Mika Piltz istuu Pickalan klubirakennuksen ravintolassa loppusyksystä täynnä energiaa. Takana on viikon mittainen ”maakuntakierros”, Mid Tourin joukkuemestaruuskisat Muuramessa sekä miniloma Kuusamossa ykkösharrastuksen kalastuksen parissa.
”Hyvä kausi on takana. Töitä valmennuksen parissa riittää, juniorit voittivat joukkueiden SM-kultaa ja muutenkin Pickalassa on hyvä meno päällä. Kenttiä ja harjoitusolosuhteita kehitetään määrätietoisesti ja saan olla itsekin mukana näissä projekteissa”, Piltz iloitsee.
Piltzin oma peliura päättyi jo kymmenen vuotta sitten. Hän nousi tähdeksi 1984 SM-kisoissa noviisina. 17-vuotias ensikertalainen pääsi kolmen miehen uusintaan mestaruudesta ja käteen iskettiin hopeamitali. Vuosikymmenen loppupuolen Piltz kehittyi amatöörisarjoissa ja syksyllä 1988 oli aika siirtyä ammattilaiseksi.
”Voitin kaksi ensimmäistä kisaani: PGA:n mestaruuden ja Ruotsin Tourin kisan. Melkoiseen usvaan silloin Riku Soravuon kanssa kuitenkin sukelsimme, sillä ammattilaisuudesta ja ammattimaisesta tekemisestä meillä oli kovin vähän käsitystä”, Piltz myöntää.
Hyvänä esimerkkinä tästä käy ensimmäinen visiitti Asian Tourille.
”Maanantaikarsinnoissa minulla oli shortsit jalassa ykköstiille suunnatessani. Startteri nosti sormen pystyyn, ymmärsin sanan ”dresscode”. Pitkät housut vaadittiin. Sopivia ei löytynyt shopista. Lopulta tanskalaispelaaja tuli hätiin. Sain häneltä sadeasun housut lainaksi. Siinä kärvistelin kierroksen 40 asteen helteessä lämpöhalvauksen saaneena. Tulokseksi tuli kuitenkin 66, jolla sain paikan itse kisaan. Se meni sananmukaisesti persuuksilleen, lämpöhalvauksen johdosta vatsa oli sekaisin ja ruikinkierroksen aikana puskissa”kakilla” tämän tästä”, Piltz naureskelee jälkeenpäin.
Menestystäkin tuli, kotimaassa hän on voittanut ammattilaisena noin 50 kisaa. Määrä on hurja ja jäänee ikuiseksi ennätykseksi. Challenge Tourilta on ykköstila Espoosta vuodelta 1994 ja Moskovassa hän oli samalla kiertueella kakkosena. European Tourille Piltz pääsi kahteen otteeseen (1991 & 1994).
”Kyllä minä sain mahdollisuuksia reilun vuosikymmenen aikana, jolloin Toureja kiersin. En vaan ollut tarpeeksi hyvä niihin kinkereihin. Ihan turha on jälkeenpäin saivarrella menneistä”, hän summaa peliuran.
Faldon osuman ääni
Maailmaa ja supertähtiä Piltz näki läheltä. Yksi tapaus on jäänyt pysyvästi muistikuviin.
Mika Piltz ja rapea osuma.
”Olimme Kankkosen Anssin kanssa 90-luvun alussa World Cupin finaalissa. Rangella oli hiljaista, vain me kaksi, kunnes taakseni tulivat Nick Faldo ja caddiensä Fanny Sunesson. Ujouttani en edes kääntynyt katsomaan Faldon lyömistä. Katselin lentokaarta ja kuuntelin osuman ääntä, joka jäi ikuisesti mieleeni. Niin täydellisen rapeaa mailan viuhahdusta ja puhdasta ääntä en ollut koskaan kokenut. Oli helppo tajuta, kuinka tuo mies ylsi lopulta kuuteen major-voittoon. Samaa tunnetta ja lyömisen helppoutta olen tavoitellut. Vaikka valmista ei koskaan tulekaan, mallitus tekemiselle on nuoruusvuosia paremmin tiedossa”, Piltz jatkaa.
