Legendaarinen lomasaari on myös golfarin paratiisi. Bali pakottaa sääntö-Suomen kasvatin ottamaan rennosti.
Nyt ei pönötetä liikennevaloissa typötyhjällä kadulla, kuten koti-Suomessa niin usein. Nyt seistään ihka aidossa ja vähän pelottavassakin liikenneruuhkassa. Tai ei seistä, jos ihan tarkkoja ollaan, vaan madellaan hitaasti eteenpäin kymmenien skoottereiden puikkelehtiessa ohi pienimmästäkin raosta. Jollakin oudolla, muut kulkijat hienovaraisesti huomioonottavalla tavalla liikennevirta silti soljuu eteenpäin ilman kolareita tai pillastumisia.
Torvet soivat vasta, kun päästään päätieltä pikkukaduille, ja silloinkin siksi, että mutkan takaa mahdollisesti esiin sukeltavaa vastaantulijaa varoitetaan. Pimeän laskeuduttua merkinantaminen hoidetaan väläyttämällä valoja.
Alkuun täydellisen hallitsemattomalta kaaokselta tuntuva ”organismi” alkaa näyttäytyä loogisena, kunhan muistaa jättää hampaiden kiristelyn ja jäykän sääntöihin tuijottelun Suomeen.
Nyt ollaan Balilla, Indonesiassa, surffareiden ja reppureissaajien unelmakohteessa, josta on kasvanut 2000-luvulla myös loistava golfkohde. Täällä otetaan rennosti ja eletään maan tavalla.
Kaikkeen tottuu, myös liikenteeseen
Adaptoituminen Balin kiusalliseksi tavaramerkiksi nousseeseen liikennekaaokseenkin tapahtuu niin nopeasti, että muutaman päivän päästä löydän itseni varsin tehokkaan skootterin ohjaimista puikkelehtimassa hurjana vyöryvän liikenteen seassa. Pilkkopimeässä näkymä muistuttaa videopeliä ja itseään pitää jatkuvasti muistuttaa siitä, että petollinen hallinnan tunne on harhaa ja ajovirhe johtaa todennäköisesti paikalliseen sairaalaan, jos hyvin käy.
’Bali kiss’, eli pikkukolareista saatu asfaltti-ihottuma on täällä käsite, mutta säästyn siltäkin kuin ihmeenkaupalla. Rentous selvästi tarttuu ja sitähän lomalta haetaan.
Bali Nationalin estetiikkaa.
Balin turismi keskittyy saaren eteläkärkeen Denpasarin kaupungin ympärille. Siellä sijaitsee myös lentokenttä ja hotellilla ehtii yleensä alle tunnissa lennon laskeutumisesta. Turisteja lappaa ympäri maailmaa, mutta eniten Indonesian sisältä sekä Australiasta. Etenkin länsiaustralialaisesta Perthistä tulijoita riittää. Ei ihme, lento kestää kolme ja puoli tuntia, joka on pari tuntia vähemmän kuin maan sisäinen lento Melbourneen tai Sydneyhyn. Suomesta matkaan on varattava välilaskuineen parikymmentä tuntia.
Alue on lomaileville aussielle ruotsinlaivan ja aurinkorannikon lehtolapsi steroideilla.
Turismin keskus Balilla on Kuta. Se on kapea ja pitkä rantakaistale Balin eteläkärjen länsilaidalla, jossa meno on ainakin yöaikaan roisia. Kuta ei takuulla ole kaikkien mieleen. Se on täyteen ahdettu baarien, tatuointistudioiden, ravintoloiden, hierontapaikkojen ja pikkuputiikkien hillitön sokkelo, joka saa haukkomaan happeaan. Voin vain kuvitella, millainen paheiden pesä Kuta öiseen aikaan on. Alue on lomaileville aussielle ruotsinlaivan ja aurinkorannikon lehtolapsi steroideilla. Baareissa juodaan ja lauletaan karaokea ja kotimatkalle lähdetään käsivartta koristava tribaalitatska silmien kanssa kilpaa punoittaen.
