-
JulkaisijaArtikkelit
-
Tunkeeko sinun sisäinen sankarisi esiin kentällä. Oma proni on kiinnittänyt huomiot siihen, että lähes jokainen lyöntini on ns. sankarilyönti. Pyrin siis eteenpäin, lipulle usein vaaroista välittämättä ja vaikeita lyöntejä harrastaen, esim. kierteitä joita en hallitse riittävästi. Välilyöntejä ei paljon harrasteta. Pron mukaan, juttu on kaksijakoinen. Pelaamalla varman päälle tulos kehittyisi nopeammin ehkä myös pelin suunnittelu. Toisaalta peliolosuhteissa tarvitaan myös taitoa ja sen kehittymisen kannalta ’sankari’ – peli antaa pitkän päälle tuloksia, vain tekemällä voi oppia. Kokeneemmat pelaajat hoi! Oletteko päässet tuloksiin virkamiestyylillä vai sisäisen Zombienne avulla päätä seinään hakaten.
Zombie on suosikkini ja virkamiehistä saan näppylöitä ;). Kyllä riskipeli on ihan mukavaa ja välillä tulee tosi hyviä kierroksia. Mutta kyllä tulee katastrofejakin.
Systeemi on niin sisäänrakennettu, että varmistuspeli tuo melkein enemmän epäonnistuneita lyöntejä. On tämä kumma laji!
NimetönSankareita ollaan kaikki…. Kyllä se taitaa omallakin kohdalla olla niin, että suurimmaksi osaksi yrittää pelata sankarigolffia. Painoarvo sanalla yrittää.
Luulenpa että oma pelini on enemmän mennyt prosenttigolfin suuntaan. Tämän vuoksi birdie-keskiarvo on pysynyt aika lailla samana viime vuosina vaikka kierroskeskiarvo onkin pudonnut.
Esim. seuran mestaruuskisoissa pärjää vain tasaisen varmalla pelillä. Tilanteen mukaan sitten, ainakin reikäpeleissä, pitää vääntää sitä prosenttiruuvia aggressiivisempaan suuntaan.
Seiftailuun taidan syyllistyä vaan äärimmäisessä hädässä tai toisaalta silloin kun vahinko on jo tapahtunut.
Lue: jos pallo makaa paksun rungon takana siinä kiinni niin että puu TODELLAKIN peittää kaikki kierreyritelmätkin, niin sitten EHKÄ pelaan sivuttain… Tai jos kerran pari olen koittanut lyödä jostain vesakosta ’jonnekin’ ja pallo on liikkunut alle 0,5 metriä, saatan ottaa pelaamattoman paikan dropin. MUTTA tosiaan vasta kerran-pari ensin kokeiltuani… :o)
Lähtökohtaisesti pelaan prosenttigolfia, mutta kun tulee valinnan paikka, on houkutus usein liian suuri.
…Olen joskus onnistunutkin.
Joo kotikentällä ja tutuilla kentillä syyllistyn usein sankari-golfiin. Pyhän Laurin 18 väylän lammessa on aika monta minun palloa :-D, mutta onnistumisiakin on ollut.
Vierailla kentillä pelaan varman päälle turvallisuudenkin takia.
Tilastotiedettä ja matematiikkaa…Melkoisen varmanpäälle mennään. Bogitasoon pelailin tyyliin, 120m suoraan riittää. Taitojen karttuessa riskejäkin tulee otettua, lähinnä harkkarundeilla. Niillä on hyvä oppia mitkä riskit on kannattavia. Hankalasta paikasta (lue: epäonnistumisesta tulee rankkuja) harvemmin tulee pelattua lipulle jos tarjolla on suunta mistä griini on seuraavalla lyönnillä tavoitettavissa. Riskithän on suhteessa taitoihin. Itse ajattelen niin, että kun normaalisuoritus riittää, kyseessä ei ole riski.
En yleensä pelaa harjoituskierroksilla (lue tasoituskierroksilla)sankarigolffia. Sen seurauksena tasoitukseni on lähes sama kuin parhaat kierrokseni edellyttävät. Slopella 5 parhaat kierrokset 77, useita.
Alle 80 kierroksiin sisältyy usein droppi tai kaksi pahoista paikoista ja 20 metrin välilyönti on tavanomainen väylien sivuilta tultaessa ulos.
Kilpailuissa ei kuitenkaan aina hermo pidä ja sorrun sankarillisiin suorituksiiin joskus, ehkäpä tästä ja varmasti paljon muustakin johtuen tulokset ovat n. 6-8 lyöntiä händärin päälle.
