Kävin kymmenen vuoden tauon jälkeen mailafittauksessa – tämä siellä selvisi - Golfpiste.com

10.3.–17.3. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[4][4]
KilpailuaSuomalaista
Oma peli

Kävin kymmenen vuoden tauon jälkeen mailafittauksessa – tämä siellä selvisi

Jonatan Jolkkonen on vaihtanut kilpapelaajan arjen välineasiantuntijan töihin. Kuva: Juha Hakulinen

Välineteknologian kehitys sekä omista pinttyneistä ajatuksista luopuminen voivat tuoda lyönteihin kummasti lisää potkua.

Nolostelu ja uskalluksen puute olivat vaivanneet jo vuosia. Mietin, kehtaanko mennä fittaamaan itselleni uusia mailoja. En osu joka kerta keskelle lapaa, ja lyönneistä on muutenkin kadonnut nuoruusvuosien pöhinä. Jäljellä on enää laiskanletkeä heilautus.

Ainakin viimeiset kymmenen vuotta olen tilannut kaikki mailani samoilla vanhoilla spekseillä, eivätkä ne enää vastaa tämän hetken lyöntiäni. Tiedän, että hieman helpommilla mailoilla peli-ilo voisi ainakin hetkellisesti palautua, joten rohkaisin mieleni.

Kysyin Titleistin välineasiantuntija Jonatan Jolkkoselta, lupaisiko hän fitata mailani nauramatta lyöntisuorituksilleni, ja sain vastaukseksi ”Emmä naura”. Se riitti minulle. Tie kohti esiseniorimailoja oli alkanut.

Älä pelästy lofteja

Pego Gardenissa on loistavat tilat fittaukselle. Laitan vielä varmuuden vuoksi simulaattoritilan oviverhon kiinni, jotta saamme lyödä rauhassa uteliailta katseilta.

Ajatuksena on fitata minulle uudet raudat ja wedget. Haluan apua välineteknologiasta, kun sellaista on kerran tarjolla. Minua ei hävetä pelata hieman anteeksiantavammilla mailoilla, jos ne tuovat peliini enemmän nautintoa.

Osalle pelaajista helpompiin mailoihin siirtyminen ei kuitenkaan ole yhtä vaivatonta.

”Ennakkoluuloja on tosi paljon. Ihmiset säikähtävät etenkin helpompien mailojen tiukempia lofteja. Mutta data ei valehtele, ja monesti täällä murretaan ennakkoluuloja”, Jolkkonen sanoo.

Alastulokulma on kaikista tärkein.

Jolkkosen mainitsemat loftit, eli lavan nostokulmat ovat anteeksiantavammiksi mielletyissä mailoissa paljon aiempaa vähäisempiä. Se saa pelaajat mietteliääksi, että uusilla mailoilla huijataan pituudessa, kun rautakasi lentää yhtä pitkälle kuin vanhojen mailojen seiska.

”Mitta on vain bonus. Raudoissa emme hae maksimaalista mittaa, vaan optimaalista lentokaarta ja alastulokulmaa. Alastulokulma on kaikista tärkein. Sen pitää pysyä yli 45 asteen, silloin pallo pysähtyy griinille”, muistuttaa Jolkkonen.

”Mutta jos pystyt lyömään kasilla sen mitä lyöt omalla seiskalla, ja kun sen kasin varsi on lyhyempi kuin seiskan, niin pallon pitäisi tilastollisesti mennä lähemmäksi reikää.”

Kun tämän asian näin peräkkäisiksi sanoiksi asettelee, pitää ihmetellä, jos joku haluaa ehdoin tahdoin pelata omaan taitotasoonsa nähden liian vaikeilla mailoilla vain sen takia, ettei kehtaa vaihtaa niitä helpompiin.

Kohti pienempää pituushajontaa

Lyön omalla Titleistin T150-rautaseiskallani jokusen lämmittelylyönnin. Sen jälkeen pari lyöntiä osuu kohtuullisesti lähelle lavan keskustaa, mutta mukaan mahtuu jokunen todella ärsyttävä kärkiosumakin. Hyvät lyönnit lentävät reilun 140 metriä, kun luokaton kärkkäri vain 120 metriä.

Nimenomaan tähän vaivaan haluan apua. Heittely hyvän ja huonon lyönnin välillä on liian suuri. Ja kun svingiharjoittelu on minulle hiukan pakkopullaa, niin päivitän mieluummin mailat.