Golfvalmennukseen liittyvistä osasista puhuttaessa Piltz innostuu silminnähden.
”Valmentajan pitää olla sopivalla tavalla pelaajan tukena kokonaisvaltaisesti. Pelaajan tehtävä on sopivalla tavalla imeä, kysyä, hakea mallia ja kyseenalaistaa mentorinsa sanomaa. Kun olin viikon Butch Harmonin luona, hän joi varmasti toisen viikon sen jälkeen viskiä huoneessaan uuvuksissaan sadoista kysymyksistäni. Sain paljon oppia ja vaikutteita, mutta silti en kyennyt hyväksymään hänen tarjoamiaan puttimalleja. En sisäistänyt asian ydintä”.
Urheilujuhlan tuntua junnukisoissa
Pickalassa Piltz opettaa paitsi seuran junioreita myös aktiivi-ikäisiä, senioreita sekä yritysten ryhmiä.
”Juniorien kanssa toimiminen on erityisen lähellä sydäntäni. Tulokset näkee melkoisen nopeasti, vaikka heidän kanssaan pitääkin olla kärsivällinen ja asettua samalle aaltopituudelle. Varsin usein käy niin, että huomaan lasten käyvän keskenään niin fiksuja keskusteluja, että putoan jo alkumetreillä kärryiltä. Joukkueena tehtäessä koutsin suuria ilonaiheita edistymisen lisäksi on nähdä se, kuinka golf yhdistää. 14-ja 21-vuotias nuori saavat toisiinsa upeasti kontaktin, jollainen jäisi useimmissa muissa tilanteissa tapahtumatta.”
Mika Piltz näkee lajin suurena haasteena Suomessa sen, että golf on edelleen suurimmalle osalle junioreista kakkos- tai kolmoslaji.
”Tilanne muuttuu, mutta kovin hitaasti. Kehitystä auttaa toki se, että yhä useammassa seurassa junnuille pystytään tarjoamaan järkevää ympärivuotista harjoittelua. Hyvän porukan ja ryhmädynamiikan rakentaminen on ensimmäinen askel ja vuorovaikutuskyvyt pelaajien ja valmentajan välillä ovat siinä tärkeänä osana. Kolmanneksi nostan golfin koukuttavuuden, pelaajille on kyettävä myymään onnistumisten kautta lisämotivaatiota itsensä kehittämiseen.”
Erikseen hän nostaa esiin juniorien SM-joukkuekisat.
”Niissä on valtava yhdessä tekemisen ja kokemisen meininki. Järjestävät seurat pistävät parastaan vapaaehtoisvoimin, puhalletaan samaan hiileen ja osataan iloita myös naapurin kehittymisestä ja menestymisestä. Näissä tulee esiin golfin hieno olemus, lapsille tapahtumat ovat mitä parhaimpia koulutustilaisuuksia myöhempää elämää varten”, Piltz filosofoi.
”Uskon vahvasti, että nykyisestä joukkueestamme nousee tulevina vuosina muitakin eturivin pelaajia maajoukkueisiin”, Piltz jatkaa, mutta ei halua nostaa heitä niminä esiin.
Mika Piltz valmentajaa ja opettaa Pickalassa, joka on Pohjoismaiden suurin golfkeskus.
Valmennuksessaan Piltz painottaa paljon pieniin liikkeisiin ja lähipelin kautta oppimiseen.
”Uskon, että pienen liikkeen kautta on helpompi rakentaa isoa. Puttaamista ja lähipeliä treenataan suhteessa aivan liian vähän. Rangella hinkkaajia ja pullistelijoita on paljon. Siitäkin voi saada kiksejä, mutta tosiasia on, että pelaamaan oppii pelaamalla. Golfissa pitää uskaltaa hakea onnistumia ja ottaa vastaan kentällä iskuja, joita rangella ei koe. Näin toimimalla oppii lukemaan tilanteita ja tekemään kovaa tulosta. Arvostan kovasti kavereita, jotka kykenevät ottamaan kovan tuloksen irti vaatimattomastakin lyömisestä. Juha ”Stone” Kiviharju ja Fredrik Jacobson ovat tämän lajin mestareita.”
