Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › riittävän hyvää pallonlyöntiä?
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Yksittäisten lyöntien pituus ei ratkaise.
Eikä sitten varmaan tarkkuuskaan.
Tasaista on oltava.
Swingi oltava toistettava myös paineen alla tai sitten nupin oltava siinä kunnossa että ei ole paineita. Rutiinit varmasti auttavat edelliseen.Mielestäni kolme asiaa pitää oppia edellisten lisäksi niin alkaa olemaan huipulla.
Kohteen oikea määrittely minne lyö: väylän, omien taitojen, kelin, pallon makaamisen, jne perusteella.
Mailan valinta, vaikuttaa myös edelliseen ja toisin päin.
Pallon lyöminen kohteeseen ilman sen kummempaa miettimistä siis siten että ???…kuin hyvinä päivinä.Väylä osumaprosentien lisäksi olisi hyvä tietää ongelmien määrä mitä on tullut avauksien johdosta.
Jos lyö vasemmalle puolelle rafiin 3/10 ja toinen pistää 1/10 puun taakse/veteen/bunkkeriin oikealle puolelle niin väyläosuma prosentti voi antaa täysin väärää osviittaa.draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 14:22:51)
Niin oikeastaan koko ketjun aloitin, kun aloin pohtimaan lyömisen ja hyvän tuloksenteon yhteyttä ja sitä, mikä lopulta erottaa huippuamatöörin tavallisesta singelipuurtajasta (kuten allekirjoittanut.)
Vaikka en olekaan huippuamatööri niin muutaman jutun tuohon osaan vastata.=)
Tavallinen singelipuurtaja pelaa sinne tasoitukseensa klubitiiltä josta harvalla kentällä vaaditaan mitään ihmeellisiä pituuksia että pystyy väylän pariin pelaamaan. Useilla kentillä muuttuu pelin luonne täysin kun siirrytään sinne takatiille pelaamaan ja draivia joutuu tuollainen singelipuurtaja kaivamaan yhä useammin.
Sitten kun puhutaan FGT-kisoista niin niissä yleensä kenttämestari haluaa pistää parastaan ja griinit sitten leikataan alle 3mm ja saatetaan vielä jyrätä tämän lisäksi niin nopeutta riittää aika paljon enemmän kuin normaalilla sunnuntaikierroksella. Kun lipun paikoiksi valitaan vielä niitä vähän kinkkisempiä paikkoja niin sitten astuukin mukaan aspekti jossa ei riitä enää että sen pallon saa toimitettua sinne griinille ’in regulation’ vaan se pitää olla oikeassa paikassa sitä griiniä.
Tietyillä kentillä varsinkin tällä on hurjasti merkitystä ja kun sitten pallon lyö vähänkin lipun yläpuolelle tai sille väärälle puolelle griiniä, on tuloksena varma bogi jos pallo ei osu reikään, se nimittäin rullii armotta ulos griiniltä.
Griinien lisäksi kun raffeja kasvatetaan ns. miehekkäisiin mittoihin tulee taas lyhytlyöntiselle/epätarkalle lyöjille ongelmia pitkillä par nelosilla. Lyhyt lyönti jää pitkään raffiin ja sieltä ei ole mitään toivoa lyödä 180-200 metriä palloa griinille (jossa sen pitää olla vielä oikeassa kohdassa griiniä). Muutama tällainen reikä ja tulos on tuo 75 mitä fukke puhui.
Eli jonkin verran mittaa tarvitaan joka tapauksessa ja mielellään ei saisi lyödä sitten näitä jonkin verran pitkiä lyöntiä mihinkään metsiin joista tulee sitten tuplabogeja.
