Kun toimittaja Johanna Aatsalon mies kuoli viisi vuotta sitten, golf tarjosi hänelle tauon surusta ja auttoi selviytymään tragediasta.
Johanna Aatsalo lienee Suomen tunnetuimpia urheilutoimittajia – siitäkin huolimatta, että tätä työtä hän ei ole tehnyt yli pariinkymmeneen vuoteen. Aatsalo kirjoitti itsensä suomalaisen urheilujournalismin historiaan paljastamalla vuonna 1998 julkaistussa STT:n uutisessa hiihtäjä Jari Räsäsen käyttäneen kasvuhormonia Suomen hiihtoliiton silloisten johtohenkilöiden siunaamana.
Uutisen seuraukset mullistivat Aatsalon elämän. Sen sijaan, että hänen harteilleen olisi soviteltu sankarinviittaa, jopa moni työkaveri käänsi hänelle selkänsä.
Uutinen johti myös oikeustaisteluun, jossa hiihtäjä Räsänen ja hiihtoliiton johtohenkilöitä vaativat itselleen vahingonkorvauksia. Käräjäoikeus tuomitsi Aatsalon mittaviin vahingonkorvauksiin, joita hovioikeus myöhemmin lievensi merkittävästi. Ehdollinen vankeusrangaistus vaihtui samalla sakkoihin.
Vaikka vuoden 2001 Lahden MM-kisojen dopingskandaali alkoi näyttää suomalaisen maastohiihdon menestystarinaa aivan uudessa valossa, vahinko oli ehtinyt tapahtua. Aatsalosta oli tullut urheilupiireissä ei toivottu henkilö, ja hän joutui vaihtamaan alaa.
Uutista seurannut kohu maksoi hänelle lopulta myös ensimmäisen avioliiton, mikä vei hänet syviin vesiin ja aiheutti itsetuhoisia ajatuksia. Aatsalo ehti maksaa kalliin hinnan, vaikka 2010-luvun alun oikeudenkäynnit palauttivat lopullisesti hänen kunniansa.
Olen joutunut keksimään itseni uudelleen.
Ensin hiihtäjä Jari Räsänen ja valmentaja Pekka Vähäsöyrinki tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä petoksesta. Kaksi eri oikeusastetta katsoi, etteivät miehet olleet kertoneet totuutta alkuperäisissä dopinguutisoikeudenkäynneissä. Tätä seuranneessa oikeudenkäynnissä hiihtäjien Jari Isometsän, Harri Kirvesniemen ja Janne Immosen todettiin syyllistyneen perättömään lausumaan todistajina.
Aatsalon kannalta oikeuden päätökset tulivat kuitenkin harmillisen myöhään.
“Kaikki urheiluun ja liikuntaan liittyvä on minulle sydämen asia. Jouduin luopumaan tästä ikään kuin väkivaltaisesti, mikä on kipeä juttu. Olen joutunut keksimään itseni uudelleen”, Aatsalo sanoo.
Tapaan Aatsalon hänen kotonaan Kirkkonummella Pariisin olympialaisten aikaan. Olohuoneessa hiljaisen taustaäänen haastattelulle tuottaa televisio. Meneillään on naisten olympiagolfin toinen kierros.
Toimittaja Johanna Aatsalo, kuvauspaikka Tali Golf. Kuva: Markus Sommers
Vaikka Aatsalo ei työskentele enää urheilutoimittajana, hän on innokas penkkiurheilija, joka seuraa tiiviisti eri lajeja. Myös golfia, jota hän on harrastanut vuodesta 2013 lähtien. Alkuun hän pelasi lähinnä toisen aviomiehensä ja poikansa kanssa. Sitten syksyllä 2019 häntä kohtasi tragedia, kun puoliso menehtyi. Siihen meinasi päättyä myös Aatsalon golfharrastus. Koska Aatsalo oli aiemmin pelannut vain tutussa seurassa, kynnys mennä pelaamaan tuntemattomien kanssa oli korkea.
”Ajattelin lopettaa, koska pidin itseäni niin huonona pelaajana”, hän sanoo.
Aatsalon sinnikäs ystävä sai kuitenkin houkuteltua hänet varhain seuraavana keväänä mukaansa kierrokselle. Silloin Aatsalo syttyi lajiin uudella tavalla.
”Kierros meni minulta hirveän hyvin. Sen jälkeen olimme melkein joka ilta kiertämässä ysejä, ja uskaltauduin pelaamaan myös ventovieraiden kanssa. Tutustuin uusiin ihmisiin, ja siitä se sitten lähti.”
Golfkierroksia alkoi kertyä, eikä vähiten siksi, että Aatsalo havaitsi voivansa golfkentällä paremmin kuin muuten arjessa. Pelin lomassa puolison kuolema ja sitä seuranneet käytännön asiat eivät pyörineet päässä, mikä tuntui vapauttavalta.
”Pääsin golfkentällä tauolle surusta. Se vei elämääni eteenpäin.”
Aatsalon mukaan läheisensä menettäneille tulee usein järkytyksenä se, että maailma jatkaa menoaan, vaikka itseä on kohdannut kammottava asia. Suru imaisee mukaansa ja vie henkisesti toiseen maailmaan. Näin kävi myös hänelle.
”Sen sijaan muut jatkavat elämää ihan normaalisti. Käyvät kaupassa ja töissä, juhlivat, ovat iloisia ja nauravat”, hän vertaa.
Yhden tärkeän yhteisön hänelle muodosti Nuoret lesket ry, joka tarjoaa vertaistukitoimintaa työiässä puolisonsa menettäneille. Yhdistyksen ansiosta hän tutustui kahteen golfia harrastavaan leskeen, joita Aatsalo tapasi sittemmin viikoittain golfkentällä.
”Se oli minulle erittäin tärkeä kaveriporukka.”
Kolmikkoa yhdistänyt traaginen tapahtuma näkyi usein mustana huumorina, mikä aiheutti joskus hämmentäviä tilanteita golfkentällä, jos ryhmään sattui mukaan neljäs jäsen. Aatsalo kertoo, kuinka eräs pelaaja uteli heiltä, mistä kolmikko tuntee toisensa, kun heillä vaikuttaa olevan niin hyvä meininki päällä. Kun selvisi, että naisia yhdistää puolison menettäminen, syntyi hiljainen hetki.
”Meidän piti vakuuttaa hänelle, että ei tässä mitään, kyllä me tästä selvitään”, Aatsalo naurahtaa.
”Voin ihan oikeasti sanoa, että ilman golfia en olisi selvinnyt tragediasta näin hyvin. Se oli minulle erittäin tärkeä selviytymiskeino.”
Miehensä kuolemaa seuranneiden vuosien aikana Aatsalo pelasi yli sadan kierroksen kausia ja osti Nordcenteristä ystävänsä kanssa puoliksi vapaa-ajanasunnon, jonka on sittemmin myynyt. Hänet valittiin myös Nordcenter Golf & Country Club ry:n lady-kapteeniksi.
Lukuisat kierrokset ovat koulineet Aatsaloa myös golfin pelaajana. Tasoitus on nyt 27, eikä hän enää pelkää mennä pelaamaan ventovieraiden kanssa. Pikemminkin päinvastoin.
”Olen pelannut arviolta 600 kierrosta, ja ainoastaan yhdellä kierroksella ryhmään on osunut sellainen tyyppi, että olimme pelikavereiden kanssa äimän käkenä. Hän oli todellinen myrkkypilleri”, Aatsalo muistelee.
Tosin yhden huonon puolen hän on golfyhteisöissä havainnut. Niihin muodostuu helposti klikkejä, jotka toiminnallaan heikentävät klubin yhteishenkeä. Esimerkkinä Aatsalo mainitsee tavan, jossa ennen kierrokselle lähtöä saatetaan katsoa lähtölistaa. Jos omaan ryhmään on ilmestynyt tuntemattomia pelaajia, vaihdetaan ryhmästä toiseen. Hän kokee tällaisen itselleen vieraaksi.
“Kaikki lähtee positiivisesta tiiboksipuheesta”, hän korostaa.
”Missioni ladykapteenina on tuoda hyvää henkeä Nordcenteriin. Kaikki ovat tervetulleita tapahtumiin kohtaamaan toisia ihmisiä sekä muodostamaan uusia ystävyyksiä ja pelikaveruuksia.”
Aatsalo korostaa, että golfin harrastajat ovat pääosin mukavaa porukkaa. Sen lisäksi he ovat valveutuneita. Vaikka hänellä ei ole tapana tuoda taustaansa esille kohdatessaan golfkentällä uusia ihmisiä, dopinguutinen tulee usein puheeksi jossain vaiheessa kierrosta.
Joillekin pelaajille Johanna Aatsalon nimi soittaa heti kelloja. Toiset tajuavat, kenestä on kyse, vasta sen jälkeen, kun kierroksen lomassa käy ilmi hänen ammattinsa.
”Siitä on lähtenyt liikkeelle tosi hyviä keskusteluja”, hän sanoo.
Golfin kautta hän kertoo saaneensa selville myös sen henkilön nimen, joka aikoinaan löysi kuuluisan Hiihtoliiton lääkelaukun Ala-Tikkurilan Shelliltä.
“Hän oli tullut nopeasti paikalle sen jälkeen, kun laukun unohtanut Kari-Pekka Kyrö oli lähtenyt paikalta.”
