-
JulkaisijaArtikkelit
-
Mitkä lyönnit tai asiat auttavat minut alle 85? -tasoitus nyt 12,5 ollut pari vuotta, pelannut olen 7vuotta -griiniosumia nykyään n 5-7, putteja n 32, väylät löytyy n 9-11 kertaa, hiekastakin yhdellä aina pois. Puttaus ei jännitä, se on parasta antia pelissä. -yli 90 on jo todella surkea päivä. -hermot pitää kyllä koko kiekan, sekä kunto, tuplia tulee mutta ei isoja numeroita yhdelle reiälle… Mitä pitää harjoitella, että terävyyttä olisi lisää?
jkjk kirjoitti: (6.3.2009 0:38:02)
Mitkä lyönnit tai asiat auttavat minut alle 85?
-tasoitus nyt 12,5 ollut pari vuotta, pelannut olen 7vuotta
-griiniosumia nykyään n 5-7, putteja n 32, väylät löytyy n 9-11 kertaa, hiekastakin yhdellä aina pois. Puttaus ei jännitä, se on parasta antia pelissä.
-yli 90 on jo todella surkea päivä.
-hermot pitää kyllä koko kiekan, sekä kunto, tuplia tulee mutta ei isoja numeroita yhdelle reiälle…Mitä pitää harjoitella, että terävyyttä olisi lisää?
Pika-analyysi kertoo, että 2 kertaa kolmesta tarvitset chipin ja 2 puttia. Harjoittele saamaan pallo griinin ympäristöstä metrin päähän lipusta, niin 80 alkaa olla kevyttä kauraa.
Lähipeliä.
Jos puttikeskiarvosi on noin hyvä, niin skrämbläämään pitäisi pystyä paremmin, niin kuin Kooällä tuossa sanookin. Chippiä ja pitchiä vaan reenaamaan.
Jos väylät löytyy 9-10, mutta griinit 5-7, niin mä opettelisin lyömään väylältä keskelle griiniä. GIR on tärkein mittari tuloksenteon kannalta.
Ei ole myöskään pitkän päälle kivaa jos joutuu koko ajan luottamaan scramblaykseen. Se on henkisesti rasittavaa.
En kiistä scrämbläyksen tärkeyttä. Esitän vaan että GIR on mielestäni tärkeämpi.
Mä itse pääsin 4:n händäriin suht hyvällä scrämbläyksellä vaikka löin palleja avauksissa ja väylältä aivan minne sattuu. Seinä tulee vaan aika äkkiä vastaan tuollaisella taktiikalla.
Mutta jos otsikkoa tarkemmin tarkastelee, niin tätähän sä haet. Eli 85:n alle pääsee aivan kevyesti lähipeliä treenaamalla.
Miten mahtaa olla lyöntipituuksien kanssa? Eli johtuuko alhainen GIR siitä?
Draivit +220m, ja I9 128m. Ihan ok siis.
Lavantauti kirjoitti: (6.3.2009 11:49:10)
Jos väylät löytyy 9-10, mutta griinit 5-7, niin mä opettelisin lyömään väylältä keskelle griiniä. GIR on tärkein mittari tuloksenteon kannalta.Laviksella on tuossa hyvä pointti, eli perusstrategian tarkistus voisi myös olla paikallaan. Mitä kauempana olet griinistä, sitä vähemmän riskejä. Yritä sijoittaa pallosi pois vaaranpaikoista, vaikka se eka putti olisikin 5+ metriä. Pitkäkin putti on sinun taidoillasi helpompi kuin lobbi bunkkerista tai chippi paksusta raffista.
Sama pätee avauksiin. Tuplien välttäminen lähtee varmoista avauksista. Mieti, tarvitsetko aina draiveria vai voisiko hybridiavaus tms. tulla kyseeseen riskien minimoimiseksi. Tuplaton kierros on ihan varmasti jo alle 85, kyllä niitä pareja kuitenkin sen verran tulee.