Mikä sitten on riittävä mitta vs. tarkkuus (väyläosumat) ja lisäksi rautapeli (varsinkin pitkät raudat) että pärjää vaikkapa tuolla FGT:llä, siihen osaa joku muu vastata paremmin.
januz kirjoitti: (5.1.2007 14:24:15)
ts kirjoitti: (5.1.2007 14:13:23)
Nii… siinä mun tilastossa oli kuitenkin yks FGT-peluri mukana … tosin mulle tuo kertoo vaan sen, minkä osa-alueitten kanssa pitää tehälisää töitä. Mielenkiintonen on tuo Par3 Gir tilasto, jota en itse ole aiemmin tottunut pitämään. Kertoo aika paljon kyvystä lyödä hyvin pitkää ja keskipitkää rautaa.Tästähän saa oikeasti itsellekin kotitöitä omien lukujensa kanssa, par-3 tilasto. Vaikka kyllä sen jo tietää ilman totista numeroakin miten (paskasti) raudoilla on tullut lyötyä 😉
Tuo Januzin alle sujahtanut teksti on sitten Antonin käsialaa (kuten ehkä näkee?)…
Anton 10 kirjoitti: (5.1.2007 15:52:07)
Tuo Januzin alle sujahtanut teksti on sitten Antonin käsialaa (kuten ehkä näkee?)…Ja se Januzin teksti siinä sinun kirjoituksen yläpuolella on ts:n 😀
Eikun sen verran vaan, että aika usein lipunpaikat on FGT:llä aika paljon putin kannalta helpommat kuin arkipeleissä. Siellä kun on osaava organisaatio niitä laittamassa.
Totta kuitenkin se, että kohtalaisen tiukkojakin paikkoja löytyy, mutta reiluja. Taulut meinaan pistetään seiniin kiinni, ei lippuja 🙂
ts kirjoitti: (5.1.2007 16:02:40)
Eikun sen verran vaan, että aika usein lipunpaikat on FGT:llä aika paljon putin kannalta helpommat kuin arkipeleissä. Siellä kun on osaava organisaatio niitä laittamassa.Totta kuitenkin se, että kohtalaisen tiukkojakin paikkoja löytyy, mutta reiluja. Taulut meinaan pistetään seiniin kiinni, ei lippuja 🙂
[OT severity=”badly inside”]
Olen havaitsevinani jonkinasteista katkeruutta lipunpaikka-asiassa. Tokihan on sanomattakin selvää että jos 1/14 saa yhdellä sisään nin kuppi on melko varmasti hankalassa paikassa. Tilastollisesta lukemasta voi kuitenkin päätellä ettei se kuitenkaan aivan mahottomaan paikkaan ole laitettu. Ja siks toisekseen, mistä lähtien mestaruuskisat ovat olleet arkipeliä? =)
[/OT]ts kirjoitti: (5.1.2007 16:02:40)
Eikun sen verran vaan, että aika usein lipunpaikat on FGT:llä aika paljon putin kannalta helpommat kuin arkipeleissä. Siellä kun on osaava organisaatio niitä laittamassa.
Arkipeleissä on taas griinit aika paljon hitaampia. Tietysti riippuu kentästäkin, mutta ainakin pari kenttää tulee heti mieleen että siitä on reiluus kaukana kun kisagriineillä lyö pallon lipun yläpuolelle…
=)
Rifle kirjoitti: (5.1.2007 12:13:14)
Tilastojen (PGA) valossa varsin erilaisilla ’vahvuusalue’ -yhdistelmillä voi pärjätä hyvin.
Nyt jo edesmennyt professorini aikanaan opetti, että tilastollisesti tarkasteltuna Suomessa syntyy lapsia lukumääräisesti eniten yhdeksän kuukautta mansikoiden kypsymisen jälkeen. Tilastotiede ei tosin ole toistaiseksi kyennyt selittämään sitä, miten mansikoiden kypsyminen ja lapsien syntyminen korreloivat keskenään.
PGA Tourin puttaus-, lähestymis-, lyöntipituus- yms. statistiikka kuvastaa tietenkin vain sitä, mitä kullakin tilastolla on tarkoitus tilastoida. Jos jotain, niin PGA:n (ja muiden tourien) ylläpitämästä statistiikasta ilmenee kaiketi se, että greeniosumilla on eniten yhteyttä rahalistalla menestymisen kanssa.
Maalaisjärki puolestaan sanoo sen, että hyvä sijoitus puttitilastossa ei yleensä korreloi muun kuin huonon lähestymistarkkuuden kanssa. Tämän seikan tosin vahvistaa myös tilastotiede: PGA Tourin puttitilaston kärjessä oleva Daniel Chopra on GiR-listan 148.
januz kirjoitti: (5.1.2007 16:14:53)
ts kirjoitti: (5.1.2007 16:02:40)
Eikun sen verran vaan, että aika usein lipunpaikat on FGT:llä aika paljon putin kannalta helpommat kuin arkipeleissä. Siellä kun on osaava organisaatio niitä laittamassa.
