Palkittu ”rautapantteri” nostaa ennätyspainoja ja hoitaa St. Laurencen kenttiä suurella sydämellä - Golfpiste.com

29.11.–6.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[7][3]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Palkittu ”rautapantteri” nostaa ennätyspainoja ja hoitaa St. Laurencen kenttiä suurella sydämellä

Painonnosto tarjoaa St. Laurence Golfissa kenttämestarina työskentelevälle Irmeli Vileniukselle hyvää vastapainoa.

Kenttämestari Irmeli Vilenius on harvoja naisia alallaan. Kunnosta työ ei jää kiinni.

Golfkentänhoito on Irmeli Vileniukselle sydämen asia, kutsumus, kuten työlleen omistautuneilla kenttämestareilla yleensäkin. Siksi ei ole sattumaa, että hänelle myönnettiin maaliskuussa Suomen golfkentänhoitajien yhdistyksen FGA:n vuosikokouksessa Greenkeeper of the Year -palkinto.

”Nyt taisi vain olla naisen vuoro”, Vilenius toteaa vaatimattomasti kysyttäessä hänen omaa mielipidettään tunnustuksesta. ”Olin jo viime vuonna ehdokkaana, mutta silloin valinta osui Koskelan Anttiin. Se meni täysin oikein, sen verran onnistuneen griiniremontin Kytäjällä tekivät.”

Golfkentänhoito on edelleen vahvasti miesvaltainen ala, mutta Vileniuksen mukaan Suomessa kenttien määrään suhteutettuna naisia on enemmän töissä golfkentillä kuin maailmalla keskimäärin.

Hän laskeskelee, että Suomessa on kymmenkunta naista kenttämestarina.

”Nainen on ihan yhtä hyvä kentänhoitaja tai kenttämestari kuin mieskin. Vaikka työ on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa, oikea asenne ja hyvä kunto ovat tarpeen tässä työssä.”

”Se tekee ken osaa”

Irmeli sanoo, että St. Laurence Golfissa on aina luotettu naisiin, ja tasa-arvo toteutuu sekä henkilöstön puolella että luottamustehtävissä.

”Toisaalta minun ei ole koskaan tarvinnut erityisesti korostaa, miten nainen tekee asioita. Olen aina ajatellut, että se tekee ken osaa sukupuoleen katsomatta.”

Vilenius tiesi jo lukion jälkeen sijoittuvansa maatalous- tai puutarha-alalle. Hän opiskeli ensin puistopuutarhurin tutkinnon ja valmistui myöhemmin agrologiksi. Kenttämestariksi Vilenius kouluttautui Lepaalla, jossa valmistuu suurin osa suomalaisista golfkentänhoidon ammattilaisista.

”Olin vuonna 1990 ensimmäistä kesää töissä St. Laurencessa, jonne kenttämestari Markku Leskinen otti minut maatalousopiston erikoistumisharjoitteluun. Harjoitteluaikana tein erilaisia kentänhoitotöitä, ja seuraavana keväänä aloitin vakituisessa työsuhteessa kentän puutarhurina.”

Vilenius istutti toimitusjohtaja Jalo Grönlundin toiveesta vuosittain toistasataa uutta puuta peltomaiselle Kalkki-Petteri-kentälle maisemoinnin ja lisähaasteiden edistämiseksi. Terijoensalava oli Suomen Golfliton kunniagallerian jäsenen Grönlundin lempipuu. Sittemmin osa terijoensalavista on jouduttu kaatamaan, koska niiden juuret tukkivat salaojia. Joihinkin puihin tuli myös versotautia.

”Kyllä siellä vielä puita riittää. Nyt ei uskoisi, että kenttä sijaitsee vanhalla pellolla.”

Pyhä-Lauri-kentälle tehtiin viime vuonna kenttämestarin aloitteesta kahdeksan viheriön griiniremontti. Kuva: St. Laurence Golf

Vaikka Irmeli oli harkinnut ryhtyvänsä maanviljelijäksi, alkoi golfkentänhoito kiinnostaa siinä määrin, että hän jäi St. Laurenceen töihin. Leskisen lähdettyä 90-luvun lopulla toiselle kentälle, kutsuttiin Vilenius hänen seuraajakseen.

”Tuntui siinä elämäntilanteessa liian suurelta haasteelta ottaa yksin sellainen vastuu, kun lapsetkin olivat vielä pieniä. Lisäksi Pyhä-Lauri-kentän toisen ysin rakentaminen oli juuri käynnistymässä. Suostuin siihen sillä ehdolla, että saan aisaparin.”

Varsinaisia erimielisyyksiä meillä ei ole ollut, mutta voimme silti olla eri mieltä asioista.

Vilenius ehdotti, että kentällä töissä olleesta Mikko Lindbergistä tehdään hänen kollegansa. Ajatus sopi kenttäyhtiölle, ja St. Laurencessa on 23 vuotta ollut kaksi kenttämestaria.

Kumpikin vastaa omien vahvuuksiensa mukaisista tehtävistä. Vileniukselle kuuluvat muun muassa ruohon kasvattamiseen, lannoittamiseen, kasvinsuojeluun, metsänhoitoon, istutuksiin ja peruskorjauksiin liittyvät toimet. Lindbergin vastuulla ovat esimerkiksi henkilöstöasiat, kastelujärjestelmä, kiinteistötyöt ja -ylläpito, range sekä kilpailutekniset tehtävät.