KL kirjoitti: (6.3.2009 12:30:05)
Lavantauti kirjoitti: (6.3.2009 11:49:10)
Jos väylät löytyy 9-10, mutta griinit 5-7, niin mä opettelisin lyömään väylältä keskelle griiniä. GIR on tärkein mittari tuloksenteon kannalta.Laviksella on tuossa hyvä pointti, eli perusstrategian tarkistus voisi myös olla paikallaan. Mitä kauempana olet griinistä, sitä vähemmän riskejä. Yritä sijoittaa pallosi pois vaaranpaikoista, vaikka se eka putti olisikin 5+ metriä. Pitkäkin putti on sinun taidoillasi helpompi kuin lobbi bunkkerista tai chippi paksusta raffista.
Sama pätee avauksiin. Tuplien välttäminen lähtee varmoista avauksista. Mieti, tarvitsetko aina draiveria vai voisiko hybridiavaus tms. tulla kyseeseen riskien minimoimiseksi. Tuplaton kierros on ihan varmasti jo alle 85, kyllä niitä pareja kuitenkin sen verran tulee.
Kuin omasta ’kynästäni’ on tuo KL:n kommentti. Senverran seuraan kanssapelaajien peliä, että useasti huomaa jo mailanvalinnasta tee’llä ajatuksen siitä mitä ollaan tekemässä menneen pieleen. Useilla on aina driveri kädessä, vaikka sillä tapahtuva hiemankin vinoon suuntautuva lyönti merkitsee jonkinlaista ’katastrofia’ reikätulokseen. Tee’llä on syytä miettiä mihin pallo tulee sijoittaa, jotta jatkopeli sujuisi ongelmitta. Tuo sijoittaminen ei suinkaan aina tarkoita: ’Mahdollisimman kauas’. Monille (itseni mukaanlukien) paras matka lähestymislyöntiin ei ole esim. 70 metriä, vaan 100-125. Itselläni tämä johtuu harjoituksen puutteesta vajaamittaisia lyötäessä.
Tarpeeton riskinotto johtaa sinun tasollasi varmuudella muutamaan tuplaan tai suurempaan kierroksella, joten sitä kannattaa välttää.
Mitä pitää harjoitella, että terävyyttä olisi lisää?
Sehän on niin että toiset ovat Ladoja ja toiset Bentleyitä. Minkäs teet jos ei ole vielä perille mennyt,niin luultavasti ei tule menemääkään.
Nyt kaikki lähipeliuskovaiset vetää herneen nenään, mutta väitän silti: suurin este lyöntipituuksissa.
Avauksiin ja rautalyönteihin 10-20 % lisää mittaa -> lähestymisiä pääsee lyömään paria kolmea, jopa neljää numeroa lyhyemmällä raudalla -> GIR kasvaa taatusti -> ei tarvitse scramblata niin paljoa, birkkuja syntyy enemmän jne. Toki edellyttäen että avaukset pysyvät kentällä.
220 nykymailoilla ja -palloilla ei kovin kummoinen mitta ole, jos tavoitehändäri on reippaasti alempana. Tuolle tasolle se toki on ihan riittävä keskiarvo.
Jos lähestymisiä pääsee lähes aina lyömään lyhyellä raudalla, on alle 80 kyllä tosi helppo toistuvasti pelata vaikkei lähipeli nyt maailmanluokkaa olisikaan. Ja sellainen peli on ihan fiilispohjaltakin ainakin omasta mielestäni paljon mukavampaa vaikkei tuloksesta olisikaan niin kiinnostunut.
Otappa peliin Är Ärrä, ilman sitä ei sulla oo toivookaan vakiinnuttaa tasoas alle kasiviiden
Mun draivit on selkeästi alle 220. Tasoitus kuitenkin kuuden pinnassa….
Ja mun lähipelini on aika surkeaa….
Puttipeli sinulla ei selvästikkään mätä, mutta joku muu….Ehdotan 9-reikää pron kanssa, ja sitten mietitte mistä kiikastaa.
J.J. kirjoitti: (6.3.2009 18:57:22)
Nyt kaikki lähipeliuskovaiset vetää herneen nenään, mutta väitän silti: suurin este lyöntipituuksissa.Avauksiin ja rautalyönteihin 10-20 % lisää mittaa -> lähestymisiä pääsee lyömään paria kolmea, jopa neljää numeroa lyhyemmällä raudalla -> GIR kasvaa taatusti -> ei tarvitse scramblata niin paljoa, birkkuja syntyy enemmän jne. Toki edellyttäen että avaukset pysyvät kentällä.