Yksi Piltzin suosikkitreeneistä junnuille onkin ”worst ball”. Pelaaja etenee kenttää kahdella pallolla joutuen aina valitsemaan suorituksistaan huonomman.
”Tätä olemme tehneet kolme vuotta. Lapset ovat ottaneet sen omakseen ja huomanneet, kuinka tärkeää on suoritusvarmuuden lisääminen. Tuloksetkin ovat oivallusten myötä parantuneet huomattavasti”.
Tekniikka ja perusasiat kunniaan
Monet pitkään lajia seuranneet pitävät Mika Piltziä edelleen maamme kaikkien aikojen parhaana pallonlyöjänä. Itse hän viittaa kintaalla moiselle kehulle, mutta nostaa samaan hengenvetoon esille tekniikan osuuden golfsuorituksessa.
Piltziä pidetään yhä Suomen parhaina pallonlyöjinä. Huomioi, missä pallo on tässä chipissä mailaan nähden.
”Golfissa tulee maailmanlaajuisestikin muotivirtauksia, joiden korostaminen menee mielestäni yli. Mentaalipuolta nostettiin jokin aika sitten ratkaisevaksi irralliseksi tekijäksi, nyt on menossa vahva painotus fysiikkaan. Mielestäni golfissa on kysymys kuitenkin kokonaisuuksien hallinnasta. Peruspalikat suorituksen osalta pitää olla kunnossa. Hyvä alkuasento, ote mailasta ja käsitys siitä, miten ja mihin suuntaan mailaa viedään backsvingissä luovat pohjan”.
”Mentaali- ja fysiikka ovat osa kokonaisuutta. Se menee itsepetoksen puolelle, jos pelaaja, jonka suoritus heittelehtii svingin epäortodoksisten liikkeiden johdosta sinne sun tänne, vähänkin tiukemman paikan tullen analysoidaan vain mentaalipuolen hoitopotilaaksi. Harrastelijat, juniorit ja huipulle pyrkivät tarvitsevat yleensä entistä enemmän treeniä, pelinomaista tekemistä ja rutiinia, josta syntyy henkistä lujuutta. Kovin paljon näkee lyhytjännitteistä tekemistä, jossa hypitään asiasta toiseen. Sellainen tuo harvoin tulosta”, Piltz määrittää .
Piltzin mielihokemia on, että lyötäessä kohde ei suinkaan ole pallo vaan väylä, viheriö tai reikä.
”Suurella osalla harrastajista harjoituslyönti ja suoritus pallon kanssa ovat kovin erilaisia. Hyvät puhtaat liikeradat ovat tavoittelemisen arvoisia. Niiden saavuttamiseksi isojen lihasten, polvien ja tissien välisen alueen on syytä olla erinomaisessa kunnossa.”
Parkista ykkösluokan kisakenttä
Mika Piltz on aina ollut omia polkujaan kulkeva luonnonlapsi, joka määrittelee edelleen olevansa henkisesti 16-17 -vuotiaan tasolla. Teinivuosien villikosta on kuitenkin kehittynyt golfyhteisönsä merkittävä vaikuttaja ja ajattelija. Pickalassa hän antaa aktiivisen panoksensa Pohjoismaiden suurimman golfkeskuksen kehittämiseen.
”Kiertelen paljon maailmalla ja käyn aina vakoilemassa mallit, joilla kenttiä, harjoitusalueita ja muuta infraa on toteutettu. Kun pitää silmänsä auki, tarttuu väkisinkin asioita, joita voisi toteuttaa omassa yhteisössä. Jäsenistön aktivoimiseksi kentän ja harjoitusalueiden jatkuva kehittäminen ovat osa-alueita, joihin kannattaa panostaa. Pickalassa työstetään parhaillaan Seasidea ja Parkia, lähipelialue ja par-kolmonen saavat myös omat masterplanit. Onhan tämä mesta muuttunut aivan hirmuisesti edukseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ja liikkeellä pitää olla vastedeskin.”
