’Matalana’ pelaaminen

[Akseli]

Kokeilin tossa golfdigestistä löytämääni vinkkiä, Ernie Elsin ’nipper’-lyöntiä. Kyseessähän on matala pitch-tyyppinen lyönti, jonka lentorata on matala ja se pysähtyy kuitenkin suhteellisen nopeasti johtuen backspinnistä. No tuosta pysähtymisestä en vielä ole kiinnostunut, mutta miten pitää se pallon lentorata matalana? Välillä se onnistuu ihan ok ohjeilla pallo stanssissa oikealle jalalle, painoa vähän eteen, kädet edessä, rajoitettu etuswingi. Mutta ajoittain pallo nousee jokatapauksessa taivaalle. Onko kellään mitään peukalosääntöä tuon matalan lentoradan aikaansaamiseksi? Ihan yleisestikkin kiinnostaa tuollaiset punch-tyyppiset lyönnit. Teoria on kylllä hallussa mutta välillä toteutus mättää…

[PepeDeluxe]

Matalana pelaaminen kannattaa kyllä opetella ihan ensimmäisten ns. erikoislyöntien joukossa. Kun sen osaa saa helpotusta tuulessa pelaamiseen. Itselläni vielä opettelu vaiheella… No siis… Matalan lyönnin tuottamisessa siis pitää pallon olla stanssissa lähellä taaempaa jalkaa ja palloon pitää tulla vahvasti punchaamalla. Kun pallon asettaa stanssissa taakse niin automaattisesti mailan lapakulmakin siis pienenee. Pitää myös muistaa että osuman jälkeen mailan lapa jatkaa matkaansa eteenpäin eikä lähde nousemaan ylöspäin kuten normaalisti svingatessa. Punchaaminen taas tuottaa palloon sen kuuluisan backspinnin ja mitä kovempi on mailanpään nopeus tätä enemmän palloon tulee kierrettä. Tässä omia ajatuksia, teorioita mitä en halua enkä voi väittää täysin oikeiksi mutta saan näillä ajatuksilla pallon pysymään matala. kierteen näkee sitten keväällä kun pääsee ulos lätkimään…(: Jos harjoittelee hallissa kannattaa katsoa mihin korkeuteen pallo normaalilyönnillä osuu ja sitä kautta seurata punch-lyönnin korkeutta. Ja alkuun kannattaa kyseistä lyöntiä lähteä harjoittelemaan ihan vaikka rauta-9 linjalta… Hope tästä sekasorron sävyttämästä selityksestä oli jotain hyötyä…

[Tetsa]

Joo kyllähän se periaatteessa silleen on että pallo taakse ja ranteet eteen lyhyellä saatolla. Tällanen matala ’pomppu ja stop’ oli mun lempilyönti vielä pari kautta sitten. Se kun oli makean tuntuinen ja näköinen. Sittemmin kun scoren tekeminen alkoi talloa hyvältänäyttämisen tarvetta varpaille, siirryin latomaan lyhyitä lähestymisiä ’maila extraa ja tatsilla perille’-tyylistä sipaisuja. Eli sellaisia sopivan korkuisia lätkäisyjä, jotka pudottuaan rullivat metrin-pari. Mutta toki tuollainen matala rääpäisy on hvyä olla valikoimassa. Siinä missä korkeakin.

Sitten vielä tuulipelaamisesta, joka on siis eri asia kuin lyödä makeita slidereitä lipulle (tai sinnepäin). Mitä kovempaa sitä palloa siihen vastatuuleen lyö, sitä enemmän se nuosee, vaikka kuinka painaisi lyöntiä alas. Eli jos sen kuulan haluaa pitää aisoissa ja ’tuulen alla’, niin sitten vaan isompaa lekaa käteen ja hiljaisempi lyönti. Tokihan noin lyöty pallo rullii alas tultuaan, eikä siten täytä drop&stop ’kewl’-faktorin speksejä, mutta tulokselle tuollainen lyönti tekee gutaa silloin kun puhaltaa ns. tuelta.

Mun mielestä niillä mailoilla kannattaa ylipäätään ihan vaan kikkailla aina kun vaan viitsii. Silleenhän sitä oppii.

[Nimetön]

Jos joku on hienoa katsottavaa niin TW vetelemässä Stingerii i2

[Akseli]

Jeps,

Semmoseen kikkailuunhan toi kiinnostus tota matalaa stopparia kohtaan liittyy. Mulla on joku pakkomielle lähipeliä kohtaan, sen treenaaminen on vaan niin hemmetin kivaa ja olis mukava liittää tommonen matala lyöntikin valikoimaan. Nykyään ’välimallin lyönnit’ on pitch-tyyppisiä, vähän rullaavia korkeahkoja lätkäisyjä.