220 nykymailoilla ja -palloilla ei kovin kummoinen mitta ole, jos tavoitehändäri on reippaasti alempana. Tuolle tasolle se toki on ihan riittävä keskiarvo.
Jos lähestymisiä pääsee lähes aina lyömään lyhyellä raudalla, on alle 80 kyllä tosi helppo toistuvasti pelata vaikkei lähipeli nyt maailmanluokkaa olisikaan. Ja sellainen peli on ihan fiilispohjaltakin ainakin omasta mielestäni paljon mukavampaa vaikkei tuloksesta olisikaan niin kiinnostunut.
Anteeksi nyt, jos olen epäkohtelias, mutta mitä ihmettä sinä oikein sössötät?!?!? Omat lyöntipituuteni ovat aika tarkalleen nuo ketjun aloittajan ja tasoitus on parhaimmillaan ollut 4,1 ja paras kierrostulos 1 alle parin. Voin vakuuttaa, ettei minun tuloksentekoni esteenä ole olleet liian lyhyet, vaan liian vinot lyönnit yhdistettynä keskinkertaiseen lähipeliin.
Siis nyt ollaan viemässä kaveria sinne alle 80 silloin tällöin, emme ole rakentamassa ammattilaisuraa. Ollaanpas realisteja ja rakentavia eikä rappaajia.
J.J. kirjoitti: (6.3.2009 18:57:22)
Nyt kaikki lähipeliuskovaiset vetää herneen nenään, mutta väitän silti: suurin este lyöntipituuksissa.Avauksiin ja rautalyönteihin 10-20 % lisää mittaa -> lähestymisiä pääsee lyömään paria kolmea, jopa neljää numeroa lyhyemmällä raudalla -> GIR kasvaa taatusti -> ei tarvitse scramblata niin paljoa, birkkuja syntyy enemmän jne. Toki edellyttäen että avaukset pysyvät kentällä.
220 nykymailoilla ja -palloilla ei kovin kummoinen mitta ole, jos tavoitehändäri on reippaasti alempana. Tuolle tasolle se toki on ihan riittävä keskiarvo.
Jos lähestymisiä pääsee lähes aina lyömään lyhyellä raudalla, on alle 80 kyllä tosi helppo toistuvasti pelata vaikkei lähipeli nyt maailmanluokkaa olisikaan. Ja sellainen peli on ihan fiilispohjaltakin ainakin omasta mielestäni paljon mukavampaa vaikkei tuloksesta olisikaan niin kiinnostunut.
Mikäli lyö 220+, kuten jkjk on kertonut, niin se riittää millä tahansa kentällä Suomessa pituudeksi vaikka alle 75:n kierroksiin. Ymmärrän, että nyt ei kuitenkaan tarkoiteta mitään championship-kenttää kilpateeltä pelaten. Se ei siis ole mielestäni pituus. En itsekään kohta kuusikymppisenä juuri tuon pitempiä lyöntejä lyö, mutta tiedän, että hyvän päivän sattuessa pystyn pelaamaan alle 70:n keltaisilta. Se on siis se kokonaisuus. Kaikki pelin osa-alueet pitää olla kohtuuhyvässä kunnossa, mutta erityisesti lähipeli.
Esim. 225m+jkjk:n rautaysi 128=353 metriä ja valtaosa kenttiemme par-nelosista on päällä kahdella, kyllä sellaisen pituuden pitäisi riittää. Jos sitten sillä yhdellä n. nelisatasella par-nelosella joutuu lyömään toiseksi lyönniksi esim. rauta-nelosen eikä osu puttipinnalle, niin sitten hyvällä lähipelillä par on pelkkä muodollisuus.
Kysyjän tapaus oli täsmälleen kuin omasta tilanteestani joskus ennen. Samoin tuo esittämäni parannusehdotus ja lopputulos. Voit uskoa, että treenasin lähipeliä kuin hullu, mutta tulokset paranivat oleellisesti vasta kun mittaa tuli hyvän pron avustuksella lisää. No, se on toki vain omaa lahjattomuuttani kun en ikinä ole oppinut chippamaan ja puttaamaan pidemmältä.
Tietämättä kysyjän pelistä tai lahjoista sen enempää, esittämäni voi olla yksi tapa parempiin tuloksiin ja/tai nautittavampaan peliin. Taatusti parempi lähipeli/strategia auttaa osaltaan jos niitä pystyy kehittämään. Ja tietysti se ettei lyödä avauksia ulos jonka kai sanoinkin.
