-
JulkaisijaArtikkelit
-
Täällä on käyty keskustelua Suomen parhaasta par3-väylästä ja vastauksia on tullu melekosen paljon ja perustelut ovat kovasti vaihdelleet. Toki aina kokonaisuus ratkaisee. Mutta, jos sinun pitäisi valita Suomen paras väylä (paarista riippumatta), niin mitkä kaksi tekijää olisivat korkeimmalla painolla mukana valintakriteereissäsi?
Reiluus, ei sokkolyöntejä, ei näkymättömiin piiloitettuja bunkkereita tai esteitä. Pelaaja näkee mikä odottaa, jos lyönti menee tarkoitettuun paikkaan.
1. Väylä jossa silmä lepää, koska pelaan rentoutuakseni.
2. Mielenkiintoiset tiipaikat, ts. hyvin sijoitellut. Kaikkien tiiboksien ei aina tarvitse olla samassa linjassa. Linjasta poikkeamalla saadaan vaihtelua ja eri reittejä.
1. Suunnittelija
suunnittelee ideansa toimivalla tavalla, huomioiden kaikki vaikuttajat.
2. Toteuttaja
Toteuttaa suunnittelijan ideat, käytännössä toimivalla tavalla ottaen huomioon kaikki käyttäjät.
3. Kenttämestari ja Hoitaja
viimeistelee ja valmistelee kentän pelaajille suunnittelijan, ajattelemalla tavalla.
Kun kaikki toteutavat työnsä, tavalla joka palvelee käyttäjää niin että kenttä ei ole liian vaikea pelata, peli-alueella ei ole mahdottomia paikkoja ja esteitä tarpeettomasti haittaamassa peliä. Raffi ei ole metrin pituinen, sehän on vain hankaloittamaan peliä ei tekemään siitä mahdotonta. Bunkkereissa on hiekka riittävästi ja sitä hoidetaan jotta se ei ole sementtiä, eihän tarkoitus ole joka kierroksen jälkeen, pitää viikoa lomaa kun on kerran käynyt bunkkerissa. Tee paikat osoittavat sellaiseen suuntaan kun on tarkoitus pelata ja olisivat tasaisia ja vaaterissa, mitä järkeä niitä muuten on edes sinne rakentaa.
Mielestäni hyvän kentän kriteerit, kun ne on hyvin hoidettu niin kyllä sieltä ainakin yksi kaunis ja hyvä väylä löytyy…
Ilon kautta!
Olen samaa mieltä Ritarin kanssa eli ei sellaisia piiloansoja, joihin vain kentän hyvin tuntevat ovat vihkiytyneitä ja lyövät surutta sokkona, kun vierailija joutuu varoen kaivelemaan lyhyttä rautaa kassista.
Toiseksi nostaisin tasapuolisuuden eritasoisille pelaajille ts. riittävän haastava pelimiehille tai -naisille, mutta antaa myös aloittelevalle pelaajalle mahdollisuuden selviytyä väylästä ilman pallon poimintaa joka kierroksella.
Jos kysyttäisiin, että kuka tekee väylästä hyvän, niin vastaus olisi Mr. Thomas McBroom. Kun seisoo Kytäjällä tiillä ja katselee eteensä näkee lähes aina hyvän väylän edessään. Kaikki on siinä edessässi näkyvissä, selviä siitä sitten kuinka parhaiten osaat.
Kesän ilta-auringossa pelattu talin 18.
Väylä on hyvä, jos
a) siinä on ’helppo’ pelata ’varma bogi’, eli aina löytyy pelistrategia jonka mukaan voi ottaa sellaisen mailan jolla osuu varmasti suunnilleenkaan hyvin palloon. Eli jotkut 180 metrin forced carryt ovat ei-ei. Mieluummin selkeästi näkyvä poikittainen vesi tuohon 160-180 metrin välille, jotta sen eteen voi pelata varman päälle ja
b) toisena vaihtoehtona on oikeasti palkitseva riski, joka tosin voi rankaistakin – kuitenkin reilusti ja huonosta lyönnistä ja
c) tyhmistä riskeistä saa rankaista ajattelematonta pelaajaa enemmänkin.
Sokkolyönnit ovat ikäviä. Tai ainakaan sokeassa kohdassa ei saa olla julmasti rankaisevaa paikkaa.
Hyvän väylän malliesimerkki on Oulun Sangin väylä numero 16 (par5).
