Mikko Korhosen caddiena toimiva Karri Kakko aloittaa Golfpisteen blogistina. Karri kirjoittaa kisareissuilta Golfpisteelle ja Golflehdelle säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen kirjoitus tulee on Etelä-Afrikasta, josta matka on jo jatkunut Abu Dhabiin.
Euroopan kiertueen kolmas osakilpailu tuli taputeltua totuttua aiemmin. Vapaa viikonloppu on vietetty treenin ja hotellikuoleman merkeissä. Golfissa viikonloppuvapaa on tavallaan huono asia, sillä viikon aikana tehty työ kulminoituu tilipussissa vasta sunnuntain jälkeen. Tämän viikon osalta Mikko Korhosen ja Tapio Pulkkasen yhtiöt kirjaavat miinusmerkkisen tuloksen.
Suoritusurheilussa jako on melko yksinkertainen, joko suoriudut tai lähdet treenin kautta hakemaan vauhtia ensi viikon kilpailuun. Resepti on hyvin yksinkertainen, otat toistoja harjoitusalueella, videoit, haet kroppaan oikeanlaisia tuntemuksia ja yrität uudelleen. Itseluottamus syntyy kerroksittain kehossa. Pelitilanne on erilainen ja pelaajan pitää päästä tilaan, jossa tuntee pystyvänsä viemään peliä, eikä päin vastoin! Suurin tunteenpurkauksiin ei ole tarvetta, sillä jo seuraavalla viikolla on uusi kilpailu.
Olen usein miettinyt, että itse pelaajalle pienet tauot kauden aikana tekevät hyvää. Pidemmät tauot taasen vievät pelituntumaa väkisinkin. Vaikka palloa olisi hakattu lyöntiseinään mielin määrin, on vaikea tietää kumpaan suuntaan hommat lähtevät tauon jälkeen rullaamaan.
Työnantajani yöunia kunnioittaakseni päätin varmistua, että kuorsaamiseni pysyy kohtuuden rajoissa.
Siinä missä golfarit treenaavaat lyöntiään ja pitävät peruskuntoaan yllä, niin mailapojat voivat tulla kilpailuun suoraan vaikkapa Pattayan lämmöstä. Yleispätevää ohjetta valmistautumisohjetta kädeille ei näytä olevan. Itse kävin joulutauolla hiihtämässä Lahen mäkisillä laduilla muutaman kerran, mutta en voi väittää, että ilman kyseisiä harjoitteita en osaisi laskea, saati pyyhkiä kuraa pallosta. Siinä mielessä meidän ammatti on helpompaa.
Mikko Korhonen SA Openin kisakenttänä toimineen Glendover GC:n 10. viheriöllä.
Sitä vastoin kunnioittaakseni työnantajani yöunia, päätin varmistua ihan yksityislääkärin vastaanotolla, että kuorsaamiseni pysyy kauden aikana kohtuuden rajoissa. Ja, että mahdollinen uniapnean riski suljetaan pois. Itse en koskaan omaan kuorsaukseeni ollut herännyt, mutta herkkäunisen vaimokandidaattini kömpiessä aamuisin sohvalta, päätin selvittää asian. Sitä en näin perusterveenä tiennyt, että yksityiset lääkärit paitsi parantavat, myös laskuttavat julkista terveydenhuoltoa runsaskätisemmin. Yhden yön happiviiksien ja muiden tarrojen kanssa nukutun yön kustannukset nousivat hyvinkin viikkopalkkani tasolle. Mutta mitäpä ei kädi tekisi pelaajansa hyvinvoinnin eteen!
Sitä paitsi, sain kerrankin ajella jalkakarvani pois ihan luvan kanssa. Ensi havaintoni oli se, että naisella sääreni näyttäisivät upealta!
Eräänä yönä herätessäni taas kerran työnantajani kännykän valon osoittaessa silmiini mietin, että kenen niiden happiviiksien kanssa ehkä kannattaisikaan nukkua?
