Millainen mies on myyttinen Tiger Woods? Hänet tuntevat ihmiset vastaavat, ja samalla he tavallaan vain syventävät mysteeriä.
Pyysimme yli kuuttakymmentä Tiger Woodsin kanssa aikaa viettänyttä tuttavaa kertomaan lempimuistonsa 15-kertaisesta major-voittajasta. Nämä tarinat piirtävät ennen kertomattoman kuvan Tigerista sekä valottavat sitä, miksi hän on niin hyvä golfari ja toisaalta niin kiehtovan kompleksinen hahmo.
Yhdestäkään toisesta huippupelaajasta ei kerrota niin paljon myyttejä, legendoja ja tarinoita kuin Tiger Woodsista. Yleensä tarinat todistavat hänen golfillista nerouttaan jollain vähemmän tunnetulla tavalla – käsittämättömiä voimia, ehtymätöntä mielikuvitusta ja hurjaa kilpailuviettiä. Kaikissa tarinoissa on sama viesti: Tiger tekee golfpallolla ja mailalla asioita, mihin kukaan muu ei pysty.
Osa tarinoista tarjoaa kurkistusikkunan hänen yksityiseen puoleensa. Ne kertovat hänen asenteistaan, arvoistaan, elämäntavastaan sekä siitä, mistä hän pitää ja ei pidä. Kaikkea tarinat eivät mestarista kerro – ja siksi ne tavallaan vain syventävät mysteeriä nimeltään Tiger Woods.
Patrick Cantlay
Viime vuoden Presidents Cupissa Australiassa kaikki olivat väsyneitä ja kärsivät jetlagista. Olimme tappiolla kolmen ensimmäisen session jälkeen, kunnes saimme kavennettua eron kahteen pisteeseen ennen sunnuntain kaksinpelejä. Siinä vaiheessa Tigerin olisi ollut helppo pitää tulinen hengenkohotuspuhe, mutta hän ei sanonut sanaakaan. Mutta hänen olemuksensa sai joukkueen tuntemaan, että tilanne on hallinnassa.
Hävittyämme lauantaiaamun ottelumme Tiger pyysi Xanderin (Schauffele) ja minut golfauton kyytiin. Kysyin, aikooko hän pelata iltapäivällä Justin Thomasin kanssa (he olivat pelanneet yhdessä aiemmin), mutta hän totesi pelaavansa vasta sunnuntaina. Sanoin, että ”se on virhe, sinua tarvitaan kentällä.” Tiger kertoi jo nimenneensä iltapäivän parit ja lepäävänsä sunnuntaihin saakka. Näin hän pönkitti hiljaisella tavalla kaikkien itseluottamusta kertomalla sanattomasti uskovansa, että hoidamme homman ilman häntä.
Sunnuntaiaamuna Tiger oli kuin uudestisyntynyt. Hän oli sulkeutunut omaan maailmaansa ja silmissä oli tappajan katse. Tiger lähti ensimmäisessä parissa liikkeelle, ja pelasi uskomattoman hyvin. Hän ei painanut kapteenin asemassa missään vaiheessa paniikkinappulaa, ja toimi kentällä roolimallina. Tämä kaikki oli hänen älykkyytensä ansiota ja oli hieno olla todistamassa sitä.
Rory McIlroy
Julkisuudessa tunnettu Tiger on toisenlainen kuin Tiger, jotka hänen lähimmät ystävänsä tuntevat. Hän on kuitenkin muuttunut paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Tiger on edelleen armoton kilpailija, mutta kaiken sen jälkeen, mitä hänen elämässään on tapahtunut, hänestä on tullut empaattisempi.
Aina kun voitan kilpailun, Tiger lähettää minulle ensimmäisenä onnitteluviestin. Voitettuani vuoden 2019 Tour Championshipin ja FedEx Cupin, ensimmäinen tekstiviesti oli Tigerilta. Vastasin hänelle, että ”nautin kävelystä 18. väylällä enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin sinä voitit, ja yleisö söi minut elävältä.”
