Sami Välimäki ei pystynyt venymään parhaimpaansa perjantaina Royal Birkdalen kentällä.
Aamuryhmissä, hyvin tyynessä kelissä toiselle kierrokselleen aamulla kello 7.30 paikallista aikaa lähtenyt Sami Välimäki oli kierroksen alkupuolella tv-kuvissa tiuhaan. Se oli erityisesti pelikaveri Jackson Suberin ansiota, sillä Suber johti kisaa avauskierroksen jälkeen.
Kun Suberin ote alkoi heltyä, kääntyivät kamerat hiljalleen toisaalle. Suomalaiskatsojat pääsivät kuitenkin seuraamaan Välimäen kierrosta usean reiän ajan, eikä niiltä tapahtumia puuttunut.
Välimäki pelasi itselleen pitkän birdiepaikan jo avausreiällä, mutta joutui tyytymään helppoon pariin. Jo toisella reiällä suomalainen kuitenkin upotti birdien reilusta parista metristä.
Seuraavalla reiällä korttiin tuli bogey griinibunkkerin kautta. Sen Välimäki kuittasi viitosreiän helpolla birdiellä. Noin 290-metrisen draivin jälkeen Välimäki oli par-nelosella aivan griinin kantissa.
Kahdella seuraavalla reiällä tuli lunta tupaan. Viitosväylällä oikealle puolelle pitkään heinään lipsahtaneen avauksen jälkeen Välimäki pystyi lyömään palloaan vain parikymmentä metriä eteenpäin. Kun pallo päätyi sen jälkeen sielä pahempaan kaseikkoon, ei hänellä ollut kolmannella lyönnillä muuta mahdollisuutta kuin chipata pallo pitkästä heinästä väylälle. Bogin hän kuitenkin pelasti mestarillisen lähestymislyöntinsä ansiosta.
Se jäi laihaksi lohduksi, kun seuraavalla reiällä Välimäen kymmenestä metristä lyöty pallo valui kummulta takaisin melkein samaan paikkaan mistä se lähti. Seikkailu johti päivän kolmanteen bogiin.
Tämän jälkeen Välimäki teki viisi peräkkäistä paria, kunnes pitkäksi lyöty lähestyminen johti jälleen bogiin 13. reiällä. Kova isku jatkohaaveille tuli reiällä 16, kun Välimäki puttasi birdieä 12 metristä, mutta taipui lopulta kolmen putin bogiin.
Lyöt kymmenen hyvää lyöntiä ja kaikissa lopputulos on huono.
Seuraavalla reiällä, kentän toisella ja viimeisellä par-viitosella, suomalainen pääsi yrittämään eaglea noin kuudesta metristä. Vaikka putti ei uponnut, puhalsi birdie henkeä hiipuneisiin jatkohaaveisiin.
Edessä oli kuitenkin vielä päätösreikä, 454 metriä pitkä par-nelonen, jonka tuloskeskiarvo perjantaina on ollut lähes 4,6. Välimäki selvitti reiän parilla. Kierrostulos oli siten 72 (+2) ja yhteistulos kahden kierroksen jälkeen +2.
Oman kierroksensa jälkeen Välimäki jakaa sijaa 93. Jatkopaikan kannalta ratkaisevaa tulee olemaan se, miten kovaksi tuuli iltapäivän mittaan nousee. Jos keli pysyy tyynenä, cut-raja tulee todennäköisesti pysymään tuloksessa +1, joka tietäisi Välimäelle karsiutumista yhdellä lyönnillä. Jos keli muuttuu tuuliseksi, cut-raja saattaa hyvinkin liikahtaa lyönnillä, jolloin Välimäki nähtäisiin mukana viikonlopun kierroksilla.
”Upea suomalaisyleisö kiersi koko päivän mukana! Harmillisesti putti ja pomput jättivät toivomisen varaa – tämän takia en links-golfia arvosta. Lyöt kymmenen hyvää lyöntiä ja kaikissa lopputulos on huono, niin en vain ymmärrä, mikä pointti”, Välimäki purki turhautumistaan.
