Golfin harrastaja tarvitsee yhden "ässän" tekemiseen viisi kertaa enemmän yrityksiä kuin ammattilainen.
Englannin Andy Sullivan onnistui viimein European Tourin pelaajilleen heittämässä ja sosiaalisen median hitiksi muodostuneessa Chase the Ace -haasteessa, jossa Edoardo Molinari ja Brandon Stone olivat aiemmin epäonnistuneet.
ET antoi Sullivanille tuttuun tapaan 500 mahdollisuutta lyödä pallonsa tiiltä reikään eli tehdä hole in one. Pelattavaksi reiäksi oli tällä kertaa valittu London Golf Clubin Heritage-kentän 11. reikä, jolla on pituutta 156 metriä.
Sullivan oli upottaa heti ensimmäisen lyöntinsä pallon päädyttyä vain puolen metrin päähän reiästä. Monen läheltä piti -lyönnin jälkeen Sullivan onnistui vihdoin 230:nnella yrityksellään.
Katso alta European Tourin hauska video ja Sullivanin hurjat tuuletukset pallon kadottua reikään.
We gave @AndySulliGolf 500 balls to see if he could make a hole-in-one.
Here’s what happened…#ChaseTheAcepic.twitter.com/JA9CJmNohS
— The European Tour (@EuropeanTour) April 24, 2019
Sullivan uhmasi suorituksellaan todennäköisyyslaskelmaa, jonka mukaan ammattilaisen todennäköisyys hole in onen tekemiselle on 1:2500. Luku on tosin karkea ja keskiarvoihin perustuva. Tarkkaa todennäköisyyttä kullekin reiälle, lipunpaikalle ja vallitseville olosuhteille on käytännössä mahdotonta laskea.
Todennäköisyyslaskelmissa on kuitenkin päästy melko hyvään ymmärrykseen erilaisten hole in one -suoritusten todennäköisyyksistä. Alhaisella tasoituksella pelaavan amatöörin todennäköisyys ammattilaiseen verrattuna on noin kaksinkertainen eli 1:5000.
Harrastajapelaaja tarvitsee puolestaan yhden ässän tekemiseen viisi kertaa enemmän yrityksiä kuin ammattilainen. Hole in onen todennäköisyys on siis noin 1:12 500. Tämä todennäköisyys pätee melko hyvin myös Suomen kentillä, joilla pelataan vuosittain vajaat kolme miljoonaa kierrosta ja niillä yhteensä noin 12 miljoonaa par 3 -reikää. Hole in oneja tehdään Suomessa yhden kauden aikana noin tuhatkunta.
Useammalle kuin yhdeksälle kymmenestä golfarista albatrossi on lähtökohtaisesti mahdoton suoritus.
Keskimäärin hole in one tehdään noin joka kolmannella tuhannella pelatulla kierroksella. Vuosittain hole in onen tekee arviolta 1–2 prosenttia kaikista golfareista, ja ensimmäinen hole in one syntyy keskimäärin vasta 24. pelikaudella. Hole in onen tekijöiden keskimääräinen tasoitus on noin neljätoista.
Karkea todennäköisyys on laskettu myös harvinaiselle tapahtumalle, jossa neljän henkilön peliryhmässä tehdään saman kierroksen aikana kaksi hole in onea. Näin käy arviolta harvemmin kuin joka miljoonannella kerralla (1:1 300 000), eli Suomen pelimääriin suhteutettuna harvemmin kuin kerran vuodessa.
Edellisen todennäköisyys on suurusluokaltaan verrattavissa albatrossin tekemiseen, eli hole in oneen par 4 -reiällä tai tulokseen kaksi par 5 -reiällä. Optimistisimman arvion mukaan albatrossin tekemisen todennäköisyys on noin 1:1 000 000. Arviolta useammalle kuin yhdeksälle kymmenestä golfarista albatrossi on jo lähtökohtaisesti mahdoton suoritus, koska pelaajien lyöntipituudella ei pysty saavuttamaan par 5 -reikien griiniä toisella lyönnillä tai lyömään par 4 -reikien avauksia suoraan griinille.
Toisinaan golfmedioissa uutisoidaan tapauksista, joissa peliryhmä on onnistunut tekemään samalla reiällä kaksi hole in onea. Neljän pelaajan ryhmässä todennäköisyys tälle on kuitenkin lähes olematon, noin 1:20 000 000.
Vielä edellistäkin harvinaisempaa on, että sama pelaaja tekee yhden kierroksen aikana kaksi hole in onea. Todennäköisyyden arvioidaan olevaan noin 1:67 000 000.
Lähteet: Golf Digest, National Hole-In-One Registery
Lue seuraavaksi: Hole in one ei ole arkipäivää edes European Tourin ammattilaisille