Euroopan mestari Aleksi Myllymäki kehuu Ratilaisen vaikutusta omaan peliinsä. Akatemialla ollut kaksi kasvun vuotta, sanoo puolestaan Anssi Kankkonen.
Kuinka monesti olet kuullut golfarin haluavan ammattilaisen apua slaissin suoristamiseen tai bunkkerilyönnin opettamiseen? Aika usein, veikkaan. Ihmiset uskaltavat kyllä pyytää apua svingi- ja lyöntiasioissa, mutta kun tulee puhe oman itsensä kehittämisestä henkisellä tasolla, silloin ammattilaisen apuun harvoin tartutaan. Pirkanmaalla toimivan Kankkonen & Numminen Golf Akatemian kymmenelle nuorelle pelaajalle henkistä valmennusta on tarjolla, ja siihen on tartuttu.
Pertti Ratilainen on yksi kahdeksasta Anssi Kankkosen ja Teppo Nummisen Golf Akatemian taustalla olevasta ammattilaisesta. Hänen vastuullaan on akatemian henkinen valmennus. Nuoret ovat Ratilaisen mukaan oivaa maaperää henkiselle valmennukselle.
”Näitä nuoria ei ole välttämättä vielä pilattu, niin kuin meitä aikuisia ihmisiä. Meillä on erilaisia tapoja ja tottumuksia, ja niiden muuttaminen on työlästä ja hidasta. Nuoret urheilijat ovat otollista maaperää”, Ratilainen aloittaa.
Hänen työnsä akatemian pelaajien kanssa perustuu pääasiassa kahdenkeskisiin kohtaamisiin, ja kohtaamiset ovat Ratilaisen työkalupakin tärkein työväline.
”Silloin pitää olla läsnä, sekä itselleen että toiselle. Sitten asioita pitää kyetä käsittelemään järjen ja tunteen kaikilla tasoilla, joka vaatii todella syvää luottamusta. Ja kun puhumme ihmisten välisestä luottamuksesta, olemme heti tekemisissä ajan kanssa”, Ratilainen muistuttaa yhdestä suuresta haasteesta luottamuksen rakentamisessa.
Aikaa tarvitaan, mutta aikaa ei ole
Tiede-lehdessä (6/2018) esiteltiin Kansasin yliopiston sosiaalipsykologian professorin Jeffrey Hallin tutkimus, jossa oli tutkittu ihmisten ystävystymistä. Hallin johtopäätös oli, että ystävystyminen vaatii noin 200 tuntia laadukasta vuorovaikutusaikaa.
Tässä piilee Ratilaisen mukaan henkisen valmennuksen suurin haaste.
”Kenelläkään ei ole aikaa. Jos halutaan saada merkittäviä tuloksia aikaan, niin se vaatii pitkäjänteistä kahdenkeskistä vuorovaikutusta, joka perustuu sataprosenttiseen luottamukseen, mihin pitäisi perustua kaikki ihmissuhteet”, Ratilainen sanoo painokkaasti.
”Kun puhumme tämän tyyppisestä toiminnasta, niin sitä ei pidetä tekemisenä. Suomalaisessa kulttuurissa, jossa me nauramme ruotsalaisille, kun ne diskuteeraa, kohtaamisia ei pidetä tekemisenä. Me suomalaiset olemme suorittaja- ja puurtajakansaa.”
Häpeää ja pelkoa
Ratilainen on tehnyt golfareiden kanssa yhteistyötä jo vuosikaudet. Hän oli muun muassa poikien golfmaajoukkueen mentaalivalmentajana Pickalan EM-joukkuekilpailuissa vuonna 2015. Hänellä on myös pitkä kokemus muiden lajien urheilijoiden auttamisesta.
Hän on vuosien saatossa törmännyt moniin henkisiin lukkoihin, joita meillä suomalaisilla on. Yksi on noussut ylitse muiden.
”Meillä on hyvin voimakas häpeäkulttuuri, jossa epäonnistuminen on aina kasvojenmenetyksen paikka. Minulla on paljon eri lajien urheilijoita valmennuksessa, jotka ovat syntyneet 80-, 90- ja 00-luvulla. Nyt näyttäisi siltä, että se suhtautumistapa virheisiin on alkanut muuttua positiivisempaan suuntaan 90-luvun puolivälissä syntyneillä. Nykyiset nuoret ratkovat epäonnistumisia eri tavoilla. Meitä 60- ja ehkä vielä 70-lukulaisia lyötiin karttakepillä sormille ja seisotettiin nurkassa, jos teki virheen”, Ratilainen kertoo murroksesta.