Hän osaa iloita puolestani, kun olen saavuttanut menestystä. Se kertoo paljon Tigerista, ja ystävyyssuhteesta, jonka olemme pystyneet rakentamaan viime vuosina. Hän on välittävä kaveri, vaikka joskus siltä ei tunnu.
Thomas Bjørn
Olen pelannut melkoisen määrän harjoituskierroksia Tigerin kanssa ennen major-turnauksia – suurimman osan niistä kello 5.30 aamulla. Kerran olimme ainoat pelaajat rangella. Ensimmäiset 15 minuuttia olin siellä yksin ja muu range oli tyhjä. Se ei kuitenkaan estänyt Tigeria kumoamasta pallokoriaan lähes kantapäilleni. Se oli tietysti hauskaa, ja hänen tapansa sanoa, että “tässä sitä ollaan”.
Hän löi hetken aikaa aivan selkäni takana, kunnes kyllästyin siihen. Käännyin ympäri, katsoin Tigeria ja potkaisin hänen range-pallonsa sivummalle. Muistan, kuinka Steve Williams (caddie) katsoi minua säikähtäneen ja ihmeissään. Tiger ei aluksi sanonut mitään. Hän vain tuijotti minua, kunnes repesi kunnon nauruun.
Jason Gore
Kilpakumppani juniorivuosilta ja PGA Tourilta
Olen kotoisin Los Angelesin pohjoispuolelta ja Tiger Long Beachin seudulta. Olen 1,5 vuotta vanhempi, mutta hän pelasi aina vanhemmassa juniorisarjassa. Taisin voittaa hänet kahdesti. Tiger erottui muista siten, että hän halusi kyykyttää vastustajiaan kentällä niin pahoin kuin mahdollista. Hänen voitontahtonsa paljastui varhaisessa vaiheessa. Mutta hän ei liitänyt pelkällä lahjakkuudellaan: Tiger teki väsymättömästi töitä ja piti tilastoja, ennen kuin niistä edes alettiin kunnolla puhua. Tida (Tigerin äiti) teki merkintöjä tuloskorttiin, ja kierroksen jälkeen he kävivät kaiken läpi etsien parannuskohteita. Itse keskityin lähinnä selvittämään, mistä saisin alennuslipullani hot dogeja.
Guy Yocom
Toimittaja Golf Digest
Tapasin Tigerin ensimmäisen kerran Stanfordin rangella vuonna 1994, jolloin hän oli ensimmäisen yliopistovuotensa puolivälissä. Haastettelin Tigeria ja kirjoitin muistiinpanoja samalla kun hän löi palloja. Hetkeä myöhemmin pyysin saada tarkastella rautaysiä, jolla hän löi. Tiger tökkäsi mailan käteeni, osoitti paikkaansa ja sanoi: “Anna mennä”. Toisen svingini jälkeen hän totesi, että vien mailan backsvingissä liian paljon sisälle. Hän tempaisi mailan kantobägistään, ja alkoi esitellä parempaa taaksevientiä. Tiger tykkäsi puhua svingistään – ja minunkin svingistäni – enemmän kuin yksityiselämästään ja näkemyksistään. Olimme keskustelleet lähes tunnin svingin mekaniikasta kunnes Tiger katsoi kelloa, nosti bägin olkapäälleen ja lähti kävelemään pois todeten: “Pahoittelen, mutta minun on mentävä oppitunnille.” Yritin turhaan huudella hänen peräänsä, että haastattelu oli jäänyt käytännössä tekemättä.
…Juttelin Tigerin kanssa lyhyesti harjoitusviheriöllä vuoden 2015 Memorial Tournamentissa eli 19 vuotta ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen. Lähestyttyäni Tigeria, hän kysyi: “Vieläkö viet mailan liian sisälle backsvingissä?”
Hänellä on pitkä muisti.
Hän katsoi minua epäuskoisena ja sanoi, ’Haista vit**, minä voitan tämän turnauksen.’
– Steve Williams
Steve Williams
Woodsin caddie 1999–2011
Tiger pelasi 2008 U.S. Openissa Torrey Pinesissä polven nivelside revenneenä ja sääressään kaksi rasitusmurtumaa. Golfin ystävät muistavat kisan, mutta tuolloin harva tiesi hänen vaivojensa vakavuutta.
