26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Puolison suhtautuminen??

Etusivu Foorumit Yleistä Puolison suhtautuminen??

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 80)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Aloitin golffin viime vuonna ja puolisoni joka EI pelaa golffia oli alkusyksystä kuumana kuin hellankoukku, koska ei kestänyt sitä että minä lähdin pelaamaan. Talvella on tullut surffattua netissä golffiin liittyvillä sivuilla, ja nyt olen kuulemma pilannut puolisoni kesän, koska hän ei kestä ajatusta siitä tulen todennäköisesti viettämään kesällä aikaa golffin parissa enemmän kuin hänen kanssaan. Onko teillä arvon forumilaiset samankaltaisia kokemuksia?? Ja jos niin miten voisin lievittää puolisoni tuskaa….

    On. Tuskaa lievittää, kunhan koko pitkän talven siivoat, hoidat kauppareissut ja puolisosi, laitat ruuat, teet lumityöt, järjestelet kanervat summuut kasvit parvekkeenkaiteelle ja tyydytät perheesi muutkin tarpeet, anoppia unohtamatta.
    Järjestyyhän tämä asia IHan sohvallakin makoilemalla, mutta kärsit ne kitinät sitten.
    Oikeasti paras konsti on maanitella puoliso kentälle mukaan…

    Kyllähän AAH:n neuvo armaan houkuttelemiseksi kentälle on paras ja lähes ainut konsti. Kannattaisi mainostaa miten mukavaa porukkaa kentillä pääsääntöisesti kohtaa ja miten kauniita maisemia pääsee ihailemaan yms..
    Golf vie niin paljon aikaa matkoineen yms., että liiton reunat alkavat aika helposti repeillä ellei toisella osapuolella ole omaa harrastusta, joka vie suurin piirtein yhtä paljon aikaa.

    Golfleskestä tahtoo, kokemukseni mukaan tulla entinen puoliso. Jonkin aikaa tilanteen kärjistymistä pidentää ehdottamalla, että golfin sijasta vietät pari iltaa kapakassa. Siihen menee vähemmän aikaa ja jopa vähemmän rahaakin. Miesten golfaus vapauden turvaamiseksi kerhojen pitäisi ehdottomasti stsata naisten golfin edistämiseen. Olisihan sitten ainakin tarjolla samanhenkisiä partnereita kun se golfleski päättää saaneensa tarpeekseen.

    Asiat voivat olla toisinkin päin. Olin kovasti vastahankaan, kun puhe oli golfin peluun aloittamisesta, mutta lopulta vaimo sai ylipuhutuksi. Kului vuosi aikaa, niin komenttina oli: ’Eikö tämän pitänyt olla yhteinen harrastus’. No, vaimon tasoituksen pudottua alle 30:n hänestä on saanut yhä useammin seuraa talvella halliinkin. Jokavuotisita golfreissuista on tulossa perinne jne.. Ei voi valittaa.

    Eli, jos vaimosi ei ymmärrä hyvän päälle, taitanee olla aika pistää akka kiertoon. Naisia on maailma täynnä.

    Gulps! Liikut todella vaarallisilla vesillä.
    Oma intosi ja lajiin käyttämäsi aika todennäköisesti vaan kasvaa ja aika puolisolle samalla vähänee. Kokemuksesta tiedän, että välillä se voi olla vaimolle ihan OK, että menet pelaamaan, mutta… Todella usein tulee ristiriitoja golfin ja muiden yhteisten menojen sovittamiseksi.

    Mikäli puolisosi ei ole poikkeuksellinen ihminen (kuvauksesi perusteella ilmeisesti ei…) vaihtoehtoja on kaksi:

    1) innostat puolisosi lajin pariin; hmmm… ei kuitenkaan kovin hyvä vaihtoehto, pitkään et viitsi oman emännän kanssa hermostumatta pelata…?…

    2)valmistaudut sinkkuelämään ja omistaudut golfille

    Itselläni kaksi vuotta sitten vaaka kääntyi (ei omasta valinnasta…) golfin puolelle – ikävä kyllä. Nyt vois vaihtaa takaisin sellaiseen, joka ymmärtää golfia ja pääsis kokeilemaan onko niitä molempia mahdollista sovittaa yhteen. Yhteydenottoja odotellaan…:) heh heh.

    Onnea kuitenkin valitsemallasi tiellä – mikä se sitten onkin.

    Nimim.’golf-sinkku’

    Hyviä vastauksia olet saanut :o)!

