Matti Aali siunatttiin haudan lepoon perjantaina.
Matti Aalin tapaus ei ole koskettanut vain meitä, vaan koko suomalaista golfyhteisöä, olihan ensimmäinen kerta suomalaisen golfin historiassa, kun salama tappoi golfarin. Ja heti perään Lappajärvellä salama iski toiseen golfariin, mutta hän selviytyi. Tapausten myötä kentillä tarkistettiin toimintatapoja ja laitteita ukkosen varalta.
Seisoimme Kullo Golfin ykköstiillä. Tunsimme kaikki Matin hyvin ja halusimme jättää hänelle jäähyväiset viettämällä hiljaisen hetken ennen hänelle omistettua kahden päivän muistoturnausta Kullossa ja GolfTalmassa.
Kartanogolfin hulvattomiin poikiin olimme tutustuneet vajaat parisenkymmentä vuotta sitten, kun Kingturnauksemme suuntaui itäiseen Suomeen.
Silloisen Kartanogolfin legendaarisen toimitusjohtajan Taito ”Tatu” Tuovisen ympärille oli valikoitunut vankka miesporukka paikallisia ”sielun veljiä”, johon mekin etelän miehet pääsimme tutustumaan.
Joroislaiset liittyivät muutaman kerran meidän porukkaamme, mutta sidettä lujittivat ennen kaikkea loppukesän perinteiset turnaukset Kartanogolfissa, jossa ”heinähatut” ja ”stadin jupit” ottivat yhteen.
Lähes poikkeuksetta heinähatut voittivat. Matti loistavana pelaajana oli yksi voiton avainhenkilöistä, jos ei pahemmin livennyt ”toivonliiton viitoittamalta tieltä”.
Pelaaminen ei kuitenkaan ollut meidän pääasiamme, vaan sosiaalinen yhdessäolo saunailtoineen, loputtomine tarinoineen ja vitseineen. Kun paikalla oli yhtä aikaa Liikasen Eki ja Tuovisen Tatu, riemua ja naurua riitti.
Eräänä heinäkuisena aamuna puhelimessani oli lyhyt viesti Tatulta: ”Salama tappoi Aalin Matin, Ari seisoi vieressä”. Meni tovi ennen kuin viesti saavutti tajunnan. Ei voi olla totta! Soitto Tatulle vahvisti asian.
Tieto Matin ”salamalähdöstä” tuli meille kaikille järkytyksenä. Matista kukaan ei voinut olla pitämättä. Hän oli mies parhaasta päästä, aina hyvällä tuulella (tosin vaimo voi eri mieltä…) ja ennen kaikkea hän oli reilu pelikaveri, jota en koskaan nähnyt kentällä murjottavan tai kiukuttelevan. Vilpitön kirosana kyllä irtosi, kun lyönti lähti syvälle metsään.
Matilla oli savolaisena sana hallussaan. Kun joku jäykistyi onnistuneen lyönnin jälkeen hyvään loppuasentoon, Matti kommentoi: ”Saa purkaa…” Tai kun hän katseli bogeykisan tasoituksia, hän tokaisi: ”Eihän tässä voi pärjätä, kun viivallakin saa pisteitä.”
Joroinen Kartano Golf oli Matti Aalin kotikenttä.
Matin koko perhe: Anja-vaimo, poika ja tytär ovat myös innokkaita pelaajia ja osallistuvat aktiivisesti seuran toimintaan. Golf on koko perheelle tärkeä harrastus.
Matti oli aina valmis auttamaan kavereita, jos joku tarvitsi talkoolaista. Lapsenlapset pyörittelivät tietenkin ukkia mennen tullen.
Singletasoituksen omaava Matti oli innokas kisaaja. Golfkilpailusta hän myös lähti paremmille viheriöille.
Kullossa Matin parhaisiin ystäviin kuuluva Laineen Ari piti ennen hiljaista hetkeä pienen puheen, jossa hän lämmöllä muisteli pelikaveriaan. Ari ja Matti olivat erityisen kova pari aluetourin scamblekisoissa ja muutenkin pelasivat paljon yhdessä: kesäisin golfia ja talvisin keilailua.
Ari oli kolmen metrin päässä Kartanogolfin nelosväylällä matkalla ukkosta pakoon klubitalolle, kun jysähti ja Matti kaatui kärryineen.
Salama oli iskenyt kolmipyöräiseen työntökärryyn, jossa oli sateenvarjo pystyssä. Oliko sateenvarjo auki vai kiinni, sillä ei ollut mitään merkitystä. Matista nousi hieman savua, kun salama oli tehnyt reiän paidan oikeaan rinnustaan.
Ari irrotti Matin kädet kärrystä ja edellinen ryhmä palasi paikalle. Matille yritettiin antaa ensiapua. Ambulanssi ja pelastushelikoperi olivat nopeasti paikalla, mutta kaikki oli turhaa: valtava sähkövirta oli virrannut miehen läpi.
Me toistaiseksi tänne jääneet ”heinähatut ja jupit” pelasimme hauskan ja leppoisan turnauksen. Väylillä ja terasseilla tuli kerrotuksi monta tarinaa värikkään miehen elämästä.
Olemme varmoja, että pilven reunalta Matti kuunteli juttujamme, katseli lyhyitä ohimenneitä puttejamme, metsään suuntautuneita lyöntejämme ja muuta touhuamistamme silmät sirrillään ja naurunvire suupielessä.
Matti oli nimittäin varsinainen velikulta.
Jouni Flinkkilä
Hei, olen itse ollut mukana muutamassakin vastaanvanlaisessa ryhmittymässä ja on todella hienoa, että kedesmenneen kaverin muistoa kunnioitettaanyhdessä hiljaisella hetkellä! Menemme syyskuun alussa keski-Suomeen pelaamaan edesmenneen poikani ( kuolllut 2009) 10 pelaajan porukassa pelaamaan poikani muistolle 6 kertaa!!Olemme pelanneet Vierumäellä,Hartolassa ja Linna Golfissa kyseistä turnausta ja aina on ollut hiljainen hetki ennen pelaamista.Ja nyt siis menemme Keski-Suomeen! Arvostan kavereita, jotka tulevat vuosi vuodelta mukaan. Lyyba
Jos toimittajalla on joku oma ”taivaanherra”,niin sitä ei tarvitse golffiin eikä golfsivustoille sekoittaa.
Jos pelikaverin muistolle kirjoittaa, niin kyllä siihen voi sekoittaa taivaan herran ja vaikka kaikki muutkin uskomukset jos kirjoittaja niin haluaa. Matin muistoa ja sanavapautta kunnioittaen.