”Älä mene veteen, älä mene veteen”, monet ihmiset ajattelevat tällaisessa tilanteessa. Kuva Juha Hakulinen.
Ratilaisen suurin työsarka liittyy nimenomaan epäonnistumisen pelon käsittelyyn, ja siihen, kuinka ihmiset reagoivat epäonnistumiseen. Se on tunteiden dynamiikkaa, Ratilainen sanoo.
”Kaikki pelkäävät golfkentällä, kuka mitäkin. Otetaan esimerkki: Ensin pelottaa, että epäonnistuu, jolloin alitajunta jo ohjaa sitä sinun tekemistä niin, että sinä saat, mitä tilasit. Pelkäsit, että epäonnistut, ja suoritit sen svingin, ja olit jo tilannut itsellesi epäonnistumisen pelkäämällä esimerkiksi vettä tai bunkkeria. Aika usein se menee tämän kaavan mukaan”, Ratilainen avaa monelle golfarille liiankin tuttua ajatuksenkulkua.
”Sitten seuraava reaktio epäonnistuneesta lyönnistä on se, että suutut itsellesi. Olit ensin peloissasi, sitten olit vihainen ja pettynyt, ja pahimmillaan mennään vielä häpeään. Alat ruoskia itseäsi huonosta lyönnistä tyyliin ’ei tästä tule mitään, en osaa tätä’. Sitten alat etsiä syyllisiä itsesi ulkopuolelta, eli syyllistyt tai syyllistät. Siinä vaiheessa mailat ovat huonoja tai kenttä on paska, tai jotain muuta. Silloin olet todella syvässä suossa”, Ratilainen jatkaa ihmismielen avaamista.
Ratilainen kertoo vielä hyvän esimerkin, jota jokaisen ihmisen – ja golfarin – on syytä jäädä pohtimaan hetkeksi aikaa.
”Nykyisen tutkimuksen mukaan voimakas negatiivinen tunnereaktio säilyy kehossa kaksi tuntia. Eli jos vedät ykkösellä draivin outtiin, niin voi olla, että se voimakas negatiivinen tunnereaktio säilyy kehossasi kaksi tuntia, eli koko etuysin, jos et osaa käsitellä sitä oikein. Vastaavasti on tutkittu, että kehumisen tuoma tunne säilyy kehossa viisi minuuttia. Tämä tulee ihan evoluutiosta”, Ratilainen kertoo mielenkiintoisen faktan.
Euroopan mestarilta kiitosta
Kankkonen & Numminen Golf Akatemian ykköspelaaja on tuore Euroopan mestari Aleksi Myllymäki, joka on käyttänyt Ratilaisen palveluita nyt reilut pari vuotta. Nokia River Golfia edustava Myllymäki kertoo, mistä he Ratilaisen kanssa ovat keskustelleet.
”Se on laajaa hommaa. Juttelemme kokonaisvaltaisesti elämästä. Miten eletään urheilijan elämää, kuinka nukutaan, miten ja mitä syödään. Katsomme sitä kokonaiskuvaa”, Myllymäki, 23, paljastaa.
”Yritämme aina parantaa jotain osa-aluetta, vaikka nukkumista, sitten teen töitä sen asian eteen, ja seuraavalla tapaamiskerralla katsotaan, missä mennään.”
Aleksi Myllymäki on ottanut hyödyn irti henkisen valmennuksen palveluista, joita akatemian kautta on ollut tarjolla. Kuva Juha Hakulinen.
Myllymäelle Ratilaisen antama tuki on ollut tärkeää.
”Koen, että tästä on ollut minulle hyötyä. On hyvä käydä välillä juttelemassa asioista jonkun kanssa. Pera pystyy tukemaan minua, hän tsemppaa, laittaa viestejä, ja ylipäänsä elää hengessä mukana”, Myllymäki kiittelee saamastaan avusta.
Kaksi vuotta takana, missä mennään?