Arkipeleissä on taas griinit aika paljon hitaampia. Tietysti riippuu kentästäkin, mutta ainakin pari kenttää tulee heti mieleen että siitä on reiluus kaukana kun kisagriineillä lyö pallon lipun yläpuolelle…
=)
Niijjuuu… ja saattaapi vaikuttaa sekin mihin on tottunu Enemmän monelle pelurille tuntuu tuskaa tuottavan hitaat kuin nopeet griinit…. ainii.. eihän mun pitäny…
*menee jatkamaan mököttämistä*
NimetönSaanen nyt vielä heittää yhden ajatuksen tilastoista, vaikka se ei välttämättä anna vastausta kaikkiin tämän ketjun kysymyksiin 😉
Erilaiset golftilastot ovat mielestäni opettavaisia sen takia, että niissä yleensä verrataan saman tason ja saman tourin pelaajia toisiinsa. Ei minustakaan ole mitään mieltä verrata eri tilastoja suoraan toisiinsa (kuten PGA ja amatööritilastoja) Ja kuten joku ehti jo huomauttaakin niin lisäksi kentät, olosuhteet ja kaikki muukin on aivan erilaista. Minusta tilastot kertovat silti paljon asioista pelaamisesta, joista monet näyttäisivät pätevän kaikilla tasoilla. Peli vaan kovenee ja pelaajat kehittyvät.
On ollut mielenkiintoista havaita, että (saman tourin) tilaston kärjessä voi olla kavereita hyvinkin erilaisin vahvuuksin. Jotkut lyövät pidemmälle ja toisilla taas lähipeli sujuu paremmin jne. Sama näyttäisi pätevän aivan amatööritasosta ammattilaisten huipulle asti. Eli menestyä voi monella erilaisella pelitaito-yhdistelmällä niin amatöörinä kuin ammattilaisenakin, eikä kukaan ei hallitse kaikkea täydellisesti edes huipulla.
P.S. ja Diletantille sanottakoon, että tosi kevyttä tavaraa ja kaiken lisäksi surkea yritys yrittää väännellä minun kirjoituksiani. En varmasti kirjoittanut mitään korrelaatioihin viittaavaa enkä yrittänyt millään tavoin selittää eri osaamisalueiden yhteyttä rahalistasijoitukseen. Joten tee kotiläksysi paremmin, äläkä kirjoittele naiveja.
Mutta itse lopetan tämän tilastohöpinän (ja vähän muutakin) tähän ja siirryn muihin maisemiin…
Juu, allekirjoitan Januzin pointit kenttien vaikeudesta kun ollaan ns tositoimissa. Takatii, nopeat griinit, pidemmat raffit etc tekevat meille rakkaasta pelistamme vielakin rakkaamman. Ja niin pitaakin olla, noloahan se olisi jos paasisi maansa amatoorihuipulle harrastuspohjalta. Golf aloitettu ehka teini-ian jalkeen, harjoitellaan eri osa-alueita milloin aikaa riittaa, valmentajaa kaytetaan vahan jos ollenkaan jne.
Kylla golfkin on urheilua, ei sita minkaan muunkaan lajin huipulle paasta ilman nuorena aloitettua kovaa harjoittelua ja kilpailuruljanssia.Rifle kirjoitti: (5.1.2007 16:41:28)
P.S. ja Diletantille sanottakoon, että tosi kevyttä tavaraa ja kaiken lisäksi surkea yritys yrittää väännellä minun kirjoituksiani. En varmasti kirjoittanut mitään korrelaatioihin viittaavaa enkä yrittänyt millään tavoin selittää eri osaamisalueiden yhteyttä rahalistasijoitukseen. Joten tee kotiläksysi paremmin, äläkä kirjoittele naiveja.
Riflelle sanottakoon, että en yrittänyt omassa kevyeksi tarkoitetussakin viestissäni väännellä kirjoituksiasi enkä itse edes havaitse omassa kirjoituksessani mitään sinuun tai tekstiisi liittyvää vääntelyä tai arvostelua. PGA:n tilastoihin viittaavan siteerauksen tekstistiisi tein ainoastaan siitä syystä, että tämä oli ensimmäinen viesti, jossa oli käsitelty Tour-tilastoja (joihin omassa viestissänikin viittasin).
