Vuodesta toiseen yhä useampi pelaaja jättää Riviera Country Clubin kuuluisan 10. reiän lyöntipaikalla pitkän raudan bägiinsä.
Tämän viikon PGA Tourin kilpailua isännöivän Riviera Country Clubin kentän kymppi ei ole mikään turhanpäiväinen reikä. Onhan itse Jack Nicklauskin maininnut sen joskus olevan huippugolfin paras lyhyt par-nelonen.
Mikä tekee tuosta takaysin ensimmäisestä sitten niin kiehtovan väylän? Ainakin jos Nicklaukselta kysytään, niin sen tarjoamat vaihtoehdot. Alle 290-metrinen reikä houkuttelee lyömään avauksen perille eaglen tai vähintään helpon birdien kiilto silmissä, mutta asia ei ole aina näin yksinkertainen.
Vasemmalle suuntautunut avaus tuo puut peliin, ja palloa on melkeinpä mahdotonta saada pysymään viheriöllä, jos pelaaja missaa avauksen griinin vieressä olevan pitkän bunkkerin oikealle puolelle. Turvallisinta on lyödä pallo raudalla väylän vasempaan kulmaan, josta on kätevä wedgen matka erittäin kapealle viheriölle. Rivieran kymppi on todellinen ota tai jätä -reikä, joka pakottaa pelaajan vaativan päätöksen eteen.
”Hölynpölyä. Viheriön tavoittelu on oikea ratkaisu kaikissa olosuhteissa”, sanoo arvostettu tilastoguru Scott Fawcett, joka on tehnyt yhteistyötä noin 30 Genesis Invitational -kilpailussa parhaillaan mukana olevan pelaajan kanssa.
Fawcettin mielestä raudalla -tai vaikkapa hybridillä – lyödyn avauksen hyöty on riskiin nähden olematon. Väylän vasemmassa kulmassa on todellakin pieni kaistale, mistä avautuu mukavat näkymät nostaa pallo vaikka lipulle, mutta pallon saaminen tälle pienelle läntille on kokonaan toinen asia.
”Se on noin 10–15 metriä leveä alue eli pienempi kuin Pebble Beachin viheriöt. Olisi tietysti kiva sijoittaa pallo sinne, mutta jos lyönti ei ole kutakuinkin täydellinen, olet vasemmalla karheikossa tai sitten joudut lyömään lähestymisen oikealla olevan bunkkerin yli. Tässä tapauksessa pallo rullaa viheriöllä vauhdikkaasti etuoikealta takavasemmalle”, hän perustelee.
Useat pelaajat lyövät Riviera Country Clubin kentän 10. reiän avauksen raudalla, kun lippu viheriön oikealla puolella. Mutta kuten ylhäällä oleva grafiikka viime vuoden Genesis Invitational -kilpailun finaalikierrokselta osoittaa, lähes puolet raudalla avanneista joutuvat lyömään lähestymisensä oikealla olevan bunkkerin yli. Mustat pisteet tarkoittavat bogeja, siniset pareja sekä punaiset birdiejä.
Oletetaan, että pelaaja onnistuu lyömään täydellisen rautalyönnin, jonka jälkeen on mainittu wedgen matka yhdelle PGA Tourin kapeimmista viheriöistä. Rivieran napakat griinit tekevät kuitenkin laskeutumisalueesta erittäin pienen, etenkin jos on vähän tuulisempaa.
”Lyön 10. reiällä päivittäin draiverilla, tai millä tahansa, jolla yletyn viheriön etureunaan. Toki voin jättää siinä 70-metrisen tai 100-metrisen wedgen. Mutta kun katsoo viheriötä, ja sitä kuinka kapea se on, ei wedge-lähestymisessä ole mitään järkeä”, Collin Morikawa sanoi.
Koko ajan suosiotaan kasvattanut strategia näkyy selvästi reiän tuloskeskiarvossa.
”Rivieralla on kovat viheriöt. Riippuen miten kauas ensimmäinen pomppu menee, siinä ei ole kuin parin-kolmen metrin työstövara. Hyvänä päivänä se voi onnistua, mutta jos et ole ihan parhaimmillasi, ja on tuulista tai sateista, saatat jättää lyönnin lyhyeksi bunkkeriin. Se voi tulla kalliiksi.”