Lue lisää: Sanki 16
Kun on sellain pitkä ja levvve par 5 nokan eessä sopivalla seesteisellä kuulalla kelillä ei hiostav helle
ja saat draivat Mustal mamball vähän lentomäen tyyliin ylhäältä alas
Espoon 2. ,
monet Kytäjän väylät SE 1. vaik se on par 4. ?,
Nevaksen 9 ( ent. nimikkoväylä ) ,
Pikkalan forestin väylii,
Innisbrookin
Island,
Sandpiper ja
Copper.
Vuosaaren 1 kun tuntee kentän, ( vaik on ylämäki) ,
Hillsiden kanjoni onks se 15 ( kui Stubeital Itävallas taapäin greeniltä katottuna) ,
ja 2 ,
Nudikan 1 par 4 ? ( Fream ) ja muitahii myös
Benzil ,
Ruuki asuomen pisin.
jne. . ’ kaahee aakee laakkee ’
Harvemmin kukaan mainitsee Aulangon vanhaa kenttää, mutta sillä kentällä silmä ja sielu lepää. (vaikka on vaan ysi-reikänen)
Mielestäni ykkönen esteettisyydessä (mikä on mulle about tärkeintä)..ja hyviä väyliä monta..
Väylän toisella puolella vettä ja toisella out, kallistuksekas viheriö, ja kaiken lisäksi se, että tekee birdien tälle väylälle.
Ja nyt ihan totisesti sanottuna kyllä se on ehdottomasti se, että väylällä on tarpeeksi reuna-alueita, ettei tälläisen tavallisen klubituupparin tarvitse kaivaa aina varapalloa taskun pohjalta. Mielestäni myös tuo helppo bogey on toinen hyva juttu.
Mutta kun kaksi parasta pitää listata niin:
Ehdottomasti tiiauspaikalla ’silmä lepää’, eli maisemia. Ja toiseksi, täytyy olla mahdollisuus riskin ottoon.
Olen apexin kanssa täysin samaa mieltä. Talin 18 väylä ilta-auringossa tai sitten syksyllä vaahteroiden ja tammien saadessa komean värinsä.
Vaikea kysymys ja kun vielä saa mainita vain kaksi niin menee todella kinkkiseksi. Yritetään kuitenkin.
1. Kauneus: Kaunis väylä on aina kiva pelata, vaikka se olisi muuten keskinkertainen.
2. Pelaajan tasolle sopivan haastava ja mielenkiintoinen lähestymislyönti.
Tästä jäi nyt koko tärkeä griiniosasto pois
Kash. En lukenut kysymystä tarpeeksi tarkkaan. Mielestäni tärkeimmät kriteerit ovat siis:
1. monipuolisuus, väylä tarjoaa useita vaihtoehtoisia tapoja pelaamiseen (eli risk-reward)
2. reiluus, tyhmyydestä tai huonosta lyönnistä rankaistaan mutta tuuri tai sen puute ei ole pelissä mukana.
Niin, kai minunkin täytyy myöntää, että väylän hyvyyteen vaikuttaa juuri sen kauneus ja että sen pystyy pelaamaan joko riskillä birdietä tavoitellen tai hieman esteitä kierrellen joko pariin tai bogiin.
Ja hyvä väylä on kiva pelata kierroksen viimeisten joukossa. Jää paremmin mieleen ja se voi kruunata muuten huonosti menneen pelin.
Täytyy mainita yksi mieleenpainuvimmista. Par 4, avaus ylhäältä, koko väylä näkyy avauspaikalta. Toiseen lyöntiin lähdettäessä vesi edessä tai vasemmalla greenin edustalla tuo mailaan lisää tutinaa. Esteet voi myös kiertää.. Kaunis greeni veden äärellä ja lyhyt matka clubille. Ilta-auringossa aivan täydellinen näky. Auringon säteet heijastuvat vedestä samalla kun pallo kolahtaa kuppiin viimeisen kerran. Ihan mukavaa etten sanoisi.
P.S. Jos ette arvaa kenttää (siis sen viimeinen väylä) voin paljastaa sen myöhemmin. (On muuten aika uusi kenttä..)
Jos arvaan oikein niin GP Invitationalin pelaajat pääsevät tutustumaan omakohtaisesti kyseiseen väylään ensi kesänä 😉
Vannaja .
NimetönVäylä kuin väylä voi olla hyvä jälkikäteen ajateltuna, jos se sujuu hyvin. Mutta etukäteen ajateltuna hyvän väylän tunnistaa:
1. Näkyvyydestä eli ei esteitä niin, ettei niitä näe lyöntipaikalta ja näyttävyydestä eli siitä, miltä ko. väylä näyttää. Siistityt reuna-alueet, istuvuus maastoon, viimeistely ylipäänsä.