Parin korttelin päästä baarikaduista löytyy edullisempaa majoitusta ja Kutalta saa kaikki mahdolliset turistipalvelut merikalastusreissusta moottoripyörän vuokraukseen ja surffauskursseista uhkapeliluoliin.
Yleisesti ottaen Bali on hyvin turvallinen matkakohde. Ne varkaudet ja muut rikokset, joita täälläkin toki sattuu, tapahtuvat pääosin Kutan alueelle.
Mistä majoitus Balilla
Kutan eteläpuolella on Uluwatu. Monet Balin maineikkaimmista rannoista löytyvät Uluwatusta ja sanalla on maaginen kaiku surffareiden keskuudessa. Uluwatussa meno on rauhallisempaa, majoitukset pari piirua parempia ja ravintolat fiinimpiä. Uluwatu ei muistuta pätkääkään keskiluokkaista omakotitaloaluetta Järvenpäässä tai Siilinjärvellä, mutta Balin mittapuulla Uluwatu on juuri sitä. Kaikkein ronskein elämänmeno on toisaalla, samoin säihkyvät luksushotellit.
Golflomalaisellekin Uluwatu on loistava vaihtoehto. Sieltä on kohtuullisen lyhyt matka kaikille golfkentille, rannoille ja ravintoloihin. Ennen kaikkea alue on mukavan rauhallinen.
Majoitus ja sen sijainti kannattaa valita huolella. Vaikka Balin eteläkärki on pinta-alaltaan pieni alue, eivätkä etäisyydet ole pitkiä, liikkuminen voi viedä paljon aikaa. Ruuhkat on otettava tosissaan ja liikkumista niiden aikaan on syytä välttää.
Nusa Duan alue eteläkärjen kaakkoiskulmassa on vauraamman väen suosiossa. Sieltä löytyy niin hulppeita hotelleita, etten moisia ole osannut edes kuvitella. Kaikki kunnian scandikeille ja clarioneille, mutta nyt puhutaan ihan eri tason palvelulaitoksista. Näissä hotelleissa katto on korkealla eikä marmorissa ole säästelty. Ravintoloita on omasta takaa puolentusinaa samoin uima-altaita. Jos ainahan voi pulahtaa mereen ja istua iltaa hotellin omassa rantaravintolassa.
New Kutan rantakallioilta avautuu erinomainen näköala.
Aasian matkailumarkkinoilla pitkään toimineen Juha-Matti Vuorisen mukaan Balille tuleva suomalaisturisti on yleensä ehtinyt reissata suhteellisen paljon ja esimerkiksi Thaimaassa on käyty useamman kerran.
”Suurin osa hakee Balilta pikkaisen parempaa lomakokemusta. Majoitukseen panostetaan, eli ollaan viiden tähden hotelleissa, josta löytyy kattavat hyvinvointipalvelut. Ja paljon ollaan rannalla”, hän sanoo.
Vuorisen mukaan toinen tyypillinen asiakasryhmä on isompi porukka, tyypillisesti useamman pariskunnan ryhmä, joka vuokraa isomman villan.
”Balilta saa järkevällä rahalla ihan superluksusta. Yleensä villaan kuuluu esimerkiksi oma hovimestari”, Vuorinen kertoo.
Kun ei puhuta golfista, surffaus ja jooga ovat Balin vetonauloja. Vuorinen ennustaa, että lähitulevaisuudessa erilaiset yhdistelmäreissut, joissa golf saa rinnalleen joogaa tai surffausta, tulevat yleistymään.
”Yllättävän moni reippureissaajakin muuten pelaa golfia. Minuun ollaan yhteydessä, kun Aasian kierroksella tullaan Balille, ja halutaan pelata ainakin yksi kierros golfia”, hän kuvailee.
Balin golfkentät
Golfkenttiä Balilla on neljä. Niistä kolme on Denpasarissa. Saaren vanhin kenttä on Handara. Se sijaitsee noin 80 kilometriä kaupungin pohjoispuolella. Emme jo vuonna 1974 avautunutta Handaraa pelanneet, mutta viidakon keskelle rakennetussa resortissa on kuulemma erittäin hyvä kenttä ja kohde on vähintään yhden yön retken arvoinen. Reissuun on helppo yhdistää vaikka retkeilyä viidakossa tai visiittejä pikkukylissä.
