Golfari tulee välillä lyöneeksi päätään seinään – aina ammattilaiskiertueita myöten.
Kun piru pääsee irti, mitä tahansa voi tapahtua, golfissakin.
Kevin Costnerin esittämälle klubipro Roy McAvoylle kävi niin Tin Cup -elokuvassa. Käden ulottuvilla ollut U. S. Open -voitto kariutui, kun McAvoy kieltäytyi lyömästä välilyöntiä ja lähti jääräpäisesti tavoittelemaan lippua yli viimeisen reiän griiniä vartioivan veden.
Onnistuihan se – kuudennelle yrittämällä. Birdien sijasta tuloskorttiin merkittiin 12 lyöntiä, kiitos suoraan reikään päätyneen viimeisen yrityksen.
Romantisoidun viihde-elokuvan kohtaus ei ollut tuulesta temmattu. Elokuvan taustapiruna hääri nimittäin TV-kommentaattorina paremmin tutuksi tullut Gary McCord, joka vuonna 1986 oli saanut PGA Colonial Country Clubilla pelatussa St Jude Classicissa tuloksen 16. McCord löi lähestymisensä nelosraudalla neljästi veteen ennen kuin vaihtoi numeroa suurempaan ja pääsi veden yli.
”Oli kyse periaatteesta”, McCord selitti myöhemmin, kun häneltä udeltiin, miksei hän ollut vaihtanut isompaan rautaan jo aiemmin.
Sivullisen näkökulmasta samainen periaatteellisuus näyttäytyy yleensä kovapäisyytenä.
John Dalyllä on siitä kokemusta, samoin kuin silloin tällöin tapahtuneesta ranttaliksi heittämisestä. Kaksinkertaisella major-voittajalla on kyseenalainen kunnia pitää hallussaan kolmea 26:sta PGA Tourilla kirjatusta vähintään 13 lyönnin tuloksesta.
Pahin jääräpäisyyden kohtaus sattui vuoden 1998 Bay Hill Invitationalissa. Kuudes reikä oli vasemmalle veden sivuitse kaartava hieman alle 500-metrinen dog leg, par vitonen. Linnuntietä griinille matkaa oli runsaat 290 metriä, ja Daly oli aiemmin viikolla onnistunut yrityksessään.
Nyt draivi jäi veteen. Daly pudotti pallon vesiesteen ulkopuolelle ja lähti uudestaan oikaisemaan puu kolmosella. Viisi yritystä epäonnistui ennen kuin kuudes pallo pysyi kuivilla – sekin tosin törmään hautautuneena. Vielä yksi droppi ja lopulta tulokseksi 18.
”Siinä vaiheessa mikään ei minua enää voinut pysäyttää”, Daly totesi myöhemmin ensimmäisestä veteen jääneestä väyläpuuyrityksestään.
Yleisö oli hengessä mukana. ”Tin Cup, Tin Cup” -huudot alkoivat voimistua sitä kovemmiksi mitä useampi pallo hautautui veteen. Elokuvan ensi-illasta oli vajaa kaksi vuotta aikaa.
”Se oli hauskaa”, on Dalyn kanssa pelannut Paul Goydos todennut. ”Hän tosissaan yritti.”
Na seikkaili risukasassa
Kevin Na’lla on kyseenalainen kunnia pitää hallussaan PGA Tourin historian suurinta par nelosella tehtyä reikätulosta. Avaus yhdeksännellä reiällä vuoden 2011 Valero Texas Openissa päätyi oikealle metsään. Tilannetta tutkailtuaan Na päätyi nostamaan pallon ja lyömään uuden draivin. Pallo päätyi jokseenkin samoille sijoille, jolloin mahdollisuutta etenemiseen oli harkittava uudelleen.
Na kantoi kilpailussa televisiokanavan mikrofonia, joten hänen ja caddien välinen sananvaihto tallentui oheiselle videolle.
”Mikä ovat mahdollisuutemme päästä ulos?”, Na’n kuullaan kysyvän.
”Fifty-fifty”, vastaa caddie.
Na lyö ja pallo kimpoilee epäpuhtaan osuman jälkeen puusta takaisin osuen Na’n kehoon. Lisää rangaistuksia. Tuomarin kanssa käydyn keskustelun jälkeen Na palaa pelilinjassa taaksepäin ja aloittaa matkan kohti väylää usean väliyönnin kautta. Hutikin mahtuu sekaan.