Tiger aloitti toisen kierroksen 10. tiiltä. Hän löi vinon avauksen golfautotielle. Sen sijaan, että olisi dropannut pallonsa karheikkoon, hän jatkoi peliä asfaltilta. Osumassa kuului kammottava ääni, niin kuin hänen jalkansa olisi mennyt poikki. Kivun määrä oli luettavissa Tigerin kasvoilta, enkä ikinä unohda sitä näkyä. Sanoin hänelle, että nyt olisi ehkä oikea hetki keskeyttää. Hän katsoi minua epäuskoisena ja sanoi: ”Haista vit**, minä voitan tämän turnauksen.” Hänen päättäväisyytensä, halunsa voittaa ja kykynsä pelata kivun kanssa ei ole koskaan ollut suurempi kuin tuolla viikolla.
Justin Thomas
Minulla ei ole ollut kunnia tuntea takavuosien Tigeria. Moni sanoo, että tuolloin emme olisi voineet ystävystyä samalla tavoin kuin nykyään. Mutta tämänhetkinen Tiger on ainoa, jonka tunnen. Lähettelemme viestejä toisillemme päivittäin. Ollessani East Lakella tämän vuoden Tour Championshipissä soitin Tigerille harjoituskierroksella FaceTime-puhelun, jotta hän näkisi, miltä kentällä näyttää. Joitakin tunteja myöhemmin hän vuorostaan soitti videopuhelun (Mastersin voittajan) vihreä takki yllään. Sellaista on meidän huumorimme, paljon keskinäistä piikittelyä. Ystävyytemme alkoi aikoina, jolloin hän olisi sivussa vaivojensa vuoksi.
Chubby Chandler
agentti
Olin Darren Clarken seurassa, kun hän voitti Tigerin World Match Playn finaalissa La Costassa 2000. Lehdistötilaisuudet ja haastattelut kestivät 1,5 tuntia, niiden jälkeen menimme pukuhuoneeseen. Darrenin kaapin ovessa oli käsin kirjoitettu viesti. Se kuului jokseenkin näin: D, sinulla oli loistava päivä. Hyvin pelattu. Ole ylpeä itsestäsi. Tulet aina olemaan ystäväni. Parhain terveisin, Tiggy. PS. Tulet aina olemaan lihava paskia****.
Rudy Duran
Woodsin valmentaja 1980–1986
Kuljeskelimme Tigerin kanssa Heartwellillä, joka on 18-reikäinen par 3 -kenttä Long Beachillä. Keksin sitten, että 5-vuotiaalle Tigerille sopiva par voisi olla 67. En valinnut paria yläkanttiin, sillä hän pelasi kentän kahdeksan lyöntiä alle oman parinsa. Hän puttasi jok’ikisen putin reikään, eikä antanut missään periksi. Yhä paremman ja paremman tuloksen pelaaminen ei hetkauttanut Tigeria, vaikka hän oli niin pikkuinen. Se perustuu hänen tapaansa ajatella asioita.
Golfin lajikulttuurissa on paljon negatiivisuutta lietsovaa ajattelua: millaisia virheitä teen, ja miten voin korjata ne? Tiger ajatteli asian toisinpäin: Missä onnistun hyvin, ja miten voisin onnistua vielä paremmin? Toki Tigerillekin tuli huonon reiän jälkeen pienen pojan kiukkua, mutta kun hän pääsi seuraavalle tiille, hänen koko huomionsa oli vain seuraavassa lyönnissä. On muitakin pelaajia, jotka pystyvät lyömään palloa yhtä hyvin kuin Tiger Woods, mutta he eivät pysty tekemään samanlaista tulosta kuin Tiger.