Denpasarin alueen kenttäkolmikon ehdoton vahvuus on se, etteivät ne muistuta vähääkään toisiaan. Kentät ovat tyyliltään vahvasti omanlaisiaan.
New Kutan ilme on yllättävän linksmäinen.
New Kuta on tyyliltään ja pelipinnoiltaan on linksmäinen. Sen väylät ovat napakoita ja hiekkaesteitä piisaa. Bunkkereissa hiekka on perinteisen vaaleaa, mutta lyöntijäljet paikkaillaan eksoottisen mustalla, vulkaanisesta kivestä hioutuneella hiekalla. Vuonna 2007 avattu New Kuta ei ole helppo golfkenttä, mutta se on todella hauska pelattava ja kesytettävissä. Kentän luonne ja tyyli yllättävät – oikeastaan se on täysin toisenlainen kuin millaiseksi olin Balilla sijaitsevan golfkentän kuvitellut.
Kentän kauneimmat jaksot ajoittuvat rei’ille 14–16, kun piipahdetaan aivan Intian valtameren kupeessa korkeilla rantakallioilla. Pakollisille turistikuville on rakennettu hienot puitteet, ja maisemista kannattaa nauttia hetki. Alhaalla rantapoukamassa auringonpalvojat nauttivat olostaan ja surffarit metsästävät aaltojaan. Silmänkantamattomiin näkyy vain merta. Näkymät ovat niin komeita, että kierroksen jatkaminen tuntuu väkivallalta.
Balin golfkenttien epävirallinen ykkönen on Bali National. Se avattiin vuonna 1992 ja uudistettiin kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Bali National on tuskin koskaan huonossa kunnossa. Paitsi pelipinnat myös reuna-alueet ja yleisilme ovat huoliteltuja olematta kuitenkaan liiallisen hienostelevia. Meillä kävi ajoituksen suhteen tuuri, kun kentän lukuisat puut hehkuivat kukkaloistossa. Jokaiselta tiipaikalta avautuu maalauksellinen näkymä ja Bali National voi hyvinkin olla kaunein koskaan pelaamani golfkenttä.
Pelattavuudeltaan se kuitenkin jää omissa papereissani New Kutan varjoon. Tavalliselle klubipelaajalla kenttä nimittäin on turhan vaikea. Erityisesti tiiltä se on hyvin vaativa. Väylien laidoilla ei ole pahemmin tilaa suunnastaan harhautuneille lyönneille, eikä viheriöiden reuna-alueiden muotoilu tarjoile helppoja chippejä epätarkan lähestymisen jälkeen. Hiekkaesteitä ja vettäkin piisaa. Ei kuitenkaan kannata säikähtää. Kenttä on vaativa, mutta epälooginen tai epäreilu se ei ole. Ehkä olisi järkevintä pelata edempää ja keskittyä nauttimaan maisemista? Jo yksin se riittäisi täydelliseen golfpäivään.
Kolmas kenttä on Bukit Pandawa. Vuonna 2016 avattua 18-reikästä par 3 -kenttää pidetään yhtenä maailman parhaista lajissaan, ja hyvä se onkin.
Liian usein par 3 -väylät ovat golfkentillä niin sanottuja täytereikiä, pakollisia pahoja paikassa, johon nyt ei oikein muuta mahduttu rakentamaan. Bukit Pandawassa ne ovat pääroolissa, eikä huonoja väyliä ole.
Väylien mitat vaihtelevat takimmaiselta tiipaikalta pelattuina 95 metristä 210 metriin, joten useimmat pelaajat saavat lyödä läpi koko bäginsä sisällön. Mikään mikkihiirikenttä tämä ei ole.
Etuysi pelataan puiden katveessa ja tuulelta suojassa ja sen väylät ovat melko pitkiä. Takalenkillä tuuli vaikuttaa pelaamiseen paljon enemmän, ja siellä kenttä vasta todella herää eloon. Moni väylistä kulkee aivan rantakallioiden tuntumassa. Reiät ovat lyhyempiä, mutta tuuli pakottaa miettimään maila- ja lyöntivalintoja hyvin tarkkaan.
