-
JulkaisijaArtikkelit
-
Sori edellisen viestin otsikossa oleva typo.
Miksi pitää liioitella? Missä minä kehotin jättämään työn ja perheen. Kuinka monta prosenttia suomalaisista työssä käyvistä on duunissa kesät talvet aamuseitsemästä iltayhdeksään? Sellaisia kyllä varmasti löytyy. Itsepähän ovat oravanpyöränsä valinneet. Tavallisella työssäkäyjällä on Nyky-Suomessa kosolti vapaa aikaa.
Mitää tulee pienten lasten äiteihin, niin minulla on tuore omakohtainen esimerkki. Vaimon veli (ja hänen vaimonsa) saivat ensimmäisen lapsen kesäkuun alussa. Moneen golfkierrokseen on järjestelemällä löytynyt myös äidille jo nyt aikaa.
Golf on tiemmä joillekin liian tuloskeskeistä. Mikähän mahtaa olla golfin idea? Eikös se ole saada pallo reikää mahdollisimman vähillä lyönneillä? Jos tarkoituksena on vain jutella mukavia tuttujen kanssa luonnon helmassa, niin miksi ihmeessä raahata sinne mukaan mailoja ja sohia niillä kymmeniä kertoja viiden tunnin aikana ja sanoa vielä nauttivansa siitä, että palloja hukkuu vähän väliä milloin veteen, milloin metsään tai pöpelikköön, jos ne nyt ylipäätään lentävät mihinkään.
Olen minäkin harrastanut pitkän elämäni aikana montaa urheilulajia. Ainoastaan golfareiden olen kuullut väittävän nauttivansa epäonnistumisista. Ei, kyllä tässä elämässä menestymisen perusteena on se, että vihaa epäonnistumista, olipa sitten kyseessä opiskelu, työ tai vaikkapa golf. Epäonnistumiset välttää parhaita harjoittelemalla enemmän.
Mulle se tuloksenteko ei enää täs vaiheessa (Hcp 16) oo mikään välttämättömyys ja pakko. Kisoihin en ole vielä kertaankaan osallistunut…siis muutoin kun kamujen kesken ilmanen olut mielessä :).
Enemminkin tavotteena on se, että pystyn nauttimaan golffista…saada sellanen tunne aikaseks, että se pallo jollain tavalla tottelee mua, ja samalla viihtyä kentällä hyvine kamujen seurassa. Tosin, monesti kun tuollainen tunne pelatessa löytyy, niin myös tuota tulosta syntyy vähän niinkuin sivutuotteena. Ja siinä samallahan sitten tulee nautittua Suomen luonnosta ja (ajoittain) kauniista säästä.
Itse harjoittelen aivan liian vähän siihen nähden millaset halut on joka kiekalla pelata hyvää golffia.
Tyhmästä päästä kärsii….. . Ehkä ens talvena sit tulee käytyä väh kerran viikossa hakkaamassa palloja verkkoon/simulaattorikankaaseen, ja himassa puttailtua siinä tulevan esikoisen telmiessä nilkassa kiinni. Ja varmaan punttisalillakin tulee käytyä viikottain. Hmm…………….
Nojoo. Jokatapauksessa golf on ihan sairaan kivaa….monesti. Suomen talvi vaan pitää huolen siitä, ettei makiaa mahantäydeltä.
Prboy, ilmeisesti sinulla itselläsi ei ole pieniä lapsia :o)? Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kyllä sanoa, että…
kuinka moni vaimo hyppii riemusta kiljuen, kun se siippa hilpaisee golf-kentälle vaikkapa VAIN kolme kertaa viikossa ja se vaimo-kulta jää kotiin niiden lasten kanssa. Entäs se mies-parka, joka joutuu jäämään kotiin lasten kanssa -utopiaa ;o).