Pelillisesti Välimäellä jäi perjantaina eniten parannettavaa puttaamiseen. Kun upotettujen puttien yhteismatka torstaina oli noin 37 metriä, jäi se tänään 14 metriin. Vastaavasti lähestymislyönnit, jotka eilen tuottivat päänvaivaa, sujuivat tänään mallikkaasti.
Tyyni keli on tylsyttänyt kentän raateluhampaat niin tehokkaasti, että tulostaso on kohonnut yllättävänkin kovaksi. Aamupäivällä startanneista pelaajista muutama on pystynyt takomaan todella hurjaa tulosta.
Hurjimmassa vireessä on Australian Lucas Herbert, joka pelasi etuysinsä 28 lyönnillä eli kuusi alle. 13 pelaamansa reiän jälkeen Herbert on kierrostaan kahdeksan alle ja hän johtaa kisaa tuloksella -8.
Artikkeliin päivitetty Välimäen kommentit klo 15.33.
The Open on aiheena uusimmassa podcastissa, jossa vieraina ovat Mikko Korhonen ja kisan Antti Vaalaksen kanssa selostava Peter ”Patu” Erofejeff.
Kenttä pelaa melkein 1,5 lyöntiä helpompana kuin eilen, joten cut raja voi olla jopa tasan par. Kannattaa Samin jo grilliä lähteä lämmittelemään.
En ymmärrä tätä Välimäen jatkuvaa mollaamista täällä kommenteissa. Mies saa tasan tarkkaan itse valita miten kalenterinsa järjestää, milloin pitää lomia ja millainen näkemys hänellä on itsestään urheilijana. Meillä on maailman korkeimmalla tasolla pelaava miesgolfari ja pääasiassa täällä kommentoidaan hänen puutteitaan, ulkonäköään ja käytöstä (tämä kyllä on ihan paikallaan) sen sijaan että juhlistettaisiin hänen menestystään ja oltaisiin iloisia koko Suomen golfin puolesta.
En ymmärrä näitä hyvä hyvä kommentoijia,jotka katsovat oikeudekseen kertoa,mitä mieltä muut saa olla ja mitä kirjoittaa.
Onhan tuo vaahtoaminen tietystitoisille elämäntapa.
En mä nyt mollaa Samia hänen kommentistaan links-kentistä, on paljon pelaajia joille links-golf ei vaan sovi. Muistan kuinka siitä nousi pikkuriikkinen kohu parikymmentä vuotta sitten kun Kenny Perry (joka oli silloin top 50 pelaaja maailmalla) päätti ettei halunnyt tulla pelaamaan kyseistä Open Championshipia.
Sen on vaan sääli että meidän kahdesta huippupelaajasta tähän kisaan pääsi se joka ei nauti linksistä, sen sijaan kuin se (Lindell) joka pelasi viime vuonna todella hienosti linksillä. Mutta näillä näkymin Oliver on todella suurella todennäköisyydellä pääsemässä seuravaan vuoden Openiin.
Aina kun täällä uskaltaa kritisoida Samia tai ihmetellä hänen pitkiä kesätaukoja niin joku tulee vaahtoamaan. Lindell on tällä hetkellä selvästi Suomen ykköspelaaja ja luulen että asetelma tulee kääntymään tulevina vuosina vieläkin selvemmäksi.
Tottahan toki Oliver on Suomen ykkösgolfari kun täällä hänen faninsa niin sanovat.
Kerrotko vielä missä Oliver on voittanut?
Euroopan kiertueella?
Jenkeissä?
Niin joo. Ei se tosiaan ole voittanut yhtään missään.
Samin dissaaminen on kyllä ihan käsittämätöntä täällä.
Kaveri on voittanut Euroopassa ja Jenkeissä.
Samaan aikaan täällä rakastetaan Oliver Lindelliä joka vaan läpsyttelee tasaisia sijoituksia eikä oikein edes yritä voittaa.