Bukit Pandawan tiinäkymät ovat upeita.
Tylsistymistä ei kannata pelätä – monotonisuus ei tätä kenttää vaivaa. Näkymät ovat kauniita ja reiät vaihtelevia. Viheriöillä ja niiden reuna-alueilla on reilusti muotoja ja haastetta myös vahvan bunkkeroinnin johdosta. Lähipelilyöntejä tulee väistämättä paljon.
Pelaamisen ohessa on mahdollista päästä seuraamaan läheisestä Indonesian ilmavoimien tukikohdasta taivaalle nousevien potkurikonelaivueiden harjoituslentoja. Koneiden moottorin jylinässä ja auringossa säihkyvien sukkuloiden sulavassa liikkeessä on jotain hyvin vangitsevaa.
Yhtä vangitsevaa on apinoiden kiipeilemisen ja juoksentelemisen seuraaminen. Paitsi mukavia ne voivat olla myös katalia; puhelinta tai muita arvoesineitä ei kannata jättää golfautoon käden ulottuville. Mietityttämään jäi, miksi apinat olivat kehittäneet niin suuren himon juuri puhelimiin ja muihin arvoesineisiin. Tuskin ne niillä viidakossa toisilleen rimpauttelevat, mutta ehkä uudesta omppupuhelimesta saa jostain kahmalokaupalla maistuvaa murkinaa?
Jo yksin Bukit Pandawan klubitalo on nähtävyys. Se on saaren rakennuskulttuurille tyypillinen yhdistelmä sisä- ja ulkotiloja, jossa seinät loistavat poissaolollaan. Koko lattiaa ei suinkaan ole varattu kävelemiseen, vaan kävelykaistaleet kulkevat vesialtaiden välissä. Kaunis rakennus huokuu rauhaa ja keveyttä.
Golf on Balilla nousukiidossa
Balilla golfkierros pelataan lähes poikkeuksetta autolla ja mukaan tulee aina caddie. He saavat palkkansa tipeistä. Tyypillinen tippi on 250 000–300 000 Indonesian rupiaa eli noin 13–18 euroa. Balilla caddien englannin kielen taito on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Thaimaassa, kiitos lukuisten australialaisturistien. Paikallinen tapa korautella englantia muistuttaa muuten erehdyttävästi suomalaista rallienglantia, joten suomituristi tulee Balilla ymmärretyksi kuin itsestään.
Omia golfvälineitä Balille ei välttämättä kannata ottaa mukaan. Laadukkaita vuokrasettejä on saatavilla kohtuukorvauksella. Ei omien mailojen kuskaaminenkaan iso ponnistus ole, jos lomaohjelma sisältää runsaasti golfia.
Balilla eletään todellista golfbuumia. Covidin jälkeen tulijoita on ollut valtavasti ja lähtöajat on myyty pitkälle tulevaisuuteen. Oman reissun varaamisessa kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin ja lähtöajat kannattaa varata matkaoperaattorin kautta jo yksin siksi, että näin hankittuina ne ovat edullisempia kuin kentältä hankitut.
Balille asti reissaavan matkalaisen ei kannata varata koko lomaa pelkälle golfille. Meri ja rannat ovat Balin sydän ja snorklaamiselle ja sukeltamiselle tai ihan vain löhöilylle ja surffareiden katselemiselle kannattaa varata aikaa.
Trekkailu ja vaeltaminen on Balilla suosittua, mutta sitä varten kannattaa siirtyä rauhallisimmille alueille Denpasarista pohjoiseen. Saarelta löytyy yli kolmetonnisia vuoria ja koskematonta viidakkoa.
”Jos vertaa reissuohjelmaa vaikka Thaimaahan, niin sinne suuntaava suomalainen golfari pelaa kahdessa viikossa 12 kierrosta golfia. Balilla tehdään poikkeuksetta muutakin. Erilaiset retket ovat hyvin suosittuja, ja moni vuokraa auton ja kuskin päiväksi”, Juha-Matti Vuorinen kertoo.
Bukit Pandawan klubitalo on mieleenpainuva.
