Mikko Ilonen on saanut kahta päivää aikaisemmin kuulla (haastattelu tehty kesäkuun puolivälissä), että hänen kautensa Euroopan kiertueella on ohi. Kantapäässä pitkään vaivannut ylimääräinen luupala on päätetty leikata ja lajiharjoittelun pariin voi palata vasta syksyllä.
Ilonen saapuu Takkulan kentälle hupparissa, hakee kahvin ja sämpylän ja istuu klubin terassille juttelemaan tuttujen kanssa. Lapsuuden kentällä jokainen ohikulkija kääntyy katsomaan Suomen ykköspelaajaa, tervehdykset ja kommentit ovat rentoja ja tuttavallisia. Molempiin suuntiin.
Viereiselle harjoitusgriinille alkaa kerääntyä Lahden Golfin junioreita. Samalla viheriöllä Ilonenkin on aikanaan hionut puttiaan tunti- ja vuositolkulla.
Tavoitteita ja oivalluksia
Mikko Ilonen aloitti golfin 9-vuotiaana. Hän kehittyi nopeasti ja sai ensimmäisen junioreiden SM- mitalinsa jo 12-vuotiaana alle 16-vuotiaiden sarjassa. Sen jälkeen menestystä alkoi tulla ropisemalla. Miksi juuri hänestä tuli hyvä, miten Ilonen erottui muista huipulle yrittäneistä?
”Luulen, että kaikkein tärkein tekijä alusta asti oli se, että sain menestystä. Sen avulla jaksoin mennä eteenpäin ja asettaa uusia, aina vain korkeampia tavoitteita”, Ilonen pohtii.
Hän kertoo olleensa pienestä asti hyvin kilpailuhenkinen ja halunneensa voittaa paitsi ikätoverinsa myös vanhemmat pelurit. Ensin hyviä sijoituksia tuli klubikisoissa, sitten kotimaan juniorikisoissa, vähitellen aikuisten kilpailuissa ja kansainvälisissä turnauksissa. Ilonen arvelee, että mikäli menestystä ei olisi tullut tasaisesti koko ajan, kiinnostus lajia kohtaan olisi saattanut lopahtaa.
”Tässä ympäristössä (Lahden Golfissa) kilpagolf on aina nostettu esiin. Täällä oli koko ajan parempia, jotka halusin hakata. Olen aina hakeutunut itseäni taitavampien seuraan.”
Ilonen uskoo, että yksilölajeissa porukan keskinäinen kilpailu on olennainen tekijä kehitykselle, urheiltiin millä tasolla tahansa. Suomessa on moni muukin menestynyt golfari kertonut, että oman seuran junioreiden välinen kisaaminen ja yhdessä treenaaminen ovat olleet avaintekijöitä kehittymisessä. Esimerkkeinä seuroista, joista on tullut viimeisten vuosikymmenten aikana useita vähintään kansallisen tason menestyjiä ovat Lahden Golfin lisäksi Espoon Golfseura, Aura Golf, Imatran Golf, Kymen Golf, Suur-Helsingin Golf ja Helsingin Golfklubi.
Toisaalta myöhemmässä vaiheessa, ammattilaisena on löydettävä kovin vastus omasta itsestä. ”Kilpailu itseä ja omia tavoitteita vastaan on kaikkein tärkeintä. Etenkin huonoina hetkinä sen tajuaa, että muiden tekemiseen ei voi vaikuttaa. On vain näytettävä itselle mihin pystyy.”
Ilonen asettaa itselleen jatkuvasti uusia tavoitteita. Yksittäisessä harjoituksessa, aamupäivälle, iltapäivälle, kierrokselle jne. Tavoitteet voivat olla mitä vain, konkreettisia tai mielialaan ja asenteeseen liittyviä. Niihin pyrkiessään Mikko kertoo saavansa jatkuvasti ahaa-elämyksiä.
”Naperona jutut olivat selkeitä. Oli mahtavaa, kun pääsin ensimmäisen kerran par-vitosella kahdella griinin tuntumaan. Muistan tavoitelleeni sitä pitkään.”
Ilonen pelasi Lahdessa usein isompia vastaan, joten lyöntipituuksilla ei päässyt pätemään. Niinpä hän kehitteli nokkeluutta ja lähipeliä.
”Muistan senkin, kun Takkulan vanhalla kakkosella, par-kolmosella yritin saada paremmat spinnit kuin kukaan muu. Harjoittelin sitä paljon, etsin tiiltä optimaalista paikkaa pallolle ja yritin aina jotain uutta.”
