettu tehohoitoa, ja ruoholajikkeita on osin vaihdettu. Tiiboksit on peruskorjattu ja muutamaa myös hieman siirretty. Bunkkerit on korjattu nykytekniikoilla ja hiekka on saatu entistä paremmin näkyviin. Muutamassa kohdassa bunkkerien sijaintia olisi ollut syytä samalla vaihtaa, sillä ne eivät ole oikeissa paikoissa suhteessa nykyisiin lyöntimittoihin.
Reuna-alueiden siistiminen ja hakkeen käyttäminen estää käytännössä pallojen häviämisen ja luo hyvää kontrastia.
Ekologisuus on vahvassa roolissa myös Old Coursen uudistuksessa. Kentän koko kastelujärjestelmä on uusittu ja valitut ruoholajikkeet selviävät vähemmällä vedellä.
Old Coursen vanha heikkotasoinen range on kokonaan uusittu. Ajan hengen mukaisesti rangelta löytyy myös Trackman. Pallot ovat laadukkaita ja kohteita mukavasti. Himoharjoittelijalle Old Course ei kuitenkaan ole oikea kohde, sillä lähipelialueet ovat hyvin pienet eikä niille oikein lisätilaakaan mistään enää löydy. Harjoittelu kannattaa tehdä siten muualla ja keskittyä nauttimaan Old Coursen ”spiritistä”.
Ekologisuus on vahvassa roolissa myös Old Coursen uudistuksessa. Kentän koko kastelujärjestelmä on uusittu ja valitut ruoholajikkeet selviävät vähemmällä vedellä. Uudistukset pienentävät vedentarvetta. Samalla kentänhoitokoneet on vaihdettu sähköisiin.
Old Coursen vanha heikkotasoinen range on kokonaan uusittu. Ajan hengen mukaisesti rangelta löytyy myös Trackman. Pallot ovat laadukkaita ja kohteita mukavasti. Himoharjoittelijalle Old Course ei kuitenkaan ole oikea paikka, sillä lähipelialueet ovat hyvin pienet eikä niille oikein lisätilaakaan mistään enää löydy. Harjoittelu kannattaa tehdä siten muualla ja keskittyä nauttimaan Old Coursen hengestä.
Kenelle Old Course sopii?
Ikiaikainen klisee golfkenttien osalta on se, että ”kenttä sopii kaikentasoisille pelaajille”. Harvoin tämä kuitenkaan pitää paikkaansa. Old Coursen osalta on pakko todeta, että tässä saattaa meillä olla kuitenkin poikkeus, sillä heti ei tule mieleen pelaajaprofiilia, joka ei kentästä ja kokemuksesta voisi nauttia.
Puuston karsiminen on tehnyt hyvää pelattavuudelle. Edelleen niitä saa kierrellä.
Ei kenttä helppo korkeamman tasoituksen pelaajille missään nimessä ole (mikäpä kenttä itse asiassa olisi), mutta erittäin pelattava. Pallot eivät hirveän helposti huku eikä kentällä ole mitään sellaista ylitsepääsemättömän vaikeaa kohtaa, josta heikompikaan pelaaja ei selviäisi.
Toisen ääripään pelaajaprofiilista – ns. hyvistä pelaajista – jo vähän puhuttiinkin. Heille Old Course tarjoaa mahdollisuuden tehdä birdieitä, mutta ei niitä ilmaiseksi täälläkään saa. Ja mikäli kaikille eteen tulevat ”neuvottelut” puiden kanssa eivät johda sopuun, korttiin kopsahtaa hyvin helposti isompiakin numeroita.
Vaikka Old Course ei yllä suunnittelultaan nykypäivän huippukenttien tasolle, on sen luonne kuitenkin enimmäkseen strateginen. Lyönneillä on oltava selkeä suunnitelma. Ja vaikka palloja on melko vaikeaa saada katoamaan, joka paikkaan draiveria pommittamalla ei saa parasta tulosta aikaiseksi.
Kentän rei’istä mieleenpainuvimpia ovat mm. ykkönen, alamäkeen kapeahkoon kuiluun pelattava lyhyt par 4, jota vaikeuttaa eniten väylätaulussa komeileva numero 1 ja terassin läheisyys. Nelosreikä on kentän ns. signature hole, lyhyehkö par 3, jossa avaus lyödään komean männyn yli.
Hulppeasti ylhäältä alas lyötävä kuutonen, pitkähkö par 3, aloittaa kolmen reiän haastavan jakson. Tarkkuutta vaativa seiska (par 4) on kentän ainoa reikä, jossa kentän reunan – tässä tapauksessa vieläpä harvinaisen rumat – loma-asunnot tulevat häiritsevän lähelle. Väylä 8 on loivasti ylöspäin pelattava vahva par 4, jossa birdieputti on vaatinut kaksi onnistunutta pitkää lyöntiä. Heti kolmen tiukan reiän perään on onneksi vastineeksi tarjolla lyhyt, pieneen ylämäkeen pelattava ja päälle lyötävä par 4, jossa kaikki pääsevät lyömään lähestymisensä wedgellä.
Par-viitosista mielenkiintoisimmat ovat reikä 12, jossa doglegiä riskillä oikomalla voi päästä yrittämään kahdella pienelle viheriölle ja reikä 16, jossa onnistuneenkin avauksen jälkeen on syytä pohtia kakkoslyönnin strategiaa.
Hulppeasti alaspäin lyötävä kuutosreikä, pitkä par 3:nen, aloittaa kolmen reiän tiukan jakson.
Kentän viimeinen reikä on harmillisesti kentän tylsimpiä. Tasainen ja suora par nelonen kaipaisi ”jotain”, ehkä näyttävämmän bunkkeroinnin ja mielenkiintoisemman greenialueen. Onneksi klubitalo jo odottaa taustalla.
Onko Old Course hintansa väärti?
Green fee hinnat ovat golfareille ikuinen keskustelun aihe. Old Coursen yli 200 euron hintalappu todennäköisesti pyyhkii kentän monen pelaajan listalta. Algarven muiden kenttien hintatasoon verrattuna ero ei ole valtava. Jokaisen on kuitenkin vastattava otsikon hyvin subjektiiviseen kysymykseen itse.
Jos tiiaika Oldille tulee hinnasta huolimatta varattua, on vierailua syytä lähestyä kokonaisvaltaisena golfkokemuksena ja varata sille riittävästi aikaa. Old Coursen – nimensä mukaisesti – poikkeuksellinen ”vanhan ajan” tunnelma ja aidosti miellyttävä kenttä tarjoavat seesteisen golfpäivän niille, jotka sen sille sallivat.
Lue seuraavaksi: Algarven ykköskenttä Monte Rei ponnistaa vastoinkäymisten jälkeen takaisin huipulle