Pirkanmaalla toimiva Kankkonen & Numminen Golf Akatemia on pääkaupunkiseudulla toimivan Selänne & Piltz Golf Academyn sisarakatemia. Akatemioiden perusajatuksena on, että siihen valittujen nuorten omavastuut ovat kohtuullisella tasolla, kiitos akatemian yhteistyökumppaneiden. Kankkonen & Numminen Golf Akatemian managerina on Timo Laine.
Akatemia tarjoaa pelaajille kaksi golfvalmentajaa, Esa Lehden ja Anssi Kankkosen, lääkärinä toimii Jonne Väisänen, Marko Siivonen on sensomotoriikka-asiantuntija, Niklas Tast on kiropraktikkona, Jarmo Alapirtti hoitaa tilastoinnin ja Pasi Keskumäki on fysiikkavalmentajana. Ja Ratilaisen vastuulla on henkinen valmennus. Kaikki nämä palvelut ovat pelaajien käytössä, ja kaikessa tekemisessä pelaaja on keskiössä.
”Minun tietooni ei ole tullut, että yksittäisen pelaajan käytössä olisi näin laajaa palvelutarjontaa. Minä katson asiaa niin, että pelaaja on se kuningas tässä toiminnassa. Meidän valmentajien tehtävä on auttaa sitä pelaajaa kehittymään. Olemme luomassa uudenlaista toimintamallia ja kulttuuria, ja se on hidasta”, Ratilainen tiedostaa akatemian haasteet.
Lotta Tapper on akatemian nuoremman kaartin pelaajia. Kuva Juha Hakulinen.
Akatemian rehtorina toimiva Anssi Kankkonen kuvailee akatemian kahta ensimmäistä toimintavuotta onnistuneiksi. Uusien toimintatapojen luominen on Kankkosenkin mukaan hidasta, mutta suunta on oikea.
”Menestys alkaa hiljalleen näkyä. Meidän pelaajat ovat nuoria, ja suurin osa heistä pelaa juniorikiertueilla, mistä on tullut hyviä sijoituksia ja voittoja”, Kankkonen kertoo akatemian alkutaipaleesta.
Pitää olla halua kehittyä
Akatemiassa on tällä hetkellä mukana 10 pelaajaa, iältään 15-23-vuotiaita. EM-joukkuekultaa voittanut Aleksi Myllymäki ja naisten kotimaiseen amatöörikärkeen kuuluva Emmi Jalkanen ovat porukan vanhimmat pelaajat.
Uusiakin junioreita akatemian toimintaan mahtuu mukaan.
”Emme ole tehneet mitään päätöksiä, että ryhmän koko pitää olla juuri tuo 10 urheilijaa. Meillä on lokakuussa haku akatemiaan, ja jos hakijoiden joukossa on oikeanlaisia tyyppejä, niin ilman muuta otamme heidät mukaan. Pelaajalla tulee olla palava halu kehittyä, ja heidän pitää olla uteliaita kehittämään itseään”, Kankkonen linjaa akatemian kriteereitä.
Kankkonen ja muu akatemian väki olivat totta kai ylpeitä, kun akatemian pelaaja oli mukana miesten EM-joukkueessa. Myllymäen tuoma EM-kulta otettiin Pirkanmaalla avosylin vastaan.
”Aksin menestys on valtavan hieno asia ensisijaisesti Aksille, mutta myös todistus akatemialle, että jotain tehdään myös oikein!” Kankkonen iloitsee.
”Meillä on hyvin voimakas häpeäkulttuuri, jossa epäonnistuminen on aina kasvojenmenetyksen paikka.”
Tämän hälventämisessä ei auta median, jo golfiinkin ja golfpisteeseen omittu, tyyli kertoa häviöstä nöyryytyksenä ja voitosta nöyryyttämisenä.
Joskus voitetaan joskus hävitään. Voittomarginaalikin voi olla iso tai pieni, erityisesti golfissa ylä- ja alamäet saattavat olla käsittämättömän suuria. Urheilussa kilpaillaan voitosta, ei toisten nöyryyttämisestä.
— ja lisäksi, yleistäen, suomalaiset arvostavat ikävästi vain voittajia.
Emme ole oikea urheilukansa vaikka niin kuvittelemme, se on helppo todeta golfpisteenkin forumia lukiessa.