Laskutkin menevät sekaisin ja tulokseksi kirjataan 15 ennen kuin videotarkistuksen jälkeen saadaan vielä yksi lyönti lisää.
Na ehtii kaiken hässäkän keskellä pohtia tuomarin kanssa eri vaihtoehtoja pallon jälleen päädyttyä pelaamattomaan paikkaan. Myös Ray Ainsleyllä olisi ollut käyttöä sääntötietoudelle vuoden 1938 U. S. Openissa.
Ainsley löi lähestymisensä griinin edustalla olevaan pieneen puroon. Hän lähti pelaamaan palloa vedestä ja epäonnistui kerta kerran jälkeen. Pallo nousi välillä törmälle ja palasi lopulta aina takaisin veteen.
Tulokseksi tuli 19, mikä on edelleen korkein U. S. Openissa kautta aikain tehty reikätulos.
Aisleyltä kysyttiin myöhemmin, miksi hän ei ollut pudottanut palloa peliin vesiesteen ulkopuolelle.
”Minä luulin, että palloa on aina pelattava niin kuin se makaa.”
Kivaa ei ollut Philippe Porquierilläkään vuoden 1978 French Openissa. La Baule Golf Clubin 13. reiästä, par vitosesta, muodostui tuskainen taival. Porquier löi matkalla useita soketteja ja kadotti monta palloa ennen kuin lopulta päätyi viheriölle. Tulokseksi 20, jota ”paremmaksi” ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt European Tourilla laittamaan.
Mikä on archaeopteryx?
15 lyönnin tai sitä suuremmille reikätuloksille on muuten golfissa annettu oma nimensä. Se on saatu muinaisesta lentolinnusta: archaeopteryx.
Miksikö? Todennäköisesti siksi, että taannoin löydetyn fossiilin raajat sojottivat epämääräisesti sinne tänne – hieman samaan tapaan kuin karkaileva pallo golfarin mustina hetkinä. Tai vaihtoehtoiseksi siksi, että fossiili on aikoinaan hautautunut kuin golfarin toiveet kunniallisesta kierroksesta katastrofireiän jälkeen.
Kaikkien aikojen pohjat ovat muuten Tommy Armourin nimissä vuodelta 1927. ”Silver Scot” oli edellisenä viikonloppuna voittanut U. S. Openin, ensimmäisen kolmesta majoristaan. Nyt oli draiverin kanssa ongelmia. Hän löi Shawnee Openin kolmannen kierroksen toiseksi viimeisellä reiällä, par vitosella, yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan kymmenen draivia out of bounds ennen kuin onnistui pysymään väylällä. Viimeisen pallon birdiellä tulokseksi tuli 23.
Tämä ”totuus” on kuitenkin muutamaan kertaan kyseenalaistettu. Näyttäisikin siltä, että kyseessä on pelkkä legenda ja että oikea tulos voisi olla niinkin ”alhainen” kuin 11. Sen puolesta puhuisi myös joidenkin lähteiden antama kierrostulos 82.
11 oli myös Roope Kakon tulos hänen helpoksi luonnehtimallaan par vitosella European Tourin hyvin alkaneessa viimesyksyisessä finaalikarsinnassa. Draivi kaartoi puihin vasemmalle, ja samoin kävi myös varapallolle.
Kakko uskoi ainakin toisen löytyvän. Ei löytynyt. Seuraavaksi käteen puu kolmonen ja yritys pelata varman päälle. Nyt pallo katosi väylän oikealle puolelle. Kuin tyhjästä tullut kylmä suihku laittoi asetelmat uusiksi niin karsinnalle kuin tulevan kauden näkymillekin.
Se on joskus pienestä kiinni.
Älä pistä läskiksi
Golf on usein henkisesti koettelevaa. Silti pelin henkeen kuuluu, että pelaaja nielee kiukkunsa ja turhautumisensa eikä käytöksellään ole taakaksi muille pelaajille.
Pitkistä lyönneistään tunnetun George Bayerin kattila kiehui silloin tällöin yli, varsinkin uran alkutaipaleella. Niin kävi myös vuoden 1957 Kentucky Derby Openissa.
Bayer pisti kierroksen lopulla läskiksi ja chippaili koko 17. väylän rautaseiskalla saaden tulokseksi reiällä 17 ja kierroksella 90.
PGA Tour ei katsonut tapausta sormien läpi. Bayer sai 30 päivän kilpailukiellon, joka sittemmin lievennettiin 200 dollarin sakoksi ja 90 päivän koeajaksi.