Huonoin mahdollinen skenaario on missata ”varmistellun” avauksen jälkeen viheriö toisella lyönnillä. Olet griinibunkkerissa −avauksen sijaan − kahdella, etkä siten lainkaan paremmissa asemissa saada palloa reikään.
Mitä enemmän pelaajat ovat syventyneet dataan perustuviin strategioihin – ja vieläpä kun pidemmälle lyövät yltävät lipun tasolle jopa puukolmosella – sitä harvemmin he ovat enää valinneet sijoituslyönnin 10. reiällä. Käännekohta tapahtui vuoden 2015 Northern Trust -kilpailun jälkeen. Vain 51 prosenttia pelaajista yritti lyödä tuolloin avauksensa viheriölle, ja näiden pelaajien 10. reiän yhteenlaskettu tulos oli -14. Muut 49 prosenttia, jotka valitsivat kympillä avaukseensa rautaa tai hybridin, pelasivat reiän yhteensä 52 yli parin.
Yllä oleva kartta osoittaa avausten sijainnit Riviera Country Clubin 10. reiällä vuoden 2015 Northern Trustissa, ja sen millaisen reikätuloksen pelaajat tekivät kyseisessä kilpailussa. Värikoodit ovat samat kuin edellisessä grafiikassa.
Kyseessä oli 12. peräkkäinen vuosi, kun avausta viheriölle yrittäneet selviytyvät 10. reiästä pienemmillä tuloksilla kuin varmistelleet avaajat. Pitkän mailan käyttö on yleistynyt kympillä tästä syystä koko ajan vain enemmän ja enemmän.
ShotLinkin data osoitti viime vuoden Genesis Invitationalissa, että noin 80 prosenttia pelaajista yrittivät kympillä avaustaan viheriölle. Koko ajan suosiotaan kasvattanut strategia näkyy selvästi reiän tuloskeskiarvossa. Vuosina 2011–2015 reikä pelattiin keskimäärin tulokseen 4,042, mutta vuosina 2016–2020 tuloskeskiarvo oli 0,146 lyöntiä parempi eli 3,896.
Pelaajat, jotka yrittävät 10. reiällä avausta viheriölle ja lyövät pallonsa vasemmalle, tekevät kympillä usein bogin tai huonomman reikätuloksen – varsinkin kun lippu on viheriön takaosassa kolmen bunkkerin suojelemana. Tämä johtuu Fawcettin mukaan itsekurin puutteesta.
”Kysymys on tilannetajusta. Paria huonommat luvut muodostuvat siitä, kun kaverit tulevat ahneiksi ja yrittävät tehdä birdien, vaikka pallo on avauksen jälkeen surkeassa paikassa. Viisaampaa olisi lyödä pallo viheriön eteen ja yrittää suosiolla paria kahdella putilla”, hän valistaa.
Avauksensa griinibunkkeriin lyönyt Rory McIlroy jahtasi Rivieran kympillä birdieä. Se jäi karsiutuneelle pelaajalle tällä kertaa haaveeksi. Kuva: Getty Images
Tämänvuotisen Genesis Invitationalin puolivälissä draiveri on ollut 10. reiän avauksessa selvästi yleisin valinta. Kärkiviisikosta kaikki ovat tehneet kympillä vähintään yhden birdien, Tyler McCumber on ainoana iskenyt birdien molemmilla kierroksilla.
Top 13:ssa Max Homalle, Wyndham Clarkille, Scott Harringtonille, Cameron Smithille ja Patrick Cantlaylle on kirjattu 10. reiällä yksi bogey kullekin.
Sam Burnsilla (-12) on turnauksessa viiden lyönnin etumatka toista sijaa jakaviin McCumberiin, Jason Kokrakiin, Dustin Johnsoniin ja Joaquin Niemanniin. Ruotsin Alex Norén ja Englannin Matthew Fitzpatrick (-5) jakavat parhaina eurooppalaisina yhdeksättä sijaa.
Lähde: Golf Digest