Minulle ja Mikko Korhoselle viikon mittainen vierailu on vuoden sisään neljäs Etelä-Afrikassa. Näiden viikkojen aikana emme kuitenkaan juuri paikalliseen kulttuurin ole tutustuneet, vaan tutuiksi on lähinnä tullut golfkentät ja hotellihuone. Safarit, viinitilat ja surfaus saa vielä odottaa aikoja parempia.
Siinä mielessä tänne matkustaminen on aina tuskallista, että emme raapaise pintaa kuin golfin, mahtavan sään ja ruokailun osalta. Emme siis ole varsinaisia asiantuntijoita tämän maan nähtävyyksien suhteen. Eipä silti, ei Johannesburgissa varsinaista nähtävää juuri ole tarjolla. Turisteja näkeekin täällä lähinnä lentokenttähotelleissa, kun safareille matkaavat tai niiltä palaavat turistit odottavat jatkoyhteyksiään.
Päätin luovuttaa pitkähihaisen ja taatusti likaisen paitani hänelle. En kehdannut tarjota käytettyjä alushousujani.
Näennäisen rauhallisuuden taakse kätkeytyy ammattimainen ja ajoittain raaka rikollisuus. Kaikki ovat varmasti lukeneet hirvittävistä rikoksista, joita täällä ajoittain tapahtuu. Tällaiset uutiset ovatkin omiaan rajoittamaan turistien mielenkiintoa maata kohtaan. Tai ainakin omatoimimatkailija saattaa miettiä lähtemisen mielekkyyttä.
Autolla ajettaessa jokainen liikennevalo on potentiaalinen riski joutua ryöstön kohteeksi. Ainakin teoriassa. Useimmiten risteyksissä päivystävät vain kaupustelijat ja kerjäläiset. Ja hyväkuntoisilla moottoriteillä uutta bemaria ja mersua näkee tuon tuostakin. Eniten täällä silmiin pistääkin juuri kontrasti rikkaiden ja köyhien välillä. Rikollisuudesta muistuttaa lähinnä rakennukset, jotka piikkilanka-aitoineen ja Armed Response -kyltteineen muistuttavat enemmän vankilaa kuin omakotitaloa tai toimistorakennusta.
Rahat ja Rolex! Kiitos!
Perusohje turistille ja paikallisille on, että pimeän tullen ei tule kävellä edes muutaman sadan metrin matkaa. Tämän ohjeen antoi muuan nuori autonkuljettaja, jonka mukaan ammattimaiset ryöstäjät ymmärtävät valvoa myös hotellien pahaa-aavistamattomia turisteja, jotka päättävät kävellä esimerkiksi hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Tämän jälkeen, 200 metrin kävely joulukuun kilpailun aikana hotellista pihviravintolaan tuntui yllättävän pitkältä.
Euroopan kiertueen houstanneesta kentästä pelaaja köyhtyy noin 27€.
Yksi tositarina kertoo golfarista ja hänen manageristaan, jotka päättivät ostaa uudet Rolexit juuri täältä Etelä-Afrikasta. No, vanhat Rolexit ranteessa ja uudet kellot paketissa miehet astelivat paikalle tilattuun taksiin ja kappas vaan! Parin korttelin jälkeen liikennevaloissa, aseistetut ryöstäjät iskivät ja veivät pelurin ja managerin kellot parempaan talteen. Teorioita on monenlaisia, mutta selvää on, että joku antoi ryöstäjille vinkin arvokkaasta ja helposta kohteesta. Lienee turhaa muistuttaa, että tänne ei kannata kuskata mitään ylimääräistä arvotavaraa.
Nähtävyydet NO! Golf YES!
Kävellä täällä ei voi, eikä kävellen minkään nähtävyyden äärelle pääsisikään. Golfkentät sitä vastoin ovat paitsi edullisia, myös huippukuntoisia. Pikainen katsaus todistaa, että lähellä lentokenttää sijaitsevat Euroopan kiertueen osakilpailuja houstanneet kentät, kuten Royal Johannesburg & Kensington Golf Club, Glendower ja Randpark maksavat vierailijoille noin 400 Randia. Nykykurssilla laskettuna, peluri köyhtyy noin 27€ kierroksestaan.