Rick Roberts
Bay Hillin työntekijä
Olen työskennellyt Bay Hillissä 19 vuotta. Kaudella 2003 tein ensimmäistä vuotta töitä pukuhuoneella. Tiger voitti silloin neljännen kerran peräkkäin Bay Hillissä. Sää oli kauhea ja sateinen, ja hän kärsi ruokamyrkytyksestä joutuen oksentamaan muutaman reiän välein. Kierroksen puolivälissä Tiger tuli pukuhuoneeseen, ja roiskutti vettä kasvoilleen. Sitten hän painoi päänsä käsiensä väliin, ja ajattelin, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia jatkaa peliä. Kysyin, haluaisiko hän jotain, ja hän pyysi Gatoradea. Tigerin ääni oli vaimea, ja hän kiitti minua. Sitten hän paineli ulos, pelasi tuloksen 68, ja voitti 11 lyönnillä. Kisan jälkeen kuulin erään konkaripelaajan ihmettelevän ääneen, miten mahdotonta sellaisessa kelissä on pelata tulos 68. Silloin tajusin, millainen pelaaja Tiger Woods todellisuudessa on.
Darren Clarke
En ole koskaan nähnyt mitään vaikuttavampaa kuin lyödessäni palloja Tigerin kanssa rangella erään Saksassa pelatun turnauksen aikana. Sen täytyi olla 2000-luvun alkua. Olimme rangella, ja pilailimme keskenämme, kuten tavallisesti. Ei kuitenkaan kestänyt kauan huomata, mitä hän oli tekemässä. En ollut nähnyt mitään vastaavaa, enkä ole nähnyt sen jälkeenkään. Jokainen Tigerin lyönti oli täydellinen. Hän löi varmasti noin 200 palloa – täydellisesti.
Kun Tiger lopetti, katselin ruohoa hänen lyöntipaikallaan. Lyöntipaikan “divot-kuvio” on normaalisti tuollaisen pallomäärän jälkeen päivällislautasen kokoinen, mutta nyt maasta ei ollut irronnut pienintäkään turpeen palaa. Kaikki ruohonkorret oli harjattu nätisti samaan suuntaan. Se on uskomatonta ottaen huomioon, että hän käytti lähes jokaista bägissään ollutta mailaa. Tämä on edelleen vaikuttavin asia, mitä olen koskaaan todistanut. Käsittämätöntä.
Charles Howell III
Lensimme vaimoni Heatherin kanssa Tigerin seurassa Etelä-Afrikkaan vuoden 2003 Presidents Cupiin. Se oli itselleni ensimmäinen kerta haasteottelussa, ja olin hermostunut. Tiger varmasti huomasi asian ja tuli sanomaan minulle: “Olet loistava pelaaja, sen vuoksi olet joukkueessa. Olen tukenasi koko viikon, tarvitset mitä tahansa.”
Stewart Cink
Hävisin Tigerille Ohiossa vuoden 2006 WGC-Bridgestonen uusinnassa neljännellä playoff-reiällä. Se oli suunnilleen hänen 50. voittonsa ja itse jahtasin viidettäni. Kuukautta myöhemmin olimme matkalla Irlantiin Ryder Cupiin. Kävelin koneen käytävällä, ja pysähdyin hänen luokseen sanoen: ”Etkö olisi voinut minun antaa voittaa yhtä kilpailua?” Tiger ei tehnyt elettäkään. Hän vilkaisi minua puolen sekunnin ajan ja jatkoi sitten omia puuhiaan. Ja nyt puhutaan ystävyksistä. Hän on vain omanlaisensa tapaus.
Trevor Immelman
Tiger kutsui minut Isleworthiin pelaamaan vuonna 2006. Olin juuri voittanut ensimmäisen kilpailuni, Western Openin, kiertueella, ja olimme valmistautumassa Open Championshipiin. Tiger testasi rautakakkosta, ja valmentaja Hank Haney oli myös paikalla.