Jos peli kulkee, tulee kyllä pelattua sankarigolfia. Onnistuminen tuntuu niin paljon paremmalta sankarigolfissa kuin varman päälle pelatessa.. 🙂 Mm viime lauantaina löin tutulla kentällä 90 asteen doglegillä suoraan griinille, kun puissa ei ollut enää lehtiä. Kolmen metrin eagleputti tosin meni ohi, mutta börökin tuntui tosi hyvältä!
Mun mielestä tätä peliä pelataan 20cm leveällä väylällä. Koitan tehdä kaikkeni ottaakseni ylimääräiset paineet pois lyönnistä. Todennäköisyys onnistumiselle kasvaa huomattavasti, kun on tieto siitä, että ’epäonnistuessakaan tää lyönti ei vie mua tuhoon’.
Onko virkamiespeli sankari golfin vastakohta? Ei mun mielestä todellakaan. Kyllä mä otan raipan käteen ja yritän suoraan bunkkereiden tai veden yli, jos risk/reward suhde on kohdallaan. Siitähän golfissa nimenomaan on kysymys. Jos epäonnistuneenkin lyönnin jälkeen on realistinen mahdollisuus selvitä max bogilla, niin riski kannattaa. Jos epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että jatkat sankarilyöntisi jälkeen yhtä huonosta tai huonommasta paikasta (mahd. rankkarin kera), niin riskiä ei kannata ottaa.
Käsi sydämmellä – kuinka moni haluaa pelata sankari golfaajan kanssa samassa ryhmässä? 5 tunnin kierroksia jossain mustikanvarpujen seassa -ei kiitos. Kaikkein pahimmalta tuntuu ne ’very high risk/absolutely no reward’ yritykset, joita näkee yllättävän usein. Siinä menee jo omakin peli sekaisin.
Tuli hieman sellainen vaikutelma, että sankarigolfilla tarkoitetaan nyt tässä sellaista pelitapaa, joka ylittää selkeästi pelurin kyvyt. Verrataanpa esimerkiksi sankarivainajaan, jota on syytä ihailla, mutta jonka henkilön housuissa en haluaisi olla. Itse olen vankkumaton prosenttigolfin kannattaja, mielestäni ei kannata yrittää mitään mitä ei osaa vähintään 70% todennäköisyydellä. Kyllä peli kehittyy tälläkin periaatteella, ainakin tulokset paranevat, omat rajat vain siirtyvät huomaamatta. Sitä paitsi on tylsää haeskella palloja – omia tai muiden – milloin mistäkin. Olikohan se itse Ben Hogan joka sanoi ytimekkäästi ’it’s not how but how many’.
Kyllä sankarilöyntejä on kiva kokeilla aina silloin tällöin. Itse pelaan suht. agressiivista peliä, kuitenkin niin että riskilyönnistä pitää olla todellinen hyöty. Tyhmiä riskejä, joilla ei edes voita mitään vaikka onnistuukin pitää karsia.
Tilanteen mukaan hyökätään aina silloin tällöin, ei aina ja joka lyönnillä.
Tylsää on myös jos huippujen kilpakentät on viritetty niin vaikeiksi, että prot pelaavat koko ajan varman päälle. Nehän osaavat kuitenkin lyödä varman päälle, tosin kun useat harrastajat. Meille harrastelijoille varman päälle lyönnit menevät kuitenkin nekin joskus ’metsään’, ja se jos mikään todella ärsyttää
Täytyy myöntää, että juniorina tulee pelattua ihan hemmetin agressiivisesti – koko ajan.Par-5 lähdetään hakemaan aina kahdella päälle ja lyhkäsiä par-4 chipin päähän. Vieraskentillä tommonen menee jo vaikiaksi.
Välillä tulee tulosta, toisinaan ei.
Aikojen alussa yritin Norrmanin tapaan yli kaikkien metsien ja aina greenille. Avasin aina niin pitkälle kuin mahdollista , vaikka bunkkeriin.
Kroppa ei enää siedä, mutta toisaalta pehmeys sopii tulokselle paremmin kuin kovuus. Kova sankari lyönti ’ rikkoo ’ usein koko
golfkierroksen tasapainon – jopa onnistunut kova sankarilyönti.Kyllä silloin täyti kuin taikina ’ osoittautuu hurjan hyväksi ilman ennnakkosankaruutta.
Svingin on pysyttävä koossa 4 -5 tuntia, joten jonkinmoinen
golf-zenbuddismi sopii paremmin kuin revolverisankarin rooli.Se pätee muuten mäkihypyssä ja nyrkkeliyssäkin – rento ponnistus – rento lyönti
tulos voi olla sankaruutta.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)
Esillä 15 viestiä, 1 - 15 (kaikkiaan 15)