Bali on saari keskellä merta. Sanomattakin selvää, että kalastajille se on onnela. Kalastusretkissä riittää tarjontaa avomeriuistelusta pienempien kalojen virvelikalastukseen.
Saaren hintataso on hyvin kuluttajaystävällinen. Ruoka, hieronta, taksit ja ylipäänsä kaikki on suomalaisittain hyvin edullista, ellei sitten puhuta huippuhotellien hintatasosta. Pidemmällä reissulla kannattaa silti pohtia, josko glamourista nauttisi yön tai kaksi. Hinnat ovat maltillisia ottaen huomioon paikkojen tason. Pelkästään aamupalatarjoilu ylenpalttisuudessaan on sellainen nähtävyys, josta kannattaa maksaa.
Kulinaristille Bali on taivas. Saarta pidetään yhtenä maailman ruokapääkaupungeista, eikä ihme, sillä Balille on helppo houkutella huippukokkeja elämään unelmaansa. Ravintoloiden määrä on posketon ja tarjolla on kirjaimellisesti kaikkea. Balilainen ruoka ei ole yhtä maustettua kuin vaikkapa thaimaalainen. Vihanneksia ja hedelmiä syödään paljon. Paikallista ruokaa saa parilla eurolla ja toisaalta keskiluokallakin on Balilla varaa luksukseen.
Balilla paistaa aina
Yksi Balin suurimpia etuja on sen sää. Keli on aina takuulämmin, harvoin kuitenkaan polttavan kuuma. Keskilämpötila pysyttelee lähes koko vuoden 25 asteen molemmin puolin suuremmin heilahtelematta. Päivällä asteita kertyy herkästi 30 tai enemmänkin. Kiitos raikkaiden merituulien, ilma on raikas ja vähemmän kostea kuin esimerkiksi Thaimaassa tai Vietnamissa.
Sadekausi toki on Balillakin. Jopa niin, että keskitalvella saattaa sataa joka päivä. Sateet kuitenkin ajoittuvat hyvin usein aamuyöhön. Herätessä maa on märkä, mutta harvoin sade sattuu päiväsaikaan, ja äärimmäisen harvoin se jatkuu iltapäivään saakka. Aamut ja illat ovat Balilla tyypillisesti jopa mukavan vilpoisia.
Shoulder season eli huippusesongin ja low seasonin väliin asettuva ajanjakso on paras aika Balin reissulle. Turisteja on vähemmän ja hintataso on kohtuullinen. Keväällä toukokuu ja syksyllä syys–lokakuu ovat parhaita ajankohtia. Marraskuu on sateisempi, joulun ja uudenvuoden seutu taas huippusuosittuja. Myös pääsiäinen näkyy piikkinä kysynnässä, samoin heinä–elokuu, jolloin lämpötila on matalimmillaan.
Vaikka Indonesia on maailman suurin muslimivaltio lähes 280 miljoonalla asukkaallaan, näkyy islam Balilla katukuvassa yllättävän vähän. Saaren pääuskonto hindulaisuus taas on vahvasti läsnä.
Talojen ja rakennusten edustalla on lähes aina pieni lehdistä punottu kuppi, jossa on kukkia, riisiä ja keksejä jumalien kunnioittamiseksi.
Balillakin on hindulaisuudelle tyypillinen kastijärjestelmä, mutta sen vaikutus on jatkuvasti vähentynyt ja esimerkiksi Intiaan verrattuna kastijärjestelmän vaikutus on pieni. Jälleensyntymiseen ja sitä ohjaavaan karmaan uskotaan kuitenkin vahvasti.
”Ei kannata riskeerata seuraavaa elämää elämällä tätä huonosti. On hyvä olla ystävällinen ja kunnioittava kaikkia kohtaan”, kuten taksikuski asian kysyttäessä tiivistää.
Bali on kokemuksena samaan aikaan sekä kiireettömän rauhoittava että äärimmäinen ja intensiivinen. Pienellä alueella on läsnä koko elämänkirjo. Hyvin vaatimattoman pikkuverstaan ja tiuhaan rakennettujen asuintalojen naapurissa voi kohota laatuhotelli, ja upean rantabaarin vieressä olla roskien kirjomaa jättömaata.