Jolkkonen ruuvaa Players distance -kategoriaan kuuluvaan T250-malliseen lapaan kiinni Moduksen 105-varren. En ole varsien teknologiasta juuri kärryillä, mutta pyysin kevyttä vartta, että jaksan heilutella sitä hieman vauhdikkaammin.

Ensimmäinen lyönti lähtee heti kuin tykin suusta. Toinenkin on paljon mukavamman tuntuinen kuin omalla mailalla lyöty.

”Otan nämä”, totean Jolkkoselle.

Jolkkonen pyytää lyömään vielä muutaman lyönnin, jotta dataa kertyy useammasta lyönnistä. Hänellä on demosetissä rautamailoihin peräti 60 eri varsivaihtoehtoa, joista löytyy varmasti jokaiselle lyöjälle sopiva varsi. Testaan vielä kolmea muutakin vartta, myös yhtä grafiittivartta, mutta Modus tuntuu parhaalta.

”Modus on yksi suosituimmista varsista, se on monella mailavalmistajalla tilattavissa. Jos katsottaisiin joku keskiarvo kaikista varsista mitä fittaan, niin tämä on hyvin lähellä sitä keskiarvovartta”, sanoo Jolkkonen.

Muutoksia wedgeihin

Raudat on nyt katsottu valmiiksi, mutta vielä pitää miettiä, miten setin lyhimmät mailat valitaan. Minun wedge-kokoonpanoni on vuosikausia ollut 50–54–58. Pienen mietintätuokion jälkeen Jolkkonen ehdottaa kuitenkin muutosta lähipelisettiin.

T250-sarjassa P on 43-asteinen, ja kun käytän 50-asteista wedgeäni ”täyden” svingin mailana, niin päädymme ottamaan T250-sarjasta 48-asteisen W-väliwedgen mukaan settiin. Taas mentiin enemmän helppous kuin ulkonäkö edellä, aivan kuten aluksi sovimme.

Wedgeissä tärkeitä ovat osuma, kaari ja spinni.

Myös wedgeihin tulee Moduksen varret, jotta sama kevyt lyöntituntuma kantaa läpi koko rautasetin. Lyön joitain wedgejä Jolkkosen mieliksi, ja heti ensimmäinen lähtee niin keskeltä lapaa kuin olla ja voi.

”Wedgeissä tärkeitä ovat osuma, kaari ja spinni. Tuossa on kaikki kohdallaan”, hän kehuu.

Jotta wedge-kokoonpano pysyisi tasapainoisena, 54-asteinen Titleistin SM11-wedge käännetään 53-asteiseksi, ja setin nostavimmaksi mailaksi saan 58:n, joka on suosikkimailani griinin ympäristössä.

Kannatti käydä

On loppusanojen aika. Kun edellisestä oikeasta fittauksesta oli kulunut niin pitkä aika, ja tämäkin reissu alkuun hieman jännitti, niin lopulta Vantaalta lähti hymyilevä peluri kohti kotia.

Tavoitteena oli saada sellaiset mailat, joilla pallo lähtee aiempaa vaivattomammin ilmaan, eikä huono osuma tiedä aina automaattisesti reissua etubunkkeriin, kun lyönti jää 15–20 metriä aiottua lyhyemmäksi. Tässä tavoitteessa onnistuttiin, ja on kiva päästä kesällä kokeilemaan, mikä vaikutus kierrostuloksiin helpommilla mailoilla lopulta on.

Jolkkonen niputtaa tunnin mittaisen fittaustuokion asiantuntevasti pakettiin.

”Minä pystyn fittauksessa auttamaan pohjoinen-etelä-suuntaan, eli tuomaan lyöntiin pituutta. Itä-länsi, eli sivuhajonta on enemmän pelaajan svingistä kiinni. Nyt saimme helpommalla lavalla paremman kontrollin kärkiosumiin, ja lyöntien pituushajonta pieneni. Kevyen varren ansiosta puolestaan saimme enemmän vauhtia mailaan”, kilpapelaajana Nordic League -tasolla vuosia kiertänyt Jolkkonen sanoo.

Pelaan vuositasolla todella vähän, vain noin 10 kierrosta. Mutta nyt pelimäärien kasvattaminen ei jää ainakaan sopivista mailoista kiinni.

”Kun pelimäärät ovat pieniä, halutaan nauttia niistä harvoista kierroksista”, Jolkkonen toteaa loppuun.

Lue seuraavaksi: Oikea putteri löytyy vain kokeilemalla, fittaus on monelle pelaajalle silmienavaus

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje