-
JulkaisijaArtikkelit
-
Ohhoh, ensimmäistä kertaa tuli sitten nähtyä että hörhökin on erehtyväinen välinetietoudessa! 😀
Kyllä nämä Pingin uudet s59-raudat mielestäni voi lukea bladeihin.
Lue lisää: Pingin bladet
hörhö viittaa varmaan tässä tapauksessa pingin pari vuotta vanhaan i3 blade malliin eikä uusiin mailoihin….
Nyt kun oikein luen tätä palstaa niin tulee mieleen että onkohan nuo minunkaan mailat oikeasti bladet. Eihän tällä ole merkitystä sinänsä, mutta kertokaapa mihin kategoriaan Mizunon Zoid Pro 2 luetaan?
Niinpäniin, miksei bladet?
Itse olen pelannut nyt yhden kauden Macgregorin bladeilla, eikä ole kertaakaan tullut amalgaami-iskua, vaikka huonoja lyöntejä toki älytön määrä.
Anteeksiantavammilla bladeilla en ole koskaan lyönyt, kuitenkaan TUNTUMAN kärsimättä.
Uskoisin tämän päivän bladen olevan kehitetty, jollain lailla, myös helpompaan suuntaan.
Huono lyönti on huono lyönti oli sitten kyse mistä mailasta hyvänsä.
Olisikin hauska tietää onko olemassa jonkinlaista testiä kehäpainotettu vastaan blade, vai onko tuo kehäpainoisen väitetty anteeksiantavuus nykyään silkkaa sitä.
No siellähen se sanottiin:
’The S59 features a bar across the cavity’
paino sanalla cavity… No okei, ehkä nää menee samaan sarjaan TM RAC MBn kanssa. Viime kesänä kyllä nolotti pomon puolesta kun oltiin asiakkaiden kanssa pelaamassa, ja ykköstiillä naureskeltiin miten onkin sattunut kolmet samanlaiset (690mb) raudat samaan ryhmään. Puhuttiin bleideistä jne.. kun pomo hihkaisi että ’hei mullakin on tollaset bleidit’ (Ping I3…) Tuli aika hiljaista.
Nyt hän täällä puhutaan asiaa, kuten esimerkiksi Kari Enberg. Itse olisin myös kiinnostunut näkemään jonkun testin, jossa verrataan kehäpainotteisia bladeihin. Olen myös samaa mieltä, että uusimmat bladet ovat jonkin verran helpommat kuin todella vanhat bladet. Esimerkiksi omat vanhimmat bladeni ovat Wilsonin FG-49:t ja niissä lapa on hyvin tasapaksu ja lavan pohjan leveys on vain noin puolet esimerkiksi MP-33:n lavan pohjan leveydestä. Mutta esimerkiksi Mizunon vanhempi malli TP-19 on hyvin samanlainen kuin uusi MP-33. Ehkä TP-19:ssä on massaa vielä enemmän lavan ala osassa kuin MP-33:ssa, jossa massa on nostettu vähän ylemmäksi.
Vielä toissa vuonna, kun pelasin taotuilla kehäpainotteisilla mid size raudoilla, en pitänyt kolmosta bägissa mukana liian vaikeana. Tänä vuonna, kun MP-33:t ilmestyivät bägiini, rauta kolmonen oli aina mukana ja useimmilla kierroksella myös käytössä, varsinkin tuulisina päivinä, kun väylät muuttuivat yllättävän pitkiksi vastatuuleen. Tässä yhteydessä en voi mainita mistä vaikeista taotuista kehäpainotteisista mailoista oli kyse, koska ne pitäisi vielä saada myytyä tuolla pörssin puolella hyvään hintaan.
Itse pelaan samoilla mailoilla ja menevät käsittääkseni kategoriaan Muscle Back. Tästä saadaankin uusi keskustelu alulle kun jotkut sanovat että nämä muscle backit kun eivät ole Bladeja sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne eivät ole Bladet eikä varsinaisesti kehäpainotteisetkaan. Tämä kaikki siis ennen kuin TM RAC tuli markkinoille MB mallillaan ja sotki koko MB käsityksen.
Ehkä niitä voisi kutsua semibladeiksi?
Ehkäpä näin. Kivat mailat joka tapauksessa 🙂
Voisiko valottaa hieman tarkemmin sitä, miten varsi ja swingweight vaikuttavat osumakuvioon raudoilla. Tänä vuonna ollut osuma ollut hieman kannan puolella, vaikka mitä on yritetty.
Quote Hörhö: ’Pingillä ei ole yhtään bladea, vaikka tälläinen tyyppimerkki on heillä käytössä’
Viittasin tuohon lauseeseen, joten jos hörhö jotain muuta tarkoitti niin kirjoitti huonosti.:-) (P.S. Se ensimmäinen viesti oli sitten tarkoitettu ihan heitoksi, jos joku sen tosissaan otti)
MacG: Kyllä niitä TM RAC MB voisi sanoa ihan oikeiksi bladeiksi. Eihän siinä musclebackissä ole kuin pienet lovet keskikohdan molemmin puolin.
Sitä tarkoitinkin sillä että TM on sekoittanut MB käsityksen.
RAC MB on ehta Blade kun taas Pro-II ei sitä ole, kun siinä on sitä kehää kiertävää cavitya. Pro-II sarjan wedged ovatkin sitten true bladeja.
Tässä on kovasti puhuttu blade mailan määrittelystä. Raja on kai vaikea määritellä kuten veteen on vaikea piirtää viivaa.
Mielestäni blade on lavan takaosastaan tasapaksu sekä yläreunastaan että alareunastaan. Lapa on ohut ja paino on jakautunut koko lavalle eikä pelkästään alareunaan. Lapa on tehty yhdestä ainoasta homogeenisesta materiaalista. Takaosa mielellään peilinkirkas. Pieni offset.
MP33 on blade.
Titleist 690.MB on blade.
Ping S59 ei täytä kriteerejä lähellekään. Kehäpainoisuutta on saatu aikaan muotoilulla ja inserttien käytöllä. Lisäksi lavassa on todennäköisesti kamala offset.
TM Rac MB on melko lähellä. Ei kuitenkaan ole puhdas blade. Siinäkin on muotoilulla saatu aikaan kehäpainoisuutta. Ruma.
Vaikeammaksi menee, jos lavan sisällä onnistutaan muuttamaan painotusta esim. wolframilla / lyijyllä ja ilmatiloilla / inserteillä siten, ettei se näy ollenkaan ulospäin. Eli lapa toimii kuten kehäpainoinen mutta näyttää ulospäin samalta kuin vaikka MP33. Onko se blade??? Tälläisia ei kai ole vielä markkinoilla. Tulee joskus.
Tässä oli näkemykseni. Jokainen saa kuitenkin puolestani itse päättää mikä on blade, jos sillä on väliä. 🙂
Kyllähän se niin on, että jos ryhmässä on mukana nainen, joka kysyy olisiko kenelläkään lainata peiliä, niin kyllä aina aidon bladen voi lainata sitä tarkoitusta varten. Kyllä herrasmiehen tunnistaa mailoistakin.
Kyselit tuosta vertailusta blade vs toe-heel. Golf Digest teki mittavan (tilastollisesti merkittava) testin reilu 10 vuotta sitten ja tulokset olivat kylla yllattavia vai olivatko ollenkaan. Toe-heel mailat eivat olleet millaan osa-alueella parempia. Kokeet tehtiin Iron-Byronilla ja palloja lyotiin milloin millakin lavan kohdalla: yla-toe, ala-heel, sweet-spot jne. Minkaanlaista anteeksiantavuutta ei toe-heel mailoilla havaittu. Huono lyonti on huono kuten Kari jo omassa meilissa totesi. Taman myos testi vahvisti. Mielestani olisikin paljon tarkeampi keskittya mailojen varsien ominaisuuksiin kuin lahinna esteetisiin lavan muotoihin. Valitettavasti kaikki mailanvalmistajat haluavat tuoda markkinoille uuden ’paremman’ mallin joka ikinen vuosi.
Quote:’Mielestäni blade on lavan takaosastaan tasapaksu sekä yläreunastaan että alareunastaan. Lapa on ohut ja paino on jakautunut koko lavalle eikä pelkästään alareunaan. Lapa on tehty yhdestä ainoasta homogeenisesta materiaalista. Takaosa mielellään peilinkirkas. Pieni offset.’
Bladen määritelmä ei ole mikään mielipidekysymys. Bladessa muscle ulottuu kärjestä kantaan ja on vaihtelevan korkuinen riippuen siitä millaista lentorataa haetaan. Kehäpainoisissa paino on jaettu enimmäkseen reunoille ja permpien pelaajien mailoissa keskellä lapaa pallon takana on painoa lisätty.
’Ping S59 ei täytä kriteerejä lähellekään. Kehäpainoisuutta on saatu aikaan muotoilulla ja inserttien käytöllä.’
Pingin S59 ei ehkä ole samanlainen Blade kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta moderni versio Bladesta ehkä. Tuo painon vähentäminen yläreunasta ja insertin käyttö ei kyllä tuosta mailasta kehäpainoista tee.
’Lisäksi lavassa on todennäköisesti kamala offset.’
Nämä on loistavia nämä mutu-pohjalta heitetyt ’faktat’. Mailoista jos verrataan rautaseiskoja Pingin S59 sarjasta ja Titleistin 690 .MB sarjasta niin offsetit ovat: Ping ’0.09 ja Titleist ’0.110, joten todella kamala offset noissa mailoissa on.
’TM Rac MB on melko lähellä. Ei kuitenkaan ole puhdas blade. Siinäkin on muotoilulla saatu aikaan kehäpainoisuutta. Ruma’
Näissä mailoissa ei ole kehäpainoisuutta ollenkaan. Kehäpainoisen määritelmä vähän kadoksissa.
En sitten ole mikään Ping-fani enkä noita mailoja ostaisi tai vaihtaisi nykyisiä mailoja niihin joihin olen äärimmäisen tyytyväinen (Cleveland TA1).
’Kehäpainoisissa paino on jaettu enimmäkseen reunoille ja permpien pelaajien mailoissa keskellä lapaa pallon takana on painoa lisätty.’ Tarkoittaako että aina paremmat pelaajat pelaavat bladeilla? Vai riittääkö että luulee olevansa parempi pelaaja 😉
Kaipa nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita, mutta oma tasoitukseni oli jostain syystä jämähtäny 10 korville pariksi kaudeksi. Raudat olivat olleet muutaman kauden uudet, reguvartiset (teräs) ja ns cavity-back mallia. Totesin sitten lyöväni niillä ehkä liian pitkälle – pw 130-135m, r9 145-150m jne.
Eipä muuta kuin vaihto stiff-vartisiin bladeihin – testaamatta, mutta luettuihin testeihin luottaen. Kuukausi-pari meni alussa mailoihin tottuessa ja lyöntiäkin oli radikaalisti muutettava, mutta sitten peli meni jotenkin aivan uudelle tasolle. Pelitaso putosi heti ekalla kaudella 75-78 lyönnin kieppeille ja peliin tuli aivan uutta varmuutta, tarkkuutta ja nautintoa. Mailat ikäänkuin opettivat lyömään palloon tarkasti ja palkinto oli sitten onnistuessa aina senmukainen. Sitä hyvää osumaa on jotenkin vaikea kuvailla.
Saattaa olla, että uuden, tarkemman lyönnin opeteltuani pelaisin nyt cavity-back-kuokilla vielä paremmin. Senverran olen kavereiden mailoilla välillä lyönyt ettei paluuta kuitenkaan ole.
