Tarunomainen Masters on taas pelattu. Toimituksemme perkasi kisan ja pohti, mitä siitä jäi mieleen.
Millainen kilpailu
oli Masters 2023?
Jere Jaakkola: Tämänvuotisen Mastersin suuri saavutus oli, että huippugolf oli kaiken sen perustuksia ravisuttaneen turbulenssin jälkeen vain golfia. Vastakkainasettelusta LIV vastaan loput puhuttiin ennakolta paljon, sen purkautumisen muotoja varmasti pelättiinkin, mutta miesten huippugolfin mullistanut valtataistelu jäi Mastersin – ja golfin – jalkoihin.
Pelaajat tulivat tiistain mestareiden illallisesta asti keskenään ainakin näennäisesti toimeen, ja LIV-pelaajille Masters oli luultavasti ensimmäinen pääkiertueiden kilpailu LIV-kiertueen käynnistymisen jälkeen, jossa he kokivat olonsa jokseenkin tervetulleeksi.
Krister Jalonen: Masters on ollut edelläkävijä golfin televisiolähetysten osalta vuosikymmenten ajan, ja se näkyy edelleen. Tv-katsojaa hemmotellaan kuvakulmilla ja erityisen tarkoilla lähikuvilla. Tänä vuonna televisiosta sai paremman käsityksen esimerkiksi griinien muodoista kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin.
Augusta Nationalin kylpiessä auringonvalossa Masters on niin lähellä olohuonetta kuin golfkilpailu voi telkkarista olla. Kontrasti sateen piiskaamaan kenttään on älytön. Sumuinen ja tummanharmaa sää ei tee oikeutta ehdottoman kauniille kentälle. Tämä lienee ainoa huippukilpailu, jossa sään ääriolosuhteet “häiritsevät” kisan seuraamista televisiosta merkittävän paljon.
Sami Sarpakunnas: Niin siinä lähes aina tuppaa käymään, että isot nimet ja ennakkosuosikit ratkovat keskenään isot kisat. Komea ja ennalta-arvattavakin kaksintaistelu nähtiin tälläkin kertaa. Rahm ja Koepka olivat monien papereissa ympyröity, mutta niin olivat myös Rory McIlroy, Justin Thomas ja Bryson DeChambeau. Heistä kukaan ei päässyt edes jatkoon.
Vaikka voittaja harvoin tulee isojen nimien ulkopuolelta, maailmantähdistä kaksi kolmesta konttaa Mastersissa enemmän tai vähemmän. Tänä vuonna kontattiin ehkä tavallista enemmän. Olennainen seikka, joka kertoo myös sen, kuinka vaikeasta kentästä on kyse.
Mikä tekee Mastersista Mastersin?
Jaakkola: Masters on golfin, ja kenties koko urheilumaailman, parhaiten rakennettu tarinatehdas. Sen jokainen piirre on tarkkaan mietitty ja huippuunsa hiottu. Masters nojaa vankasti vahvoihin ja pitkäaikaisiin perinteisiin, joista yksi on vaikuttava kunnioituksen kulttuuri. Amatöörit saavat kaikkien aikojen ikiamatöörin ja Augustan Clifford Jonesin kanssa perustaneen Bobby Jonesin perintöä kunnioittaen erikoiskohtelun Masters-viikolla. Ja kun he pelaavat hyvin, se noteerataan sekä katsomolehtereillä että mediassa.
Kolmannelle kierrokselle kärkiryhmässä lähtenyt ja lopulta komeasti 16. sijaa jakanut Sam Bennett ei eläessään unohda yleisön suosionosoitusten säestämää nousuaan Augustan 18. reiän viheriölle sunnuntain päätöskierroksella.
Toinen kunnioituksen kulttuurin ilmentymä on se, miten vanhat mestarit huomioidaan, muistetaan ja hyvästellään. Nyt oli vuosien 1987 ja 1988 perättäisten mestareiden, Larry Mizen ja Sandy Lylen, vuoro hyvästellä Masters. Kohta ovat vuorossa Masters-ikonit Bernhard Langer ja tänä vuonna kautta aikojen vanhimpana cut’in tehnyt Fred Couples. Kenties yllättävänkin nopeasti voi tulla eteen aika, kun viimeisen Mastersinsa pelaavat Tiger Woods ja Phil Mickelson
Yleisö seuraa Jordan Spiethin edesottamuksia 12. tiipaikalta. Kuva: Getty Images
Jalonen: Katsojat. Tuhatpäinen joukko intohimoisia golffaneja legendaarisen 12. reiän tiiboksin takana pelaajan svingatessa kohti griiniä. Amen Cornerin sydämessä oleva katsomo on yksi urheilumaailman kauneimmista. Pandemian aikana syksyllä 2020 pelattu turnaus ilman katsojia toi kouriintuntuvasti esiin, kuinka hekumallisen tärkeä osa katsojat ovat koko kilpailua.