Ihan pienen vauvan kanssa vielä varmaan onnistuukin – pikkuinen vetäisee äkkiä neljän tunnin päiväunet ja mummot ja kumminkaimat ym. mahdolliset hoitajat pääsee melko helpolla – jos on ns. kiltti vauveli
Itse nyt muutaman vuoden golfia ’harrastaneena’, voin sanoa, että tämä on ensimmäinen kesä, jolloin ei ole suuremmin tarvinnut varsinaisesti ’lastenhoitoa’ järjestää omien kierrosten ajaksi. On riittänyt, että tytöllä on ollut joku kaveri ja ikää neidillä on nyt jo 12 vuotta.
Käytännössä pelaamiseen menee kuitenkin melkein koko päivä. Matkat mukaan lukien sen 6-8 tuntia saa kevyesti menemään, jos ei halua kaasupoljin punaisena ja kengännauhoja vasta ykköstiillä solmien kentälle kiirehtää. Joten ei tämä oikeasti ole kyllä pienten lasten vanhempien harrastus – valitettavasti.
Ok ja se tasoitus on alle sen 36 ;o).
Nimetön-’Jos tarkoituksena on vain jutella mukavia tuttujen kanssa luonnon helmassa, niin miksi ihmeessä raahata sinne mukaan mailoja ja sohia niillä kymmeniä kertoja viiden tunnin aikana ja sanoa vielä nauttivansa siitä, että palloja hukkuu vähän väliä milloin veteen, milloin metsään tai pöpelikköön, jos ne nyt ylipäätään lentävät mihinkään.’
Jonkun tour-pelaajan näkökulmasta toi em. kuvaus on kuin suoraan sun kierrokselta, joten sä voisit ehkä sen mielestä lopettaa sen pallojen sohimisen ja hukkaamisen ja ruveta harrastamaan vaikka sitä sauvakävelyä. Olettaen, että sillä tour-pelaajalla on samanlainen asenne muita golfareita kohtaan kuin sulla. Se onnistumisen ja epäonnistumisen rajakin kun on niin subjektiivinen asia.
Älä myöskään yleistä asioita ja luokittele ihmisiä omien kokemustesi perusteella. Esim. jos jollain on pienille lapsille hoitaja kierroksen tai harjoittelun ajaksi (vaikka ne isovanhemmat), niin jollain toisella ei vaan ole ja sillä sipuli. Jokaisella on omat elämäntilanteensa ja valintansa, joten pidä sinä mölyt mahassasi äläkä tuputa muille omia keittiöfilosofioitasi.
Vaikuttaa kai kaikkiin harrastuksiin se, että on lapsia? Aikaa ei ole niin paljon kuin ennen. Itselläni on 1,5 vuotias poika ja kyllä se ’rajoittaa’. Kysymys onkin priorisoinnista. Tunnin harjoittelu vastaa lyöntiharjoittelumielessä hyvinkin täyttä golfkierrosta.
Se kai se suurin ongelma on että ihmisten pitää saada tehdä niin montaa asiaa yhtä aikaa. Tai siis harrastuksia pitää olla monta. Itselläni on tällä hetkellä perheen ja mökkeilyn lisäksi vain tuo golf harrastuksena. Kyse on fokusoinista. Ikinä ei tule hyväksi missään jos ei keskity yhteen asiaan kerrallaan (poislukien tietenkin superlahjakkuudet), varsinkin jos aikaa on rajoitetusti.
’Miksi pitää liioitella? Missä minä kehotin jättämään työn ja perheen. Kuinka monta prosenttia suomalaisista työssä käyvistä on duunissa kesät talvet aamuseitsemästä iltayhdeksään? Sellaisia kyllä varmasti löytyy. Itsepähän ovat oravanpyöränsä valinneet. Tavallisella työssäkäyjällä on Nyky-Suomessa kosolti vapaa aikaa.’
