Arto Linnaksen mielestä golfkenttä on linnuille hyvin suosiollinen alue.
Joroislainen Arto Linnas on saavuttanut kolme Kartanogolfin mestaruutta, kaksi lyöntipelissä ja yhden reikäpelissä. Hän on toiminut seuran kapteenina ja pitänyt alkeiskursseja. Ollut klubilla monessa aktiivisesti mukana. Voisi olettaa, että Linnas ja golf muodostaisivat erottamattoman yhdistelmän.
Kotimaassa 90 kenttää pelannut Linnas itsekin ajatteli aikoinaan niin, mutta toinen harrastus veti pidemmän korren.
”Tuli pelattua aikansa. Ryhdyin rengastamaan lintuja. Periaatteessa voisin silloin tällöin pelata, mutta tänä ja viime kesänä ei ole tullut lähdettyä bägin kanssa kentälle. En ole golfia kaivannut”, parhaimmillaan tasoituksella 5,2 pelannut Linnas sanoo.
Linnuista hän on ollut koko ikänsä kiinnostunut, eikä rengastuskaan ollut golfin jäädessä hänelle uutta. Kymmenen vuotta Linnas kulki rengastajien mukana auttamassa ja viimeiset kymmenen vuotta hän on rengastanut itsenäisesti.
Sen verran hän tuntee edelleen kiintymystä Kartanogolfiin, että rengastaa aktiivisesti kentän maastossa. Golfkenttä on hänen mielestään linnuille hyvin suosiollinen alue muutamasta syystä.
”Esimerkiksi oma suosikkini kottarainen viihtyy lyhyeksi leikatulla nurmella. Sen kanta on vähentynyt rajusti lehmälaitumien katoamisen myötä. Golfkenttä on erinomainen korvike kottaraisen perinteiselle biotoopille eli avolaitumelle”, Linnas sanoo.
Mustakurkku-uikusta on muodostunut kartanogolfilaisten nimikkolintu.
Kentillä riittää myös paljon pöheikköä ja kastelut ovat käytössä. Se tarkoittaa sitä, että lintujen ravintoa, hyönteisiä, on tarjolla tavallista runsaammin.
”Golfkentälle muodostuu linnusto, joka on hieman erilainen kuin jossain toisaalla. Siellä viihtyvät monet lajit ja pesimätulos on keskimääräistä parempi.”
Tämän nyt jo melko isoksi kasvaneen kaulushaikarapoikasen isä on kuulunut keväällä myös aamu- ja iltapelaajille. Kuva: Arto Linnas
Kentänhoitajat tulevat töihin Kartanogolfiin varhain ja viimeiset pelaajat poistuvat paikalta myöhään, joten kentällä ei ole montaa tuntia hiljaista hetkeä. Se pitää Linnaksen mukaan kärpän ja lumikon kaltaiset lintuja pyydystävät näätäeläimet loitolla.
”Kana- ja varpushaukkoja ei myöskään ole, sillä kenttä on niille liian avara.”
Pönttölintuihin erikoistunut Linnas on rengastanut 10 000 lintua, joista neljänneksen Kartanogolfin maisemissa. Hän ilmestyy kentälle yleensä aamuyöstä, ja poistuu ennen pelaajien saapumista. Iso osa pöntöistä on sellaisissa paikoissa, että rengastajan läsnäolo haittaisi peliä.
”Eniten olen rengastanut Kartanogolfissa kirjosieppoja, talitiaisia, sinitiaisia ja kottaraisia. Myös hieman harvinaisempi mustakurkku-uikku on pesinyt viisi vuotta kentän lammissa. Siitä on muodostunut eräänlainen kartanogolfilaisten nimikkolintu.”
Rengastuksen tarkoitus on lintujen suojelu ja tiedon lisääminen.
Kartanogolfin ensimmäinen toimitusjohtaja teki kentälle aluksi 20 linnunpönttöä. Pöntöt pääsivät kuitenkin ränsistymään, kun niitä ei huollettu. Paikallisen koulun lapsi-vanhempi-kerho nikkaroi reilut 10 vuotta sitten 90 pikkulinnun pönttöä, jotka golfseuran senioriaktiivit veivät maastoon.
”Pönttöjä piti hieman restauroida muuttamalla kiinteät katot avattaviksi. Siitä se lähti.”
Seuraavana vuonna Linnas apureineen rakenteli kottaraispönttöjä. Toiveena oli saada alueelle myös helmipöllöjä, joille tehtiin neljä pönttöä. Jokaisessa pesi kuitenkin naakkoja. Myös telkän pöntöt tulivat maastoon aikaisessa vaiheessa.
”Pari vuotta sitten tein neljä puukiipijän erikoispönttöä. Niissä oli vuosi sitten kaksi pesintää ja tänä vuonna yksi”, sähkövoimatekniikan diplomi-insinöörinä uransa luonut Linnas iloitsee.
Viirupöllö on lajeista äkäisin rengastettava. Toimenpide vaatii kunnollisen suojauksen. Kuva: Pekka Varneslahti
Kun ensimmäiset kunnon pakkaset saapuvat, Linnas ja lapsi-vanhempi-kerhon eläkkeellä oleva opettaja käyvät puhdistamassa pöntöt. Välillä pönttöjä pitää korjata ja uusia.
”Kartanogolfissa on nyt 144 pönttöä. Niistä 38 on isommille ja reilut sata tiaisen ja kirjosiepon kokoisille linnuille.”
Myös räystäspääsky on tehnyt pesiä Kartanogolfin klubirakennuksen seiniin, mutta ne ovat kerta toisensa jälkeen pudonneet. Linnas arvelee, että harakat tai naakat ovat voineet tiputtaa pesiä. Maalipinnallakin saattaa olla vaikutusta asiaan.
”Olemme tehneet pääskyhotellin, mutta sinne ei ole vielä asettunut ketään.”
Linnas kertoo, että on lintuharrastajia, jotka pitävät rengastamista lintujen kiusaamisena.
”Sehän on kaikkea muuta. Rengastuksen tarkoitus on lintujen suojelu ja tiedon lisääminen. On tärkeätä tietää, onko joku laji lisääntymässä, vähenemässä tai jopa häviämässä ja miksi. Se on osa luonnontiedettä. Tiedon keruun myötä on mahdollisuus tehdä suojelutoimenpiteitä.”
Myös Kontiolahdella sijaitsevaan Karelia Golfiin on tehty linnunpönttöjä ja Linnaksen mukaan ”aloiteltu vähän samantapaista juttua vuosi sitten”. Hän pohdiskelee, että kenties golfari on keskimääräistä luonnonläheisempi.
Niin. Mitä golfkenttä olisikaan ilman lintuja ja niiden laulua?
Lue seuraavaksi: Kartanogolf - Vieraista pidetään hyvää huolta