Katsojien arvostuksesta koko Mastersissa kertoo pieni yksityiskohta; kun viet penkkisi johonkin paikkaan, on se sinun istuimesi niin pitkään kuin päätät siirtää penkin johonkin muualle.
Sarpakunnas: Mastersin sunnuntai on käsite. Jälleen kerran peli on täysin auki sunnuntaille asti. Tänä vuonna päätöskierros tarjosi ehkä tavallistakin enemmän isoja nousuja ja rajuja pudotuksia. 65 tai 66 lyönnin kierroksilla noustiin kärkiviisikkoon pitkältä takamatkalta, mutta yhtä lailla kärjestä pudottiin 74:lla ja 75:lla.
Muiden horjuessa Jon Rahm piti otteensa lujana loppuun saakka ja selätti Mastersin sunnuntain.
Onnistuja & epäonnistuja
Jaakkola: Sahith Theegala on pelaaja, josta on vaikea olla innostumatta. Netflixin Full Swing -dokumentti maalasi sympaattisen kuvan 25-vuotiaasta kalifornialaisesta ja hänen lähipiiristään, jonka pelissä on valloittavan luonnollinen, paljon Tony Finaun peliä muistuttava ote.
Uran ensimmäinen Masters toi heti top 10 -sijoituksen, ja pohja myöhemmälle Masters-menestykselle on luotu.
Mastersin eittämättä suurin epäonnistuminen kirjataan pelaajalle, jolle golfmaailma sitä kenties vähiten toivoi.
Rory McIlroy tuli Mastersiin huippuvireisenä ja hyvin valmistautuneena pelattuaan Augustassa kilpailun alla yli 80 reikää harjoituskierroksia. Arpaonnikin suosi, sillä McIlroy arvottiin sille lähtöaikakaavion puolelle, joka sai pelata kaksi ensimmäistä kierrosta selvästi toista puoliskoa paremmassa säässä. Cut’ista putoaminen, erityisesti lähtökohtiin nähden, oli yksi McIlroyn uran suuria epäonnistumisia.
Rory McIlroy on jo ehtinyt kirjoittaa nimensä lähtemättömästi huippugolfin historiaan, mutta ura-grand slamin täydentävän vihreän takin tarina vielä kaipaa. Aikaa 33-vuotiaalla pohjoisirlantilaisella vielä riittää, mutta McIlroyn mentaalinen Masters-mörkö saa joka vuosi leveämmät hartiat. Tämänvuotisen kilpailun jälkeen herää jo väistämättä kysymys: onko Rory McIlroysta enää sitä selättämään?
Sahith Theegala elää kentällä tunteella.
Getty Images
Jalonen: Mastersin ensimmäistä kertaa urallaan valloittanut Jon Rahm on itsestään selvä valinta kisan onnistujaksi. Rahm siirtyi sunnuntaina kuskin pukille kahdeksannen reiän birdiellään, eikä enää päästänyt ohjaimista irti. Takaysi oli häkellyttävän vakuuttava osoitus espanjalaisen kylmäpäisyydestä ratkaisun hetkillä. Missään vaiheessa kisan viimeisillä rei’illä ei ollut epäselvyyttä voittajasta.
Epäonnistujaksi on laitettava Brooks Koepka. Aikaisempien päivien suorituksia on turha enää muistella, kun aletaan pelaamaan voitosta. Koepkan kuusi bogia viimeisellä kierroksella ja pehmeä sulaminen kahden lyönnin johtoasemasta menee kategoriaan epäonnistumiset. Toki, teki kaiken voitavansa lopussa, mutta siinä vaiheessa rapa oli jo tuulettimessa.
Sarpakunnas: Phil Mickelson on lajin elävä legenda ja sunnuntaina hän näytti miksi. Vaikka ei ”Leftystä” erityisemmin pitäisikään, ei häntä voi olla arvostamatta. Kun 52-vuotias konkari latoo ratkaisuhetkillä tauluun 65 lyönnin kierroksen pelaten seitsemän viimeistä reikää viisi alle, tulee hän samalla muistuttaneeksi siitä, että maailmanhuippujenkin joukossa vain harvat ovat todellisia supertähtiä.
Jason Dayn uudesta tulemisesta on puhuttu ja merkit ovat olleet hyvät. Niin paljon kuin sitä toivoisinkin, on siihen vaikea uskoa nyt tai lähitulevaisuudessa, niin kovia Day sai kokea Augustassa sunnuntaina. Neljä tuplabogia viiden reiän jaksoon ei voi olla jättämättä jälkiä jo ennestään kolhittuun itseluottamukseen.