En koskaan unohda lyöntiä, jonka hän löi kentän 17. reiällä (par 5) kapealle viheriölle. Reikä on 550 metriä pitkä, eikä siten ollut tuolloin kahdella perille saakka lyötävä väylä. Löin täydellisen avauksen ja tämän perään välilyönnin rautaviitosella. Tiger sivalsi draivinsa kumpareelle vasempaan karheikkoon. Pallo makasi hyvin, mutta se oli hänen jalkojensa yläpuolella suunnilleen kumpareen puolivälissä. Tiger tempaisi draiverin bägistään, iski pallonsa reilun kahden metrin päähän reiästä ja teki eaglen. Lyönnin täytyi olla yli 300 jaardia (274 metriä) pitkä, eikä kukaan muu olisi pystynyt siitä paikasta vastaavaan. Se on edelleen selkeästi paras koskaan näkemäni lyönti. Tiger voitti sitten pian Openin Hoylakessa käytettyään kisassa draiveria vain kerran. Tätä olen naureskellut useasti jälkikäteen.
Curtis Strange
En ollut tavannut Tigeria ennen kuin pelasin samassa ryhmässä hänen kanssaan Mastersin toisella kierroksella 1995. Tiesin hänen olevan USA:n amatöörimestari ja dominoivan amatöörigolfia, mutta en paljon muuta. Hänhän voitti kolme U.S. Junior Amateuria peräkkäin. Tämä on asia, josta ei juuri koskaan puhuta, mutta se on yksi hänen hienoimmista saavutuksistaan. Hänen on täytynyt olla jotain 15 voitettuaan ensimmäisen. Ajatelkaa!
Ensimmäisellä reiällä minulle valkeni, miksi hän koulutti muita amatöörejä mielensä mukaan. Tiger jatkoi sand wedgellä ykkösellä, kun minä tarvitsin rautaseiskan. Kakkosella (par 5) hän otti rautakuutosen toiseen lyöntiinsä. Viidennellä reiällä Tigerilla oli kädessään wedge ja itselläni rautakuutonen. Hänen pelissään oli vielä särmiä, mutta kaikki tiedämme, miten nopeasti ne hioutuivat.
Kaikkein vaikuttunein olen siitä tietokoneesta, joka hänellä on päässään. Tiger ei koskaan ole itse este onnistumiselleen.
– Sean Foley
Michael Johnson
GolfDigestin erikoistoimittaja, välineet
Vuonna 2003 Nike kysyi, haluaisinko olla paikalla tilaisuudessa, jossa Tiger testaa tulevaa Nike One -palloa. Emme olleet aiemmin tavanneet. Yllätyin, kun hän ilmestyi paikalle kuntosalivaatteissa, lenkkareissa ja Stanfordin yliopiston lakki päässä. Hänen ymmärryksensä – kuten Itzhak Perlmanilla, joka pystyi sanomaan viulun iän soitettuaan sillä yhden nuotin – välineistä oli poikkeuksellinen.
Tiger teki pallovalintansa pitkälti chipin lentokaaren perusteella. Hän myös harjasi draiverin lapaa ruohoa vasten ja päätteli äänen perusteella, oliko lavan lyöntipinta paksumpi kuin muissa mailoissa…
Denis Pugh
svingivalmentaja
Yksikään Open Championshipissä Muirfieldissä 2002 kolmannen kierroksen viimeisissä ryhmissä pelanneista ei todennäköisesti koskaan unohda kokemustaan. Valtava myrsky saapui alueelle iltapäivällä tuoden mukanaan voimakkaan myräkän ja vaakasuorana piiskanneen vesisateen. Seuraavien 1,5 tunnin ajan pelaaminen ei ollut ainoastaan mahdotonta, se oli todellista verilöylyä – ainakin Tigerille ja Colin Montgomerielle. Grand Slamia tavoitellut Tiger teki vain yhden birdien, ja pelasi tuloksen 81. Valmennettavani, “Monty”, käytti kierrokseensa 84 lyöntiä pelattuaan edellisinä päivinä tulokset 74 ja 64.
Aikaisin seuraavana aamuna kaksikko oli harjoitusviheriöllä. Seisoin Montyn vieressä ja seurailin hänen puttaamistaan. Tiger käveli ohitseni, vilkaisi minua ja sanoi: “Hei Monty, ainakin sinut kukistin eilen.” Monty kääntyi ympäri ja vastasi: “Tiger, niinhän kaikki muutkin tekivät.” Sitten molemmat purskahtivat makeaan nauruun.