En ole ymmärtääkseni myöskään väittänyt, että olisit kirjoittanut mitään korrelaatioihin viittaavaa tai että olisit yrittänyt millään tavoin selittää eri osaamisalueiden yhteyttä rahalistasijoitukseen. Enemmänkin olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että pelaajat voivat yhtäältä saavuttaa menestystä hyvin erilaisilla vahvuuksilla taikka toisaalta olla vahvoja jollain tärkeänä pidetyllä osa-alueella (kuten puttaus) ilman menetystä rahalistalla (kuten Chopra). Ilmeisesti tämä ei mennyt jakeluun.
Surkean yritelmäni pointti oli se, että tilastoja lukemalla ei löydy vastausta viestiketjun aloittajan kysymykseen: ”Eli kuinka pitkiä lyöntejä, kuinka tarkat draivit ja lähestymiset (griiniosumaprosentti) ja vaikka kuinka paljon heikkoja lyöntejä ja kuinka vinoja saavat ns. perusheikot lyönnit olla (totaalisia huteja laskematta)”. Olen edelleen tätä mieltä. Jos olet eri mieltä, se ei minua häiritse.
En tiedä mitkä viittamasi läksyt minulta on jäänyt tällä kertaa tekemättä. En kuitenkaan aio jatkossakaan noudattaa kehotustasi ja luopua naiveista tai kevyeksi luokiteltavista kirjoituksistani. Minusta golfia – tai ainakaan siihen liittyviä mielipiteitä – ei ylipäänsä kannata ottaa kovin raskaasti. Olen tässä selkeästi kanssasi eri linjoilla. Toisaalta, jos tälle palstalle kirjoittamisen edellytyksenä olisi kirjoittajan asiantuntemus ja vakavahenkisyys, joutuisit käymään täällä monologia.
Tilastoista kyllä näkee mielestäni harvinaisen paljon. Pelaaja on pärjännyt jos on paljon GIR:ejä ja vähän putteja. Kuulostaa aika yksinkertaiselta. Nämä kummatkin pitää siis olla kunnossa.
Auttaa jos palloa osaa lyödä ja siihen kunnion paineen, mutta ei se kaikkea ratkaise. Ilmeisesti ton yläkerrankin pitää olla kunnossa.
Jokainen voi pitää kirjaa omasta pelistään ja verrata tuloksiaan maailman/ suomenhuippuihin. Samaan voi todeta, että kentät ovat hiukan vaikeampia ja pidempiä kuin suurin osa Suomen kentistä. Mut sen verran voi antaa itselle tasoitusta… Ja jos ei riitä niin siirtyy keltaisille ja siitä sitten punaisille.
Suomen amatööri huipuille voi pärjätä tietysti hieman paremmin.Tilastot ovat hyvä apuväline, mutta niitä ei kannata katsoa liian orjallisesti. Esim. Tiikeri ja Mickelson lyövät draivia pitkälle, joten tarkkuus kärsii. Jim Furyk toisinpäin. Siitä tulisikin vetää johtopäätös, että draivin on oltava pitkä tai tarkka, jotta GIR nousee korkealle. Kuten aiemmin joku mainitsi, GIR kertoo sen, kuka pärjää ja kuka ei. Ernien GIR on tänä vuonna ollut tosi huono ja mies ei pärjännytkään PGA Tourilla.
Puttaamisesta minä en oikeastaan tiedä mitään, enkä edes yritä löytää siitä mitään korrelaatiota yhtään mihinkään.
Anton saikin jo vastauksen kysymykseensä, että hyvä lähipeli poistaa paineita draivaamisesta. Se pätee myös toisinpäin. Hyvä draivaaminen poistaa paineita lähipelistä. Itseluottamus kasvaa lumipalloefektinä ja lysähtää korttitalona.
ts:lle sen verran, että tilastojen valossa ’hevonen juoksee hyvää vauhtia’. Keep up the good work.
Tämä John Jacobs (vanhempi vuosikerta) kirjoitti, jotain sen suuntaista, että pelin suurimmat nimet ovat suuria siksi, että heillä on ollut, kykyä tai oliko se nöyryyttä hyväksyä ’paska-lyönti-päivänsä’ (oma termi) ja ovat nöyrästi pelanneet sillä lyönnillä mikä on sattunut olemaan päivän kunto.
Kyse on ollut siis sen hyväksymisestä, että peliä ei voi hallita ja samalla keskittyminen on automaattisesti siirtynyt strategiaan.
Kuulostaa loogiselta tai MicHelsonilta, mutta onkohan tuo ammattilaiskisoissa nykypäivänä toiveajattelua, sikäli kun kentät ovat niin pitkiä, että vinoon ei paljon lyödä jos griinille halutaan tarpeeksi usein päästä.Kuitenkin ainakin näin amatöörille hyvä neuvo ja itselleni erinmainen neuvo, sillä niin paljon ottaa pattiin jos lyönti ei kulje kuten unissa, että peli usein unohtuu ja samalla tulos kärsii.
Piltz muistaakseni sanoi joskus, että itselleen menestyksen suurin este oli alle 40m lyönneissä ja oli taipuvainen tekemään tästä laajemminkin suomalaisen ongelman. Onko järkevän kuuloinen oletus? Näin voisi lyhyen kauden ja huonokuntoisten kenttien perusteella tietysti helposti ajatella…
draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 20:02:01)
Piltz muistaakseni sanoi joskus, että itselleen menestyksen suurin este oli alle 40m lyönneissä ja oli taipuvainen tekemään tästä laajemminkin suomalaisen ongelman. Onko järkevän kuuloinen oletus? Näin voisi lyhyen kauden ja huonokuntoisten kenttien perusteella tietysti helposti ajatella…Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tärkeintä tuloksenteon kannalta on scrampling. Yksittäisten kilpailujen tilastoja seuranneena tiedän, että jos em. osio on hyvällä mallilla tilastossa, voi nimeä etsiä tulosluettelon kärkipäästä ja päinvastoin. Puttaamisessa ei ole kovin suurta eroa pelaajien kesken, jos paikat mistä putataan ovat samanlaisia. Kuitenkaan mikään yksittäinen ominaisuus ei korvaa sitä, jos muut ominaisuudet eivät ole kunnossa. Hyvä tulos on kokonaisuus, jossa kaikki osa-alueet ovat olleet hyvässä kunnossa.
Hyvä drive(riittävän pitkä ja tarkka) on välttämättömyys, jotta peli lähtee hyvin käyntiin kullakin rei’ällä. Riittävän tarkka lähestyminen vaaditaan, jotta pääsee puttaamaan tai chippaamaan hyvältä paikalta. Putin pitää toimia, jotta saa birdien silloin tällöin. Uskon ammattilaisten puttaavan lähes poikkeuksetta samalla tavalla. Joillakin kierroksilla, kuten tiedämme, putti ei vaan uppoa, vaikka kuinka hyvin ja hyvällä tuntumalla puttaisi.
Samanlaisella lyönnillä ja putilla (tuntumaltaan) voi tulos heittää eri kierroksilla useita lyöntejä.
draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 20:02:01)
Piltz muistaakseni sanoi joskus, että itselleen menestyksen suurin este oli alle 40m lyönneissä ja oli taipuvainen tekemään tästä laajemminkin suomalaisen ongelman. Onko järkevän kuuloinen oletus? Näin voisi lyhyen kauden ja huonokuntoisten kenttien perusteella tietysti helposti ajatella…
Niin.. muistaisin jonkun tuosta maininneen myös useampaan otteeseen. Samoin puttaamisesta.
Nyttemmin olen sen tajunnut, että niin pelaaja-, kuin valmentajapuolellakin todellinen ongelma on kärsimättömyys. Kärsimättömyys nostaa tuon osa-alueen esiin, kun parannusta vaan ei ole nopeasti saatavissa. Sitten ruvetaan jauhamaan sontaa puttiongelmasta jonka taakse on vieläpä helppo piiloutua. Kolmen putin griinit kun ovat julkisesti niin paljon hyväksyttävämpiä kuin esim Out of bounds tai muuten vinot lyönnit.
