-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tein tälle oman topic’in koska aihe on aina ajankohtainen…
Laitetaan alkuun esimerkiksi vaikkapa turha merkkaaminen greenillä.
Periaatteessa palloa ei normaalisti tarvitsisi merkata kuin puhdistamista ja silloin kun pallo häiritsee kanssapelaajan puttilinjaa (chippi-linjaa jne.) Tai jos muusta syystä halutaan välttää pallojen törmäys greenillä.
Silloin kun mitään haittaa ei ole niin kuivalla kelillä/greenillä on turha merkkailla palloja. Se vain hidastaa ryhmän pelaamista kun läheskään kaikki eivät ymmärrä valmistautua suorituksiinsa oikealla tavalla.
Aikaisemmin tällaista merkkausvimmaa ei juurikaan esiintynyt. Nykyään moni merkkaa palloihinsa tähtäysviivoja ja kuvittelee niiden helpottavan puttaamista.
Pahimmillaan yksittäinen pelaaja vaatii muitakin merkkaamaan pallonsa koska häntä häiritsee pelikaverin pallon näkeminen greenillä. Ilman että sen sijainnista olisi minkäänlaista haittaa putilleen.Fiksumpaa olisi opetella puttaamaan ilman turhaa merkkaamista ja siinä yhteydessä jokaiseen yksittäiseen merkkaukseen liittyviä maneereita.
Neljän pelaajan ryhmässä kuluu helposti 15 sekuntia/pelaaja/reikä ylimääräistä aikaa tarpeettomiin merkkauksiin ja tähtäilyihin. Se pidentää ryhmän kierrosaikaa 18 minuuttia..
Hyvään ja asialliseen avaukseen pari näkökulmaa, jotka toki ovat vain omia mielipiteitäni ja perustuvat omiin vaatimattomiin kokemuksiini.
Seurustelupelissä ei liene niin kovin tärkeää saada niitä alle puolimetrisiä sisään, mutta kolikolla on se toinenkin puoli, siis se toiston vaikutus. Jos ne lyhyet putit aina nostetaan, niin tositilanteessa moinen lyö korville, kun takana ei ole toistoja eikä siten myöskään luottoa. Toisaalta vain vaatimattomat 10-20% tämän maan harrastajista ikinä tai koskaan kilpailevat, joten tuolla asialla ei liene niin huikeaa merkitystä kuin nykyinen toiminta kentillämme antaa ymmärtää.
Pallon puhdistaminen puolimetrisessä putissa tuntuu myös perin kummalliselta. Näin itsekin ajattelin golfurani alussa, kunnes eräänä päivänä yritin upottaa sellaista alle puolimetristä suoraa puttia, mutta juurikin mailan ja pallon kosketuspinnassa oli hiekanjyvänen, joka murtuessaan muutti pallon lähtösuuntaa ja -nopeutta eikä pallo mennytkään reikään. Sen päivän jälkeen olen AINA putin ollessa jollain tavalla merkityksellinen (LUE: kisa- ja tasoituskierrokset ja VAIN NE), olen putsannut pallon ennen puttia. Niinpä puhtaasti pelinopeuden kohentamisen kannalta kannustan kaikkia ns. hupikierroksia pelaavia välttämään turhia merkkaamisia aina kun se suinkin on mahdollista.
Mitä tulee turhiin maneereihin, niin sellaisia on perin vaikea määritellä. Länhtökohtaisesti pelaajan tulee suoriutua lyöntivuorostaan määrätyssä ajassa, joka vaihtelee riippuen täysin siitä, mikä on ryhmän sijainti edellä menevään ryhmään nähden. Jos pelaaja ei viivästytä ryhmäänsä, niin turhia maneereita ei ole olemassa. Sen sijaan on olemassa, ja valitettavan usealla pelaajalla, väärään aikaan tehtäviä asioita. Jos sinulla on aikaa mittailla etäisyyksiä, laittaa hansikasta käteesi, syödä tai juoda ja putsata mailaasi ja/tai palloasi juuri silloin kun on vuorosi lyödä, niin mikäs siinä! Kunhan se kaikki tapahtuu sallitussa ajassa. Yleensä EI tapahdu…
Kaikki on siis kiinni siitä mitä teet ja milloin. Jos et pysy ryhmäsi mukana, niin teet jotain liikaa tai väärään aikaan. Sergio Carcia luopui ajan mittaan mailan grippaamisesta 14 kertaa ennen lyöntiä, joten ehkä Kalle Klubituupparikin voisi tyytyä yhteen tai kahteen harkkasvingiin kuuden sijaan, tai mitata etäisyyden lipulle silloin, kun toinen lyö eikä vasta sitten, kun on oma vuoro lyödä.
