John Daly oli ensimmäinen pelaaja, joka ylitti pääkiertueilla 300 jaardin rajan draiverillaan. Kaudella 2001 siihen ei pystynyt hänen ohellaan yksikään toinen bighitter. 14 vuotta myöhemmin European Tourilla (27) ja PGA Tourilla (26) tuon haamurajan rikkoi yhteensä 53 pelaajaa.
Hurjat lyönnit, ylipitkä backsvingi, tavallisesta poikkeava pukeutuminen ja hälläväliä-asenne tekivät Dalystä yleisön suuren suosikin. ”Wild Thing” ei ole tällä vuosikymmenellä liiemmin noussut otsikoihin pelillisten ansioiden vuoksi, vaikka tilastoista löytyykin yksi Top 10 -sijoitus PGA Tourilta muutaman kuukauden takaa.
Dalyllä on kyseenalainen kunnia olla ainoa kaksi major-turnausta voittanut pelaaja, jota ei ole koskaan valittu Ryder Cupiin.
”Se harmittaa minua todella paljon”, Daly myönsi Todays Golfer -lehden tuoreessa haastattelussa.
”Odotin erityisesti valintaa vuonna 1991, jolloin voitin PGA Championshipin sekä vuonna 2004 Oakland Hillsissä. Hal Sutton oli tuon jälkimmäisen Ryder Cupin kapteeni, ja hän sanoi oven olevan joukkueeseen auki, jos pelaan hyvin PGA:ssa (Championship). Peli ei sujunut siellä hyvin, joten puhelin ei koskaan soinut. Vuonna 1995, kun voitin Openin, pelasin loppukauden huonosti, joten sivuuttamiseni ei ollut yllätys. Rakastan kuitenkin Ryder Cupia, katsoin joka ikisen lyönnin Gleneaglesissakin.”
Daly ei suinkaan pistä pahakseen, että nykyään jo viitisenkymmentä huippupelaajaa lyö palloa hänen takavuosiensa pituuksiin tai ainakin lähelle sitä.
”Olen nykyään lyhytlyöntinen. Kaikki tämän päivän pelaajat alkavat olla vahvoja, ja itse pelikin on muuttunut paljon. Sanoisin että ranteiden voima on keskeisessä asemassa. Omalla kohdallani koko kroppa tekee yhteistyötä svingissä. Mutta olen aina ihastellut kykyä muokata pallon lentorataa. Corey Pavin on yksi kaikkien aikojen parhaimmista pallonlyöjistä. Hänelle on aina ollut helppoa lyödä palloa oikealta vasemmalle ja päinvastoin, ilman sen suurempaa miettimistä.”
Tavaramerkistään huolimatta Daly kannustaa amatöörejä panostamaan lähipeliin.
”Hyvä lähipeli edistää itseluottamusta ja karsii paineita pallonlyömisestä. Ihmiset eivät tajua, että ammattilaispelaajat pystyvät vain 60-70 prosenttisesti täydellisiin lyönteihin – kaikista parhaimmatkin. Amatöörit haluavat aina lyödä pallonsa mailien päähän. Yksikään amatööri ei ole koskaan kysynyt minulta apua chippiin tai puttaukseen liittyvissä asioissa.”
Dalyn pelihimon kerrotaan syöneen häneltä kymmeniä miljoonia dollareita, mutta hän ei kadu kasinoilla ja korttiringeissä viettämiään vuosia.
”Olin hämmästynyt, kun kuulin hävinneeni uhkapeleissä arviolta 55-57 miljoonaa dollaria. Itse arvelin, että luku olisi 20 ja 25 miljoonan taalan välissä. Olen joskus pelannut korttia ja blackjackia kaksi päivää putkeen. En käynyt välillä missään muualla kuin kylpyhuoneessa. Aika kuluu pelatessa nopeasti, ja jos homma toimii ja olet voitolla, sitä vain jatkaa. Ihmiset sanovat, että minun pitäisi katua pelihimoani. Tein sitä kuitenkin pelkästä ilosta. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet, kaikilla on nousunsa ja laskunsa omassa elämässään.”
Marko Kuivasaari
Dalysta, pitkistä draiveista ja elämäntyylistä puhuttaessa pitää myös muistaa, että John-poika se oli kova hakkaamaan vaimojaan ja vetämään röökiä pikkulasten läheisyydessä. Huippu tyyppi!
Pitää myös muistaa, että aika moni nainen ottaisi mielihyvin pari kertaa mustan öögan paristakymmenestä miljoonasta taalasta! Ja mitäpä se tiikeri hommaili siviilissä, täh?? Näin joulun alla Toukka voit vähän höllätä sitä kukkahattua päästäsi!!