Nua Dusan liepeillä käyskentelevät varakkaat turistit ja New Kutan kaduilla elämyksiä metsästävät rantapummit. Kaikkinensa meno on kuitenkin säyseää.
Bali on kokemuksena samaan aikaan sekä kiireettömän rauhoittava että äärimmäinen ja intensiivinen.
Ehkä parhaiten Balia kuvaavat rantojen läheisyydessä oleilevat, hippihenkiset, mutta huomattavan treenatut ja huolitellut nuoret, tai nuorenhenkiset, ihmiset. Heistä ei huou vähäosaisuus vaan hyvinvointi, joka on piilotettu harkitun reissulookin alle. Intian reissaajille tyypillistä henkistymisen tavoittelua Balilla tuskin haetaan. Päämääränä näyttää olevan rennon lomailun, seuranetsinnän ja kevyesti vaihtoehtoisen lomakohteen tarjoaman henkistymisen mahdollisuuden yhdistäminen sopivan hedonistisesti niin, että se näyttää hyvältä ja sopii Balin tyyliin. Pukeutuminen, rannekorut ja tatuoinnit ovat sen mukaisia.
Ilmiön erikoisimpia ilmenemispaikkoja ovat ulkosaunat, joita Balille on noussut useita. Paikoissa on tyypillisesti rehti suomalainen sauna, toki vaivihkaisen töllistelyn mahdollistavalla kokoleveällä lasiseinällä, uima-allas sekä pore- ja kylmäallas.
Uima-altaan vieressä olevilla säkkituoleilla löhöillään ja siemaillaan ylihinnoiteltua kookosvettä, joka nesteyttää saunan kolhimaa kehoa sopivasti ja jossa on mukavan eksoottinen viba.
Saunaetiketti on yleismaailmallisen vinoutunut: lauteilla ollaan suut supussa, eikä löylyä heitetä. Henkilökunta käy lappamassa vettä kiville vartin välein. En silti voi suomalaisena olla tuntematta pientä ylpeyttä saunasta, vaikka tekisikin mieli hakea kiulu vettä, paiskoa se kiville ja turista rennosti vieruskaverin kanssa. En kuitenkaan tee niin. Nyt ollaan Balilla ja täällä eletään, kuten Balilla eletään.
Ja elämisen tapoja on lukuisia. Saari on sulatusuuni, jossa kaikkea on tarjolla pienellä alueella upeissa puitteissa. Ylellisyys on täällä todellista ylellisyyttä ja köyhyys todellista köyhyyttä. Silti kaikki etenevät hiljalleen ja hymyssä suin samaan suuntaan.
Artikkeli on julkaistu Golflehdessä 1/2025
Lue seuraavaksi: Lykia Links saattaa olla Belekin tuntemattomin, mutta myös mukavin golfkenttä
Asuin 13-16 vuotiaana Indonesiassa, jolloin tuli pelattua pari kertaa Balillakin. Artikkelin lyhyesti mainitsema Bali Handara oli ehdoton suosikkini, se on itse asiassa lempi kenttäni minkä olen koko maailmalla pelannut. Sääli että artikkelin kirjoittanut ei päässyt henkilökohtaisesti kokemaan kyseistä kenttää. Se on jännästi sijoittunut vuorilla (itse asiassa uinuvan tulivuoren kraatterin sisällä), jossa on idyllin hiljaista ja kauuuuunis kenttä. Kenttä on koristeltu sadoilla eri japanilaisilla pikkukuusilla ja sadoilla kukilla. Kentän kuntokin oli muistaakseni ihan priimaa. Jokainen väylä on täysin omainlaisensa. Ainoa miinus jonka muistan oli että rangepallot olivat todella kehnoa laatua, siis jopa rangepalloiksi. Tosin tämä oli vuonna 2003, joten monet asiat ovat saattaneet kehittyä eri suuntaan siitä lähtien, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta kenttä on aina jäänyt todella vahvasti mieleen, ja todella toivon että pääsisin sen pelaamaan vielä kerran tässä elämässä.