Golfin suosio Etelä-Amerikassa vaihtelee maittain, mutta yleisesti ottaen harrastajia on maanosassa vähän, eikä maanosa lukeudu kärkipään golfkohteisiin.
Olimme varanneet Etelämantereen reissuun liittyvän risteilyn vuonna 2020 ja lennot Buenos Airesista etelään talvella 2023. Paluureitiksi ehdolla oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto, sillä allekirjoittaneen kohdalla oli pelattujen maiden listalla aukko Etelä-Amerikassa enää Paraguayn kohdalla.
Päädyimme tuttavamme kehotuksesta kysymään loppumatkalle ehdotusta matkatoimistolta. Toiveemme oli, että parin viikon jaksolle osuisivat Iguassun putoukset Brasilian puolella, golfpäivä Paraguayssa sekä lopuksi muutama päivä jossain lämpimässä.
Jo ensimmäisen luonnoksen saatuamme totesimme ammattilaisten osaavan työnsä. Emme olisi osanneet rakentaa yhtä sujuvaa pakettia.
Iguassun putoukset.
Ensimmäinen etappimme sijaitsi Iguassun kansallispuiston alueella Brasiliassa ja ensimmäiset pari päivää menivät huikeita putouksia ihaillessa. Ennen golfbongailua ohjelmaan kuului aamupäivän mittainen käynti putouksen Argentiinan puoleisella osuudella.
Bongausretki Paraguayhin
Matkatoimistomme oli löytänyt yksityisen golfkentän Ciudad del Esten kaupungista, noin 1,5 tunnin automatkan päästä hotellistamme ja ”golfpakettiin” kuului myös englannin kieltä jonkin verran osaava kuljettaja.
Suunnitelma tuntui niin täydelliseltä, että odotin viimeistään golfklubilla ilmenevän jotain ikävyyksiä. Huolehdin turhaan. Etelä-Amerikan pelireissuista minulla ei ole pelkästään mukavia muistoja, päinvastoin. Vaikeimmin saavutettavat kohteet 189 golfmaan joukossa ovat olleet Venezuelan Caracas ja Equadorin Quito.
Parana-joki erottaa Paraguayn Brasiliasta. Raja-asemalle saavutaan siltaa pitkin. Vastoin odotuksiamme automme ohjattiin ilman passintarkastusta raja-aseman ohitse. Turhaan ei 552 metriä pitkää siltaa kutsuta Ystävyyden sillaksi.
Katunäkymää Ciudad del Estestä.
Ciudad del Este on Paraguayn toiseksi suurin kaupunki ja tunnelma sen läpi kulkevalla pääväylällä toi mieleen Kaukoidän vilkkaat metropolit. Selvittyämme keskustan kaoottisesta liikenteestä saavuimme kahden vartioidun portin kautta arvokkaan näköiselle asuinalueelle, jossa jo pääsimme esittelemään passejamme.
Parana Country Club, Paraguay
Meitä odotti Parana Country Clubilla upean näköinen kenttä klubitaloineen sekä avuliaan tuntuinen toimistotiimi ja innokas caddie. Muita lähtijöitä ei ollut, joten sujuvasti edennyt aamu sai jatkoa. Vuokramailat eivät olleet viimeistä huutoa, mutta se oli sivuseikka – pääasia oli kentälle pääsy.
Parana Country Clubin puistomaisen kentän kapeahkot väylät olivat pääosin erittäin hienossa kunnossa ja tasalaatuisilla griineillä oli kiva puttailla.
Bunkkerit olivat reunoja myöten huolellisesti hoidettuja ja kahdesta remontissa olevasta par-kolmosesta huolimatta kentästä jäi laadukas maku. Muutama vesialue ja kauniit kukkaistutukset toivat mukavasti särmää designiltaan hiukan yksitoikkoiseen kokonaisuuteen. Noin 70 dollarin pelimaksua pidimme kohtuullisena. Tunsin suurta kiitollisuutta matkatoimistoamme kohtaan, sillä jo kielimuuri olisi tuonut runsaasti ylimääräistä jännitystä golfpäivään.
Lähes seitsemän miljoonan asukkaan Paraguayssa on seitsemän golfkenttää ja lajin harrastajia noin 1200. Suurin osa kentistä sijoittuu maan pääkaupunki Asuncionin ympäristöön.
Iguassu Falls Golf Club, Brasilia
Vaikka Brasilia kuului jo bongattujen maiden joukkoon, en voinut vastustaa kiusausta käydä pelaamassa hotellimme lähellä olevaa vuonna 2015 avattua Iguassu Falls Golf Clubin kenttää, joka nykyisestä muodosta on vastuussa pitkän uran Arnold Palmer Designilla tehnyt Erik Larsen. Kentältä on putouksille alle 10 kilometriä, joten sen sijainti on turismin kannalta keskeinen.