Löytäjän nimeä Aatsalo ei kuitenkaan paljasta. Aivan kuten ei ole koskaan paljastanut STT:n dopinguutisessa käyttämiään lähteitä.
Tänä vuonna Aatsalo on esiintynyt erityisen kosolti julkisuudessa yli neljännesvuosisata sitten kirjoittamansa dopinguutisen takia. Syynä on Paljastus-niminen kirja, jossa hän kertoo oman näkökulmansa uutiseen ja sen seurauksiin. Aatsalo sanoo, että hänelle oli alusta lähtien selvää, että hän tulee jossain vaiheessa kertomaan oman versionsa tapahtumista. Hän piti niistä alusta lähtien päiväkirjaa, johon oli hyvä nojata Paljastusta kirjoittaessa.
”Nyt oli töiden ja kotiolojen puolesta hyvä aika kirjoittaa. Myös yleinen ilmapiiri tuntui sopivalta. Jos olisin kirjoittanut sen aikaisemmin, vastaanotto olisi voinut olla erilainen”, hän arvelee.
Voin ihan oikeasti sanoa, että ilman golfia en olisi selvinnyt tragediasta näin hyvin.
Aatsalo käsittelee kirjassa uutisen ja oikeudenkäyntien lisäksi myös ryhmästä poissulkemista ja naisvihaa, joita hän koki uutisen julkaisun jälkeen. Urheilutoimittajaksi hän oli monen mielestä väärää sukupuolta ja 31-vuotiaana liian kokematon, vaikka oli tehnyt toimittajan töitä vuosia ja koulutukseltaan liikuntafysiologi Jyväskylän yliopistosta.
Palaute kirjasta on ollut positiivista. Aatsalo kertoo, että häntä ovat lähestyneet esimerkiksi ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa työskentelevät tutkijat, jotka ovat kokeneet työpaikalla ryhmästä poissulkemista.
”Se on edelleen todellinen ongelma. Kirja on toiminut heille vertaistukena”, hän sanoo.
Nykyään Aatsalo työskentelee rakennusalaan erikoistuneena toimittajana. Saatuaan apurahan hän otti tästä työstä palkatonta vapaata ja vetäytyi Espanjassa sijaitsevaan La Mangan golfresortiin kirjoittamaan tarinaansa kansien väliin. Polvivamma ja kallis green fee pitivät golfin pelaamisen määrän retriitin aikana kohtuullisena.
Yhtenä päivänä hänen kanssaan samaan ryhmään sattui kaksi Ladies European Tour -pelaajaa. Aatsalo myöntää, että häntä jännitti lähteä pelaamaan huippuammattilaisten kanssa, mutta lopulta kierroksesta tuli yksi hänen golfuransa kohokohdista.
Sen lisäksi, että hän pääsi näkemään läheltä huippugolfia, pelaajien mukana kulkenut lajivalmentaja antoi hänelle vinkkejä siitä, kuinka hän voisi säästää kipeää polveaan lyöntitekniikkaa muuttamalla.
Paljastus ilmestyi tammikuun viimeinen päivä. Helmikuussa se oli Suomen toiseksi myydyin kirja.
Tällä kaudella Aatsalon golfin pelaaminen on jäänyt vähiin. Kirjan julkistamiseen on liittynyt paljon esiintymisiä ja haastatteluja, joita on pitänyt tehdä vapaa-ajalla. Sen lisäksi kipeä selkä on haitannut pelaamista.
Talvella hän kävi säännöllisesti ryhmävalmennuksessa, ja tavoitteena oli pudottaa tasoitus lähelle 20:tä. Se saa nyt odottaa ensi vuoteen. Liikuntafysiologina hän ymmärtää hyvin, ettei pelkkä lajiharjoittelu enää välttämättä riitä, kun ikää on jo reilusti yli 50 vuotta.
”Olen luvannut itselleni, että pidän itseni mahdollisimman liikkuvana mahdollisimman pitkään, jolloin lyönnin liikerata pysyy hyvänä. Se on hirveän tärkeää, samoin kuin talven voimaharjoittelu.”
Monen muun golfiin täysillä hurahtaneen tavoin hän haaveilee siitä, että voisi jättää päivätyöt ja keskittyä täysillä rakkaan harrastuksen pariin aikaa ja rahaa säästämättä.
”Jos voittaisin riittävästi lotossa, haluaisin katsoa, miten hyväksi voisin kehittyä golfissa.”
Johanna Aatsalo haluaisi joskus selvittää, miten hyväksi hän voi golfissa kehittyä.
”Pääsin golfkentällä tauolle surusta. Se vei elämääni eteenpäin.”
Aatsalolle oli alusta asti selvää, että hän tulee joskus kertomaan oman versionsa Lahden tapahtumista.
Artikkeli on julkaistu Golflehdessä 4/2024.
