Tammikuussa 2009 käteeni osui mökkinaapurimme kirja ”Extreme Golf”, joka kertoo toinen toistaan erikoisemmista golfkentistä maailman eri laidoilla. Huomioni kiinnittyi erityisesti juttuun Boliviassa sijaitsevan La Paz Golf Clubista, sen väitettiin olevan universumimme korkeimmalla sijaitseva golfkenttä.
Edessä oli vuosi, joka oli varattu hyvin pitkälti matkailua sekä golfbongailua varten ja tavoitteena rikkoa jossain vaiheessa 100 pelatun maan raja. Kirjaa lukiessa alkoi yksi matkasuunnitelma pala palalta kirkastua.
Tällä kerralla sain osalle matkaa seurakseni vanhemman tyttäreni Reetan, joka oli viettämässä opiskelutaukoa reppureissaten Kaukoidässä. Port Vilan lentokenttä Vanuatulla toimi treffipaikkana ja saari soveltuikin hyvin aikaerosta toipumiseen. Tyynen valtameren ”island hoppingin” jälkeen rantauduimme Pääsiäissaarten kautta Etelä-Amerikkaan ja Chilen bongauksen jälkeen vuorossa oli Bolivia.
La Pazin kentällä pallo lentää pitkälle.
La Pazin lentokenttä sijaitsee 4058 metrin korkeudessa ja on näin ollen maailman korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen lentokenttä. Itse kaupunki sijaitsee yli 500 metriä lentokenttää alempana, joten pääsimme heti alkajaisiksi nauttimaan upeista näköaloista aamupäivän auringossa. Liikenne ahtailla kaduilla hätkähdytti, mutta tunnelma kaiken kaikkiaan oli jotain ennen kokematonta.
Suoraan pelaamaan
Hotelliin päästyämme pyysin henkilökuntaa kysäisemään golfklubilta, josko seuraavalle päivälle saisi varattua lähtöajan. Ennakkoon lähetetyt sähköpostitiedustelut eivät olleet tuottaneet tulosta, joten pienen riskin kanssa oli pakko matkustaa. Puhelintiedustelun lopputulos oli sekä ikävä että mukava: ”Kenttä on huomenna kiinni, mutta tänään sunnuntaina pelaaminen onnistuu hyvin kilpailujen jälkeen”.
Olin opiskellut korkean paikan anatomiaa sen verran, että tiesin ohuen ilman vaativan totuttautumista ennen vaativia urheilusuorituksia. Koska luvassa olisi kuitenkin vain kevyt iltapäiväkävely caddien kanssa, päädyin tilaamaan taksin golfkentälle saman tien. Reetta ihastui La Pazin ainutlaatuiseen tunnelmaan sen verran vahvasti, että tutustuminen kaupunkiin vei tällä kertaa voiton golfista.
Golfkentälle johtava tie kulkee kanjonissa.
Parinkymmenen minuutin taksimatka vei alaspäin kenttää kohti ja matkan varrelle jäi muun muassa La Pazin upea jalkapallostadion. Naapurimaiden pelaajat eivät erityisesti pidä peleistä tällä kentällä, koska isäntämaan edustajilla on heidän mielestään kohtuuton kotikenttäetu. Golfkentälle johtava tie etenee eksoottista kanjonia pitkin, ja sitä matkatessa tulee väistämättä tunne, että se on ollut pakko louhia kulku-uraksi varta vasten.
Klubi perustettu 1912
Vaikka olin hiukan lukenutkin etukäteen golfklubista, ylitti näkemäni kaikki odotukset: erittäin siisti ja monipuolinen klubirakennus ravintoloineen ja hyvin hoidettu kenttäkokonaisuus. Vaikuttavaa oli myös tieto siitä, että itse klubi on perustettu jo vuonna 1912. Perimätiedon mukaan nykyisellä paikalla on pelattu 1940–luvun lopulta alkaen.
Jännittyneenä sijoitin pallo tiille ensimmäisellä lyöntipaikalla: Olisiko tänään se päivä, jolloin lyön yhtä pitkälle kuin Tiger Woods? Caddieni antoi vahvasti kannustusta kopsautettuani kakkoslyönnin greenille pitkähköllä, ylämäkeen suuntaavalla par nelosella.
Vuonna 1912 perustetun La Paz Golf Clubin klubitalo on vuorten kainalossa.
Tsemppiä todella tarvittiinkin, sillä seuraava par 3 oli kentän korkein reikä, 3342 metriä meren pinnan yläpuolella. Vaikka yritin erityisen hiljalleen kiivetä ylöspäin, oli olo jokseenkin voimaton. +30 asteen lämpötila omalta osaltaan hillitsi aloitusreiän parista syntynyttä tunnelmaa, mutta myös aamulla kello 4 Santiagossa tapahtuneella aamuherätyksellä saattoi olla osuutta olotilaan.
Koska sunnuntaipäivän kilpailu oli jo päättynyt, sain pelata kiireettömästi maisemista nautiskellen. Yleisesti on käsitys, että pallo lentää näissä korkeuksissa noin 20 % pidemmälle kuin meren pinnan tasolla. Oman kokemukseni mukaan tämä pitää kutakuinkin paikkansa, joskaan se ei tarkoittanut ainakaan minun kohdallani 20 % normaalia parempaa lopputulosta.
La Pazin kenttä ei ole erityisen pitkä, joten haamutulosten synty on estetty rakentamalla siitä kohtuullisen kapea ja erityisesti par 5 –väylille on sijoiteltu sopivasti dog legejä hillitsemään eagle -jahtia. Huikein kohta kentästä on ehdottomasti väylä 12, sen lähempänä kuumaisemia tuskin voi maailmassa pelata.
Palatessani taksilla takaisin hotelliin ymmärsin huomattavasti paremmin naapurimaiden jalkapalloilijoita, pelkästään ajatus juoksuaskelten ottamisesta hengästytti. En suosittele kenellekään golfia saapumispäivänä, enkä vielä seuraavanakaan.
Aamulla pikku pakkanen
Maanantaiaamun pikku pakkanen muistutti maaliskuista aamua kotimaisemissa, sillä kaduilla kaikki kävelivät toppatakeissaan. Mukana ollut vaatevalikoimamme pakotti pysyttelemään sisätiloissa, kunnes ilma hiukan lämpeni. Ohjelmassa oli golfin sijasta tutustuminen La Pazin omaleimaiseen keskustaan, Reetan toimiessa erinomaisena matkaoppaana. Kapeat kävelykujat käsityötuotteita kauppaavine liikkeineen olivat täydellinen vastakohta parin sadan metrin päässä oleville kaduille, joilla täyteen ahdettujen pikkubussien katkeamaton jono eteni madellen, sisäänheittäjien äänekkään huutelun säestyksellä.
Yli kolme kilometriä meren pinnan yläpuolella pelaaminen hengästyttää.
Illan hämärtyessä oli vuorossa kiipeäminen ylös El Alton lentokentälle ja sen jälkeen parin tunnin pyrähdys Limaan. Perussa oli luvassa jälleen normaalimpaa golfia, yli kolme kilometriä alempana.
Teksti ja kuvat Esa Mäkinen
Olemme lähdössä Boliviaan joulukuussa ja ohjelmassa on peli La Pazissa. Missä kuussa Esa Mäkisen pelikierros tapahtui? Caddien ilmeisesti saa; näkyikö kentällä golfautoja?