Tuossa tilanteessa on vaan päästävä ’irti paskasta’ ja ryhdyttävä tekemään töitä pitkäjänteisesti. Raskas vaihe on, kun treenitilanteessa kaikki on ihan Ok, mutta pelissä kun tilanteet tulevat harvemmin eteen, syntyy vielä virheitä. Tarkoitan siis, että toimivan tuntuisen asian treenaaminen vaatii pirusti energiaa. Kaikki energia vaan on saatava tekemiseen voivottelun sijasta ja muistettava, että tulosten syntyminen saattaa viedä parikin vuotta! Usko vaan ei saa loppua omaan tekemiseen, eikä varsinkaan keksiä joka viikko jotain uutta kikkaa, joka sillä hetkellä tuntuis taas toimivan. Perusasioita, perusasioita, perusasioita loputtomiin. Sieltä se löytyy. Ja nimenomaan sillä omalla tavalla tehtynä, etsimättä jatkuvasti jotain uutta ihmettä.
draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 20:02:01)
Tämä John Jacobs (vanhempi vuosikerta) kirjoitti, jotain sen suuntaista, että pelin suurimmat nimet ovat suuria siksi, että heillä on ollut, kykyä tai oliko se nöyryyttä hyväksyä ’paska-lyönti-päivänsä’ (oma termi) ja ovat nöyrästi pelanneet sillä lyönnillä mikä on sattunut olemaan päivän kunto.Kyse on ollut siis sen hyväksymisestä, että peliä ei voi hallita ja samalla keskittyminen on automaattisesti siirtynyt strategiaan.
Kuulostaa loogiselta tai MicHelsonilta, mutta onkohan tuo ammattilaiskisoissa nykypäivänä toiveajattelua, sikäli kun kentät ovat niin pitkiä, että vinoon ei paljon lyödä jos griinille halutaan tarpeeksi usein päästä.Täytyy myös kyllä todeta, että huononakin päivänä noiden kavereiden pallotaituruus on huikeaa. Metsistä tullaan lipulle sellaisin lyönnein, että meitin Jukkakin ois ihmeissään.
Fukke: Kiitokset kannustuksesta, ei tässä oikeesti oo usko horjunu missään vaiheessa. Vaikka jos nuo koko tilastot oisin tuohon postannut, ymmärtäisit näkemykseni lähipelin suomi-ilmiöstä 🙂
Jos joku haluaa noita college-tilastoja seurailla ja kisoja samoin, niihin löytyy linkki tuolta
fukke diise saisse kirjoitti: (5.1.2007 19:37:29)
Puttaamisesta minä en oikeastaan tiedä mitään, enkä edes yritä löytää siitä mitään korrelaatiota yhtään mihinkään.No perskuta, siinä mies minun makuuni. Nyt tarkkana niitten symboliikkojen kanssa. Freudilaiset tunkekoot kiväärin suuhunsa.
draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 20:02:01)
Piltz muistaakseni sanoi joskus, että itselleen menestyksen suurin este oli alle 40m lyönneissä ja oli taipuvainen tekemään tästä laajemminkin suomalaisen ongelman. Onko järkevän kuuloinen oletus? Näin voisi lyhyen kauden ja huonokuntoisten kenttien perusteella tietysti helposti ajatella…
En tiedä onko järkevän kuuloinen oletus, mutta allekirjoitan täysin tuon kommentin hänestä itsestään. Uransa alkuaikana hänellä oli svingi, jolla oli lähes mahdotonta tehdä kämmiä yli 40 metristä. Nyt sekin on muuttunut, vaikka pelimies onkin edelleen. Sikäli Piltz on tähän ketjuun huono esimerkki, että kaikki tuli eteen tarjottimelle.