Pituus lyheni, mutta tarkkuus on nykyään aivan eri luokkaa – osittainhan tämä on kiinni myös varresta. On nautinto lätkäistä 190-200 metristä r3:lla parin metrin päähän lipusta. Näillä se todellakin on useammin mahdollista.
Omakohtaisten kokemusten mukaan minulla varsi määrittelee lähinnä lyönnin sivuttaisen heiton (ja feedbackin lyönnistä). Ts. liian löysä varsi ampui fadea ja drawta satunnaisesti, liian jäykkä taasen vain lyhensi lyöntiä. Eli ei uutta ja ihmeellistä tietoa.
Swingweightin kasvattaminen pienensi osumakuviota lavassa. Jossain vaiheessa tuli raja vastaan ja sitä suurempi swingweight ei enään vaikuttanut osumakuvioon (varmaankin lyhensi vaan lyöntipituutta). Löin 4:llä identtisellä 5i:llä, joissa tasaisesti kasvava swingweight. Varmistuksen vuoksi kikkailin vielä rangella lyijyteipin kanssa.
Näin skeptisyyteen taipuvaisena ihmisenä ihmettelen tätä liki uskonnollista hurmosta, minkä blade-mailat saavat aikaan. 😉 Tästä olisi Nokian kaatajapastorikin jo ylpeä.
Kun täällä kiven kovaan on todisteltu että ’Kehäpainotteiset eivät ole yhtään sen helpompia mailoja kuin bladetkaan’, niin eikö se sitten päde myös toiseen suuntaan? Eli ’Bladeilla ei saa yhtään sen parempaa palautetta lyönnistä kuin kehäpainotteisillakaan’?
Ok myönnetään nyt sitten, etten itse ole päässyt kokeilemaan blade-rautoja tarpeeksi pitkään saadakseni erosta selvää. Lisäksi siinä olen samaa mieltä että paremman näköisiä ne ovat (erityisesti Niken Forged-malli on nami). Mutta jotenkin en ymmärrä tätä ihmisten tarvetta todistella itselleen ja muille että vaihdos kehäpainotteisista bladeihin oli juuri se juttu, joka pudotti händäriä 5 pykälää.
Itse siis pelaan teräsvartisilla Pingin i3:lla, enkä edes sillä mukablade-mallilla, vaan O-sizellä, missä on ’kauhea offsetti’. (Ja silti pudotin händäriä viime kaudella aika monta pykälää.) Ja aion pysyä niissä raudoissa vielä pitkään… jollei joku nyt keksi syytä miksi ehdottomasti pitäisi vaihtaa heti bleideihin. 🙂
Eikä herneitä sitten nenään, pojat. 😉
No vähän tällaista palautetta olen jo odotellutkin. Ja totta joka sana, ellei lasketa mukaan joitain maailman huippu pelaajia. Itse en erottaisi sokkotestissä bladea kehäpainotteisesta, enkä taottua valetusta. En myöskään erottaisi balata palloa distance pallosta tuntuman perusteella ilman ääntä. Ainoan asia, jonka kai jotenkin pystyn erottamaan ilman näkö- ja äänihavaintoa, on varren jäykkyys. Kai omalla kohdallani tärkein mieltymys bladeihin on niiden klassinen ulkonäkö, joka pitää sisällään pienen offsetin, kohtalaisen kapean pohjan, ei paljon bouncea, asiallisen kokoisen ja muotoisen lavan, sekä silmä hivelevän kauniin lavan taustapinnan. Vielä kun näillä blade mailoilla, joita jotkut ovat pitäneet liian vaikeina, voi pelata ihan hyvää golffia niin ei siinä muuta tarvita. Eikö tässä ole tarpeeksi Tuoppi että voit käydä ostamassa itsellesi omat klassilliset bladet.
Minulla on bägissä sekä kehäpainotteista rautaa että blade-wedgejä (itse asiassa minulla olisi combo-setti, jos vain joku laadukas komponenttivalmistaja tekisi sellaista vasureille).