Varmasti monilla on runsaasti aikaa, mutta se mitä sanoin ja tarkoitin on, että _kaikilla_ sitä ei kuitenkaan yllin kyllin ole. Joku tekee pitkää työpäivää omasta halusta ja työnilosta, joku ahneuksissaan, ja joku sen takia, että perheelle ei muuten saa levitettä leivän päälle. Kyllähän tässä pitkälti on kyse omista prioriteeteistä ja elämäntilanteesta, mutta asian ydin onkin se, että onko heillä, jotka uhraavat suurimman osan ajastaan johonkin muuhun (syystä tai toisesta), oikeus harrastaa golfia omalla tahdillaan, silloin kun he haluavat – oli se sitten vaikkapa 5 tai 18 kierrosta kesässä – ilman, että heidät luokitellaan tumpeloiksi, jotka ovat kentällä muiden tiellä? Puheena oleva Lassin kolumni ei tällaista ihmisten erilaisuutta ja tavoitteiden erilaisuutta huomioinut minusta ollenkaan.
Itse olen erittäinkin kilpailuhenkinen mutta silti kummastuttaa ja samalla ärsyttää ahdasmielisyys josta ei näköjään vapaa-ajan harrastuksissakaan pääse eroon. Homma vaan on niin että jos pelikausimaksut tms. velvoitteet on hoidettu ja kentän tasoitusrajat yms. antaa myöden, kentälle menoa ei ole mitään perustetta kieltää. Siis myöskään moraalisesti. Motiivit harrastaa on useinkin moninaiset ja kuka onkaan sanomaan mikä niistä on toistaan parempi? Eiköhän monikin meistä joudu toimeentulonsa eteen polttamaan kynttiläänsä kirkkaamalla liekillä kuin oikeasti olis kapasiteettia joten miksi kärventää sitä myös toisesta päästä – vapaa-ajalla? ’Relax – it’s just a game’ on uusi slogani ison veden takana junnulätkässä ja sopis aika hyvin myös tähän.
Ei niistä oikein kumpikaan hymyilyttänyt. Tilander yritti tietysti selitellä että oli kirjoittanut ’tahallisen raflaavasti’ (vai mikä se sanamuoto nyt olikaan), mutta totuus on, että mies mokasi.
Saahan sitä olla arvostelu- ja ajattelukyvytön (se ei ole rikos, vaikka pitäisikin olla), mutta kannattaa myös miettiä missä ja kenelle päätään aukoo. Tilanderin tölväisy kuitenkin koski todella suurta joukkoa, joten reagointi oli aivan odotettua. Oli vastauksista ja reaktioista mitä mieltä tahansa.
Mielestäni Tilander mokasi pahemman kerran, koska ei miettinyt kahta kertaa. Lisäksi vastineessa ei ollut mitään aikomusta pyytää anteeksi niiltä, jotka pahoittivat mielensä kirjoituksesta (eihän se anteeksi pyytäminen tarkoita, että on muuttanut mielipidettään) vaan piti ruveta perustelemaan ja kiertelemään. Kun on paskat housussa niin eivät ne selittelemällä sieltä mihinkään katoa. Itse en kolumnista suuttunut vaikka kuuluin pitkään tähän tumpeloiden suureen joukkoon (2 vuotta). En vain viitsinyt päivittää tasoitustani, koska kierroksien tasaisuus vaihteli suuresti ja siten tasoitus ei olisi vastannut pelini tasoa.
Hyvää golfsyksyä kaikille
Prboyn tapaan minua ihmetyttää tämä golfkierroksesta nauttiminen vaikka peli menisi penkin alle.
Kuten useaan otteeseen on sanottu, golfin harrastamiseen löytyy monia syitä. Eri motiivit ajavat ihmisiä kentälle huitomaan tuota pientä palloa. Kuitenkin itse löydän jokaisen järkevän motiivin takaa linkin tuohon golfin perusajatukseen eli siihen, että kenttä kierretään mahdollisimman pienellä lyöntimäärällä.
