Urheiluseuroissa yli lajirajojen kehitetään brändejä yhä erottuvammiksi ja kaupallisesti kiinnostavammiksi.
Viimeisimmän Golflehden sivuilla perehdyttiin golfyhteisöjen brändeihin ja brändityön merkitykseen. Omien erottuvuustekijöiden tunnistaminen, nimeäminen ja jalustalle nostaminen on ensiarvoisen tärkeää, kun kentät tavoittelevat lisää pelaajia, potentiaalisia uusia osakkaita ja hyviä sijoituksia kenttärankingeissa.
Brändiajattelu on verrattain uutta suomalaisilla golfkentillä, tai ainakin brändin kehittäminen kokonaisvaltaisesti ja osana strategiatyötä. Moni kun mieltää, että brändi on edelleenkin yhtä kuin logo. Golfseurat eivät toki ole yksin uuden edessä, vaan monissa vanhoissakin urheiluseuroissa ollaan määrittelemässä brändiä – mahdollisesti jopa ensimmäistä kertaa.
Jääkiekko on vienyt brändäystä monella mittarilla pisimmälle vertailtaessa eri urheilulajeja keskenään. Useimmilla liigaseuroilla on tunnistettava brändi, johon niin joukkueen, seuratoimijoiden kuin fanienkin on helppo sitoutua. Yhteisön, johon ehdottomasti halutaan kuulua ja tunnustaa väriä.
Liigaseurojen toiminnalle brändin ja yhteisön rakentaminen on elinehto – tuotteen pitää olla kiinnostava, jotta ihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen lähteä katsomoon ja harrastamaan itse. Samassa asemassa ovat monet muutkin pallourheiluseurat, golfseurat mukaan lukien. Ja aivan kuten pelitapahtumaankin, myös golfiin liittyy olennaisesti itse pelaamisen ohella paljon muuta oheistoimintaa, josta kokemus rakentuu. Hyvin mietitty brändi nivoo yhteen kaikki yksittäiset palaset ja auttaa rakentamaan yhtenäisen kokemuksen, joka halutaan kokea myös uudelleen.
Brändiuudistus ei tarkoita historian unohtamista ja kaiken vanhan hylkäämistä – päinvastoin. Porin Ässien viime vuonna toteuttama brändiuudistus on hyvä esimerkki siitä, kuinka tutut ja tunnistettavasti Ässiin liitettävät elementit, vahva puna-musta värimaailma, ässäsydän ja porilaiseen mielenmaisemaan kuuluva itsevarmuus säilyvät ja itseasiassa korostuvat myös uudessa brändissä. Vuodet vaihtuu. Asenne pysyy. Kaikki peliin. – brändiviestit kiteyttävät myös ajatuksen jatkumosta.
Golfkenttien kanssa samankaltaista kausiluonteista bisnestä tekevät laskettelukeskukset. Osa pienistäkin keskuksista on onnistunut brändäämään itseään erottuvasti – hyvänä esimerkki Hyvinkäällä sijaitseva Sveitsin Hiihtokeskus, jonka räväkkä brändi-ilme poikkeaa totutusta lumisesta suomimaisemasta. Etelä-Suomessa sijaitsevan hiihtokeskuksen onkin täytynyt rakentaa brändinsä jonkin muun kuin tykkylumipuiden ja revontulien varaan.
Siinä missä yleisurheiluseuroilla brändi puuttuu usein kokonaan ovat yksittäiset urheilijat onnistuneet luomaan itsestään brändejä. Yhteensä 21 yleisurheilijaa mahtuu keväällä julkaistulle 100 kaupallisesti kiinnostavinta urheilijaa -listalle. Tässä suhteessa ammattilaisgolfareilla olisi paljon otettavissa, sillä paras golfari listalla on Sami Välimäki, sijalla 60. Golf on kuitenkin usealle tavalliselle harrastajalle helpommin lähestyttävissä ja samaistuttavissa oleva laji verrattuna vaikkapa seiväshyppyyn tai aitajuoksuun.
Yksi tehokkaasti kaupallistettu ja brändätty liikuntamuoto on kuntosaliharjoittelu kaikkine variaatioineen ja alalajeineen. Kuntosaliketjut ovat onnistuneet brändäämään periaatteessa samaa palvelua todella poikkeavin tavoin. On ronskeja ja hikisiä treeniluolia ja toisaalta wellness-studioita, joissa voi molemmissa kehittää voimaominaisuuksia ja kasvattaa lihaksia – mutta joissa palvelun paketointi on silti varsin erilainen.
Tällaista rohkeutta toivoisi enemmän myös golfkentiltä. Kuntosalien toimintamalleissa, palvelumuotoilussa ja hinnoittelussa voisi itseasiassa olla paljon muutakin hyvää kopioitavaa golfkentille.
Lue seuraavaksi: Golfarit jäävät jämäsijoille tutkittaessa suomalaisten urheilijoiden valovoimaa ja brändiarvoa