Golfmaailma on ohjeita pullollaan. Yksinkertainen on vinkkiviidakossa kaunista.
Olen kärsinyt draivaamisessa ainakin yhdestä ongelmasta, johon en ole keksinyt ratkaisua. Probleema on piinannut golfin pelaamistani vuosien ajan. Koska olen golfissa itseoppinut, ja jääräpäisesti syystä tai toisesta jatkan saman linjan noudattamista vielä varhaiskeski-iässä, haluan löytää lääkkeet draivini yhden osa-alueen parantamiseen omin neuvoin.
Talviharjoitteluni teema on ollut siis draivi, koska haluan olla vielä vähän parempi pelaaja omalla mukavuusalueella lempiviulu kädessäni. ”Viulustani” on vain puuttunut pari kieltä, joten se ei ole soinut haluamallani tavalla, kovaa ja tehokkaasti. Raivokkaampi yritys piiskata mailaa kohti itseä miellyttäviä lukemia ei ole johtanut muuhun kuin lieviin raivonpuuskiin autonratissa ajaessani golfhallilta kotia kohti. Se ei ole hyvä juttu.
Näytin aikalisän merkkiä itselleni. Lupasin olla menemättä lyömään palloa lyöntianalysaattoriin ennen kuin olen keksinyt, oivaltanut tai löytänyt jotain uutta, millä saan mahdollisesti uutta tarmoa draiviini.
Ongelmani on ollut, että lyön draivia alaspäin. Pelkästään tuon lauseen ääneen sanominen saa sykkeeni kohoamaan, sillä vihaan lyödä draiverilla alaspäin. Älykellonikin havaitsee kohonneen stressitason ja kehottaa pitämään hengitysharjoituksen.
Uskon, että alaspäin lyömisestä johtuu liian korkea spinni draiveissani, jonka myötä menetän mittaa pituudessa.
Attack angle on kuninkaani…
Numeroiden valossa attack angle (mailan vertikaalinen tulokulma palloon osuttaessa) on ollut miinuksella. Sitä se on ollut pitkään ja siitä syystä viime vuonna hankkimani draiverini nostokulma on kymmenen astetta. Draiverillahan pitäisi lyödä palloa ylöspäin, jolloin attack angle on plussan puolella. Teoriassa puhutaan muutamista asteista, mutta käytännössä ero voi olla merkittävä.
Aloin etsimään ”apteekkaria” draiviongelmaani sähköisistä viestintäkanavista. Kirjastoissa, antikvariaateissa tai kirjakauppojen hyllyillä voisi olla aiheeseen sopivaa painettua tekstiä, mutta niihin päin en edes katsonut. Koen netin ja somen olevan tässä asiassa minua lähempänä.
Jos joku on joskus laittanut Googlen hakukenttään vaikkapa sanat driver swing tips, on hän auringonvarmasti huomannut olevansa sen jälkeen Saharan kokoisella aavikolla etsimässä juuri sitä yhtä ja oikeaa hiekanjyvästä omaan palapeliinsä.
… ja YouTube prinssini
Niinpä lähestyin omaa rasittavaa pulmaani hieman tarkemmasta näkövinkkelistä. Kirjoitin YouTubeen ”How to hit up with driver” ja nyt ei tarvinnut kuin ottaa sohvalta hyvä asento alkaen syventymään milloin kenenkin draivioppeihin.
Ainakin YouTuben maailmassa draiverilla ylöspäin lyömisessä ollaan melko lähekkäin olevien nyanssien äärellä. Sitä vanhaa drilliä, jossa laitetaan esimerkiksi draiverin huppu pallon etupuolelle ja yritetään olla lyömättä siihen, olin jo koittanut. Ei toimi pelissä. Ainakaan minulla.