Peliseurakseni sain klubin johtaja Miguel Palhotan, joka osoittautui yllättäen Suomi-faniksi. Portugalista kotoisin oleva Miguel oli jopa oleskellut muutaman viikon Suomessa. Singel-tasoituksella pelaava ja hyvin englantia taitava Miguel on asunut Brasiliassa viimeiset yhdeksän vuotta.
Kentän kunto ei yltänyt Paranan tasolle, mutta lay out oli selkeästi raikkaampi, eikä kahta samanlaista väylää löytynyt. Väljyyttä oli enemmän ja eri mittaiset väylät sekä pienehköt griinit pitivät pelaajan virkeänä. Edellisten viikkojen rankkasateet olivat valitettavasti jättäneet jälkensä erityisesti bunkkereihin, joiden kova ja punertava hiekka tuntui sementiltä. Kaiken kaikkiaan kenttä tarjosi hyvin vastinetta noin 40 dollarin pelimaksulle.
Golfväylien ympärille on lähtenyt hiljalleen muodostumaan oma asuinalueensa ja osa suurista taloista toimii omistajiensa ympärivuotisena asuntona.
Poiketen naapurimaan Parana Country Clubista Iguassun kenttä on osa resortia uima-altaineen ja kylpyläosastoineen. Golfklubilla oli itse asiassa vain 25 jäsentä.
Golfareiden määräksi arvioidaan Brasiliassa noin 25 000. Se on vähän 215 miljoonan asukkaan maassa. Kenttiä löytyy 120, joista 15 on yksityisiä. Iguassu Falls Golf Clubin johtaja Miguel Palhotan mukaan laji kärsii siitä, että se mielletään Brasiliassa vain miljonäärien ja vanhempien ihmisten harrastukseksi. Haasteita lisää se, että kenttien hoidossa tarvittavat koneet on tuotava ulkomailta ja ne ovat hyvin kalliita, samoin kuin golfvarusteet kautta linjan.
Buenaventura Golf Club, Cocle, Panama
Paluumatkamme toinen pysähdys sijoittui Väli-Amerikkaan, Panamaan, jonne saavuimme yölennolla Sao Paulon kautta. Ensimmäiseksi yöksi asetuimme pääkaupungin upeaan historialliseen keskustaan ja otimme rennosti.
Panama Old Town etualalla, takana Panama New Townin siluetti.
Kaksi kolmasosaa Panaman 15 golfkentästä sijaitsee pääkaupungin lähistöllä ja kaksi niistä olin bongannut vuonna 2001. Vaimolleni Panama oli uusi golfmaa. Uudehko Jack Nicklaus Designin suunnittelema Buenaventuran kenttä on osa Marriottin hallinnoimaa resortia. Pääkaupungista sinne ajellaan Pan American Highwayta pitkin ruuhkista riippuen 2–3 tuntia.
Kokonaisuuden suunnittelussa ei ole erityisemmin säästelty. Resortista löytyy niin oma satama, kirkko kuin spakin, unohtamatta ravintoloita, kymmeniä uima-altaita ja tietenkin omaa upeaa uimarantaa. Golfkenttää reunustivat valtavat yksityiset villat.
Viiden tähden kokemus jatkui golfkentällä, joka oli todella hienossa kunnossa. Näyttävyyttä lisäsivät laajat waste-alueet sekä bunkkereiden valkoinen hiekka. Yli 300 istutettua puuta ja vesialueet pyrkivät lieventämään sitä tosiseikkaa, että korkeuseroja ei ole.
Yhdeltä väylältä siintää meri, mutta harmittavasti se ei tule missään vaiheessa peliin mukaan. Vesiesteiden määrä oli kohtuullinen ja sijoittelu sellainen, etteivät ne tyhjentäneet pienehköjä pallovarastojamme. Klubin edustalla, lammikon rantapenkereellä päivystäneet kaksi alligaattoria tosin auttoivat meitä lyöntilinjojen valinnassa läpi kierroksen.
Buenaventura Golf Clubin näyttävä päätösväylä Panamassa.
Resortin asukkaille green fee oli 80 dollaria ja mailoihin sai kulumaan 30 dollaria lisää.
Buenaventura Resort golfkenttineen ja muine palveluineen oli hieno päätös reissullemme, jonka pääkohde sijoittui Etelä-Mantereelle, Falklandin saarille sekä South Georgiaan. 40-vuotishäämatkamme kirjataan muistojen helminauhaan upeana, once in a lifetime -kokemuksena.
Lue seuraavaksi: Golfbongari pelasi maailman eteläisimmän golfkentän – ja poikkesi Etelämantereella