Piltz on vahvasti tukemassa ja jopa ajamassa visiota, jossa Pickalan Park nostettaisiin Suomessa parhaiden kilpakenttien joukkoon.
”Parkille on jo työstetty uudet tiiauspaikat. Päivittäminen vaatisi myös viheriöalueiden kokonaisvaltaista uusimista. Olen mielelläni ideoimassa ja antamassa näkemyksiäni. Toivoisin kuitenkin, että vetovastuun saisi joku kansainvälisesti arvostettu tekijä”.
Takaisin kilpakentille
Omia tulevaisuuden suunnitelmiaan Mika Piltz ei ole lyönyt tarkemmin lukkoon.
Mika Piltzin oma kilpaura päättyi kymmenisen vuotta sitten.
”Nautin ihan helkutin paljon työstäni ja haluan kehittyä. Lyön paljon palloja, testailen erilaisia drillejä ja pelaan niin paljon kuin mahdollista. Jos taskussa olisi ”hilloa” riittävästi, luultavasti vain pelaisin ja kalastaisin vuoden ympäri.”
Viimeisten vuosien aikana hän on pelannut runsaasti MidTourilla, jolla voitti mm. kaudella 2011 lyöntipelin SM-kultaa.
”Edelleen etsin sitä Faldon lyönnin tapaista ääntä. Ikääntyessäkin voi kehittyä. Saan vähäisemmällä mailanvauhdilla ihan samat mitat aikaan kuin parhaina vuosinani. Valmentajana on tärkeää pitää tatsi tekemiseen, silloin on helpompaa viedä harjoitteita ja ajatuksia oppilaille.
Hevosmiesten tietotoimisto kertoo, että Mika Piltzin ajatuksissa olisi vakava paluu kilpakentille European Senior Tourille keväällä 2017, jolloin hän viettää 50-vuotisjuhliaan ja Pickalan Parkia ehostettaisiin ensimmäistä suomalaista Tourin kisaa varten?
”Pickalan yhdistäminen Senior Touriin on mätäkuun juttuja. Mutta koskaan ei voi tietää, on tuollainen mahdollisuus kilpailemiseen toki olemassa. Kankkosen Anssikin vetelee ihan pirteästi harvoin kilpaillessaan. Siellä voisimme hänen kanssaan kiertää yhdessä entisaikojen malliin”, Piltz maalailee lopuksi.
Teksti Teemu Tyry / Kuvat Anzel Oy
Mika Piltz
Syntynyt: 10.5. 1967
Perhe: vaimo ja kaksi tytärtä.
Asuu ja valmentaa Pickalassa
Peliura: Maamme amatöörihuippuja vuosina 1984-1988.
Ammattilaisura 1988: Pelasi toistakymmentä vuotta Challenge Tourilla 1988-. Voitti Volvo Finnish Openin 1994, Moskovassa kakkonen 2001. European Tourilla kaudet 1992 & 1994. Paras yksittäinen sijoitus 17. Itävallassa. Suomessa n. 50 voittoa ammattilaisaikana, mm. 7x PGA Championships.
Uran ensimmäinen hole-in-one vielä tekemättä.
Mitä järkee Piltzin on kisailla MidTourilla? Onks sillä jotenkin huono itsetunto, että aina pitää voittaa? Eiks noi kisat vois jättää oikeesti amatööreille ja Piltz vois käydä omantaisoistensa kisoissa….
Miksi nyt kisoihin? – kun aktiiviaikanasi piti treenata – menit kaslastaan. Eikö nytkin olisi järkevämpää kalastaa. Vanha sanonta; Ne jotka osaa tekee mitä vaan, muta ne jotka ei, ne ryhtyy opettamaan!
Nyt kun vielä saataisi Ahomaa/Piltz selostamaan nelosen golf-lähetykset!