Suurimman osan pelaajista pitäisi jättää mailasuojat kierrokselta pois!
Oikealla sijoittelulla ne eivät kolise. Kylmä niille voi tulla joskus.Suurimman osan pelaajista pitäisi jättää mailasuojat kierrokselta pois!
Samaa mieltä.
Oikealla sijoittelulla ne eivät kolise.
Kantobägissä ne kolisevat AINA ilman mailasuojuksia. Siksi niitä mailasuojuksia käytetäänkin!
Kylmä niille voi tulla joskus.
Voi voi…
Oikeastaan tuohon kolinaan: voi voi?
Se on jännä miten maneerit ja mailanhuput saa otsasuonet pullistumaan, mutta syy hitaaseen peliin löytyy mielestäni pääosin muualta kuin noista ”selittävistä tekijöistä”. Miten se mailanhupun poistaminen hidastaa peliä jos teet sen silloin kun odotat omaa lyöntivuoroa? Puttaamiseen liittyen on toki muutamilla todella hitaat rutiinit, mutta ne liittyvät oman kokemuksen mukaan kaikkeen muuhun kuin itse merkkaamiseen.
Hidas pelaaminen on jotenkin kokonaisvaltaisempaa kuin yksittäinen maneeri. Ei vaan olla tilanteen tasalla ja valmiita lyömään silloin kuin pitäisi. Tällainen kaveri vaan pelaa hitaasti vaikka sillä ei ole mailanhuppuja tai merkkausnastoja mukana.
Yksi tärkeä maneeri, jolla on erittäin suuri merkitys pelinopeuteen… pidetään se katse kaverin pallossa lyönnin loppuun asti ja laitetaan paikka muistiin niin ei tarvitse käyttää aikaa pallojen haeskeluun. Tämän voi tehdä vaikka laittaa sitä mailanhuppua paikalleen.
Neljän pelaajan ryhmässä kuluu helposti 15 sekuntia/pelaaja/reikä ylimääräistä aikaa tarpeettomiin merkkauksiin ja tähtäilyihin. Se pidentää ryhmän kierrosaikaa 18 minuuttia..
Kierrosaikaa lisää aina myös se, että honöörissä olevat pelaajat eivät tule reipasta vauhtia tiille ja vetäise avauslyöntiään heti sinne saavuttuaan (jos väylä on vapaana) vaan touhuavat siinä boksissa ensin jotain muuta (merkkaavat edellisen reiän tulosta, availevat juomapulloaan, syövät banaania, selittävät jotain juttua, yms.).
Jos jokainen tekisi kaiken tuon vasta sen jälkeen kun avauslyönti on lähtenyt niin ryhmän kierrosaika lyhenisi about minuutin per tiiboksi. Jos griinillä merkkailusta nipistetään lisäksi 18 minuuttia pois niin pelkästään näillä tempuilla ryhmän kierrosajasta katoaa yli puoli tuntia….!
ArnoldPalmerin kanssa samaa mieltä. Hidas pelaaja on hidas pelaaja, oli huppuja tai ei. Nopea pelaaja päinvastoin.
Itellä puttityöskentelyä vain selkeytti viivan käyttöMua taasen ihmetyttää tämä jokavuotinen kitinä turhista maneereista jne. Ymmärrän kyllä, että se hidas pelaaminen on ongelma (toisilla se vanne vaan kiristää enemmän kuin toisilla), mutta oikeasti, give it a break!
Kuka määrittelee maneerin turhaksi? Minä kun olen sitä mieltä, että tietyt maneerit voivat olla tosi tärkeitä golfissa. Kun katselet/kuuntelet lähes ketä tahansa golf-koutsia, niin yksi ohje lähes jokaiselta on kehittää itselle juurikin nuo tietyt maneerit ennen lyöntiä. Nuo valmistavat pelaajan henkisesti itse suoritukseen. Tämä ei toki tarkoita, että siinä pallin takana tarvitsee mitään viiden minuutin mentaaliharjoitteita tekemään.
Eli homman voisikin kääntää kokonaan päälaelleen, tietyt maneerit itseasiassa nopeuttavatkin peliä kun niiden johdosta tulee enemmän onnistuneita lyöntejä.
Toinen asia onkin sitten se, minkä joku täällä jo tokaisikin. Hitaat pelaajat ovat vain hitaita…maneereiden kanssa tai ilman.Mun mielestäni turhia maneereita ovat ne etäisyysmittarit, jos mittamerkinnät on näkyvillä… vaikea on tosin uskoa digitaalisen tiedon siirtyvän tiedostamattoman
prosessin kautta lyönnin mitaksi, epäilen sen tapahtuvan paremminkin näköhavainnon ja oman lyöntituntuman kautta.Välillä sisäistä hampaiden narskuttelua herättää näiden mittamerkkien tarkistus ennen lyöntiä ja sitä mittaria kaivetaan sieltä laukusta monen lokeron pohjalta…
Mutta onhan niinkin, tämä mittaus voi olla juuri se luottamusta tuottava orientaatiovaihe, joka poistaa muut ajatukset ennen swingiä, vaikka se välillä aikaa viekin muiden odotellessa.
Etäisyysmittarit saisi lailla kieltää. Toiset pelaa sosiaalisen seurustelun takia(väittävät niin) Eli suu käy, läpä läpä läpä, jopa muiden pelaajien lyönnin aikana, Eli pitäisikö puhuminen kieltää kierroksella, peliä hidastavana tekijänä? Räpätys vaikuttaa keskittymiseen itse tekemiseen eli peliin. Jos on ruuhkainen kenttä niin ihan sama mitä tekee, kierrokset kestää reilusti yli 4- tuntia. Itse käytän mailanhuppua, ajurissa ja mikä lie vuoden 99 lihanuijassa, ja putterissa. Ei ole hidastanut peliäni suojien käyttäminen.
Etäisyysmittarit saisi lailla kieltää.
Ja väärin taas ;). Etäisyysmittari voi olla mitä loistavin väline kentällä…varsinkin vieraskentällä monasti on ihan korvaamaton apu.
Sanon sen vielä uudelleen. Hidas pelaaja on hidas pelaaja….etäisyysmittarin kanssa tai ilman.Kuka määrittelee maneerin turhaksi? Minä kun olen sitä mieltä, että tietyt maneerit voivat olla tosi tärkeitä golfissa. Kun katselet/kuuntelet lähes ketä tahansa golf-koutsia, niin yksi ohje lähes jokaiselta on kehittää itselle juurikin nuo tietyt maneerit ennen lyöntiä. Nuo valmistavat pelaajan henkisesti itse suoritukseen.
Otsikko taisi olla TURHAT maneerit. Sellaisia ovat kaikki, jotka tekevät pelaajasta hitaan. Jos pallo ei lähde ilmaan 40 sekunnissa lyöntivuoron tultua, niin pelaaja tekee turhia asioita, esimerkkinä vaikkapa Garcian aikaisempi tapa gripata mailaa yli puolen minuutin verran.
Kuusi harjoitusheilautusta on myös turha maneeri. Ruohon heitteleminen ilmaan metsäisellä kentällä on vieläkin turhempi. Hanskan riisuminen joka lyönnin jälkeen ja pukeminen omalla lyöntivuorolla on ehkä kaikkein turhin…
Turhana maneerina myös se pelin aikana poltettava sätkä ja sen asettelu nurmelle oman lyönnin ajaksi…
Etäisyysmittarit saisi lailla kieltää.
En tiedä muista, mutta ainakin minulla etäisyysmittarin käyttö NOPEUTTAA pelaamista: kerralla etäisyys oikein ilman että täytyy etsiä mittamerkkejä ja harvemmin tulee liian pitkiksi lyötyjä lähestymisiä tai puhki lyötyjä doglegejä – jolloin ei turhaa pallon etsimistä
Eli pitäisikö puhuminen kieltää kierroksella, peliä hidastavana tekijänä?
Kannattaa muuten keskittyä omaan pelaamiseen eikä muiden juttujen kuuntelemiseen, silloin ei muiden ”läpä-läpä” hidasta omaa peliä yhtään. Keskittymistäkin voi muuten opetella, kuten tiedämme Tigerin lapsuudesta
Kierrosaikaa lisää aina myös se, että honöörissä olevat pelaajat eivät tule reipasta vauhtia tiille
Hönööristä kiinni pitäminen harkka- tai hupikierroksilla on turhaa aikaa vievä maneeri, ei niinkään se, että hönöörissä oleva viivyttelisi. Siis READY GOLF
Hyviä kommentteja.. KL1 osui hyvin aiheeseen ylimääräisen merkkaamisen osalta. Kisakierroksilla on luonnollista pelata jopa korostetun tarkasti ja virheitä vältellen. Noudattaen myös lyöntivuoroja jne. Harjoitus-/hupikierroksilla taas on kaikkien kannalta fiksumpaa pelata tilanteen mukaan jne.
Puttaamisen otin esimerkiksi siksi että juuri suuntailujen(pallon viiva) vuoksi joudutaan merkkailemaan ja sihtaamaan yleensä pelaaja/lyöntivuoro kerrallaan. Eikä siinä yleensä valmistauduta samanaikaisesti kun toinen pelaaja valmistautuu suritukseensa. Ja, toisekseen joka kerta palloa merkataan ainakin kerran per suoritus/putti.
Tottakai asiansa osaava ryhmä suoriutuu kaikista pelitapahtumista ennakoiden ja joutuisasti ilman että kenenkään tarvitsee hätäillä tai kiirehtiä. Valitettavasti läheskään kaikki eivät hallitse pelaamiseen liittyviä asioita yhtä hyvin.
Ehkäpä tällä vuosituhannella ollaan TV:n myötävaikutuksella saatu aikaisempaa enemmän ”oppia” maailman ammattilaisten erilaisista tavoista valmistautua suorituksiin jne.
Jääköön jokaisen pohdittavaksi mikä on ymmärrettävää valmistautumista 10 miljoonan dollarin PGA-kisassa ja toisekseen onko samanlaiset maneerit (ja ajankäyttö) tarpeellisia harrastajakaverusten keskinäisellä hupikierroksella?Väitän että nykyään neljän hengen ryhmä puttailee keskimäärin 1-2 minuuttia kauemmin/greeni kuin vielä 15 vuotta sitten jolloin kukaan ei sihtaillut pallon viivaa ja merkkaillut jokaista puttisuoritusta. Enkä toisaalta usko että tuloksetkaan ovat nykyisellä nysväämisellä aikaisempaa parempia.
Väitän että nykyään neljän hengen ryhmä puttailee keskimäärin 1-2 minuuttia kauemmin/greeni kuin vielä 15 vuotta sitten jolloin kukaan ei sihtaillut pallon viivaa ja merkkaillut jokaista puttisuoritusta. Enkä toisaalta usko että tuloksetkaan ovat nykyisellä nysväämisellä aikaisempaa parempia.
Kas kun tuon (lihavoidun) satuitkin mainitsemaan….
Kenttä kuin kenttä pyrkii tekemään viheriöistään nopeat. Itse asiassa niin nopeat, etteivät pelaajat pysty niillä enää järkevästi pelaamaan.
Kas SIINÄ yksi syy hitaisiin kierroksiin, huonoista filiksistä puhumattakaan. Nopeat viheriöt yhdistettynä ammattitaidottomiin reiänasettelijoihin on harrastuksen ilon nopeasti tappava yhdistelmä, ja valitettavan yleinen sellainen.
KL1
Kenttä kuin kenttä pyrkii tekemään viheriöistään nopeat. Itse asiassa niin nopeat, etteivät pelaajat pysty niillä enää järkevästi pelaamaan.
Mielestäni nopeat greenit ovat vain eduksi pelaamiselle. Toisaalta ne yleensä kertovat myös siitä että kenttää hoidetaan muutenkin hyvin. Ja, täytyy sanoa että nykyään kentät ovat keskimäärin parempia/paremmin hoidettuja kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Hyvin hoidetussa ympäristössä/kentällä on muutenkin mukavaa pelata, pallot löytyy yleensä helposti eikä aikaa kulu turhiin etsimisiin jne.
Mitä nopeammat greenit sitä vaativammaksi muodostuu putin voimakkuuden ja pinnan kallistuksien arviointi. Käytännössä myös ns. päällelyöminen ja lähipeli kokonaisuudessaan tulee haastavammaksi nopealla kentällä. Mutta kaikella on tietysti rajansa. Toisaalta ainakaan Suomesta ei löydy kovin montaa kenttää jossa greenien liiallinen nopeus voisi koskaan muodostua erityisemmäksi ongelmaksi.
Eikä greenejä ole käytännössä mahdollistakaan pitää koko kautta äärimmäisessä kisavirityksessä. Joskus on kuitenkin mukava päästä nautiskelemaan..
KL:Kenttä kuin kenttä pyrkii tekemään viheriöistään nopeat. Itse asiassa niin nopeat, etteivät pelaajat pysty niillä enää järkevästi pelaamaan.