    Kun itse on muutaman vuoden ollut ns. vapaalla jalalla ja golf vie tätä nykyä noin 99 % vapaa-ajasta kesät talvet, olen ’yrityksen ja erehdyksen’ kautta päätynyt tulokseen, jotta meikäläisen matkassa ei kauaa pysy mies, joka ei lajin päälle mitään ymmärrä :o).

    Joten suosittelen, että houkuttelet sen puolisosi sinne golf-kentälle heti kun lumet sulaa :D. Ja mikäli käy huonosti :(, niin tiedät, että ’golf-sinkuille’ on olemassa ihan oma yhteisönsä, joten tervetuloa joukkoon :o)!

    Yks kiekka viikolla töitten jälkeen ja viikonloppu kiekat aamu kuudelta niin olet takaisin jo ennen yhtätoista.

    Plus kaikki, mitä AAH-69 sano, tietysti =)

    Kisaviikonloput yms reissut pitää jo pikkuhiljaa olla kalenterEissa… Viikonloppuja pitää olla suhteessa 2:1 hänen hyväksi, myös sellaisia, ettei ole pakollisia häitä / vast.

    Tämä siis silloin kun avokasa ei pewaa =(

    Itse lisäsin hiukan vaikeusastetta hankkimalla lapsen. Tässä tapauksessahan lapsenhoito estää aika tehokkaasti sekä vaimon mukaantulon että keskittymisen muihin harrastuksiin. Lapsenhoitoapuahan on toki mahdollista järjestää, mutta realiteetti toki on, että kierrosmäärät tulevat lähivuosina putoamaan radikaalisti. Sille vain ei voi mitään. Kuinkahan nuorena pikkukaverin voi ottaa/haluaa ottaa kentälle mukaan…

    Nimetön

    Itsekin aloitin golfin viime kesänä. Tähän asti on suuremmitta rutinoitta selvitty ja ensi kesäksi on jo periaatepäätös ja sopimus valmiina 🙂

    Talven aikana en ole juurikaan omia menojani mennyt ja aina vaimon vähänkin jotain ehdottaessa olen luvan antanut… Parin kerran jälkeen hän tosin huomasi/arvasi mihin pyrin ja sen jälkeen sitten sovittiin vähän ajankäytöstä ensi kesän suhteen…

    Se että voin käyttää tulevana kesänä golfiin kaksi arki-iltaa per viikko ja yhden viikonlopun per kuukausi maksoi minulle yhden Tallinnan matkan, reissun Ikeaan ja lupauksen siitä, että yhteiselle kesälomareissulle mailat eivät lähde mukaan.

    Toki taivuttelu on menossa myös puoliskon saamiseksi kentälle, mutta ei kuulemma ennen kuin enemmistö perheestä pelaa… Sitä odotellessa voi mennä hetki, kun muksut on 3 ja 5 v. Mutta pikkuhiljaa ja väsyttämällä 😉

    Jos haluu saada on pakko antaa… muistan jonkun viisaan tai vähemmän viisaan sanoneen…

    HockeyMan kirjoitti: (31.3.2006 11:32:29)

    1) innostat puolisosi lajin pariin; hmmm… ei kuitenkaan kovin hyvä vaihtoehto, pitkään et viitsi oman emännän kanssa hermostumatta pelata…?…

    Nimim.’golf-sinkku’

    Tästä olen täysin eri mieltä. Jos muijan kanssa tulee muutenkin toimeen, ei golfinpeluu sitä miksikään muuta. Itse ainakin olen hyvin jaksanut vaimoa kannustaa lajin alkutaipaleilla, ja oppinut siinä samalla ehkä jotain itsekin.
    Niinjuu, siksi en ehkä olekaan golf-, enkä mikään muukaan sinkku.

    Olen tämän sanonut ennenkin mutta toisto tärkeässä asiassa ei liene pahasta. Asiahan ei ole niin yksiselitteinen kuin allaolevat viestit antavat ymmärtää. Kyseessä on pikemminkin lose-lose-tilanne, etten sanoisi kaksiteräinen miekka.

