Opi Golf on alunperin keväällä 2023 julkaistu Golfpisteen artikkelisarja, joka lähestyy golfissa kehittymistä ymmärtämisen näkökulmasta. Sarjan tarkoituksena ei ole opettaa sinulle svingiä, vaan auttaa sinua ymmärtämään golflyönnin lähtökohtia. Läpi koko artikkelisarjan keskiössä pysyy kuitenkin se, miten voit tiedon ja ymmärtämisen kautta kehittyä pelaajana. Tervetuloa mukaan golfin oppimisen polulle!

Edellisessä Opi Golf -sarjan artikkelissa käytiin läpi rautalyönnin periaatteita. Tällä kertaa pureudutaan hyvän draivin saloihin. Minkä takia kaikki hyvän rautalyönnin lainalaisuudet eivät päde draiverilla lyötäessä? Kuinka optimoit lyöntimittasi tällä yhdellä bägin tärkeimmistä mailoista?

Draiverilla lyödään ylöspäin

Kun palloa lyödään maasta, kuten tyypillisesti rautalyönnissä, kannattaa palloa lähestyä hieman alaspäin suuntautuvalla tulokulmalla. Draiverilla lyötäessä pallo voidaan laittaa tiin päälle, eikä sama lainalaisuus enää päde.

Lyönnin pituuteen vaikuttaa eniten mailanpäännopeus.

Pelaajat, joille alaspäin lyöminen tuottaa rautamailoilla hankaluuksia, pärjäävät yleensä paremmin draiveri kädessään. Lavan alhaisen nostokulman vuoksi draiverilla on optimaalista osua palloon vasta silloin, kun maila on jo ohittanut kaarensa pohjan, ja tekee jo matkaansa loivasti ylöspäin.

Draiveri on ennen kaikkea pituusmaila. Siinä missä rautamailoilla pyrimme kontrolloimaan lyöntimittaa ja saamaan pallon pysähtymään nopeasti laskeutumisen jälkeen, pyritään draivissa maksimoimaan sekä ilmalento että alastulon jälkeinen rulli.

Lyönnin pituuteen vaikuttaa eniten mailanpäännopeus, mutta draiviin on mahdollista saada lisää mittaa myös optimoimalla muita osuma-alueen muuttujia. Näitä ovat etenkin pallon lähtökulma ja alakierre. Draivia optimoitaessa pallon lähtökulma pyritään saada korkeammaksi ja alakierteen määrä pienemmäksi.

Pituudella on väliä – jopa enemmän kuin haluaisit myöntää

Ikivanha vastakkainasettelu lyöntipituuden ja -tarkkuuden tärkeysjärjestyksestä on saanut viime vuosina uutta tuulta purjeisiinsa, kun niin amatööri- kuin ammattilaistasoltakin on nykyään saatavilla valtava määrä dataa analysoitavaksi.

Avauslyönneistä puhuttaessa tärkeysjärjestys on kiistaton.

Kun avaustesi lyöntipituus kasvaa, pelitasosi paranee.

Esimerkiksi 0–5 tasoituksella pelaavat lyövät avauslyöntinsä keskimäärin 222 metrin päähän, kun taas 10–15 tasoituksella pelaavat lyövät keskimäärin 200 metrin pituisia avauksia. Samaan aikaan 0–5 tasoitusryhmän väyläosumatarkkuus on 50,5 prosenttia, ja tasoituksella 10–15 pelaavilla vain hieman alhaisempi, 48,5 prosenttia.

Alhaisemman tasoitusryhmän pelaajat lyövät siis palloa tiiltä 22 metriä pidemmälle, mutta tarvitsevat hurjat 50 pelattua väylää ennen kuin ovat lyöneet yhden väyläosuman enemmän kuin korkeamman tasoitusryhmän pelaajat. Avauslyöntien pituus on huomattavasti parempi mittari pelitason arvioimiseen, kuin se, kuinka usein löydät pallosi avauksen jälkeen väylältä. Kun avaustesi lyöntipituus kasvaa, pelitasosi paranee.

Alakierre syö lyöntipituutta, mutta sitä pitää olla riittävästi

Draiverilla kannattaa lyödä ylöspäin suuntautuvalla liikeradalla etenkin siksi, että tällöin pallo tarvitsee vähemmän alakierrettä. Alakierre on omiaan lyhentämään lyönnin mittaa, sillä se pyrkii eteenpäin vievän voiman sijasta nostamaan palloa ylöspäin.

Alakierrettä muodostuu, kun osumahetkellä mailan nostokulman ja mailan tulokulman (angle of attack) välille syntyy eroa. Lavan osumahetken nostokulma ja lavan pohjaan merkitty nostokulma eivät useinkaan ole samat, vaan osumahetken nostokulma elää sen mukaan, missä asennossa maila palloon tulee. Osumahetken nostokulmasta käytetäänkin sen elävyyteen viitaten nimitystä dynaaminen nostokulma.

Alakierrettä tarvitaan enemmän silloin, kun pallon lähtökulma on matala.

Lavan dynaaminen nostokulma ja mailan tulokulma siis muodostavat osumahetkellä välilleen kulman, jota TrackMan-lyöntianalysaattori kutsuu spin loftiksi. Spin loft kertoo syntyvän alakierteen määrän. Mitä pienempi kulma dynaamisen nostokulman ja tulokulman välillä on, sitä vähemmän alakierrettä palloon muodostuu.

Golfpallo kuitenkin tarvitsee tietyn määrän alakierrettä pysyäkseen ilmassa. Alakierrettä tarvitaan vielä enemmän silloin, kun pallon lähtökulma on matala. Mikäli alakierre putoaa liian pieneksi lähtökulmaan nähden, lyönnin pituus kärsii, koska pallo ei jaksa kannatella itseään ilmassa riittävän pitkään.

Mikä on sinun optimaalinen lentoratasi?

Mailanpäännopeudesta riippumatta jokaisella on mahdollisuus saada lisää lyöntipituutta paremmilla osumahetken arvoilla. Keskiverto miesgolfari, jonka draiverin mailanpäännopeus on noin 85 mailia tunnissa, saa lyöntiin 22 metriä lisää mittaa, jos mailan tulokulma on viisi astetta negatiivisen sijaan viisi astetta positiivinen (eli maila on matkalla ylöspäin).

Ero voi olla paljon suurempikin, mikäli alaspäin suuntautuneessa lyönnissä alakierrettä on liikaa tai liian vähän.

Yllä olevasta taulukosta (lähde: TrackMan) näet, kuinka paljon sinun mailanpäännopeudellasi on voitettavaa optimaalisemman lentokaaren avulla.

Opi golf -artikkelisarjan aiemmin julkaistut jutut:

Osa 1: Mikä saa pallon kiertämään?
Osa 2: Miksi draw lentää pidemmälle kuin fade?
Osa 3: Tiesitkö, että duffi ja toppi johtuvat samasta lyöntivirheestä?