Se oli harvinaisen humoristinen suhtautuminen tapahtuneeseen Tigerilta, jonka täytyi olla erityisen pettynyt Grand Slam -haaveiden haihduttua.
Sean Foley
Woodsin valmentaja 2010–2014
On olemassa lukuisia pelaajia, jotka kykenevät fyysisesti hämmästyttäviin juttuihin. He saattavat piiskata pallon mielettömän korkean puun yli tai lyödä pallonsa bunkkeriin, johon asti kenenkään ei uskottu ylettyvän.
Tigerin sisällä on moottori, joka teki minuun melkoisen vaikutuksen, kun hän oli nuorempi. Kaikkein vaikuttunein olen siitä tietokoneesta, joka hänellä on päässään. Tiger ei koskaan ole itse este onnistumiselleen.
Kaikki lähtee keskittymiskyvystä. Hän on ainoa tapaamani pelaaja, joka rähjää itselleen muutaman huonon lyönnin jälkeen ja komentaa itseään keskittymään. Tiger etsii syitä ja ratkaisuja itsestään, ei ulkopuoleltaan, kuten suurin osa pelaajista tekee. Jos yksi lyönti on erilainen kuin muut, hän saattaa suunnata golfauton penkille miettimään asiaa kymmeneksi minuutiksi. Iso osa hänen tekemästään työstä on tällaista ajatustyötä.
Claude Harmon III
Dustin Johnsonin svingivalmentaja
Pelasin yhdeksän reikää Tigerin kanssa Las Vegasissa vuonna 2000, kun hän oli voittanut kolme eri majoria. Sanoin hänelle, että ”sinä olet jo varmaan huomannut olevasi paras tässä lajissa?” Tiger vastasi: “En ikinä ajattele tuolla tavalla. Tiedän kuitenkin, ettei kukaan ole halukas tekemään niin paljon töitä kuin minä, eikä yksikään toinen pelaaja ole minua fiksumpi golfillisesti.”
Billy Foster
Matthew Fitzpatrickin caddie ja Lee Westwoodin sekä Seve Ballesterosin entinen caddie
Toimin Tigerin caddiena vuoden 2005 Presidents Cupissa Virginiassa, kun hänen vakituinen caddiensa Steve Williams oli perheenlisäystä odottaneen puolisonsa tukena. Kävelin Tigerin kanssa ykköstiille. Reitin varrella oli tuhansia hänen nimeään huutavia ihmisiä tien molemmin puolin. Maistoin silloin ensimmäisen kerran Tiger-hysteriaa, ja se oli epäinhimillinen kokemus. Korviani särki, kun pääsimme vihdoin ykköstiin suojaan. Sanoin hänelle: ”Sinä saatat olla miljardööri ja kaikkien aikojen paras pelaaja, joka saa naisen kuin naisen, mutta en vaihtaisi elämääni kanssasi.” Ja todella tarkoitin sitä. Tiger vilkaisi minua ja vastasi: “Kiitos sanoistasi, Billy. Tämän vuoksi en kilpaile kovin usein.”
Chris Como
Woodsin valmentaja 2014–2017
Tästä on jo aikaa, mutta Tigerilla oli yhdessä vaiheessa todellisia hankaluuksia chippinsä kanssa. Hän oli hermostunut ja selkävaiva häiritsi harjoittelua. Olisi ollut helppo laittaa pillit pussiin, koska hänellä ei ollut enää mitään todistettavaa. Tiger ei kuitenkaan halunnut, vaikka tulokset olivat huonoja. Hän luotti vaistoonsa, oli avoin ehdotuksille ja harjoitteli chippejä joka päivä niin kauan kuin selkä kesti. Tiger oli periksiantamaton ja henkisesti luja.
Juttu on lyhennetty Golf Digestin artikkelista The untold stories of Tiger Woods. Lue alkuperäinen artikkeli.
Teksti: Derek Duncan, John Huggan, E. Michael Johnson, Keely Levins, Peter Morrice, Alan P. Pittman, Daniel Rappaport, Matthew Rudy, Dave Shedloski, John Strege, Brian Wacker, Mark Whitaker ja Guy Yocom
