Rory McIlroy hoki jo ennen viime viikonvaihteen FedEx Cupin finaalia, ettei kisan ennätyssuuri voittosumma – 15 miljoonaa dollaria – häntä juurikaan kiinnosta osoittaen sen myös kisan aikana pelaamalla rennosti, huolettomasti ja, totta kai, voittoisasti. Kun Rory tuntee olonsa kentällä mukavaksi, näyttää hän olevan voittamaton.
Kun The Open saapui heinäkuussa 68 vuoden tauon jälkeen hänen kotimaahansa Pohjois-Irlantiin, ja vielä tuttuakin tutummalle kentälle, häntä sen sijaan jännitti niin paljon, että ensimmäinen kierros sujui noin 80 lyönnillä. Vaikka rahaakaan ei ollut voittajalle luvassa kuin noin kymmenesosa siitä mitä nyt tuli, Rorylle kävi aivan kuten meille kaikille muille, jotka jännitämme todella tärkeissä paikoissa.
Tämä esimerkki kertoo mielestäni myös siitä, kuinka maailman rikkain kiertue haluaa ison rahan voimalla perustaa epätoivoisesti itselleen edes jonkun aidosti tärkeän tapahtuman. PGA Tourilla on valtava kompleksi siitä, ettei sillä ole sananvaltaa golfin viidessä ja historiallisesti tärkeässä tapahtumassa. (4 majoria+Ryder Cup). Tietenkin he omistavat Players Championshipin, joka on jo vuosikaudet yrittänyt pyrkiä – tosin sekin huonolla menestyksellä – viidenneksi majoriksi.
PGA Tour on kyllä hyvin valjastanut jenkkimedian lobbaamaan FedEx Cupia ja monet pelaajatkin kertovat kohteliaasti – ja pitkin kautta – pitävänsä sitä tärkeänä, vaikka kaikki haluavat ennen kaikkea voittaa tärkeitä titteleitä sekä päästä lajin historian lehdille.
Siinä sivussa rahaa tietenkin kertyy itse kullekin aivan tarpeeksi. Vaikeaa on myös kuvitella kuinka kilpailu, joka vuosi vuoden jälkeen pelataan aina vähän erilaisilla säännöillä, pystyy herättämään suuren golfyleisön kiinnostuksen.
se todella on
Ymmärsin, mitä suuri raha on, ja se auttoi minua säilyttämään tasapainon elämässä. Loppujen lopuksi, kun tiesin valuuttakurssin hyvin verkkosivusto, minulle kävi selväksi, kuinka voin käyttää rahaa hyvin. Se auttoi minua elämässä niin, että rahalla oli aina paikkansa.