Pitkään yhdessä työskennellyt parivaljakko on jo oppinut toistensa kehonkielestä tulkitsemaan, onko joku suunnitelma hyvä vai ei.

”Varsinaisia erimielisyyksiä meillä ei ole ollut, mutta voimme silti olla eri mieltä asioista. Kompromisseja on tehtävä välillä puolin toisin. Toisaalta minkälaisia ideoita tahansa emme voi toteuttaa. Raha ratkaisee.”

Edeltäjältä ruutupaperin kokoinen muistio

Markku Leskiseltä Vilenius kertoo omaksuneensa työmenetelmät ja työmoraalin.

”Markulla oli valtavasti tietotaitoa, mutta työnsä jatkajalle ei juuri jäänyt kirjallista tietoa kuin yhden ruutupaperin verran. Olihan siinä alussa vähän ihmeissään, kun ei ollut kaverina ketään, jolta kysyä neuvoa”, Vilenius sanoo.

Vileniuksella on ollut erityinen kiinnostus maanrakennusta kohtaan jo kouluikäisestä lähtien. Irmelin isällä oli maapaikka St. Laurencen tulevan golfkeskuksen vieressä, ja hän muistelee seuranneensa 80-luvulla intensiivisesti kentän rakentamista.

”Eihän sitä silloin olisi arvannut, että tässä joskus golfia pelattaisiin, kun lapsena laskettelin suksilla Kalkki-Petterin maastossa.”

Kun keskustelu kääntyy siihen, millainen on hyvä kenttämestari, Vilenius toteaa ensimmäiseksi sanan: nöyrä. Toisin sanoen aina on oltava valmis ja avoin omaksumaan uutta.

”Yhtä tärkeätä on jakaa tietoa eteenpäin omassa työyhteisössä ja ammattikunnassa. Haluan pitää huolen, että uudet kentänhoitajat eivät pelkästään omaksu työtehtäviä vaan että he myös käsittävät, miksi erilaisia asioita tehdään. Mitä enemmän tietää sitä enemmän ymmärtää.”

Toiseksi hän nostaa esille ahkeruuden. Onkin epäilemättä selvää, ettei kenttämestarin tehtäviä ole laiskalla tai ”virkamiesmäisellä” asenteella mahdollisuutta hoitaa kunnialla.

Irmeli Vilenius on hoitanut St. Laurence Golfin kenttiä jo yli 30 vuotta. Kuva: Markku Saarinen

Myös omistautuminen lienee yksi hyvän kenttämestarin parhaista ominaisuuksista. Siihen viittaa Vileniuksen mielessä öisin toisinaan kirkastuvat ajatukset kentänhoitoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

”En tiedä, onko se niin tavoiteltavaa miettiä työasioita vapaa-aikana, ja varsinkaan yöllä. Mutta osaan kyllä tarpeeksi rentoutua kotioloissa ja työlle löytyy mukavasti vastapainoa harrastusten kautta.”

Mitaleita ja suomenennätyksiä

Vastapainosta on käynyt muun muassa oman metsän hoito, puutarhaharrastus ja liikunta. Lentopallo oli lähes 30 vuotta rakas harrastus, kunnes hän löysi viisikymppisenä painonnoston. Lohjalaista Rauta-Pantterit-seuraa edustava Irmeli kilpailee veteraanipainonnostossa, jossa hän on saavuttanut suomenmestaruuksia, EM-hopeaa sekä suomenennätykset ikä- ja painoluokassaan.

”Rautapantteri” ei päässyt tänä vuonna arvokisoihin, sillä hän joutui keväällä olkapääleikkaukseen. Sairausloma päättyi viime viikolla, mutta kuntoutus jatkuu vuodenvaihteeseen saakka. Samasta syystä ei hän voinut lähteä viime viikolla pelattuun Sveitsin DP World Tour -kilpailuun vapaaehtoistöihin. Se olisi ollut Vuoden kenttämestarin palkintomatka.

”Olen tässä tehnyt alkuun vähän kevyempiä töitä, tuurannut kesälomalla olevaa piha-alueiden erinomaista puutarhuriamme. Ahkeraliisaksi kutsumamme Lea jää ensi vuonna eläkkeelle, ja tuntuu siltä, että hän, jos joku, on korvaamaton.”

Viime syksynä Pyhä-Laurilla tehtiin Vileniuksen aloitteesta kahdeksan viheriön griiniremontti. Kulut olivat kohtuulliset 35 000 euroa, sillä kaksi viikkoa kestänyt työ tehtiin pääsääntöisesti St. Laurencen oman kenttäporukan voimin.

”Kylvimme griinit uudelleen röllillä ja pääsimme kylänurmikasta eroon. Viheriöt avattiin juhannuksen tienoolla.”

Suomen Golfliiton kenttä- ja ympäristötoimikuntaan kuuluva Vilenius sanoo, että häntä voisi kiinnostaa tulevaisuudessa kentän korjaukseen liittyvät projektitehtävät St. Laurencessa. Lienee selvää, että niitä isossa golfkeskuksessa tulee lähivuosina riittämään.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje