Timo Pessi kertoo pitkässä haastattelussa haluavansa antaa kasvot suomalaiselle erityisgolfille.
Keravalainen Timo Pessi, 39, oli lapsena ja nuorena innokas urheilun harrastaja, joka halusi valloittaa maailman jossain suositussa lajissa. Hän pelasi jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandyä pitäen ylipäänsä kaikista joukkuelajeista, joissa oli tarpeeksi meininkiä.
Alle kolmekymppisen miehen elämässä tapahtui kuitenkin kesken uraputken dramaattinen muutos, kun hän oli syyskuun 11. päivänä vuonna 2006 matkalla salibandyharjoituksiin.
”Yritin kiirehtiä treeneihin, kunnes menetin moottoripyöräni hallinnan erään rivitalotyömaan kohdalla. Siinä oli hiekkaa tiellä, ja lensin päin sähkökaappia Keravan jäähallin ja tennishallin lähistöllä”, Pessi kertoo.
Törmäys oli kova ja seuraukset vaativat. Pessi makasi Töölön sairaalassa kaksi viikkoa koomassa, ja vietti sairaalahoidossa yli kaksi kuukautta.
Vasempaan etuaivolohkoon tulleen vakavan vaurion lisäksi hänen oikea reisiluunsa meni ”murusiksi” ja oikea käsivarsi kärsi pahoja vammoja.
”Muistini oli kuukauden verran kateissa, alkuun moikkalin muutaman sekunnin välein sairaalaan katsomaan tulleita kavereitani. Oli pakko kirjoitella ihmisten nimiä paperille, ja päntätä ulkoa, kun ne eivät muuten jääneet mieleen.”
Kun Pessi oli opetellut ensin kävelemään uudelleen, hänelle oli jo selvinnyt, ettei paluuta entiseen ole.
Ylitreenasin pari vuotta, kun en käsittänyt rajojani – olen aina halunnut olla suunnilleen kaikessa maailman paras.
”Päätin aktivoitua, koska en ole luovuttajatyyppiä. Halusin paralympialaisiin, ja soittelin Suomen Paralympiakomitean puheenjohtajalle. Sain kutsun yhdelle leirille, mutta en päässyt lopulta lähtemään sinne pohjeluun murtuman takia. Olin kävellyt liikaa.”
Tapahtuneesta on kulunut nyt reilut 11 vuotta, ja Pessi on noussut yhdeksi Suomen parhaimmista erityisgolfareista. Hänet on rankattu EDGA:n eli European Disabled Golf Associationin pistebogey-sarjassa (stableford) neljännelle sijalle.
”Golf on noussut perheeni lisäksi elämäni tärkeimmäksi asiaksi. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä voi enää harrastaa esimerkiksi jalkapalloa tai jääkiekkoa. Minulla on aina ollut kova kilpailuvietti, jota golf sopivalla tavalla tyydyttää.”
85 prosentin invaliditeetin omaava Pessi aloitti golfin vuonna 2011. Hän oivalsi nopeasti lajin niksit, ja saavutti jo seuraavalla kaudella pistebogeyn suomenmestaruuden erityisgolfissa. Vuoden 2012 päätteeksi hän haki erityisgolfin maajoukkueeseen, jonne portit aukesivat heti kaudella 2013.
Kansainväliset kentät ovat jo tulleet EDGA:n stableford-sarjan rankingneloselle tutuiksi.
”Silloin koko homma meinasi riistäytyä käsistä. Ylitreenasin pari vuotta, kun en käsittänyt rajojani – olen aina halunnut olla suunnilleen kaikessa maailman paras. Kävin kovilla kierroksilla, enkä saanut nukuttua. Minulle määrättiin univajeen vuoksi psykoosilääkkeitä. Maajoukkuepaikasta oli siinä vaiheessa pakko luopua.”
Pessin työvuodet olivat hektisiä niin kauan kuin niitä riitti. Hän halusi edetä nopeasti urallaan, ja kokemusta karttui useista toimista.
”Suoritin ammattikorkeakoulussa yritysviestinnän tradenomi-tutkinnon, ja hakeuduin finanssialalle. Ehdin toimia erilaisissa päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä useammassa yrityksessä.”
Yhden vakansseistaan hän peri nykyään muusikkona elantonsa ansaitsevalta Samu Haberilta, joka tunnetaan Sunrise Avenue -yhtyeen laulajana.
Urakiito jatkui aluepäällikön tehtäviin Boehringer Ingelheim -nimisessä lääkeyhtiössä, jossa hän työskenteli aina tuohon kohtalokkaaseen, Yhdysvaltain WTC-iskujen viisivuotispäivään saakka.
Pessi pelasi ennen onnettomuuttaan rullakiekkoa 1. divisioonassa ja tuomaroi rullakiekon SM-sarjassa ja jääkiekon Mestiksessä. Entisistä harrastuksista on jäljellä enää salibandy, jota hän käy pelaamassa aivovammaisten vuorolla. Muut lajit muodostavat hänen terveydelleen liian suuren riskin.
Golfliiton valmennusryhmässä Timo aloitti uudelleen vuosi sitten. Vammastaan huolimatta hänen perusluonteensa ei ole muuttunut miksikään, nyt on kuitenkin ollut välttämätöntä painaa vähän jarrua.
”Vammautuminen on pakottanut minut opettelemaan lähes kaikki asiat uudelleen. Aluksi luulin, että voisin harjoitella golfia niin paljon kuin huvittaa, mutta ei se ihan sillä tavalla mennytkään. Väsyn hirveän helposti, ja akkuni on koko ajan punaisella.”
Liittovalmentajamme kertoi, ettei ole koskaan ennen tavannut kaltaistani molemmilta puolilta lyövää pelaajaa.
Timo sanoo, ettei pysty tekemään täysipainoisesti tuntia kauemmin mitään keskittymistä vaativaa toimintaa. Se asettaa melkoiset rajat golfille, vaikka hänen kuinka tekisi mieli viipyä kentällä pitkään.
”Tunti rangella on maksimi, pelaaminen muodostaa sitten oman ponnistelunsa. Kierrän kenttää golfautolla, mikä jouduttaa pelaamista, mutta väsyminen ja keskittymisen puute aiheuttavat suurimmat haasteet. Minulla olisi hyvä olla lajia tunteva vakituinen caddie, joka toppuuttelee ja huomauttaa, jos alan hosua.”
Timon on ollut pakko opetella hillitsemään palavaa harjoitusintoaan. Hän laittaa tunnin rangeharjoittelun jälkeen pillit pussiin.
Hänellä on toisinaan ollut oma vaimo, isä tai kaveri caddiena, mutta päähuomio on tällöin kohdistunut pikimminkin heidän valistamiseensa.
Pessi aloitti golfin pelaamisen vasemmalta puolelta, mutta vaihtoi puolta viime vuonna.
”Löin palloa viisi vuotta vasemmalta, koska pelasin kiekkoakin leftiltä. Kokeilin vuosi sitten rightin rautaseiskaa. Hämmästyin, kun pallo lensi 140 metriä, vasurilla jäin 20:n metrin päähän. Sain oikealta puolelta selvästi enemmän puhtia lyöntiin ja vauhtia mailanpäähän.”
Kokonaan Timo ei ole vasemman puoleisia mailojaan hylännyt, sillä hän lyö nykyään avauksensa sekä oikean- että vasemmanpuoleisella draiverilla. Bägistä löytyvät myös vasuri-hybridi ja 58-asteinen -wedge.
”Avaukset lyön kummalla tahansa draiverilla, riippuen väylästä ja sen muodosta. Näin toimin esimerkiksi Portugalissa loppuvuodesta pelatussa kilpailussa. Meidän liittovalmentajamme Janne Eskola kertoi, ettei ole koskaan ennen tavannut kaltaistani molemmilta puolilta lyövää pelaajaa. Varmasti se jonkinlainen vahvuus on.”
Pessiä valmentaa Tuusulan Golfklubin pro Ari Savolainen, joka on hänelle tuttu jo teinivuosilta.
”Pelattiin Arin kanssa samassa lätkäjengissä B-junnuna. Hän on taitava pelaaja, mutta on sitä myös valmentajana. Hän osaa valmentaa minua oikealla tavalla, eli syvennymme vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos minulle sanoo kaikki asiat, mitä voisin lyönnissä parantaa, menee lyöntini sekaisin. Ari on kannustava valmentaja, joka yrittää helpottaa lyöntiäni. Itse mietin lyöntiä liikaa, ja teen siitä vaikeampaa, mitä se oikeasti onkaan.”
Savolainen valmentaa Timoa vain puoli tuntia kerrallaan, koska hänen suojattinsa keskittyminen ei pidempiin sessioihin riitä.
”Ari toimii tällä hetkellä prona ulkomailla, mutta on joka kuukausi viikon Suomessa. Pyrin siihen, että aina kun hän on kotimaassa, käydään läpi ja kehitetään lyöntiäni. Voin myös lähettää hänelle videota lyönnistäni, jota hän sitten analysoi.”
Heti kun puheeni alkaa kuulostaa siltä kuin olisin humalassa ja ajatus karkaa, meidän pitää vähitellen lopetella.
Valmentajan mukaan Pessin suurin vahvuus on motivaatio ja halu kehittyä. Pelaaja haluaa mennä eteenpäin ja menestyä ennakkoluulottomasti.
”Aivovamman vuoksi kyseessä on myös kehityksen paikka. Tämä siksi koska Timon halu menestyä on niin kova, että hän treenaa yli rajojensa. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa hän on oppinut kuuntelemaan kehoaan”, Savolainen sanoo.
”Pelillisesti Timon vahvin osa-alue on lähipeli, jossa tuntuma ja tekniikka ovat yllättävän hyvällä tasolla, vaikka hän on pelannut niin vähän aikaa. Myöskin perussvingi parani teknisesti, kun hän vaihtoi puolta. Timo saa siten enemmän mahdollisuuksia, koska vasemmalta puolelta lyödessä on liikunnallisia rajoitteita.”
Keskustellessa Pessin kanssa, on jokseenkin mahdotonta huomata, että hänellä on vaikea aivovamma. Hän muistuttaa, että puolen tunnin kuluttua voi ilmetä ensimmäisiä merkkejä väsymisestä.
”Heti kun puheeni alkaa kuulostaa siltä kuin olisin humalassa ja ajatus karkaa, meidän pitää vähitellen lopetella. Minun aivoissani riittää energiaa vain kymmenesosan terveeseen ihmiseen verrattuna.”
Sisäistän haastateltavani ”akun rajallisuuden” yhä paremmin, kun hän kertoo, miten paljon lepoa tarvitsee ennen edessä olevaa turnausta.
Tästä bägistä löytyy sekä oikean- että vasemmanpuoleisia mailoja.
”Otetaan esimerkiksi useamman päivän maajoukkue- tai EDGA-turnaus. Joudun lepäämään viikon ennen tuollaista kisatapahtumaa ja sitten kisojen jälkeen vielä toisen viikon.”
Pessi kuuluu Suomen HCP Golf ry:n hallitukseen, jossa hän istuu kolmatta kaksivuotiskauttaan. Hän sanoo, että erityisgolftoiminta menee Suomessa hyvää vauhtia eteenpäin.
”Toimintamme on varsin vireää. Meillä on yhdistyksessä noin sata jäsentä, joista alle puolet osallistuu säännöllisesti kotimaan E-Tourin kilpailuihin.”
”Tämän hetken tärkeimpiin tavoitteisiimme kuuluu, että kentät ja klubit ottaisivat liikuntarajoitteisten tarpeet paremmin huomioon. Monilla ei ole invaruutuja pysäköintipaikoilla ja joihinkin klubitaloihin on hankalaa päästä pyörätuolilla sisään.”
Pessin seurana toimii ensi kaudesta lähtien asikkalalainen Kanavagolf, jonka edustuspelaajaksi hänet on myös nimetty.
”Tiedustelin syksyllä Kanavagolfin kiinnostusta tukea kilpailutoimintaani. He innostuivat asiasta, ja kuulun nyt Anna Backmanin ja Nicolas Jenkinsin kanssa seuran edustuspelaajiin.”
”Mökkeilen pelikauden aikaan useasti Padasjoella, mistä on sopiva matka Kanavagolfiin. Olen myös aina tykännyt siitä kentästä.”
Pessin oma-aloitteisuus perustuu hänen ammatilliseen taustaansa, eikä hän ole koskaan epäröinyt ottaa yhteyttä, jos joku asia on mielessä. Hän neuvotteli Joutsen Rahoituksen kanssa pienen sponsorisopimuksen, minkä johdosta pelaajan edustuspaidassa on nyt yrityksen brodeeraus.
Jouduin lopulta ottamaan taksin, ja olin majoituksessa vasta keskiyöllä, joten se kisa meni vähäisen levon vuoksi perseelleen.
”Sponsorisopimus on kytketty sopimukseeni Kanavagolfin kanssa. Itse en voi amatöörisääntöjen mukaisesti tehdä henkilökohtaisia sponsori- tai mainosdiilejä yritysten kanssa.”
EDGA:n alaisiin kisoihin ei tuosta vain kävellä pelkkää invalidikorttia vilauttamalla. Eikä Pessin mukaan aivovamma edes oikeuta pääsyyn kiertueelle. Hänet tekee kisakelpoiseksi oikean käden rajoitettu rotaatio sekä oikean jalan huono liikkuvuus.
”Vammoistani arvion ovat tehneet Suomen HCP Golf ry:n valtuuttamat ortopedi ja fysioterapeutti, jotka päättävät vaadittavien kriteerien täyttymisestä. Tämän lisäksi minulle tehtiin aikoinaan Tsekissä toisen ulkomaan kilpailuni yhteydessä vielä erikseen lääkärintarkastus.”
Kauden 2017 alussa Pessi oli EDGA:n pistebogey-sarjan rankingissa sijalla 58. Hänen päämääränään oli kauden päätteeksi olla kymmenen parhaan joukossa, mikä myös toteutui. Timo pelasi marraskuun lopulla kauden päätöskilpailun Algarvessa, jossa sijoittui kisassa kuudenneksi. Se ei aivan riittänyt rankingissa kolmen joukkoon.
”Se harmittaa, kun jäät ensimmäisenä top 3:n ulkopuolelle. Portugalin kilpailuun liittyi vähän huonoa tuuria, minkä vuoksi peli ei sujunut niin kuin odotin. Meidän autostamme hajosi ohjaustehostin, eikä sitä saatu siinä paikassa korjattua. Jouduin lopulta ottamaan taksin, ja olin majoituksessa vasta keskiyöllä, joten se kisa meni vähäisen levon vuoksi perseelleen.”
Tämänhetkistä vointiaan Pessi kuvailee suhteellisen hyväksi. Hän ei ole joutunut käyttämään tämän vuoden puolella unilääkkeitä, vaikka nukkuminen on välillä todella vaikeaa. Yliväsyneenä hän sanoo nukahtamisen olevan lähes mahdotonta.
Czech Disabled Golf Mastersin voitto on Timon Pessin tähänastisen uran kirkkain saavutus.
”Muuten tässä on jo harjaantunut elämään vammansa kanssa. Käyn heikon selän ja liikerajoitteiden vuoksi kerran viikossa Jokerien KHL-joukkueessakin työskentelevän Kai Turkulaisen fysioterapiassa. Jonkin verran tulee tehtyä myös helppoja liikkuvuusliikkeitä.”
Selkävaivat johtuvat lähinnä siitä, että hänen oikea jalkansa on kaksi senttiä lyhyempi. Timon kaikissa jalkineissa on korotus, näin hänen selkänsä välttyy pahimmalta kuormitukselta.
Juttutuokiomme kestää hieman toista tuntia, jonka jälkeen Timon on päästävä lepäämään. Mies pistää haastattelussa kaiken peliin, mutta tekee sen sanojensa mukaan siksi, että haluaa antaa suomalaiselle erityisgolfille kasvot.
Tuntui hyvältä päihittää kovatasoinen tšekki Jakub Kovarik, joka on rankingissa toisena.
”Kyllä tämä keskustelumme on päivän kuluttavin toiminto. Minulla on iltapäivällä vielä hcp-golfareiden harjoitusvuoro Malmin golfhallissa, mutta sitä varten on kerättävä voimia. Tänään joudun tyytymään vain kevyempään treeniin, kuten puttailuun ja chippailuun.”
Hänen tulevaisuuden tavoitteitaan on nousta EDGA:n stablefordin rankingykköseksi ja saavuttaa myöhemmin singelitasoitus. Pessi on pelannut parhaimmillaan kaksi tasoituksetonta 18 reiän kierrosta 85 lyönnillä.
”Viime vuoden paras kilpailu oli Prahassa pelattu Czech Disabled Golf Masters, jonka pistebogey-sarjan voitin. Tuntui hyvältä päihittää kovatasoinen tšekki Jakub Kovarik, joka on rankingissa toisena. Toivottavasti tänä vuonna tulee lisää samanlaista menestystä.”
Pessi pelaa vuoden ensimmäisen turnauksensa jo helmikuun alussa. Kyseessä on Lissabonin seudulla Portugalissa käytävä kilpailu, joka kuuluu EDGA:n ohjelmaan.
”Avauskilpailua jo kovasti odotellaan. Ei ulkomailla reissaaminen mitään halpaa lystiä ole, mutta ovathan nuo kilpailut ja niistä saadut kokemukset sen arvoisia. Golf tuo niin paljon sisältöä elämääni.”
Toiminnanjohtaja Heikkilä: ”Meillä ei ole mahdollisuuksia toimia pelkillä jäsenmaksutuloilla
Suomen HCP Golf ry tekee kilpailu- ja valmennuspuolen ulkopuolella kehittämistyötä rakentaen verkostoa erityisliikunnan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on lisätä lajin tuomien mahdollisuuksien mukaan harrastuspelaamista terveysliikunnan näkökulmasta, ja saada golfseuroille lisää jäseniä.
”Olemme tehneet golfkenttien esteettömyysselvitystä kahden viime vuoden aikana, ja tässä golfyhteisöt ovat olleet hyvin mukana. Kuluvan vuoden aikana päättyvän hankkeen mahdollisti Opetus- ja Kulttuuriministeriö, antamalla tukea hankkeelle. Olemme mukana myös seuraavassa hankkeessa, joka kohdistuu nuoriin. Odotamme rahoituspäätöstä kevään kuluessa”, Suomen HCP Golf ry:n toiminnanjohtaja Kari Heikkilä sanoo.
Yhdistys kaipaa pysyvää rahoitusta mainittujen hankkeiden lisäksi. Pelkillä jäsenmaksutuloilla sen toimintamahdollisuudet ovat varsin olemattomat.
”Keskustelimme taannoin Golfliiton kanssa, voisiko yhdistyksemme toimia yhteistyökumppanina kilpailu- ja valmennustoiminnan ulkopuolella. Ajatukset ja suunnitelmat olivat yhteisiä, mutta rahoitus on edelleen kaukana. Toivottavasti kuviot selviävät tämän vuoden aikana”, Heikkilä toteaa.