Eikös ideana ole keskustella ja esittää vaihtoehtoja? Ihan kiva jos tunnet ettei sinulle lisämitasta olisi ratkaisevaa apua. Minulle oli. Kysyjä päättäköön mikä häntä auttaa.
J.J. kirjoitti: (6.3.2009 21:41:31)
Kysyjän tapaus oli täsmälleen kuin omasta tilanteestani joskus ennen. Samoin tuo esittämäni parannusehdotus ja lopputulos. Voit uskoa, että treenasin lähipeliä kuin hullu, mutta tulokset paranivat oleellisesti vasta kun mittaa tuli hyvän pron avustuksella lisää. No, se on toki vain omaa lahjattomuuttani kun en ikinä ole oppinut chippamaan ja puttaamaan pidemmältä.Tietämättä kysyjän pelistä tai lahjoista sen enempää, esittämäni voi olla yksi tapa parempiin tuloksiin ja/tai nautittavampaan peliin. Taatusti parempi lähipeli/strategia auttaa osaltaan jos niitä pystyy kehittämään. Ja tietysti se ettei lyödä avauksia ulos jonka kai sanoinkin.
Eikös ideana ole keskustella ja esittää vaihtoehtoja? Ihan kiva jos tunnet ettei sinulle lisämitasta olisi ratkaisevaa apua. Minulle oli. Kysyjä päättäköön mikä häntä auttaa.
Kyllä minä ymmärsin tuon tarinasi, mutta ’korvaani’ särähti tuo ’suurin este on lyöntipituus’. Varmaan itsekin myönnät, että tuo on ihan oikeasti joko mailamyyjän mainospuhetta tahi silkkaa sontaa. Kuten Chip tuossa alla kuvailee, ei pituus oikeasti ole ongelma, jos draivi on päälle 200 ja lyhyetkin raudat päälle sadan. Champions Touria jos joskus satut tiirailemaan, niin mietipäs niiden kavereiden lyöntipituuksia. He tekevät tulosta tarkkuudella ja lähipelillä, eivät pitkillä draiveilla. Ja siellä kuitenkin parin ylitys kierroksella on liki jokaiselle pettymys.
Lähestytäänpäs asiaa matemaattisesti. Jokaikisellä parfemmalla GIR on pelkkä muodollisuus, kunhan ei lyö kahta ensimmäistä lyöntiä pahasti ulos väylältä. Parkolmosilla griiniosumien pitäisi olla 50/50, riippuen reikien pituudesta. Parnelkuilla avaus 200 ja siihen perään rauta7, niin ollaan päällä 50/50. Tässä vaiheessa siis 9 GIRiä ja lopuilla ollaan alle 30 metrissä. Jos näillä jälkimmäisillä pelaa kaikilla bogin ja 1-2 GIRiä tuottaa birkun, niin tulos on 7 yli parin. Pari hyvää chippiä ja ollaan lähellä 75:ttä. Eikä tarvittu yhtään megadraivia eikä yhtään pitkää rautaa griinille.
Siis: ei se pituus, vaan se tarkkuus. Ja skrämbläys.
KL kirjoitti: (6.3.2009 21:17:23)
J.J. kirjoitti: (6.3.2009 18:57:22)
Nyt kaikki lähipeliuskovaiset vetää herneen nenään, mutta väitän silti: suurin este lyöntipituuksissa.Avauksiin ja rautalyönteihin 10-20 % lisää mittaa -> lähestymisiä pääsee lyömään paria kolmea, jopa neljää numeroa lyhyemmällä raudalla -> GIR kasvaa taatusti -> ei tarvitse scramblata niin paljoa, birkkuja syntyy enemmän jne. Toki edellyttäen että avaukset pysyvät kentällä.
220 nykymailoilla ja -palloilla ei kovin kummoinen mitta ole, jos tavoitehändäri on reippaasti alempana. Tuolle tasolle se toki on ihan riittävä keskiarvo.
Jos lähestymisiä pääsee lähes aina lyömään lyhyellä raudalla, on alle 80 kyllä tosi helppo toistuvasti pelata vaikkei lähipeli nyt maailmanluokkaa olisikaan. Ja sellainen peli on ihan fiilispohjaltakin ainakin omasta mielestäni paljon mukavampaa vaikkei tuloksesta olisikaan niin kiinnostunut.