    Amatöörin on helppo kuvitella, notta taivas aukeaa, kun eukko tulee mukaan kentälle. Ja paskat. Tässä skenaariossa:

    -et enää ikinä pelaa itseäsi parempien pelaajien kanssa leppoisasti huulta heitellen, katsot haikeasti horisonttiin katoavien kaveriesi selkiä, kun kuokitte armaan kanssa ykköstiillä
    -et pysty enää ikinä keskittymään omaan peliisi, kun olet puolisosi tukena ankeina hetkinä
    -joudut vastamaan eukkosi syömisestä, ettei energia lopu ja ala heikottaa
    -saat kaapia eukkosi bägiisi työntämän (omassa bägissä ei tilaa..) mädäntyneen banaanin syksyllä
    -jos kehut, olet väärässä
    -jos kritisoit, olet väärässä
    -jos opetat, arvaatko jo?

    Mieti vielä.

    AAH kirjoitti: (31.3.2006 12:50:49)

    HockeyMan kirjoitti: (31.3.2006 11:32:29)

    1) innostat puolisosi lajin pariin; hmmm… ei kuitenkaan kovin hyvä vaihtoehto, pitkään et viitsi oman emännän kanssa hermostumatta pelata…?…

    Nimim.’golf-sinkku’

    Tästä olen täysin eri mieltä. Jos muijan kanssa tulee muutenkin toimeen, ei golfinpeluu sitä miksikään muuta. Itse ainakin olen hyvin jaksanut vaimoa kannustaa lajin alkutaipaleilla, ja oppinut siinä samalla ehkä jotain itsekin.
    Niinjuu, siksi en ehkä olekaan golf-, enkä mikään muukaan sinkku.

    Samaa mieltä kanssasi. Sen verran tarkennuksena, että itselläni ei ollut tämän suhteen ongelmia, mutta joskus nuorehkon avioparin ryhmään sattuneena joutui melkein sovittelijan rooliin – oli kyllä karmeaa kuunneltavaa miten julma mies voi olla vaimoaan kohtaan näinkin leppoisan pelin tiimellyksessä… Se oman surkean pelin kiukku purettiin vaimo-parkaan! Ei ole aina (vai koskaan?) helppoa tuo vaimon osa…

    Viihtyisiä pelikierroksia kaikille – puolison kanssa tai ilman!

    DFF

    Neljä täyttä ja yksi vajaa golfkausi takana. Kierroksia vuodessa 120-150 kpl, sekä harjoittelujaksot päälle. Toistaiseksi vaimon suunnalta ei ole kuulunut huolestuttavaa kritiikkiä. Ehkä tämä johtuu siitä, että vuorotyöläisenä pelikierrokseni ajoittuu aikaan, jolloin vaimo on töissä. Vanhempi poika on koulussa samaan aikaan ja nuoremman vien tarhaan kun lähden pelamaan ja haen pois kun tulen pelaamasta. Itseni lisäksi molemmat pojat touhuavat jollain tavalla golfin parissa, joten myös vaimolle jää sitä laatuaikaa, kun lähdemme ’miesten’ kanssa golfkentälle muutamaksi tunniksi. Summa summarum: hankkiudu vuorotyöläiseksi, pidä vaimosi päivätöissä sekä hanki lapset 7-9 vuoden välein, niin homma toimii.

    Saatiin vaimon kanssa samana päivänä green card toistakymmentä vuotta sitten. Innostuttiin golfista, kun niin monet kaveritkin pelasivat sitä. Kehityksen nopeus = HCP on vaihdellut vuosien varrella, mutta nykyinen ero on 0.4.

    Monet kivat reissut on yhdessä tehty, golfia on pelattu kait 18 maassa n. 170 kentällä. Kummallakin on jo lapset isoja ja tahoillaan naimisissa, nyt alkaa lapsenlapset vähän harrastusta rajoittaa.

    Kierroksia kertyy vuodessa yli 100 ja kesä kuluu leppoisasti pelaillessa kaksin tai kaverien kanssa tai kilpaillessa. Talvella sitten kärvistellään ja odotellaan uuden kauden alkua ja katsotaan televisiosta kuinka se draw oikein pitäisi lyödä. Ei kun hyvää pelikautta kaikille!

    Kiitos hyvistä vinkeistä.
    Olen kehunut vaimolle kuinka mukava harrastus golf on, ja ehdottanut että vaimo kävisi kesällä alkeiskurssin tyttäremme kanssa. Vaimolla vaan ehti viime kesänä viha golffia kohtaan kasvaa niin suureksi että taitaa olla vaikea kääntää hänen päätä. Tytär kyllä on innoissaan kun pääsee kokeilemaan golffia.

