Koivu jakoi viikonvaihteen menestyksestään kiitosta valmentajalleen, eikä uskonut, että voitosta koituisi liiallista hyvänolon tunnetta.
Kahdeksantena suomalaisena Challenge Tourin kilpailun sunnuntaina voittanut Kim Koivu oli itsekin yllättynyt päätöskierroksen hurjasta aloituksestaan.
”Lentävän lähdön sain aikaan jostain kummasta syystä. Ykkösellä upposi 10-metrinen, kolmosella viisimetrinen eagle purkkiin, seuraavalla tap-in birdie (reiän vierestä) ja sitten kahden putin birdie. Koko ajan löin hyviä lyöntejä loppuun asti, ja maltoin pysyä kärsivällisenä, vaikkei aina uponnut”, hän kertoi.
”Välillä, kun odottaa laittavansa kaiken sisään, siinä on hyvät ja huonot puolensa. Eiköhän tästä viikosta saatu paljon itseluottamusta pankkiin ja uskoa, että oikeita asioita ollaan tehty, ja taso on sitä mitä itse on ajatellut.”
Koivu sanoi fiiliksen olleen ennen kilpailua samanlainen kuin Keniaan (kauden avauskisa) lähdettäessä.
”Peli tuntui erittäin hyvältä koko ajan, mutta Keniassa sorruin liian moneen helppoon virheeseen; väärään mailavalintaan tai turhan aggressiiviseen pelityyliin. Tähän kisaan mentäessä olin päättänyt, että ne saavat jäädä historiaan. Kiinassa niitä ei juurikaan tullut, paitsi ensimmäisellä kierroksella.”
Hän sanoi tiedostavansa oman tasonsa pelaajana, minkä vuoksi harteille ei kasva turhia paineita, vaikka kaverit tulisivat muutaman lyönnin sisään viimeisen kierroksen aikana. Koivun mielestä pitää muistaa, ettei toisten tekemiseen voi juurikaan vaikuttaa.
”Kaikki on omalta osaltani lähtenyt pitkästä valmistautumisesta ennen ammattilaisuutta, jonka on laatinut (valmentaja) David Da Silva. (Season Golf Academyn pääomistaja) Roger Kempe on luonut SGA:lle ja itselleni resurssit tämän toteuttamiseen, tietenkin vanhempiani unohtamatta, mikä nyt on sanomattakin selvää niille, jotka minut tuntevat.”
Itse koen asian niin, että ’it’s not how it begins, it’s about how it ends’.
”Voitto osoittaa ehkä enemmän muille kuin itselleni, sillä tunne omasta osaamisesta on aina ollut sisälläni. Voitto on tietenkin aina mielessä, tosin en välttämättä odottanut sen tapahtuvan näin nopeasti, etenkin kun johdin kilpailua viimeiset 45 reikää. Se ei välttämättä ole paras asetelma ensimmäistä kilpailuvoittoa silmällä pitäen.”
Kim Koivu (oik.) aloitti golfin pelaamisen vasta 16-vuotiaana. Vieressä oleva. Oliver Lindell voitti jo samanikäisenä Nordic Liigan kilpailun.
Koivu muistutti, että pitkä kausi on vasta alussa. Vaaraa ei ole, että liiallinen hyvänolon tunne hiipisi puseroon, vaikka voitto tuli jo kauden toisessa kilpailussa.
”Itse koen asian niin, että ’it’s not how it begins, it’s about how it ends’. Eiköhän me Oliverin (Lindell) ja Kallen (Samooja) kanssa saada hyvät sopat keitettyä tämän kauden edetessä CT:llä.”
Ennen kautta luodut tavoitteet tulevat menemään hieman uusiksi. Ne puntaroidaan ajan mittaan valmentajan kanssa.
”En olisi ilman valmentajaani tässä haastattelua antamassa. Hän on aina tavoitettavissa, tukena, ja antaa vastauksen vain, jos on asiasta täysin varma. Mikään ei jää epäselväksi eikä asioita keksitä. Kaikki perustuu tieteeseen tai vähintäänkin kokemukseen, jos puhutaan mentaaliasioista. Se on juuri mistä itse tykkään.”
Koivu sanoi, että SGA:n rooli on hänen toiminnassaan kaiken A ja O, koska ilman vahvaa tukitiimiä ei pääse mihinkään.
”Meillä on loistava porukka jätkiä Nuutisen Sanna mukaan lukien, jotka tukevat toisiaan. Etenkin silloin, kun vaikeat hetket iskevät kehen kulloinkin. Itsekin olen niitä runsaasti kokenut, ja tukea saanut.”
”Kaikki se työ amatöörivuosilta pistetään todella puntariin, ja katsotaan, kuka on istunut lekkereillä ja kenellä on ollut toiminnassa selkeä visio tulevaisuudesta ja vaatimustasoista hieman korkeammalla tasolla.”
Onnea Kim Koivu! Ajatukset ja viimeinen lause ovat rautaa.
Yksi Suomen parhaimmista valmentajista sanoi vuosia sitten, että suomalaisten ammattilaisuutta tavoittelevien golfareiden suurin vika on se, että ei oteta kaikkea irti amatöörivuosista ja -kisoista, ei malteta odottaa eikä panostaa oman henkisen ja fyysisen kehityksen nousemiseen teknisen osaamisen tasolle. Toiseksi suurin on asenne, kuinka paljon ollaan valmiita harjoittelemaan ja pelaamaan kilpailujen ulkopuolella.
Hyvä myös nähdä, kuinka Kalle Samooja on kehittynyt ja omien sanojensakin mukaan valmis voittamaan. Oliver Lindell on CT:llä hyvässä seurassa!