Anteeksi nyt, jos olen epäkohtelias, mutta mitä ihmettä sinä oikein sössötät?!?!? Omat lyöntipituuteni ovat aika tarkalleen nuo ketjun aloittajan ja tasoitus on parhaimmillaan ollut 4,1 ja paras kierrostulos 1 alle parin. Voin vakuuttaa, ettei minun tuloksentekoni esteenä ole olleet liian lyhyet, vaan liian vinot lyönnit yhdistettynä keskinkertaiseen lähipeliin.
Siis nyt ollaan viemässä kaveria sinne alle 80 silloin tällöin, emme ole rakentamassa ammattilaisuraa. Ollaanpas realisteja ja rakentavia eikä rappaajia.
No onhan tuossa mr KL pientä epäkohteliaisuutta! Sehän oli vain JJ:nnäkemys…. Niin kuin minun näkemys on, että pitäis pyrkiä kehittymään tasaisesti joka alueella…. Ja varmasti minun peliäkin helpottais jos pääsis lähestymään lyhyillä raudoilla jne….
Uskon kuitenkin, että proon avustuksella näkis ne ensisijaiset kehittämiskohteet. Ja se mitä aiemmin mainitsit – kuinka pelata peliä nimeltä golf – on varmasti asia josta liian vähän keskustellaan.Ja sitten kun syytä on aikansa etsinyt, niin alkasi itsellekkin muodostua käsitys mikä on se tärkein hallitsematon elementti, kunnes se syy taas omasta mielestä muuttuu ja muuttuu ja muuttuu…………
Ota KL iisisti. Rappaaja on teini.
OK, myönnetään, ’suurin este’ oli ehkä kärjistys. Oikeampi olisi ehkä ollut ’eräs este’ tai ’mahdollinen este’.
Siitä en kyllä luovu, että lyöntipituuden lisääminen voi parantaa kysyjän kaltaisen pelaajan peliä enemmän kuin minkä tahansa muun osa-alueen treenaaminen. Meikäläisellä paransi. Kaikilla tietenkään välttämättä ei.
Lyöntipituuden lisääminen itse asiassa tarkoittaa samalla ’kaupan päälle’ sitä että tekniikka paranee. Lähipeliä kun pystyy aika pitkälle parantamaan riittävillä toistomäärillä ja hyvällä tatsilla, mutta pitkälle ei väärällä tekniikalla lyödä vaikka kuinka harjoittelisi.
salmon kirjoitti: (6.3.2009 22:40:44)
Ota KL iisisti. Rappaaja on teini.Ja sitte on oikeesti meitin keski-ikäisten +/- joitai on muistettava, että Teinit-Mid-Seniorit — me vaan opitaan asioita eri tavalla…. Ja sama +/- edelleen henkilökohtaiseen oppimismetodiin, tai jotai……….
Mä vedän tän nyt yhteen. Päästäkseen alle 85, Ei tartte kun:
– Putata paremmin
– Chipata aina metriin
– Lyödä pitemmälle
– Osua kaikkiin griineihin, keskelle
– Pelata viisaamminJossain vaiheessa pitää muistaa sitten ilmoittautua ET:n esikarsintoihin 🙂
Siis nyt ollaan viemässä kaveria sinne alle 80 silloin tällöin, emme ole rakentamassa ammattilaisuraa. Ollaanpas realisteja ja rakentavia eikä rappaajia.
Mutta jos ei ole ymmärtänyt seitsemässä vuodessa mikä tökkii pelis,niin olisiko mahdollista et ei ymmärrä seuraavassakaan seitsemän vuoden priossa.
Pääsis ees joskus alle 90. Eiku. Jos nyt oikein muistan niin 50 vuotta sitten joku kaveri alusti opustaan juurikin niin että ihmiset tuskailevat aivan liian isojen numeroitten kanssa pelkästään siitä syystä etteivät ymmärrä edes swingin perustavaa laatua olevia käsitteitä. Präktis, präktis!!1
Kannattaisiko vaikka ostaa sellainen chippimaila griineille, siitä saisi aina metriin?
Mitä mieltä? -
JulkaisijaArtikkelit