Muita huomioita
Jaakkola: Tiger Woods teki Mastersissa cutin 23. kerran peräkkäin, mikä sivusi kilpailun ennätystä. Woodsin vammahistorian jälkeen se on jo sinällään kunnioitettava suoritus, mutta kilpailu päättyi lopulta keskeytykseen ja surumielisiin kuviin pahasti ontuvasta lajilegendasta. Vaikka kivuliaimmat tuntemukset johtuivatkin tällä kertaa ilmeisesti pahaksi äityneestä kantakalvon tulehduksesta, hidastuskuvat Woodsin jalkatyöskentelystä kertoivat, ettei auto-onnettomuudessa lähes amputointikuntoon vaurioituneesta oikeasta jalasta ole golfsvingissä enää juuri apua.
Rivien välistä on ollut myös luettavissa, ettei jalan toipuminen entiselleen tai edes siedettävään pelikuntoon ole kovin realistista. Woodsin pelissä on yhä elementtejä jopa Nicklausin rinnalle nostavaan kuudenteen Masters-voittoon asti, mutta vaikea on nähdä, että suuri Tiger Woods poistuisi näyttämöltä hitaasti riutuen, majoreita ontuen läpi kahlaten ja toivon ohueen oljenkorteen tarraten. Todennäköisyys sille, että Woods viheltää ajoissa pelin poikki, näytti kasvaneen viime viikolla merkittävästi.
Tiger Woodsin ilme oli tuskainen läpi kisan. Kuva: Getty Images
Jalonen: Antti+Antti=erinomainen. Selostajakaksikko Antti Vaalas ja Antti Ahokas on muodostumassa suomalaisen Masters-viikon lähtemättömäksi tulkitsijaksi. Heidän ymmärryksensä pelistä, lajista ja Augustan moniulotteisuudesta on vertaansa vailla. Koko kilpailun ajan kaksikosta huokuu, että kotiläksyt on tehty. Mastersin lähettämä 790-sivuinen mediaopas on ollut ahkerassa selauksessa.
Sarpakunnas: Miksi golfissa on olemassa pelinopeutta koskevia sääntöjä, kun niistä ei edes yritetä pitää kiinni? Sama lonniminen jatkuu vuodesta toiseen, vaikka hidastelusta kärsivät kaikki, niin katsojat kuin etenkin kanssakilpailijat. Onko kohtuutonta väittää, ettei golfkierros voi viedä kahdelta hengeltä viittä tuntia?
Patrick Cantlayn taaperrus oli surkuhupaisaa. Silti sitäkin surkeampaa on se, ettei pelaajaa missään vaiheessa ainakaan tarpeeksi pontevasti kehotettu pistämään liikettä niveliin.
Viktor Hovland osoitti oman mielipiteensä vähäeleisen selkeästi chippaamalla pallonsa matkaan sunnuntaina 13. reiällä jo siinä vaiheessa, kun pelikaveri Cantlay vasta taapersi kohti viheriötä. Pelaajalla on vastuu omasta toiminnastaan, mutta suurempi vastuu on tuomareilla ja lajilla, joka antaa hidastelun jatkua vuodesta toiseen.
Lue seuraavaksi: Vastustamaton Rahm pukeutui vihreään takkiin, ja teki Augustassa eurooppalaista golfhistoriaa
Tigerin Majorit on varmaan voitettu mutta siitä kuvissa näkyneestä ontumisesta en tekisi päätelmiä. Minulla oli sama plantaarifaskiitti kuin Tigerilla kun seurasin pelejä Augustassa. Pahimmillaan en pystynyt koskemaan lattiaa kantapäilläni. Nyt hoito on tepsinyt ja kävelen jo ontumatta vaikka vähän vielä sattuukin. On täysi ihme että hän pystyi plantaarifaskiitista huolimatta pelaamaan yli kaksi kierrosta.
Englanninkielinen ilmaisu ”made the cut” ei ole suomeksi ”teki cutin”, vaan esimerkiksi ”läpäisi cutin” tai vaikka ”selvitti cutin”. Työkseen kirjoittavien soisi kirjoittaa suomen kieltä eikä anglisiksia ilmaisuja täynnä olevaa sinne päin -suomea.
”Sarpakunnas: Miksi golfissa on olemassa pelinopeutta koskevia sääntöjä, kun niistä ei edes yritetä pitää kiinni? ”
”Sarpakunnas: Pelaajalla on vastuu omasta toiminnastaan, mutta suurempi vastuu on tuomareilla ja lajilla, joka antaa hidastelun jatkua vuodesta toiseen.”
Kun televisiointi määrää tahdin, ei tuomareilla ole asiaan nokan koputtamista. Jos minä saisin päättää, niin ammattilaiset pelaisivat neljän tunnin ja vartin kierroksia ja siihen löytyvät niin rahkeet kuin valvonnan välineetkin.