Itse oivaltaminen onkin Ilosen mielestä huipulle haluavan nuoren tärkein ase. Jotta ahaa-elämyksiä saa, kentällä pitää viettää paljon aikaa. Harjoittelun pitää olla luovaa ja rohkeaa. Kantapään kautta oppii yleensä parhaiten. Ilonen nostaa esimerkiksi tämän hetken lupaavimman suomalaisjuniorin Albert Eckhardtin.
”Hippu on melkein asunut kentällä. Hänellä ei ole mitään aikarajoja harjoittelussa, koska hän ei halua tehdä mitään muuta. Olin jonkin aikaa sitten treenaamassa Hipun kanssa ja testasin vähän hänen taitojaan. Vakuutuin todella hänen osaamisestaan. Hippu ymmärtää paljon siitä miten maila ja pallo käyttäytyvät”, Ilonen hehkuttaa.
Mikko vierailee vanhalla kotikentällään aina kun ehtii. Kuva syksyltä 2009. (Kuva Pasi Kokko)
Haastavat olosuhteet nostavat taitotasoa
Moni pohtii, miksi suomalaiset eivät ole menestyneet golfissa paremmin maailmalla. Ilonen on sanavalinnoissaan hyvin diplomaattinen, eikä mielellään puhu muiden tekemisestä. Hän korostaa, että hänen ajatuksensa ovat arvailuja ja omia mielipiteitä, eivät faktoja.
Mikko uskoo, että seuratasolla, kun juniorit ovat nuorempia, oma harjoittelu ja itse oivaltaminen ovat tärkeimpiä asioita. Ellei seurassa ole kokenutta, osaavaa valmentajaa, yksityiskohtainen lajitekniikan opettaminen ei välttämättä kannata.
”Sitten kun on päästy yli 15 ikävuoden ja ollaan maajoukkuetoiminnassa, huomataan kyllä mitä osaamista junnulta puuttuu ja niitä aletaan opettaa”, Ilonen vakuuttaa.
Mikko oli itse juniorina hyvin kriittinen neuvonantajia kohtaan. Lahden Golfin nykyinen pro Seppo Pekkarinen muistelee, kuinka Ilonen kapinoi usein liiton valmennusjohtoakin kohtaan. Mikon mielestä kyse ei ollut kapinoinnista vaan kyseenalaistamisesta.
”Olen aina ollut sitä mieltä, että kuuntelen mieluummin itseäni kuin muita. Jos neuvojalla ei ollut omakohtaista kokemusta jostain asiasta, en uskonut, että hän tietää siitä enemmän kuin minä”, Ilonen sanoo suoraan.
Hän uskoo myös, että taitojen kehittymiselle harjoitusolosuhteilla on suuri merkitys. Suomen kentillä treenataan lähes poikkeuksetta melko helpoissa olosuhteissa. Maailmalla vastaan tulevat nopeat griinit, paksut raffit ja pitkät kentät.
”Kyllä lähipeliä kannattaa kehittää haastavammissa olosuhteissa. Suomen kentillä tuloksen tekeminen on paljon helpompaa kuin niillä kentillä, joilla ammattilaisena maailmalla pelataan”, Ilonen muistuttaa.
Fyysisen harjoittelun merkitystä Ilonen pitää myös tärkeänä. Hän itse alkoi treenata fysiikkaa kunnolla vasta ammattilaisena, aikuisiällä.
”Fysiikan osalta golfissa on menty hirveää vauhtia viimeiset 10 vuotta, kaikki on muuttunut. Pelkästään välineet ovat nykyään sellaisia, että niistä saa parhaan irti vain olemalla fyysisesti kunnossa. Kyllä golfvalmentajan tulee ymmärtää sitäkin puolta.”
Ilonen kehuu hänen fysiikkatreenariaan Pierre Johanssonia, joka vastaa Euroopan kiertueella lisäksi myös Johan Edforsin, Alexander Norenin ja Peter Hansonin treeneistä. Pierre ja Ilosen lajivalmentaja Timo Rauhala ovat jatkuvasti yhteydessä ja sopivat keskenään mitä ja miten Mikon tulisi harjoitella.
”Kyllä fysiikkaa pitää alkaa tehdä jo juniorina. Jokaisella meistä on ominaisuuksia ja haasteita, jotka kannattaa huomioida mahdollisimman aikaisin. Sitten 20-30-vuotiaana pystyy keskittymään paremmin olennaiseen”, Ilonen muistuttaa.
Harjoittelutunteja ei pidä laskea, mikäli mielii huipulle…
Panostus terävimpään kärkeen
Puhutaan paljon siitä minkälainen rooli seuroilla ja golfliitolla on lasten ja nuorten valmennuksessa. Mistä saataisiin lisää harrastajia? Miten lahjakkaimmat löydetään? Kehen ja missä vaiheessa peliuraa valmennukseen pitäisi alkaa panostaa kunnolla?
