Marko Varjokiveltä kuluu keskimäärin 1,34 palloa kierrosta kohti.
Golfpisteen viime sunnuntaina päättyneen pallonmerkintäkilpailun voittajiin lukeutunut Marko Varjokivi tunnetaan kotikentällään Harjattulassa, varsinkin yhdestä seikasta.
”Mikä numero menossa?” Varjokivelle usein huikataan.
Meneillään on jo seitsemäs kausi, kun Marko Varjokivi numeroi kaikki käyttämänsä golfpallot. Jokainen kausi alkaa pallolla numero 1. Kun pelissä oleva pallo hukkuu tai vaurioituu, Varjokivi laittaa peliin uuden pallon, jonka hän on merkinnyt seuraavalla järjestysnumerolla.
”Teimme vuonna 2013 golfreissun, jolla merkkasin kaikki pallot vastaavalla tavalla. Halusin tietää, montako palloa reissun aikana menee. Se käytäntö jäi sitten päälle”, hän taustoittaa.
Aktiivisesti pelaava Varjokivi ahkeroi kaudella 2014 yhteensä 77 golfkierrosta, joilla kului yhteensä 131 palloa. Seuraavalla kaudella kierroksia kertyi enemmän, 84, mutta palloja kului selvästi vähemmän, 116 kappaletta. Ennätyskaudella 2016 Varjokivelle kertyi peräti 90 pelikierrosta, mutta pallojakin hupeni, yhteensä 149 kappaletta.
”Muutaman viimeisen vuoden aikana olen päässyt lähelle pallo per kierros -tahtia. Viime kaudellakin taisin pelata viimeiset viisi kierrosta samalla pallolla”, Varjokivi kertoo.
Vielä viime viikolla Marko Varjokivi pelasi pallolla numero 50, joka on sittemmin jo kadonnut.
Pienimmillään kulutus oli kaudella 2017, jolloin hän hukkasi 70 pelikierroksellaan yhteensä 72 palloa.
Tähän päivään mennessä Varjokivi on pelannut kauden 2014 alusta alkaen 495 kierrosta ja käyttänyt niillä yhteensä 662 palloa. Kierrosta kohti on siten hävinnyt keskimäärin 1,34 palloa.
Kuluva kausi on tilastojenkin valossa vielä kesken, mutta kuuden edellisen täyden kauden aikana Varjokiven vuotuinen pallomenekki on ollut keskimäärin noin sata palloa kaudessa. Jos kaikki pallot ostaisi uutena kaupanhyllyltä, se tietäisi jo sievoista siivua golfin harrastamisen kustannuksiin. Varjokiven kukkarolle kulutus ei kuitenkaan ole käynyt.
”Yksi kaveri koitti vähän aikaa, mutta ei jaksanut kovin pitkään.”
”En edes muista, koska olisin viimeksi ostanut pallotusinan. Aika hyvin niitä on tullut saatua vähän joka paikasta. Mitään ihmeellisiä palloja en tarvitse. En ole kokenut pelini olleen sillä tasolla, että pallolla olisi suurtakaan merkitystä”, tasoituksella 13,7 pelaava Varjokivi sanoo.
Vaikka kekseliäs pallonmerkintätapa kotiklubilla hyvin tunnetaankin, käytäntö ei ole Varjokiven mukaan juuri levinnyt.
”Yksi kaveri koitti vähän aikaa, mutta ei jaksanut kovin pitkään”, hän nauraa.
Mitään kovin vaivalloista pallojen numeroinnissa ei kuitenkaan ole. Varjokiven tapana on, että sekä pelipallo että taskussa oleva varapallo on valmiiksi numeroitu, joskus myös bägissä odottava kolmas pallo.
”Kun numerointia on vähän aikaa tehnyt, se menee aika luontevasti. Sehän on merkintä siinä, missä mikä tahansa muukin. Paljon enemmän vaivaa on siitä, jos palloihin alkaa piirrellä vaikkapa laitteiden avulla erilaisia suuntaviivoja.”
Pallonmerkintäkisan tuloksissa kertovassa jutussa Varjokiveä tituleerattiin tilastoniiloksi, jollaiseksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu. Todellisille tilastonikkareille – joiden mielestä golftilastoja ei voi koskaan olla liikaa – Varjokiven merkintätapa on joka tapauksessa mainio vinkki.
Lue seuraavaksi: Pallonmerkkauskisan voittajat valittu – kekseliäs ratkaisu on raadin suuri suosikki