    Miksu05 kirjoitti: (31.3.2006 14:38:58)
    Kiitos hyvistä vinkeistä.
    Olen kehunut vaimolle kuinka mukava harrastus golf on, ja ehdottanut että vaimo kävisi kesällä alkeiskurssin tyttäremme kanssa. Vaimolla vaan ehti viime kesänä viha golffia kohtaan kasvaa niin suureksi että taitaa olla vaikea kääntää hänen päätä. Tytär kyllä on innoissaan kun pääsee kokeilemaan golffia.

    Jaa, tässä on kyseessä jumpitteleva vaimo;-) No, siinähän testataan ainoastaan omat maanittelutaitosi.
    Mutta edelleen olen, Drawn jyrkistä mielipiteistä piittaamatta, sitä mieltä, että vaimon kanssa on reikäpeli kivaa. Kentälläkin.

    Takana 25 yhteistä avioliittovuotta ja 20 yhteistä golf-vuotta. Matkan varrelle kaksi lasta tullut hankittua, ja töitä paiskittua. Uskoisen pelanneeni 2-2,5 -kertaisen määrän kierroksia vaimoon verrattuna.

    Omasta lähipiiristä olen ollut havaitsevinani, että aika vaikea on kombinaatio: toinen pelaa ja toinen ei. Vanha vitsi pallojen häviämisestä hcp 30:ssä, vaimon häviämisestä 20:ssä ja työpaikan 10:ssä ei ole ihan perätön.

    Tähän Miksun tilanteeseen voisi yrittää soveltaa meidän kuviotamme ajalta kun lapset olivat pieniä: selvä systeemi ja suoraviivainen kaupankäynti. Systeemi tarkoittaa, että kentälle ei lähdetä hetken mielijohteesta, vaan peliajat ja niiden yleinen periaate on sovittu pitkäksi aikaa – koko kesäksi – eteenpäin (kyllähän sitä pitää oppia kaatosateessakin ja/tai flunssaisena pelaamaan). Kaupankäynti tarkoittaa, että kun menet pelaamaan ja olet poissa sen 5-6 tuntia, niin vaimolla on oikeus vastaavaan vapaavalintaiseen irtiottoon.

    Silti paras vaihtoehto on huijata vaimo samaan koukkuun.

    Kun täällä on keskusteltu parien yhteispelaamisen vaikeudesta niin kommentit siihenkin. Kaikilla, varsinkin muilla peliseurueeseen kuuluvilla on kivempaa kun noudatetaan: 1) Toisen osapuolen peliä ei kritisoida. Aivan erityisesti ei kommentoida lyöntitekniikkaa. 2) Hyvää lopputulosta saa kehua, mutta ilman ironiaa tai relativisointia (tuo oli hyvä lyönti SUN LYÖNNIKS).

    Näillä eväillä päätimme viime syksynä eni kertaa ikinä astua golfin pahamaineisimmalle miinakentälle: avioparikisaan. Hengissä , jopa aviossa ollaan ja ihan on muutaman kerran sen jälkeen juteltukin…

    Nyt kyllä joillakin menee vähän kevytmieliseksi noi kommentit. JOs ei golffi nappaa, vaihda puolisoa. Hmmmmm.
    Itse kyllä myös sillä linjalla, että ei golfia kieltää pysty. Mieluisa harrastus on monesti henkireikä ja tärkeä arjen vastapainoksi. Mutta ei avio tai pitkäaikaisen suhteen erokaan ratkaisu ole. En päässy puttailemaan , otin eron. Molempien on tultava vastaan ja keskustelun kautta jokin kompromissi. Kyllä tässä elämässä ja suhteessa on tehtävä luopumisia ja saamisia. Jos aiot kylmästi pelata niin paljon, kun haluat ja siitä tulee ero, niin arvosi ihmisten silmissä ei ole kovinkaan suuri ja tuskin peiliinkään katsoessa. JOs taas vaimosi ei hyväksy peliä ollenkaan, ei käytös ole oikein sieltäkään päin.

    Itsellä vaimo ja 2 pientä lasta. Koko iän aktiiviurheilu takana ja niiden loppuessa golfista yrittää rakentaa uutta henkireikää itsensä kehittämiseen. Tässä elämän tilanteessa 2 kertaa viikossa joskus 3 kertaa/v on maksimi kierrosmäärä meidän paketissa. Ja hyvin monen kaverin , jotka samassa tilanteessa. Tietty rangella tulee käytyä joskus välipäivinä, mutta ei vie aikaa kun sen tunnin puoltoista. Sitten kun on vielä muitakin urheiluja ja kavereitten kanssa duunailua, niin kyllä golffit on tässä. Enemmänkin pelaisi, mutta edes tähän pystyy ja joskus kun lapset isompia peltataan sitten enemmän.

