Arccosin data kertoo, miten vaikeita lyhyet putit osaavat pelaajille olla.
Golflyöntien analytiikkaan erikoistunut Arccos lanseerasi ensimmäisen GPS-pohjaisen laitteisto- ja ohjelmistojärjestelmänsä kymmenen vuotta sitten. Heinäkuussa yhtiön seurantajärjestelmä rikkoi miljardin golflyönnin rajan, joten analysoitavaa riittää pelin eri osa-alueilla.
Nyt Arccosin dataspesialistit ovat tutkineet golfareiden puttaamista eri etäisyyksiltä, ja lopputulema yllättää.
Kun nollatasoituksella pelaavan golfarin pallo on korkeintaan 0,6 metrin päässä reiästä, hän upottaa putin tilastojen mukaan 97 prosentin todennäköisyydellä. Tasoituksella 10 tai pienemmällä ”händärillä” pelaavat saavat mainitulla etäisyydellä pallon reikään 91 prosentin todennäköisyydellä, mutta tasoituksilla 15 ja 20 pelaavat laittavat viidestä putista keskimäärin yhden ohi.
Siirryttäessä 0,9 ja 1,5 metrin välimaastoon, onnistumisen suhde eri tasoituksilla pelaavien kesken on samankaltainen kuin lyhimmissä puteissa, mutta upotusprosentti on jo selvästi heikompi. Scratch-pelaajat (nollatasoitus) upottavat tällä matkalla 69 prosenttia puteistaan, kun 15:n tasoituksen golfari laittaa hieman useamman kuin joka toisen putin ohi. Tasoituksella 20 pelaavat saavat tällä etäisyydellä enää noin kolmanneksen puteista reikään.
Kuva: Arccos Golf
Vilkaisu syvemmälle dataan tuottaa suurimman yllätyksen. Kaikki tasoituksella 0-20 pelaavat golfarit saavat 1,8 ja 2,7 metrin välisellä etäisyydellä keskimäärin vain 37 prosenttia puteista sisään. Mainittua matkaa voidaan pitää etenkin single-tasoituksella pelaavien osalta hyvin merkittävänä etäisyytenä tuloksenteon näkökulmasta.
Kun ollaan kolmen metrin etäisyydellä ja sitä pidemmillä matkoilla, upotusprosentti valahtaa reilummin. Häkellyttävää on, että erot tasoituksella 0–20 pelaavien kesken ovat näillä etäisyyksillä käytännössä marginaalisia.
Tilastot eivät valehtele, joskin dataa tulkittaessa on hyvä muistaa yksi keskeinen seikka: Arccos ei tunnista, minkälaisilla alustoilla golfarit kulloinkin puttaavat. Onkin aiheellista olettaa, että pienemmillä tasoituksilla pelaavat golfarit hakeutuvat useammin vaikeammille kentille ja siten myös kaltevammille viheriöille kuin esimerkiksi 15:n ja 20:n tasoituksen pelaajat. Tällä on huomattava merkitys puttien onnistumisen kannalta.
Kuva: Arccos Golf
Se on kuitenkin selvää, että jos haluaa kaventaa eroa pienemmällä tasoituksella pelaaviin golfareihin, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota 1–1,5-metrisiin putteihin.
Vertailun vuoksi, PGA Tourilla upotusten keskiarvoprosentti 0,9 metristä tai sitä lyhyemmällä etäisyydellä oli tänä vuonna 99,42. Pelaajista kuusi, joukossaan Sami Välimäki, laittoi kaikki enintään kolmen jalan mittaiset putin reikään. Tällaisia putteja Välimäellä oli 605 kappaletta. Alle 1,2-metristen upotusten keskiarvo jenkkitourilla oli 92,24 prosenttia.
Myös PGA Tourilla erot alkavat näkyä olennaisesti pari-kolmemetrisissä puteissa. Kiertueen keskimääräinen upotusprosentti 1,5–3 metrin matkalla kuluneella kaudella oli 56,64 prosenttia.
Lue seuraavaksi: Puttaamisen ratkaiseva raja huippugolfissa on tasan kymmenen metriä
Ja tämän kaikkeen tarvittiin tuollaista datatietoo. Empä olisi ikinä tuota voinut kuvitella.
Tosiaan melko höpö tutkimus. Tämä lause myös aika erikoinen:
”Se on kuitenkin selvää, että jos haluaa kaventaa eroa pienemmällä tasoituksella pelaaviin golfareihin, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota 1–1,5-metrisiin putteihin”
Aivot menee solmuun parillakin tavalla kun yritän sisäistää mitä tuossa haetaan. Kisaamista pienemmän hcp:n kanssa vai kisaaamista itsensä kanssa (mitä hcp-golf itse asiassa on) vai onko löydetty viimein puttaamisen tärkeys ja jopa se etäisyys mikä merkitsee. Kaiken mittaiset putit on kaikkein tärkeimpiä jos haluat parantaa peliäsi ja voittaa itsesi verrattuna ilmoittamaasi hcp-lukuun. SCR pelissä (reikäpeli erityisesti) pelaat muita vastaan, jolloin vertailu muihin ei onnu.
Itse sanosin, että kaikkein eniten merkitsee lyhyttä pidempien puttien saaminen max. 0,5m päähän reiästä ja siitä siis aina sisään.
Kyllä se lause on aika selkeä. Tarkoittaa että missä se isoin ero on pienemmällä tasurilla pelaaviin ja se ero on nimenomaan lyhyet 1-1,5m putit.
Myös ensimmäinen putti on toki tärkeä, mutta lähipelissä varmasti kaikki yrittää saada chipin tai bunulyönnin yhden putin päähän reiästä. Monesti se tarkoittaa että jäljelle jää tuo reilu metrinen. Sen pienemmät händärit laittavat varmemmin sisään.
Lyhyiden puttien merkitystä ei voi mielestäni liikaa korostaa. Kun se on kunnossa niin se monesti pelastaa muuten huonommin menneen kierroksen.
Kaikilla varmasti on muistissa miten Brian Harman ratkaisi The Open -turnauksen toissa kesänä. 58/59 puttia sisään alle 3 metrin puteista ja kaikkien aikojen pienimmällä puttimäärällä voitti kisan ylivoimaisesti.
Kirjoituksessa esitetyt tilastot kertovat vääjäämättä sen, että alhaisen tasoituksen pelaajat ovat parempien peruslyöntiensä lisäksi myös tavisgolffareita parempia puttaajia. Ainakin periaatteessa me tavikset voitaisiin pärjätä scr-pelaajille puttauksissa, mutta ollaan näköjään huonompia silläkin pelin osa-alueella. Itsessäni olen huomannut, että olen pelannut tasoitukseeni tai sen alle vain, jos putteja on kertynyt kierroksella enintään 30 sen ”normaalin” 36:n sijasta. Lähipeli ratkaisee ihan kaiken tasoisilla pelaajilla.
Itse Arccosin käyttäjänä olen huomannut että alle metriset putit eivät rekistöröidy kunnolla. Mitä hiljempaa joutuu puttaamaan sitä varmemmin Arccos ei tunnista puttia. Pelaan painavalla putterilla ( Scotty Futura X ) tiedä sitten johtuuko siittä.