Tilastoinnissa puuttuu mun mielestä yksi tärkeä asia: Puoli metriä raffissa oleva draivin näkyy tilastossa samana kuin OOB. Forella oleva lähestyminen näkyy samana kuin egu bunkkerin etuseinässä. Jos olisi joku tapa kuvata ’kuinka huono oli huono lyönti’, niin tilastot kertoisivat enemmän. Draivin pituuden ja tarkkuudenkin tai GIR/putts per GIR välille saadaan jonkinlainen korrelaatio, mutta huonot lyönnit katoavat tilastoissa. Tietysti jos ruvettaisiin tilastoimaan rankkarit ja niihin verrattavat tilanteet (chippi metsästä)…
Fukke heitti ihan osuvan kommentin mid amateur pelaajista ja junnuhuipuista. Paremmat lyönnit eivät näy skoorissa niin paljon, kuin voisi kuvitella. Jatketaan siitä vähän samaan suuntaan. Skooraamisen ja todellisen pelitaidon suhte on erittäin progressiivinen asia (Mä puhun mieluummin kierroskeskiarvoista, koska tasoitukset eivät mun kokemuksen mukaan kerro mitään ennen ykkösryhmää). Mitättömän pienellä pelitaidon parantamisella kierroskeskiarvo tippuu 100:sta 90:n. 90:n ja 85:n välikin hoituu satunnaisella pelailulla. 80:een pääsy vaatii jo säännöllistä pelaamista ja jonkin verran treeniä. Pelitaso on jo ihan eri luokkaa kuin ’perus singelillä’. 77 vaatii jo luopumista monesta asiasta golfin takia. 75 ei enää tasapainoista parisuhdetta salli ja 72:n kohdalla joutunee luopumaan sukupuolielämästä. Sen tilalle on saanut pelitaidon, joka on ihan eri luokkaa kuin ykkösryhmän häntäpään tunareilla. Toisinpäin sanottuna sama asia: Perus singeli pelaaja käy tekemässä kauden ainoan chippi treeninsä ja händäri putoaa parissa seuraavassa kisassa kasista seiskaan. Parannus näyttää suurelta, mutta sen vaatima panostus oli mitätön. Huippuamatöörille kierroskeskiarvon pudottaminen lyönnillä on valtavan panostuksen takana.
Piltz aikoinaan aiheutti allekirjoittaneelle pettymyksen tulemalla tv-haastatteluun (jonkun kotimaisen ct-kisan jälkeen) nuuska huulessa ja ikäväkseni olen ainakin joskus ollut sellaisen näkevinäni myös Mikon huulessa. Ja sellaista svedua tuskin onkaan, joka ei kukkamultaa huuleensa kentällä, tai muuallakaan, tunkisi…
Vaihtaisivat edes sikareihin…
Niin no pointti tässä jutussa on se, että mielstäni tuo nuuskan käyttö näyttäisi liittyvän tietynlaiseen golfkulttuuriin, jossa pelin pitää olla helvetin rentoa ja hauskaa ja jokainen itseään kunnioittava peluri tunkee sitä huuleensa. Tokihan siis ilmiö on pääasiassa ruotsalainen ja sitähän suomipoikakin perässä, mutta joka tapauksessa on erittäin vaikea kuvitella Goosenia, Woodsia, Furykkiä, Donaldia, Howellia tai muutakaan todellista huippua pelaamaan nuuska huulessa tai ylipäätään edes vetämään röökiä.
Minulla ei ole asiasta parempaa tietoa ja ehkäpä joku edellä mainituista savuttelee kentällä. Ainakin Björn, Clarke ja tietysti Jimenez näin tekevät, mutta varsinaisia voittajia he eivät olekaan. No ehkä jimenez on…
Siis siihen pointtiin. Uskon, että golf on pelaajansa näköistä ja ihmisen koko persoona, käyttäytyminen, olemus ja siis koko habitus vaikuttaa golfiin, jota hän pelaa.
En vain jaksa uskoa, että nuuska huulessa tullaan maailman ykköseksi….ikinä.
Varsinkin kun elämä toureilla on sen verran kuluttavaa, että paketin tulisi olla todella kasassa ja hallinnassa pärjätäkseen erinomaisesti.
No kukin tyylillään, enkä sinänsä moisten aineiden käyttöä (edes kentällä) vastusta. Mielestäni se ei kuitenkaan viestitiä ammattimaisuutta.
On eri asia olla eri peleistä tuttu ’peluri’, siis esim. NHL:n kolmosketjun laita, joka nakuttaa vuodesta toiseen saman vaatimattoman pistemäärän, kuin esim. Lemieux.
Mielestäni nuuskaposket ovat näitä pelureita, joista ei kasva voittajia.