2. Pelattavuudesta eli väylän voi pelata usealla tavalla, varman päälle ’virkamiesgolfaten’ tai sitten ’sankarigolfia’ pelaten, väylän pitäisi tarjota jokaiselle jotakin.
1. Strategia; väylä pistää miettimään oikeaa tapaa pelata kyseinen väylä. Tämä tietysti vaihtelee pelaajan tason, tuulen ym. mukaan
2. Mielenkiintoinen viheriö; onhan se aikamoinen antikliimaksi, kun on lyönyt avauksen juuri oikeaan paikkaan, jotta välttää lähestymisessä bunkkerit ja sitten viheriö on tasainen pyöreä lätty.
Puttaaminen ja lähipeli on mielenkiintoisin osa pelistä joka tapauksessa ja myös lähipelissä viheriöalueen tulee pakottaa pelaaja miettimään eli tarjota mahdollisuuksia erilaisiin lyönteihin, lobi, chippi, putti viheriön ulkopuolelta. Näin golfista tulee monipuolisempaa ja hauskempaa. Ei pelkkää toteutusta!
Aika moni on sanonut, että ulkonäkö on väylälle erittäin tärkeää. Jos arvostellaan ulkonäköä, niin silloinhan ei arvostella lainkaan väylän/kentän substanssia. Kysehän on kauneuskilpailusta. Kyllä parhaan pitää olla muutakin kuin ’PARHAAN NÄKÖINEN’
Händärikasan mielipide nyt ei paljua vaakakupissa paina. Mm. tuon garrin mainitseman päätösveulan pelitin niinkin oikiaoppisesti että kolmen lyönnin jälkeen löysin itseni oikealla olevalta kymppiveulalta. Siitä huitaisin sitten matalan vedon joka katkoi risut menneessään päätyen kernille. Normitupla siis. Mutta aiheeseen:
1) mahdollinen eli pelaajalla tulisi sauma tehdä kunnon tulos
2) haastava eli ilmaiseksi tuota tulosta ei pitäisi saadaOlen huomannut että nuita vaatimuksia pystytään toteuttamaan kovinkin erilaisin ratkaisuin.
Lueskelin taannoin g-pisteen kenttäarvosteluja. Siellä muuan tolvana kehui muuten kenttää mutta totesi kolmen huonosti suunnitellun väylän pilaavan kokonaisuuden. Koska kyseessä on kotikenttäni, tiedän, että nuo olivat kentän vaikeimmat väylät.
Tällaiset ääliöt kaiketi toivovat, että väylät olisivat helvetin pitkiä halfpipejä jotka sopivasti viettäisivät suppilomaisille greeneille. Ei käy, sanon minä!
Hyvän väylän ominaisuuksiin kuuluu, kuten täällä aiemminkin on todettu, että se on kaunis, istuu maisemaan ja on hyvin hoidettu.
Lisäksi sen tulee olla vaikea. Parin tehdäkseen tulee jokaisen lyönnin olla onnistunut. Birdietä varten vaaditaan yksi vähintään loistava, häikäisevä tai jopa uskomaton suoritus. Klubituupparin tulee ponnistella paria varten kykyjensä ylärajoilla. Singelipeluri joutuu miettimään jokaista lyöntiä erittäin tarkasti. Mitään ei saa tulla ilmaiseksi. Toisaalta layoutin pitää olla reilu; jokaisesta ansasta tulee olla vihje. Katalia salakuoppia ei sallita!
Sellaisella väylällä kun tekee hyvän tuloksen, niin olutkin klubilla maistuu erityisen rapealta…
Tosi haastava kysymys. Vain kaksi… hmm. Helpompi ois luritella enemmän, niin kuin jotkut on tehneetkin. Mutta kun pakko kaksi sanoa niin:
1) Muokattu siihen maastoon sen ehdoilla
2) Griini vastaanottava ja haastava, lipun paikoilla merkitystä
Mielestäni vieraskentillä ja kotikentällä on vähän eri kriteereitäkin. Vieraskenttä ei saa olla vaikeasti hahmotettava, mutta kotikentän pitää olla haastava, ettei siihen kyllästy. Ei sen puoleen, että kenttiin helposti kyllästyisi, kenttä kun kenttä, niin ainahan se on hauska pelata. Mutta kuitenkin, nyt meni vaikeatajuiseksi… pimpeli pom, viikonloppuja
Jep. Kuten taisitte arvata niin Vanajan kentän vikasta väylästä oli kysymys. Onneksi olkoon.
-
JulkaisijaArtikkelit