Kepit 9i – LW ovat saman mittaisia ja samanlaisilla varsilla varustettuja. 9i & PW ovat CB:t, GW, SW ja LW bladet.
Osumatuntuma ko. mailoilla on täysin erilainen. Nuo bladet kertovat välittömästi sekä sen, että palloa lähdetään etsimään griinin vierestä tai edestä, kehäpainotteisilla hyvän ja huonon osuman ero tuntumassa käsiin on merkittävästi pienempi. Niin on kyllä ero lyönnin lopputuloksessakin, bladella osuessa hyvin palloon tietää, että pallo putoaa siihen, mihin se on suunniteltukin ja myös pysähtyy aika lailla paikalleen… muistaen kuitenkin sen mailanjatkeen rajoitteet 🙂
Pienen osan tuntumaerosta uskon tulevan eri materiaalista, nuo rautani ovat valettu ruostumattomasta 304:sta ja wedget on valettu aavistuksen kovemmasta ruostumattomasta 431:sta.
Pituuskontrollissa tuon eron parhaiten huomaa, erityisesti kun mietin kahta toisiaan lähimpänä olevaa mailaa eli PW:a ja GW:a.
Mailojen speksit:
PW: Golfsmith Tour Cavity, 48.5deg, varsi TT TX-90 R-flex
GW: Golfsmith The Wedge, 51deg, varsi TT TX-90 R-flex
Bladeja ne ammattilaisetkin käyttää, vaikka väyläosumia seuraamalla moni vois tarvita kilpailussa kehäpainotteisemman mailan tuomaa suurempaa varmuutta pitkiin rautoihinsa.
Compo-setti lienee paras kompromissi tyypille jolle tulos on tärkeempi kun välineet joiden hohde himmentää aamuauringon.
P…kan verran väliä tuntumasta jos vaan saa pallon väylälle ekalla ja toisella (par6 kolmannellakin) lyönnillä sille kohtaa mihin sen haluan. 7i:sta eteenpäin voi sitten kynäillä bladella sen metrin putin…jos vaan osaisi.
Täytyy nyt myöntää että kirjoitin vähän provomielellä tuon viestini. Syy miksi provosoiduin moiseen oli se, että oikeasti olen ihan tyytyväinen rautoihini, ja olen periaatetasolla tehnyt päätöksen että noilla pärjään vielä useamman vuoden… ja sitten kaverit täällä loitsuaa blade-raudoista ja eikös sitä sitten minuakin aihe ala kiinnostaa. Ihan liikaa. 🙂
Kuitenkin yritän pysyä lujana ja vastustaa houkutusta, kyllä ne omat mailat on ihan hyvät, uusia ei tarvita. Niinkuin naisten kanssa vehtaamisessakin historia opettaa, ruoho ei ole yhtään sen vihreämpää siellä aidan toisella puolen. 😉
Mailavalinta on aivan fiiliskysymys, kunhan speksit ovat suht oikeat. Kyllä toureillakin käytetään mm. ping oversizea, mutta ei varmaan vakiovarrella. Lisäksi mailanvaihtaminen saattaa antaa uutta intoa.
Yleensähän ihminen on sellainen, että ensin hän näkee jotain mistä pitää ja tämän jälkeen kerätään perustelut, jotka antavat hankinnalle rationaalisuutta. Itselläni tosin on pariin otteeseenkin ollut hirveät oversize kuokat, mutta olen yleensä kiireesti vaihtanut pois. Viimeksi ollut titu 990(tosi hyvä, mutta kun sai hyvän hinnan ja uudet halvalla), nyt mp-33, jossa on aikomus pysyä. Yksi alue, jossa bladet (myös kehäpainotteiset mb:t) päihittää ontelolavat, ovat mielestäni greeniympäryschipit, jotka yleensä vaikuttavat tulokseen radikaalisti. -
JulkaisijaArtikkelit