Etelä-Afrikasta matka jatkui Abu Dhabiin, jossa Meze-alkupalat lämmittivät huonosti nukutun yön jälkeen.
Matkaa lentokenttähotellista näihin kohteisiin kertyy autolla 15–30 minuuttia. Tämä myös itselle muistiksi, jos seuraavan kerran on sunnuntaina kalenterissa tilaa, niin rohkeasti Uber alle ja kentälle!
Jos vain yhden kierroksen täällä pääsee pelaamaan, niin vahva suositus osuu Royal Johannesburg & Kensington Golf Clubin East -kenttään. Tämä 36 reiän kokonaisuus on juurikin east -kentän osalta keikkunut Etelä-Afrikan kolmen parhaan kentän joukossa. Juuri ulos tulleen Golf Worldin Worlds Top 100 -kenttää vuonna 2017. Etelä-Afrikasta listalla näytti olevan ainakin Fancourt Links, Leopard Creek ja Zimbali Golf Course Durbanissa. Odotin näkeväni listalla Royal Johannesburgin East coursen. Muutostöiden vuoksi kenttä on kuitenkin ollut kiinni vuoden päivät. Ja avajaiset ovat enää muutaman päivän päässä. Vuoden 2018 listauksessa se voi hyvinkin mahtua 100 parhaan joukkoon.
Kierrätys kunniaan!
Arvotavaraa on toki monenlaista. Toisen miehen jäte on toiselle arvokasta kierrätysmateriaalia. Heittäessäni Mikon kolme käytettyä golf-hanskaa roskikseen noukki lähistöllä istunut lokeroista vastaava herra ne nopeasti parempaan talteen. Golf-kenkien pohjallisia en nähnyt nähnyt kenenkään poimivan.
Yksi Abu Dhabin lukuisista moskeijoista.
Viime kisassa muuan vanhempi herrasmies lähestyi minua pukuhuoneessa ja kysyi, tarvitsenko vielä viikon käytössä ollutta ja ryvettynyttä mailapyyhettä? En tarvitse, vastasin. Sen kerättyään hän jatkoi, löytyikö minulta kenties jotain muuta? Hetken mietittyäni päätin luovuttaa valkoisen pitkähihaisen Vierumäen logolla varustetun ja taatusti likaisen paitani hänelle. En kehdannut tarjota käytettyjä alushousujani, sillä en tunne tämän maan tapoja niin hyvin.
Mutta miehen nälkä alkoi vain kasvaa syödessä. Pian hän kehotti tuomaan lisää paitoja seuraavalla kerralla. Tottahan toki! Ja niin luovutin miehelle lauantaina ehkä viisi tai kuusi kauluspaitaa, muutaman pestynä ja muutaman game wearn -paidan hänelle. En sitten tiedä, kummasta saa jälkimarkkinoilla enemmän, ilman hikeä, vai hien kera?
Vaikka luopuminen rakkaista paidoista tuotti tuskaa, niin mieltä lämmittää tietää, että ne saavat uuden elämän jossain päin Afrikkaa. Älkää siis ihmetelkö, mikäli vastaan tulee mies esimerkiksi juuri Vierumäen paita päällä. Se on kierrätettyä materiaalia se!
Kova vahvistus blogirintamalle. Tällaisia kavereita kuin K. Kakko on harvassa. Hän paitsi näkee tourin sisäpiiriläisen silmin myös osaa kirjoittaa näkemänsä todella vetävästi. Aiemmin toki moni suomalainen ammattigolfarikin on golfpalstoilla esiintynyt kolumnistina. Yhteistä niille on ollut se, että kirjoitustaito on puuttunut kokonaan tai jäänyt koululaisen ainekirjoitustasolle. Huippuvärväys Golfpisteeltä ja iso menetys Gogolfille, jossa Karrin sujuvasta kynästä on aiemmin saanut nauttia.