    JOs teillä ei lapsia ole tuskin muutaman kerran viikossa voi haitata teidän keskinäistä elämää. Eiköhän vaimolla ole tekemistä sen verran tai omaa elämää. Muuten tuntuu jo läheisriippuvuudelta. MUtta silti..Kuunnelkaa puolisoitakin!

    Jep! Mutta on se vaikeaa olla kommentoimatta, kun puoliso lyö 50. duffia (loput pallon päälle) per kierros. Haluaisi auttaa tai ainakin ottaa osaa ja paijata, kertoa risukasoista ja auringoista, mutta kun EI SAA! Mykkäkoulu vaanii aina…

    Eiköhän aika moni kommentti loppujen lopuksi ollut tarkoitettukin ’kevennykseksi’ :o),
    mutta varmasti aika monessa perheessä tämä on aihe, josta keskustellaan hyvinkin vakavassa hengessä – varsinkin jos toista osapuolta ei saa houkuteltua golfin pariin.

    Mutta eiköhän kyse ole viime kädessä siitä, että pitää tehdä kompromisseja ja löytää se ’kultainen keskitie’, joka tyydyttää molempia osapuolia.

    Kultainen keskitie on kaikista huonoin vaihtoehto, koska silloin ei ole mikään hyvin.

    Oikeastaan sinulla on kolme vaihtoehtoa:
    1) laitat asiat tärkeysjärjestykseen, puoliso vs. golf, ja keskityt 100%:sti tärkeämpään
    2) houkuttelet vaimon kentälle, joko pelaamaan tai caddieksi, onhan golf myös hyvä kuntoilu-/ulkoilumuoto kauniissa luonnossa, aina parempi jos koko perheen harrastus
    3) hoidat kaikki aviolliset velvollisuudet niin hyvin kuin pystyt ja pelaat niin paljon kuin haluat, sitten katsot kuinka kauan tuo puoliso jaksaa ’roikkua mukana’, tai kuinka kauan sinä jaksat kuunnella mahdollisesti edelleen koko ajan valittavaa puolisoa

    Oma vaimoni alkoi ymmärtämään minua heti paljon paremmin sen jälkeen kun alkoi itsekin pelaamaan, kovin paljoa nurinoita ei tosin kuulunut sitä ennenkään vaikka olen pelannut n. 100 kiekkaa per kesä. Nyt vaimon kiinnostus on hieman hiipunut, mistä seuraa väistämättä se, että minä saan pelata entistä enemmän (perheellinen), ja vaimo ymmärtää enemmän kuin koskaan 😀

    Ihan oikeesti hei aikuiset ihmiset, kyllä täällä eletään loppujen lopuksi ihan ’itseään varten’, eikä meidän tule alistua kenenkään tahtoon, vain siksi että toinen parisuhteessa niin haluaa. Mikään ei minua ärsytä niin paljon kuin parisuhteessa toisen omistamispyrkimykset. Jos joutuu suhteen vuoksi tekemään kovasti töitä niin silloin on väärässä suhteessa!

    Hah Hah Hah!!!!!!
    Clap Clap Clap aplodit Clapille. Täällähän eletään vain itseään varten. 100 kiekkaa kesässä perheellinen. Viimisen päälle arvostetu kaveri olet varmaan lähiyhteisöissä. Voi voi mikä nykyajan arvomaailman ruumilllistuma.
    Saatko golffia paljon. Joo pelaat paljon. Mutta siihen se elämä jää.
    Onko isä tai mies arvostettu. Mielipiteet pelaan niin paljon kuin haluan huhhuh. Just tuonlaisista ihmisistä puhuttiin frendien kanssa isolla joukolla.
    Toivottavasti joskus aikuistut.

    Onhan nuokin mielipiteitä ja olen niitä muualtakin kuullut. Kukin olkoon niihin oikeutettu.

    En malta olla kysymättä tuosta nimimerkistäsi eli onko sekin kannanotto tähän keskusteluun – siis se sanakirjan mukainen substantiivinen rinnakkaismerkitys.?

    Pappa Tykki tarkoittaa varmaan sitä lääketieteellistä termiä ?

    * putos tuolilta 😀 *

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 80)
Vastaa aiheeseen: Puolison suhtautuminen??

Etusivu Foorumit Yleistä Puolison suhtautuminen??