Läppärini ruudulla tuli vinkkejä useammasta suunnasta. Välillä poukkoiltiin draivin muihin asioihin ja välillä kaikenlaisiin asioihin golfissa. Jokunen ilta siinä vierähti ennen kuin lähes tajunnanräjäyttävä henkisen draivilukkoni avaava ohje tuli.
”Laita pallo reilusti etujalan puolelle. Se voi tuntua jopa siltä kuin pallo olisi etujalan isovarpaan kohdalla. Todellisuudessa se ei välttämättä edes ole aivan niin edessä, mutta tästä lähtökohdasta palloa on helpompi lyödä ylöspäin”, kertoo brittiläisellä aksentilla puhuva nuorehko aikuinen eräällä videolla.
Hän osaa muutenkin kertoa haettavan asian ymmärrettävästi ja myymään ajatuksensa minulle.
Etuvarpaalta eteenpäin
Ja kaikkea sitä, mietin. Totta kai olen tiennyt, että pallo pitää olla edessä ja olen luullut minulla olevankin niin. Suuntaan välittömästi eteisen kokovartalopeilin eteen katsomaan, miltä näyttää, kun pallo laitetaan etujalan isovarpaan kohdalle. Nauran ja ihmettelen ääneen, että mitä hemmettiä olen vuosikaudet tolskannut. Palloni ei ole ollut edes kantapään kohdalla, kuten olen olettanut, vaan sitäkin taaempana.
Asento tuntuu luontevalta jo pelkästään kotona. Hartiatkin tuntuvat asettuvan itsestään ylöspäin lyötävään lähtöasentoon. Tätähän täytyy päästä testaamaan numeroiden kanssa.
Suurin mielenkiintoni kohdistuu attack angleen. Voiko minulla, ikuisella alaspäin draivaajalla, olla mailan tulokulma nollan paremmalla puolella? Kyllähän se voi!
Minulle sopivien lukemien jälkeen ei tarvitse enää pillastua treeneistä kotiin ajaessa.
Aikaisemmin normaali attack angleni on ollut 1–2 astetta miinuksella. Ajoittain on oltu kolmekin astetta pakkasella. Nollaan olen päässyt lähinnä joskus ja jouluna.
Nyt, uudella pallonpaikka-asetuksella, draivailen vaivattomasti palloa ylöspäin attack anglen ollessa 2–3 astetta plussalla, jopa enemmänkin. Ja mikä vielä parasta, tunnen session päätteeksi, että tästä asennosta pystyn lyömään palloa niin lujaa kuin haluan.
Pelkästään yhden kokeilukerran jälkeen draivini lentomatka on pidentynyt yli kaksikymmentä metriä. Luottoviuluni tuntuu saaneen takaisin ne puuttuneet pari kieltä, joten sitä voi jälleen soittaa kovaa ja korkealta.
Yhteenvetona voin todeta, että golfsvingin virtuaalisesta vinkkiviidakosta voi löytää kauniisti hohkavia helmiä, kun niitä osaa vain etsiä.
Hyvä kirjoitus. Itselläni sama, muutaman kerran käynyt nyt talvella lyömässä sisällä tutkaan ja… Draiverilla lyödessäni katse melkein kuin naulittu, että kuinkahan pitkä lyönnistä tuli. No pitkälle ei mennyt. Joskohan saisin otettua itseäni niskasta kii, pyytää pro apuun, jossa käytäis viisaammin neuvoin tuota muutakin dataa läpi.
Ekhä tämä minun jurous joutais nöyrtymään ja kentiäs sitten kesällä olis ihana mennä tiiaan ja BOOM.
Minä pidin tästä myös. Välillä on tuntunut, että golfkeskusteluissa ns. virallinen totuus on ollut, että vain pron tunneilla voi kehittyä. Kuitenkin YouTuben suosituimmilla svingivideoilla on miljoonia katsojia eli jotkut niitäkin kotiensa kätköissä katselevat. Molemmilla on paikkansa, molemmista voi oppia, molempia on monen tasoisia.