Mikko Ilonen nousi maajoukkuekuvioihin noin 16-vuotiaana ja on sittemmin kiitellyt usein liiton tukea amatöörivuosiensa aikana. Ilman liiton rahoja moni harjoittelu- ja kisamatka olisi jäänyt tekemättä. Hän uskoo seurojen taustatyöhön, mutta myös siihen, että liiton rooli terävimmän kärjen valmennuksessa on olennainen.
”Viimeistään joskus 15-vuotiaana pitäisi jo erottua ne lahjakkaat, joihin liiton tulisi panostaa enemmän. Toisaalta joku saattaa erottua jo nuorempana ja joku toinen kehittyä vasta myöhemmin. Ei näihin asioihin voi olla mitään tarkkoja rajoja. Jos junnulla on intoa ja osaamista, olisi hölmöä olla ottamatta häntä valmennusryhmään vain koska joku ikäraja ei täyty”, Ilonen vastaa kysyttäessä, missä vaiheessa junioreista tulisi koota parhaimpien pelureiden valmennusryhmiä.
”Jos nyt ottaa suomalaisista pojista 30 parasta 15-vuotiasta, ensimmäisen ja sen 30:nnen välillä on huikea ero. Kärki on kapea”, Ilonen tuumii.
Ilonen muistuttaa kuitenkin, että seuran, liiton tai vanhempien panostuksella ei ole mitään merkitystä, jolle juniori ole itse innoissaan lajista. Paloa pitää olla, mikäli haluaa menestyä.
Monessa muussa lajissa ammattilaisuudesta haaveilevia lapsia on kuitenkin paljon enemmän. Harrastuksiin hakeutuu enemmän porukkaa ja menestyjiäkin tulee enemmän.
Miten golf saataisiin lasten silmissä houkuttelevammaksi? Millä keinoilla useammalle lajin parissa touhuaville junioreille saataisiin samanlainen kipinä harjoitteluun kuin tuhansilla jääkiekkoa tai jalkapalloa harrastavilla lapsilla on?
”Tuo on vaikea kysymys”, pohtii Ilonen. ”Ehkä golfissa menestyminen on edelleen monelle juniorille kaukainen ajatus. NHL:ään pääsemisestä on enemmän esimerkkejä. Varmasti jos meistä nykyisistä pelaajista muutama pääsisi lähelle maailman kärkeä, kiinnostus lajia kohtaan kasvaisi.”
Huippuja kasvattavien ”juniorihautomoiden”, eli ammattimaisesti pyöritettävin golfakatemioiden perustamisesta Suomeen Ilonen on ei oikein innostu. Lyhyt pelikausi asettaa joka tapauksessa rajoitteensa. Jotta ympärivuotinen harjoittelu onnistuisi hyvissä olosuhteissa, akatemian tulisi toimia talvella jossain muussa maassa. Se vaatisi valtavasti resursseja. Ilosen mielestä myös koulu pitäisi hoitaa loppuun ennen kuin alkaa täysillä panostaa pelaamiseen.
”Golf on huono tekosyy olla opiskelematta, ja toisinpäin. Kyllä molemmille löytyy tarpeeksi aikaa, jos niin haluaa. Tässä ammattilaisen elämässäkin on ihan tarpeeksi luppoaikaa, sen voisi käyttää opiskeluun, jos olisi lukijatyyppiä”, Ilonen pohtii. Hän on itse kirjoittanut ylioppilaaksi.
Niille, jotka ajattelevat, että opiskelun ja golfin yhdistäminen on liian työlästä, Ilonen vastaa: ”Ei tätä ole helpoksi tarkoitettukaan.”
Heti perään Ilonen kuitenkin muistuttaa, että ei huipulle nousu ole golfissa tärkein asia. Pääasia on, että golfin kautta oppii paljon elämästä ja nuori pysyy aktiivisena.
Mikko Ilosen
Menestyksen eväitä junioreille
- Monipuolisuus: Harrasta mahdollisimman monipuolisesti muita lajeja ja pelejä.
- Hakeudu oikeaan seuraan: Itseäsi parempien kanssa harjoittelemalla ja pelaamalla oppii eniten.
- Monipuolinen valmennus /ohjaus: Haasta ohjaajasi tekemään entistä mielenkiintoisempia treenejä.
- Rohkeus: Uskalla olla eri mieltä asioista ja samalla avoin myös muutoksille.
- Kaikista tärkein: TEE ENEMMÄN KUIN KUKAAN MUU.
Teksti Laura Grönqvist Juttu on julkaistu Golf Digestin 5/2011 -numerossa.