Aihe vähän vaihtui, mutta ketju olikin jo tyrehtymässä…
draiviratkaisee kirjoitti: (5.1.2007 20:02:01)
Tämä John Jacobs (vanhempi vuosikerta) kirjoitti, jotain sen suuntaista, että pelin suurimmat nimet ovat suuria siksi, että heillä on ollut, kykyä tai oliko se nöyryyttä hyväksyä ’paska-lyönti-päivänsä’ (oma termi) ja ovat nöyrästi pelanneet sillä lyönnillä mikä on sattunut olemaan päivän kunto.
Muistaakseni Tiikeri on sanonut samaan suuntaan. Hän sanoi että kisaviikonlopun jälkeen kannun nostaa korkealle sa kaveri, jonka B-peli toimii parhaiten ja kenen nuppi kestää pelata myös B-pelillä täysillä.
Mielestäni viisaasti sanottu. Neljän päivän aikana jokaiselle huippupelaajallekin tulee väistämättä sellainen muutaman väylän pätkä, jossa peli ei ole aivan parhaimmillaan. Suuret hemmot pelaavat sen pätkän scramblaamalla pariin tai yksi yli ja tietävät että se A-peli tulee takaisin väylän tai parin päästä. Normaali Tour-jyrä tekee samassa tilanteessa pari dubbelia ja heittää hanskat tiskiin menestymisen osalta siinä kisassa.[OT]Tuo A- ja B-peli tuntuvat olevan Tigrulle rakkaita käsitteitä. On sellainen videonpätkä, mielestäni ei edes lavastettu, jossa Tiikeri on vierailulla jossain päiväkodissa. Siinä Tiikeri kyselee lapsilta mitä he aikovat tehdä isona. Yksi polvenkorkuinen heittää:’Kymmenen vuoden päästä olen PGA-Tourilla ja pieksen sinut.’
Tiikeri katsoi nassikkaa silmiin ja vastasi haudanvakavalla äänellä:’That’s ok. I’ll be waiting for you. But you better bring your A-game with you.'[/OT]Niin se, miksi näin osio jäi käsittelemättä. No tässä keittiöpsykologin teoriaa.
Kaikki nuuskan käyttäjät tietävät, että toiminta on hieman paheksuttavaa. Vaikka taustalla olisi vuosien käyttö, jossa asia on arkipäiväistynyt, niin siltikin taustalla on tietynlainen teinimäinen, voiman tunteen saanti, siis voiman joka tulee siitä, että sallii itselleen paheksuttavan käytöksen. Olen itsekäs, röyhkeä ja siis voimakas ja itseluottavainen. Tuo voimakkuus ei ole silloin aitoa hallintaa ja mielenrauhaa, vaan nimenomaan epävarmuuteen haettu pikaratkaisu. Ja nuo pikaratkaisuthan eivät ikinä kestä.
Ainetta käytetään johonkin tarkoitukseen ja apu tulee silloin ulkoa. Jos se tekee rennon, hyvän fiiliksen, niin se kertoo siitä, etä henkilö ei kykene itsekseen olemaan rento ja rauhallinen–Kuten esim. Goose.
Kun jännittää niin silloinhan on pakko käyttää.
Eli persoonana kasvua peräänkuulutan, ja aikuismaista vastuuta omasta ja ympäristön hyvinvoinnista.
Ammattiurheilijat ovat vastuussa mm. siitä, että yleisö viihtyy ja näkee pelaajia, jotka vastaavat heidän yleviä odotuksiaan. Nuuskan vetäjät haistattavat paskat yleisölle ja sanovat, että minä olen hyvä ja ansainnut euroni. Todellinen ammattilainen ymmärtää kokonaisuuden myös tässä suhteessa oikein.
NimetönNo, major-voittajista tulee mieleen David Duval, joka ilmeisesti käyttää/on käyttänyt nuuskaa.
Jos nyt aletaan miettimään että johtuuko suoritusten takkuilu nuuskan käytöstä niin tuskinpa siitä mitään eksaktia tiedettä saadaan.Loppukaneettina sanottakoon, notta Double-D pelaileekin nykyisin ihan päin mäntyä. Sitä se nuuskaaminen teettääpi.
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › riittävän hyvää pallonlyöntiä?