9.4.–16.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][9]
KilpailuaSuomalaista
Opetus

Jyrkästi vai loivasti – onko olemassa yhtä oikeaa tyyliä wedgepeliin?

Viktor Hovlandin wedgepeli perustuu jyrkkään tulokulmaan palloon. Se toimii hänellä loistavasti. Kuva: Getty Images

Viktor Hovland on hyvä esimerkki pelaajasta, jonka peli on noussut aivan uudelle tasolle, kun hän sai wedgepelinsä kuntoon.

Koulukuntaerot ovat merkittävä tekijä golfopetuksessa. Niin myös lähipelin opettamisessa. Tämän vuoden aikana nimi Joseph Mayo on noussut suuren yleisön tietoisuuteen, kun hän on saanut aiemmin todella kehnona wedgepelaajana tunnetun Viktor Hovlandin loistamaan viheriöiden ympäristön lyönneissä.

Mayon opetuksen yhtenä kulmakivenä on se, että hän opettaa pelaajiaan tulemaan palloon todella jyrkällä kulmalla (attack angle). Tätä asiaa Mayo lähti muuttamaan myös Hovlandin wedgepelissä, kun he aloittivat yhteistyön tämän vuoden helmikuussa.

”Kun aloitimme yhteistyön, hänen attack anglensa oli 3–4 astetta alaspäin, nyt se on 12”, Mayo sanoo välinevalmistaja Pingin podcastissa, jossa hän oli aiemmin tänä vuonna vieraana.

Miksi Mayo sitten korostaa jyrkän attack anglen merkitystä hyvän wedgepelin perustana?

”Kun attack angle tulee jyrkemmäksi, low point (svingin alin kohta) siirtyy eteenpäin. Sitä kautta liian paksut osumat vähenevät, ja lapa osuu ensin palloon, ei maahan”, mestarivalmentaja selventää.

”Kun low point on edempänä, se lisää todennäköisyyttä lyödä hyvä puhdas osuma palloon.”

Mayo ja Hovland tunsivat toisensa jo ennen helmikuussa alkanutta valmennussuhdetta. Mayo tiesi, että hänellä on käsissään Ferrari, joka vaatii vain pientä hienosäätöä.

”En suostunut uskomaan, ettei hän osaisi chipata, kun hän kerran osasi lyödä muuten golfpalloa täydellisesti. Se ei vain käynyt järkeen.”

Hovlandista on kuoriutunut varsinainen lähipelivelho tämän kauden aikana, ja huudattihan hän yleisöä myös Ryder Cupissa chippaamalla heti ensimmäisellä reiällä pallon reikään.

Televisiokommentaattori Smylie Kaufman sanoi tuoreeltaan kisan jälkeen, ettei kenelläkään muulla pelaajalla olisi tullut mieleen chipata siitä paikasta, mutta Hovlandin itseluottamus wedgeillä oli kasvanut niin korkeaksi, että hän kaivoi kanin hatustaan ja antoi Euroopalle loistavan startin Ryder Cupiin.

Miten jyrkkä, yli kymmenen asteen attack angle sitten saadaan aikaiseksi, voisi joku tässä vaiheessa kysyä. Se selviää helpoiten kuuntelemalla Hovlandin itsensä kertomana ylimpänä olevasta videosta, kuinka hän kehoaan lyönnissä liikuttaa, jotta pääsee jyrkemmin palloon.

Se toinen koulukunta

Onko jyrkästi palloon tuleminen sitten se ainoa oikea tapa pelata lähipeliä? Tuskin. Ei ainakaan James Ridyardin mukaan. Hän on käynyt myös Suomessa kouluttamassa PGA:n jäseniä wedgepelin saloihin. Hänen opetusfilosofiassaan lavan bouncen rooli korostuu Mayon edustamaa koulukuntaa enemmän.

Ridyard ja Mayo ovatkin päässeet viime kuukausina väittelemään sosiaalisen median välityksellä, kumpi lyöntityyli on parempi. Kun Tiger Woods duffasi wedgensä bunkkeriin Hero World Challengen harjoituskierroksella, Ridyard kommentoi videoon piikittelevästi ”Too shallow?”, liian loivasti?

Mutta tässä tullaan yhteen isoon asiaan, mikä vaikuttaa todella paljon, minkälainen lyöntityyli kannattaa mihinkin lähipelilyöntiin valita. Nimittäin ruoholajikkeella ja muutenkin alustalla, mistä pallo lyödään, on järkyttävän iso merkitys, miten lapa osumassa käyttäytyy.

Jos pelataan kovalla links-kentällä, lavan takertumisesta nurmeen ei ole mitään vaaraa. Mutta tilanne on täysin toinen, kun pelataan bermudaruohossa. Silloin Mayon koulukunta kääntyy voitolle, sillä suoralla osumalla palloon vähennetään riskiä ruohon takertumisesta lapaan tai lavan kaivautumisesta pehmeään maapohjaan.

Rohkeasti kokeilemaan

Talvella on hyvää aikaa harjoitella itselleen uusia kikkoja ensi kesän peleihin, joten simulaattoreissa kannattaa lyödä rohkeasti hieman lyhyempiäkin lyöntejä, ja katsoa niiden lyöntien arvoja koneelta. Myös Mayo sanoo, että vasta viime aikoina lyöntianalysaattoreita on alkanut näkyä lähipeliviheriöiden äärellä, kun pelaajat ja valmentajat ovat alkaneet mitata myös chippien ja pitchien arvoja.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Joseph Mayo (@josephmayogolf) jakama julkaisu

Eli testaa rohkeasti, miltä tuntuu nojata vahvasti etummaiseen jalkaan alkuasennossa ja antaa pään liikkua kohteen suuntaan jo backsvingin aikana. Sieltä kun tulee reippaasti eteenpäin nojaavalla mailan varrella palloa kohti, osumat voivat olla todella rapean puhtaan tuntuisia.

Vaihtoehtoisesti voi kokeilla pelata Ridyardin opeilla, jossa mailan varsi saisi olla osumahetkellä pystysuorassa, jolloin lapa olisi ehtinyt vapautua ja bounce osua maahan jo ennen palloa.

Molempien huippuvalmentajien Instragram-tilit ovat täynnä huippulaadukasta materiaalia, jotka auttavat hahmottamaan wedgemaailmaa molemmista tyylisuunnista. Ei muuta kuin kokeilemaan.

Lue seuraavaksi: TaylorMade otti rengasvalmistajista mallia ja sai wedgeihinsä enemmän pitoa

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje