-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mielestäni tarvittaisiin ohjeellinen tasoitusraja, että esimerkiksi yli 20 tasoituksella pelaavat miehet pelaisivat siniseltä tai punaiselta teeltä, jos eivät halua hidastaa ryhmäänsä ja takana tuleviaan. Sopimattomalta teeltä pelaavan omakin peli menee hosumiseksi.
Olen pääosin samaa mieltä.Vaikka tähänkin ketjuun tulee selityksiä ettei avauspaikka merkitse pelinopeudelle mitään vaan ripeä liikkuminen, bägin oikea jättö yms. niin kyllä tiiauspaikkakin merkitsee.Suomalainen mieshän ei akkojan tiiltä avaa ja mielestäni ratkaisu olisi että unohdettaisiin nimet, miesten klubi, naisten klubi jne.Sen sijaan kentät velvoittaisivat pelaamaan tasoitusta ja pelitaitoa vastaavalta tiiltä.Jako voisi olla vaikka seuraava: Valkoinen hcp alle 10, keltainen hcp alle 30 ja punainen loput.Sinisiä ja mustia en huomioinut koska ovat aika turhia yleensäkin.Naiset ovat yleensä niin fiksuja että pelaavat suosiolla punaisilta vaikka händäri antaisi oikeuden siirtyä keltaisellekin, ja jos pitkälyöntiset naiset tykkää keltaisesta, sinne vaan luonnollisesti.Ja velvoite olisi luonnollisesti vain yksisuuntainen, ei singelin tietenkään olisi pakko pelata valkoiselta, vaan vaikka punaiselta jos siltä tuntuu.Tämä voisi omalta pieneltä osaltaan auttaa kenttien läpimenon nopeuttamiseen.
eikö Kytäjällä ole näin? keltaiselle teelle pääsee alle 18 hcp tuuppaajat?
Golfliiton säännöissä lukee, että tasoituskierrosta pelaavien miesten, hcp 37-54, on pelattava punaisilta. Yleensäkin kaikki seuratasoitukselliset pelaavat aina punaisilta. Eihän kentillä pitäisi edes olla slope hcp -arvoja miehille keltaisille, kun hcp on 37-54! Monilta kentiltä kuitenkin ne löytyvät. Naisethan yleensä pelaavat punaisilta. Aika harvoin olen nähnyt naisten pelaavan keltaisilta. Se on vaan tosiaan mennyt ainakin vanhempien miesten aivoihin, että punaiset tiit ovat vain naisia varten eikä niiltä silloin pelata, oli tasoitus mitä tahansa. Golfliitto on tehnyt säännön ihan sitä varten, että peli sujuisi nopeammin. Monesti, jos ryhmässä on sekä naisia että miehiä pelaamassa, niin yleensä siellä miehet hidastaa tahtia, koska naiset lyövät useammin suoria lyöntejä, vaikka lyöntipituus ei välttämättä olisikaan yhtä pitkä kuin miehillä!! Miehet käyttävät aina raakaa voimaa ja taas etitään palloa…
NimetönYleensä juon sitä earl greytä, mutta golfia pelaan kyllä useimmiten keltaiselta TIILTÄ.
Nimetönite ainaki pelasin tasotukseen 36 asti punaiselta teelta ja sen jälkeen keltasilta enkä oo mun mielestä peliä paljoa ’viivyttänyt’ ja mitä tohon raakaan voimaan tulee nii kyllä silläkin osa pääsee suoraan jos sen yhdistää tekniikkaan 🙂
Aika turha yleistys, kun omien havaintojeni mukaan jonkinlainen pelivarmuus kentästä riippumatta saavuteaan tosiaan singelinä.
Sitä korkeammilla händäreillä pelaavista jokainen voitaisiin huonona päivänä määrätä punaisille. Varsinaista viisasten kiveä ei ole.
Itse olen pelannut muutaman kerran punasilta kun ryhmän enemmistö on niin tehnyt. Ihan kiva kokemus. ja mitäpä väliä sillä on, miltä tiiltä klubituuppari pelaa.
Eiköhän ne meriitit oikeassa elämässä ole saavutettu ihan muilla areenoilla kuin golfmailaa huiskimalla.
’ja mitäpä väliä sillä on, miltä tiiltä klubituuppari pelaa.
Eiköhän ne meriitit oikeassa elämässä ole saavutettu ihan muilla areenoilla kuin golfmailaa huiskimalla.’
Ei millään pahalla, mutta jotenkin ’huvittava’ kommentti. Tätä linjaa jatkaen voisi sanoa, että mitä väliä sillä yleensä on _miten _ pelaa vai pelaako ollenkaan.
Jotkut harrastavat golfia tavoitteellisesti ja siihen liittyy tasurin pudottaminen, harjoittelu ja siirtyminen vaikeammille kentille ja tiipaikoille. Mä en ainakaan jaksa harrastaa yleensäkkään mitään, jos mulla ei ole tavoitteita.
Jokainen tietenkin tavallaan. Itse en ainakaan jaksa pelata punaisilta, saattaisipa se jopa hidastaa peliä kun yrittäisin lyhyillä par nelpoilla yhdellä päälle… 😉
Jos tässä ajatuksena on vain pelinopeuden lisääminen, siihen kyllä vaikutetaan paljon tehokkaammin käyttäytymistä kehittämällä kuin tiin valinnalla! Reipasvauhtinen kävely, oman lyöntivuoron ennakointi ja ryhmän muiden jäsenten pallojen lentoratojen tarkka katselu pitävät pelin liukkaana tiiltä kuin tiiltä. Poikkeukdsena sellaiset kentät, joissa tiiltä täytyy lentää 100m ennen kuin löytyy mitään maastoa, josta pallon voisi löytää. Näitä kenttiä on (onneksi!) Suomessa vähän, pelattiin sitten vaikka valkoislta.
Kyllä singelistitkin voivat hitaasti pelata: pitkä lyönti menee syvälle metsään ja hyvän pelaajan on se sieltä löydettävä. Puhumattakaan siitä, että singelin pelaajalla – varsinkin bägiään kanatavan ja alle kolmikymppisen – on oltava coolin hidas löllimistyyli.
Nipsillä on tainnut napsahtaa egobuusteri päälle: kehnot kyykkyyn, meikäläänen tuloo..
PS. Keskustelussa esitettyjen rajojen osalta ’saisin’ pelata vaikka valkoislta; yleensä pelaan keltaisilta.
Mielestäni riittää että klubitasurilla (hcp 37-54) pelataan punaisilta. Sen jälkeen pelaajien pitäisi itse osata määritellä kannattaako pelata valkoisilta vai keltaisilta.
Raja kulkee mielestäni suurinpiirtein siinä että pelaajilla tulisi normaalilyönneillä olla mahdollista yltää kahdella päälle par4-väylillä (ja yhdellä par3, kolmella par5-väylät). Kysymys on siis lähinnä lyöntien pituudesta. Ei juurikaan hyödytä lähteä pelaamaan backteelle, jos joka väylällä joutuu parhaassakin tapauksessa pelaamaan yhtä tai kahta lyöntiä yli normaalin GIR’in.
Kannattaa silloin tällöin kokeilla pelaamista bäkäriltä, jos se tuntuu kivalta niin mikäpä siinä. Eihän tällaiset neuvot mitään jumalan sanaa ole.
Tietääkseni Kytäjällä ei ole mitään erityisiä hcp-rajoja eri tee-boxeilta pelaamiseen. Suosituksena tuo jossain edellä ollut maininta hcp 18/keltaisilta pelaamisessa voisi olla ihan paikallaan. Sanoisin että varsinkin SW-kentällä/keltaisilta pitää lyönnin olla kohtuullisessa tikissä että pääsee asialliseen tulokseen. Useimmille tuuppareille riittäisi varsin hyvin sinisiltä pelaaminen. Bäkäriltä molemmat Kytäjän kentät ovat kunnioitettavan pitkiä.
Tänään ENSIMMÄISEN!! kerran pelasin elämässäni punaisilta, hcp nyt 4,5.Aivan,itsekin ihmettelin mutta kun aina on tuo pitkä peli ollut kunnossa niin ei ole punaisille ollut tilausta.
On muuten TG ainakin semmoinen kenttä että par-nelosilla voittaa aika paljon verrattuna keltaisiin.
Yhdellä päälle vedettäviä ovat: 2,(4),7,10,13,15.
Sitten par femmat 12 lukuunottamatta draivi-lyhyt rauta,kun keltaisisilta pitää vetää jopa draivi-spone.
Eli mä kyllä alan tästä lähtien pelaamaan enemmän punaisilta, ihan varmasti.
Sitten itse asiaan, suomalaisia äijiä ei kyllä ikinä saada vapaaehtoisesti punaisille edes 30 händärillä.se mielletään akkojen hommaksi.
Idea olisi sinänsä hyvä.Pakottaminen olisi varteenotettava keino, vapaaehtoisesti ei onnistu ikinä.
Meikäläisellä ei ole ainakaan mitään ongelmaa pelata punaisilta. Kurssilla mainittiin, että keltaisille siirrytään yleensä kun 36 händäri menee rikki ja siihen on meikäläisellä vielä matkaa (varsinkin nyt kun on kylki rikki). Hyvin sujuu peli, honööristä riippumatta keltaiset lyö ensin ja sitten kilautan itse oman avaukseni 20 m heitä pidemmälle…
Juuri niin, jokainen pelaa omista motiiveistaan lähtien. Toisilla elämä pyörii golfin ympärillä, toisilla ei. Itselle se on mielekäs ulkoilumuoto, jossa voi lisäksi haastaa kentän ja itsensä.
Minua taas hiukan huvittaa tii -väreihin liittyvä fundamentalismi. Jotenkin tulee jopa mieleen, että mites sen itsetunnon kanssa oikein on, jos tiiboksin väri on niin arka asia?
Ainakin minusta ne punaisilta pelatut kierrokset ovat olleet mukavia ja vaihtelevia kokemuksia.
Pelin nopeus kyllä riippuu ihan muista tekijöistä kuin teeboksin väristä, kuten alempana on todettukin.
Viikonloppuna jouduinkin hauskan tilanteen eteen :o). CM tulosti kortit koneelta ja kortteihin oli merkitty valmiiksi slopet.
Yks kaks huomasinkin, että olin näköjään yön aikana muutunut mieheksi ;o), joten korttiin oli tietenkin merkitty tiiksi keltainen, mutta slope oli kuitenkin miesten slope punaisilta :o).
Ihan niin paljon ’tasoitusta’ en kuitenkaan pelikavereille suostunut antamaan :D! Joten ollaanpas tarkkoina siellä sen tiin valinnan kanssa ;o)….
Olen Jylanin kanssa samaa mieltä, että tii kannattaisi valita osittain omien lyöntipituuksien mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kannata juuttua sille yhdelle tiille. Kehittymisen kannalta on hyvä käydä välillä testaamassa kenttää muiltakin lyöntipaikoilta. Jos ’pelimiehet’ haluaa pitää hauskaa ja tehdä hirmuscorea punaisilta, niin suosittelen noiden kierrosten pelaamista primetimen ulkopuolella. Etenemisrytmi muuttuu turhan nykiväksi, kun puolet väylistä on ’pitkiä par-3:sia’. Itse jätän punaisille mentäessä yleensä puut pois bägistä kokonaan, jotta edes joskus pääsisi käyttämään pitkiä rautoja.
Mitä tulee tuohon vapaaehtoisuuteen, niin olen kyllä törmännyt kentällä sellaisiinkin miehiin, jotka pelaavat ladyseurassa punaisilta joskus IHan huvikseen :o). Tuttukin kenttä saa kuulemma ihan uusia ulottuvuuksia, kun joutuukin eri tavalla miettimään mm. etäisyyksiä ja mailan valintaa.
Toivittavsti en kuulostanut fundamentalistilta :). Luin viestin jälkeenpäin ja olihan se vähän outo. Toki jokainen saa ja pitääkin pelata siltä tiiltä, miltä haluaa muita kuitenkaan häiritsemättä.
Itselläni ei ole mitään äijäpakkoa pelata keltaisilta. Kotikentälläni vaan kenttä muuttu joidenkin väylien osalta niin lyhyeksi, että mielekkyys katoaa.
Itse pelasin tasoitukseen 36 punaisilta, sen jälkeen olen pelannut keltaisilta. Lyönnit tuntuvat pituutensa osalta riittävän aivan hyvin, jopa välillä todella hyvin. Kun vaan tarkkuuskin olisi samaa luokkaa… 🙂
Valkoisen otan, se löytyy parhaiten lyönnin jälkeen
Itse olen pelannut tänäkin kesänä pari kertaa punaisilta tilanteessa jossa muu peliseurue on koostunut naispuolisista pelaajista. Jotenkin tällöin minusta tuntuu typerältä pelata muiden kanssa eri tiiltä.
Omasta mielestäni ainakin kotikenttälläni kenttä helpottuu yllättävän vähän. Pituudet toki lyhenevät, mutta usein lyhennys ei ole mitenkään kauhean radikaali. Usein ainoa vaikutus on griinille tulon lyhentyminen tuollaisella 30-50 metrillä. (Joskus tämä luonnollisesti tarkoittaa yhtä lyöntiä vähemmän – onneksi 😉 ) PB-pelissä tulos on usein ollut katastrofaalinen – punaisilta saa ihan järjettömän paljon vähemmän eteen!
Jotenkin tuntuu että punaisilta pelaamista vältetään, jottei tuloksesta tule vertailukelpoista vaimon tai muuten peliseuran kanssa. Onhan se nöyryyttävää jos akkaseurassa ei itse aina pääse avaamaan ensimmäisenä…
Kokeilepa joskus ihan piruuttas punaisilta vaikka leikkimielellä. Itselläni parien määrä lisääntyi punaisilta, pb:ssa tulos jäi kuitenkin bufferiin.
Itse kyllä pelailen keltaisilla niin pitkään kun nämä lyhyehköt ja keskimittaiset par 4:t pystyn teoriassa lyömään kahdella päälle. Pitemmissä tavoitellaan greeniä sovinnolla kolmella.
Joo sama juttu, joskus ihmettelee mitä kaikkea sitä on tullut kirjoitettua. Kuuluu tämän viestinnän luonteeseen ettei lauseita ja asioita viilata viimeisen päälle.
Eikös pb:ssa tulokset ole nimenomaan vertailukelpoisia. On tullut monta kertaa ns. nokkiin.
On lyöty vetoja siivouksista, viinipulloista, etc.
Taidankin kokeilla ensi viikonloppuna kotikenttää pitkästä aikaa punaisilta… Rupes kiinnostamaan. 🙂
nimim. ’Eagle hunter’
Teoriassa juuri näin. Jostain syystä minulle ei vain tunnu näin käyvän vaan jopa puskurin alarajalle räpiköintikin tuntuu punaisilta olevan työn takana. Käsittämätöntä tämä omasta mielestäni on sen vuoksi että olen aina ollut lähipeliini tyytyväisempi kuin peliini kokonaisuutena…. Liekö sitten kyseessä kotikentän slope-ongelma vai vika korvien välissä?
Pariin kertaan on vastaan tullut tilanne, jossa punaisen tiin sijoitusta on todella ihmetellyt. Tiiboksien sijoittelu on tehty esim niin että keltaisilta on päässyt avaamaan ylhältää rinteestä. Punainen tii on sitten kolmekymmentä metriä lähempänä, mutta vastaavasti 10 metriä alempana. Tämä ero on voinut tarkoittaa jopa sitä että punaiselta tiiltä on joutunut avaamaan sokkona ylämäkeen…
Onkohan tämänkaltaiset tilanteet mahdettu aina huomioida slopessa ja löytyykö jostain taulukkoa paljonko korotettu tiiboksi teoriassa vaikuttaa lyönnin pituuteen?
Hyvä huomio tuo sokkolyönti ylämäkeen ja slopen huomioiminen. Itseäni kiinnostaa kuitenkin enemmän se, minkä värisen tiin mukaan reikien hcp määritetään. Esim. Keimolan Saraksella väylä 14 on par 5, keltaisilta 406 m ja punaisilta 396 m. Reiän hcp on kuitenkin sama eli 10. Miehille tuo 406 m parfemmaksi on naurettavan lyhyt, mutta naisille punaisilta ihan kohtuullisen mittava.
Samanlaisia esimerkkejä löytyy muitakin. Tietääkö joku onko reikäkohtainen hcp kaikkien kierrosten kilpailutulosten perusteella laskettu vaiko esim. pelkästään keltaisilta pelattujen?
NimetönInhoan jakoa miesten tii/naisten tii. Slopeen perustuva jako olisi toimivampi. Itse pelaan keltaisilta, mikäli lähdössä ei ole muita punaisilta pelaavia. Näin ei 3 henkilön tarvitse odottaa, että yksi siirtyy muutaman kymmenen metriä eteenpäin lyödäkseen. Tämä myös nopeuttaa pelirytmiä jonkin verran. Hyvin usein myös keltaiset tii-paikat ovat korkeammalla, jolloin pallo saa hyvin ilmaa alleen ja lentää pidemmälle. Etenkin vanhempien herrojen peli on tosin mennyt silloin tällöin hiukan sekaisin, kun nainen ei pysykään hänelle osoitetulla paikalla.
-
JulkaisijaArtikkelit