[Tetsa]

Onneksi olkoon! Jos kerran erilainen kikkailu maistuu noin kovasti mannalle, niin ennustan sulle loistavaa tulevaisuutta tämän lajin parissa… Ei muuta kun vartta mutkalle ja palloon vipinää! 🙂

[Akseli]

Eikä muuten oo mikään ’keksitty’ intohimo. Vaikka pitkälle lyöminen onkin kivaa, niin paljon kivempaa on yrittää pelastaa itseään jostain pusikosta (minne draivien jälkeen yleensä päätyy :). Ja chippaaminen on siistiä, ainoa asia jota en jaksa treenata lähipelissä on puttaaminen…

Mä oon muuten taitanu lyödä niissä puncheissa liian lujaa, siksi se pallo nousee liian korkealle. Mutta toisaalta, jos haluaa saada paljon backspinniä, niin eikö sillon pidäkkin antaa mailan päälle vauhtia? Tää on juttu, jota mä en ihan ymmärrä. Vai onko kyseessä eri jutut? Eli ’tuulipelaaminen’ ja ’matala stoppari’?

[Parti]

Tämä Elsin nipperi on eri asia kuin punchattu rauta. Se on enempi griinin läheisyydessä (max 30-40m) pistetty matala stoppari.

[Akseli]

Juu, tavallaan tiedän tiedän noiden eroavan. Homma lähti vähän sivuraiteille. Eli alkuperäinen kysymys yksinkertaistettuna on se, että miten saa lyötyä paljon backspinniä ja samalla pidettyä kaaren matalana. Pallo tuntuu lujempaa lyötäessä aina nousevan taivaisiin.

JOS taas lyön taas hiljempaa, pallo kyllä pysyy matalana, mutta ilmeisesti siihen ei tule sitä alakierrettä, ja on kaiketi lähempänä sitä ’tavallista’ punchia.

[Guinnes]

Akseli kirjoitti: (16.2.2006 21:40:29)
Pallo tuntuu lujempaa lyötäessä aina nousevan taivaisiin.

JOS taas lyön taas hiljempaa, pallo kyllä pysyy matalana, mutta ilmeisesti siihen ei tule sitä alakierrettä, ja on kaiketi lähempänä sitä ’tavallista’ punchia.

Tämäpäs sattui, kun löysin saman nipperin vanhoja lehtiä sellaillessani. Ajattelin myös yrittää lisätä tämän tyypisen matalan pitcin vaatimattomaan lyöntivalikoimaani tulevana kautena, joten varsinaista toteutus vinkkiä en aikonut antaa. Viimeisestä viestistäsi jäi kuitenkin mieleen tapasi pitchata. Saatan olla väärässä, mutta käsitin, että säätäisit matkaa ja spinniä swingaamalla kovemmalla tai hiljaisemmalla ’voimalla’. Minä pyrin noudattamaan tapaa jossa swingataan aina samalla tempolla ja rytmillä. Matkaa taas säädetään backswingin pituudella ja mailavalinnalla, jolloin esim 30 metrinen matala pitchi voisi olla vaikka rauta-9 ja lyhyt backari. Minulle tämä on ollut hyvä tapa saada pitchit melko toistettaviksi ja matkat kohdalleen. Spinni taas syntyy hyvästä osumasta eli kuten öönikin sanoo:’Hit the ball first and you’ll create plenty of spin’. Tässä kohtaa on vielä rutosti hommia.

[Akseli]

Juu,

En siis varsinaisesti voimalla, vaan juuri mailavalinnalla ja backswingin pituudella säätelen pitchien ja pitkien wetkelyöntien pituutta. Hommaa on vähän vaikea selitää. Mulle noi lähipelilyönnit on sellasia tatsilyöntejä. Ehkä hain sitä, että kun tulen ’agressiviisesti’ palloon, niin se ottaa enemmän ilmaa alleen tai joitain. Mutta en siis ’lyö lujempaa’.

Tänään muuten on alkanut se rytmi ja tatsi löytyä siihen nipperiin. Mulla on sellanen olohuonerange, missä pystyn lyömään harjoituspalloilla melkein täysiä swingejä (riippuen siitä onko vaimo paikalla 🙂 Siinä mä oon tänään hakannu varmaan 200 lyöntiä. Kyllä se jossain vaiheessa… Lähinnä oon hakenu sitä tuntumaa ja sitä fiilistä, että tullaan juuri PUHTAASTI palloon ja kädet edellä. Yllättävän hyvin sen puhtaan osuman sellaselta ruohomatoltakin tuntee. Suunnankin pystyy aika hyvin kattoon. Homma rupes helpottuun, kun en tehnyt ’täydellistä vartalonkiertoa’ oikea kantapää jää melkein maahan. Normaalin pitsin lyön taas lähes täydellisellä etuswingillä, niinkuin sen Dave Pelz opettaa.

[Julkaisija]

Artikkelit