Sami on golfin Patrik Laine, kaikki oikein toivoo epäonnistumista.
Välimäki on majoreissa kyllä surkea alisuorittaja. Mistä mahtaa johtua?
Kun puhutaan yksilöurheilusta, ja erityisesti golfista, kaikenlaiset mielipiteet ovat sallittuja, kunhan ne pysyvät asiallisina. On faneja, jotka pettyvät epäonnistumisiin, ja on myös niitä, jotka tuntuvat jopa elävän niistä. Itse toivon aina suomalaisten menestyvän lajissa kuin lajissa.
Sen sijaan en ymmärrä jatkuvaa selittelyä. Aina vedotaan siihen, että pelaaja jäi vain lyönnin päähän cutista, oli kipeänä, kenttä ei sopinut tai muuten vain ei ollut päivä. Mielestäni kaikkien pitäisi hyväksyä realiteetit sellaisina kuin ne ovat ja arvioida suorituksia niiden perusteella.-joka tapauksessa Suomen golf on menossa eteenpäin.
Miksi suotta pelata enempää, kun kerran kuukaudessa tahtiin, kun PGA kortti on voimassa vielä ensi kauden.
Nyt vaan kotiin pää ylpeästi pystyssä, kun jatkopaikka jäi lyönnin päähän.
Unohdetaan Välimäki tässä meidä välisestä keskustelussa, vaikka hänen nimensä otsikossa mainitaankin.
Tavallinen palkansaaja tekee töitä keskimäärin noin 220 päivää vuodessa. Jos taas ajatellaan huippugolfaria, joka kilpailee esimerkiksi noin 40 päivänä vuodessa (olettaen, että osa kilpailuista päättyy cutiin), voidaan perustellusti puhua ammatin ja harrastuksen yhdistelmästä.
Olen usein ihmetellyt, miten esimerkiksi Phil Mickelson, Robert MacIntyre, Justin Rose ja Lee Westwood ovat onnistuneet yhdistämään perhe-elämän, fysiikkaharjoittelun, lajiharjoittelun ja lomailun. Silti tuntuu, että he pelaavat lähes kaikki kilpailut, joita on tarjolla.
PGA Tourin miesten pääkiertueella on kaudella 2026 yhteensä 37 turnausta, joita pelataan 41 golfkentällä. Ohjelmaan kuuluu neljä major-turnausta, kahdeksan Signature-turnausta sekä kolme FedExCupin pudotuspeliturnausta.
Golfissa hyvä tuuri pitää ansaita, mutta huonot pomput saa ilmaiseksi. En kuulu linksgolfin ystäviin itsekään, mutta Samin kannattaisi ammattimiehenä miettiä, miksi niitä huonoja pomppuja tulee. Normikenttien hyvät lyönnit eivät ehkä olekaan hyviä linkseille. Huono puttaaminen ei myöskään ole linksin vika, vaan jotain ihan muuta. Linksillä pelaaminen koettelee kärsivällisyyttä, joka ei aina ole Samin vahvuus.
Vaikea uskoa, että palstalta löytyisi ketään, joka toivoisi suomalaisille huonoa menestystä. Pelaaja kuitenkin asettaa itsensä alttiiksi kritiikille, jos menee ulkoa päin katsottuna kevyellä valmistautumisella isoon kilpailuun ja karsiutumisen hetkellä syyttää tuloksesta olosuhteita tai huonoa tuuria. Ja tämä kuvio tuntuu aina vaan toistuvan, kuten Pariisin olympiakisoja seuranneet muistavat.
Tällä kertaa peli ei vaan riittänyt jatkopaikkaan.
Mitä olisi urheilu ilman tunteita? Mitä fanittamanen on muuta kuin tunteita? Itse olen monta kertaa joutunut muistuttamaan itselleni, että älä pilaa omaa viikonloppuasi toisen epäonnistumisen vuoksi, vaan odota niitä hyviä hetkiä, nekin tulevat aikanaan.