Voisiko tähän olla syynä, että paljonpelaavat myös kertovat nopeuksista mielipiteitään. Meillä ainakin kisoissa pyritään nopeisiin viheriöihin. Joten onhan se mukavempi että on kaudella mahdollisimman paljon nopeaa viheriötä jotta ehtii tottumaan nopeuteen ennen esim. Tulevia Mestiksiä ajatellen jolloin ovat pirun liukkaita.
Samaa mieltä olen joistakin reikien asetteluista, joista huomaa, että kenttämestareilla välillä puuttuu pelisilmää reiän paikasta liukkailla greeneillä.
Tämä mielipidehän tulee melko paljon pelaavalta/kilpailuhenkiseltä.
Olisi mukavaa tietää muidenkin pelimääriä.
n:90 kierrosta joista kilpailuja n20-25.Väitän että nykyään neljän hengen ryhmä puttailee keskimäärin 1-2 minuuttia kauemmin/greeni kuin vielä 15 vuotta sitten jolloin kukaan ei sihtaillut pallon viivaa ja merkkaillut jokaista puttisuoritusta.
Suhteellisen pitkällä golfkokemuksella voin väittää, että 15 vuotta sitten kierrokset kestivät ihan yhtä kauan kuin nykyisinkin … tai vähän kauemminkin. Kentän rullaaminen tapahtui useimmiten hitaimman ryhmän tahdissa ja hitain ryhmä on useimmiten metsissä palloa etsimässä kuin griinillä puttia tähtäämässä.
Harhakuva usein tulee siitä, että kun pelataan hitaiden ryhmien perässä täydellä kentällä (jolloin ei ole järkeä ohittaa), oman ryhmän pitää tehdä valinta:
– pelataan ripeästi ja sitten odotellaan tiiboxissa tai
– valmistaudutaan lyöntiin hieman kauemmin ja sihtaillaan putteja pidempään, jolloin ei tarvitse odotella tiiboxissaPerässä olijoista joskus voi tuntua, että tämä ”edellisten ryhmien nopeuteen sopeutuminen” johtaa kentän hitauteen.
Minä olen sitä mieltä, että juuri nopeat greenit ovat tämän lajin fiilistä nostattava juttu. Mikä sen hienompaa kun suuntaat putin pari metriä reiästä sivuun ja sieltä se kaartaa nätisti kippoon. Sen sijaan että putit menevät juuri siihen suuntaan johon pallon laittaa liikkeelle.
Otsikko taisi olla TURHAT maneerit. Sellaisia ovat kaikki, jotka tekevät pelaajasta hitaan. Jos pallo ei lähde ilmaan 40 sekunnissa lyöntivuoron tultua, niin pelaaja tekee turhia asioita, esimerkkinä vaikkapa Garcian aikaisempi tapa gripata mailaa yli puolen minuutin verran.
Kuusi harjoitusheilautusta on myös turha maneeri. Ruohon heitteleminen ilmaan metsäisellä kentällä on vieläkin turhempi. Hanskan riisuminen joka lyönnin jälkeen ja pukeminen omalla lyöntivuorolla on ehkä kaikkein turhin…
Ja minähä aloitin postaukseni ”Kuka määrittelee maneerin turhaksi?”.
Jonkun mielestä turha maneeri ei toisen mielestä ole ollenkaan turha maneeri.
Täällä joku heitti esimerkkinä lyhyehkön putin merkkamisen. Jollekkin tuo merkkaaminen yhdistettynä pallon suuntaukseen nyt vaan voi olla oleellinen osa puttausta…oli se putti lyhyt tai pitkä.
Siinä ollaan samaa mieltä, että kuusi harjoitusswingausta on turha maneeri. Täällä monet ovat sanoneet aiemmissa ketjuissa, että harjoitusswingi ylipäätään on täysin turha. No, eri mieltä.
Summa summarum, golf on peli, jossa henkinen puoli on aika isossa roolissa. Ja tuohon taas liittyy aika olennaisesti keskittyminen, suoritukseen valmistautuminen, sekä myös nämä maneerit. Jollain pelurilla ei ole niitä (vaikka ehkä tiedostamattaan onkin), toisella on enemmän. Ei oikein kukaan voi kuitata toisen maneereita loppupeleissä turhaksi.
Se hidastaako nämä maneerit peliä vai ei riippuu taas siitä yksilöstä ja sen kyvystä toimia kentällä oikein. Edelleenkin hitaat on hitaita joka tapauksessa.
Se on ihan selkeä juttu, että mikäli omalla vuorollaan palloa ei kykene saamaan ilmaan 40 sekunnissa, tekee pelaaja jotain väärin. Usein silloin ei kyse ole edes näistä maneereista, vaan siitä, että pelaaja ei vain osaa toimia kentällä niinkuin pitäisi.Maneeri on jossakin määritelty seuraavasti: Kaavamainen toistuva (yleensä hyödytön) tapa.
Kääntäen voisi sanoa, että jokin tapa on hyödytön, ellei siitä ole hyötyä. Jos pelaajalle on hyötyä jostakin tietystä rutiinista, niin siitä on hyvä pitää kiinni niin kauan kuin se lyönti lähtee 40 sekunnin sisään.
Lienee perin vaikeaa osoittaa jostakin rutiinista olevan hyötyä, koska pelaaja ei osaa toimia toisin. Jos hän opettelisi toisenlaiset ja lyhyemmät rutiinit, niistä saattaisi olla aivan yhtä suuri (tai vähäinen…) hyöty. Siinä vaiheessa ne edelliset rutiinit olisivat olleet turhia maneereita, koska lyhyemmilläkin rutiineilla pääsee samaan lopputulokseen.
Kentällä on perin helppo todeta mitkä ovat turhia maneereja. Niitä tekevät hitaat pelaajat…
Gloffare:
Mielestäni nopeat greenit ovat vain eduksi pelaamiselle.
Kokemukseni perusteella tuo on kovasti riippuvainen pelaajan taitotasosta ja näköjään jotkut muutkin ovat samaa mieltä:
’While fast greens add challenge, they can also have a major affect on the pace of play. Speeds should be manageable for the level of players involved in the competition.’ (How To Conduct A Competition, USGA)
Mitä parempi pelaaja, sitä enemmän hän arvostaa nopeaa viheriötä. Nopeutta tärkeämmät ominaisuudet ovat kuitenkin viheriön tasaisuus ja tasalaatuisuus. Keskivertopelaaja on vaikeuksissa jo kohtuullisen nopeiden viheriöiden kanssa ja vaikeudet näkyvät suurempana lyöntimääränä ja käytettynä aikana.
Kentät pyrkivät kilpailemaan viheriöiden nopeuksien kanssa, mikä aiheuttaa suuria ongelmia sellaisilla kentillä, joilla viheriöt eivät yksinkertaisesti ole soveltuvia suurille nopeuksille. Tämä johtaa paitsi pidempiin kierrosaikoihin myös viheriöiden epätasaiseen kulumiseen, kun viheriön liukkaus estää sijoittelemasta reikiä tasaisesti koko viheriön alueelle.
Aivan oma lukunsa ovat epäpätevät reikien kairaajat, jotka eivät viitsi kuljettaa mukanaan muutamaa golfpalloa testatakseen reiän paikan ennen kairaamista. Kaltevuusmittarikaan ei ole kallis värkki ja se nyt ilman muuta kuuluu kentänhoidon vakiovälineisiin, tai ainakin niin luulisi… Siinä kun viidettä kertaa puttaa palloaan väylältä (!!) ylämäkeen kohti rinteen puoliväliin kairattua reikää, tulee mieleen että ’kovin iso on tämä minigolfrata’…
Maneeri on jossakin määritelty seuraavasti: Kaavamainen toistuva (yleensä hyödytön) tapa.
Minäkin löysin tuon saman määritelmän…tosin ilman tuota ”yleensä hyödytön” lisäystä. Haluaako siis tuon termin ymmärtää negatiivisena vaiko positiivisena. 🙂
Negatiivinen klangi siinä on tässä yhteydessä, kun se yhdistetään suoraan hitaan pelaamisen syyksi. Tosin joku voi myös miettiä sen positiiviseksi asiaksi, koska niiden avulla mahdollisesti aikaansaadaan parempia lyöntejä.
Mutta tämäkin on aika täysin yksilöllinen asia. Varmasti isolla osalla pelaajia nämä maneerit ovat ovat niitä turhia ja hyödyttömiä eivätkä edesauta edes sitä hyvää lopputulosta. Mutta on iso läjä pelaajia jotka näiden maneerien kautta valmistavat mielensä/kroppansa siihen tulevaan onnistuneeseen suoritukseen.
Siinä olet aivan oikeassa, että lyhyemmät maneerit on aivan varmasti mahdollista opetella. -
JulkaisijaArtikkelit