Urheilumenestys on monen tekijän summa, mutta kaikkein riippuvaisin se on tarjolla olevista olosuhteista. Mihinkään rotuun tai ihonväriin katsomatta kuka tahansa voi nousta missä tahansa lajissa huipulle, jos vain urheilijan omat elementit sallivat sen.
Jalkapallon viehätys piilee siinä, että sitä on suhteellisen helppo harrastaa: onhan pallon kanssa leikittely aina kiehtonut ihmistä. Tarvitaan vain sopivan kokoinen tasainen alusta sekä pallo ja tossut. Näin siis kiteytettynä. Tästä syystä missään muussa urheilulajissa ei löydy yhden lajin huippuammattilaisia niin universaalisti kuin jalkapallossa.
Toisin on golfin kohdalla. Vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa maailman huipulle nousee pelaajia sellaisista maista, jossa golf on täysin lapsen kengissä. Vai kuinka moni tietää venäläisen huippugolfarin, jos LET-kiertueen keskitasoista Maria Verchenovaa ei lasketa? Afrikan valtavasta maanosastakaan ei ole Etelä-Afrikkaa ja Zimbabwea (Nick Price) lukuun ottamatta pelaajia golfin päätoureilla nähty. Mahdollisuus golfin harrastamiseen vaatii köyhemmissä maissa niin kenttien rakentajilta kuin harrastajiltakin sen verran kalliita panostuksia, että potentiaalisia tähtipelaajia jää jatkuvasti jossain päin maailmaa syntymättä.
Euroopan golfvaltikka on ollut aina Brittein saarilla sekä lajikulttuurin näkökulmasta että urheilullisesti. Toki saarivaltakunnassakin on joskus ollut hiljaisempaa, mutta kokonaisuus huomioon ottaen itseään mukavasti elättäviä golfammattilaisia ei löydy maanosassamme mistään muualta niin paljon kuin Britanniasta. Amatöörigolfin taso kaikki ikäluokat huomioiden on Iso-Britanniassa ja Irlannissa niin ikään ollut aina Euroopan kermaa.
Saksa on mielenkiintoinen poikkeus eurooppalaisessa golfissa. Se ei ole koskaan ollut mikään amatöörigolfin kehto, johon luonnollisesti myös menestys ammattilaisgolfissa pohjautuu. Tästä huolimatta se on kyennyt tuottamaan viimeisen 25 vuoden aikana kaksi pelaajaa maailmanlistan ykköseksi. Vertailun vuoksi Englannista – joka on golfmaana Saksaan verrattuna täysin eri planeetalta – on vuodesta 1984 noteeratulla golfin maailmanlistalla yltänyt ykköseksi Saksan tavoin vain kaksi pelaajaa.
Tässäkin Münchenissä vuosittain pelattavassa huipputurnauksessa näkisi kotiyleisö varmasti mielellään paljon enemmän kovatasoisia saksalaispelaajia. © Getty Images
Keski-Euroopan maissa golfilla tuntuu sitkeästi pysyttelevän elitistinen leima. Niin kauan kuin lajista ja sen toimintaa kanavoivista keskusjärjestöistä halutaan antaa kansalle ensisijaisesti kuva leppoisasta aikuisharrastuksesta, putoaa golf lajivalintaa miettivän nuoren vaihtoehdoissa armotta hännille. Golfin pelaaminen Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa on lisäksi niin kallista, että se on jo sellaisenaan ei toivottu signaali parhaassa kehitysiässä oleville junioreille.
82 miljoonaisesta kansasta putkahtaa aina silloin tällöin uusia tähtiä urheilumaailman huipulle. Mutta Bernhard Langerin ja Martin Kaymerin nousu maailman parhaiksi pienillä eväillä sinnittelevästä Saksan golfjärjestelmästä on melkoinen ihme. Varsinaiseen lajikulttuuriin kun eivät kumpikaan ole voineet urallaan olennaisesti turvautua. Sikäläisen luonteenpiirteen ja täsmällisyyden tiedostaen voi vain kysyä, kuinka paljon germaaneja olisikaan golfmaailman parrasvaloissa, jos lajilla olisi Saksassa samanlainen asema kuin vaikka Ruotsissa tai Espanjassa?
Kaymerin ja Champions Tourin nykyisen ”kuninkaan” Langerin olemus kilpailutilanteessa muistuttaa hyvin paljon perussaksalaista luonnetta. Toiminta on piiruntarkkaa ja vähäeleistä, ellei suorastaan konemaista. Tällaisilla ominaisuuksilla varustetun saksalaisen sanotaan olevan töissä Volkswagenin tehtailla Wolfsburgissa. Jos Saksassa ei ymmärretä, minkälainen määrä huippupelaajia maassa vallitsevan lajikuvan myötä on menetetty, niin on ainakin selvää, ettei Langerin tai Kaymerin käsistä olisi päässyt Wolfsburgin tehtaan tuotantolinjalta maailmalle ensimmäistäkään maanantaiversioksi nimettävää autoa.
Iso kuva paljastaa siis säälittömän totuuden: ilman näitä kahta sankaria saksalainen kilpagolf muodostaisi kansainvälisestä näkökulmasta kartalla pelkän tyhjän aukon.
Eurooppalaiset maailmanlistan ykkösenä olleet miespelaajat:
Bernhard Langer, Saksa Seve Ballesteros, Espanja Nick Faldo, Englanti Ian Woosnam, Wales Lee Westwood, Englanti Martin Kaymer, Saksa (parhaillaan ykkönen)
Maailmanlistan top-100:ssa mm.:
Englantilaisia, 11 Ruotsalaisia, 5
Saksalaisia, 1
Martin Kaymerin jälkeen kaksi parasta saksalaista maailmanlistalla:
Alex Cejka, 166. Marcel Siem, 275.
Marko Kuivasaari