Usein kuulee, että golfia pelataan liikunnan takia, mutta jos jollekin alle kymmenen kilometrin kävely neljään tuntiin on liikuntaa, niin voi miettiä olisiko joku muu harrastus parempi. Golfin pelaaminen hyvän seuran takia on myös yksi yleisimmistä syistä, mutta taas voi miettiä sitä, että eikö voisi hakea hyvää seuraa muualta. Mutta jos saa sen nautinnon itse golfista, niin minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa se nautinnon saaminen ei liittyisi hyvään ja onnistuneeseen peliin, joka taas liittyy siihen, että käytetään mahdollisimman vähän lyöntejä yhteen kierrokseen. (Oman lajinsa muodostavat sitten statuksen takia golfia pelaavat, mutta tuosta tekopyhästä porukasta ei sen enempää…)
Minä en allekirjoita Tilanderin kommentteja kokonaisuudessaan, mutta sieltä löytyy hyviä ideoita. Ihmisillä on erilaiset elämät ja tämän takia joku pelaa vähemmän ja joku pelaa enemmän. Kuitenkin näen, että kaikilla voisi (pitäisi) olla sama minimitavoite eli tasoituksen tiputtaminen alle 36:n.
Tähän pelaajien tasoon liittyy monta asiaa. Elämän tilanne on yksi niistä, mutta suurimmaksi asiaksi nostaisin kuitenkin green cardin suorittamisen/myöntämisen. Asia on todella yksinkertainen: Jos gc:n saamiseksi vaadittaisiin parempaa taitoa (kuin nykyään), niin tuloksena olisi automaattisesti pelaajia, joille tuo tasoituksen laskeminen alle 36:n olisi paljon helpompaa. Näin toimittiin silloin, kun minä suoritin oman korttini…
NimetönNoh. Joku jonka ei olisi joittenkin mielestä pitänyt laittaa ajatuksiaan paperille ilman asiantuntiamaista opastusta alkoi kommentoida pelaajista joitten ei hänen mielestään kannattaisi tulla kentälle ilman asiantuntian opastusta. Näin siinä sitten käy. Heh oliko tarpeeksi epäselvää? Niin oli tarkoituskin 🙂 Ei pahalla kuitenkaan. Ajattelin vaan havainnollistaa asiaa.
Kiinostaisi tietää, kuinka moni tälle palstalle kirjoittavista ei ole esim. neljäntenä pelivuonnaan saavuttanut tasoitusta 36 tai alempi?
Ei ne kirjoittele täällä :o).
Vastaan molemmat. Tai kanada.
Kyllä minulle on toisinaan käynyt niin, että olen nauttinut kierroksesta, vaikka peli olisi mennyt penkin alle. Esimerkiksi ulkomailla hyvässä seurassa, kauniista maisemista ja liikunnasta nauttien. Yksittäiset onnistumiset ovat lämmittäneet, vaikka kierrostulos on lähelle 100 painunutkin.
NimetönVajaa pari kuukautta meni aikanaan tuohon ’maagiseen’ suoritukseen. Siitä huolimatta en jaksa sulattaa jotain jakoa oikeisiin ja vain muka-golfaajiin. Jos tosiaan velvoitteet ja maksut on kunnossa, peli etenee ja etiketti on hanskassa, niin mitä h…ttiä se meille kenellekään kuuluu, kuinka usein, millä tasoituksella ja minkäkin asteista nautintoa kokien kukakin pelaa, p..kele!! Ja mikä ihmeen autuaaksi tekevä asia se 36:n tasoitus sitten muka on?
Tässä voisi viitata ’Onko golfin suosio hiipumassa?’ -keskustelussa esitettyyn tarpeeseen saada enemmän 6/9 reikäisiä kenttiä ns. pikapelaamiseen. Olisi pienempi kynnys lähteä, olisi aikaa lähteä useammin, olisi helpompi saada kotiväen hyväksyntä lyhyemmälle poissaololle ja lopputuloksena peli parantuisi ja nopeutuisi, koska pelirutiini pysyisi kohtuullisella tasolla. Prolla käyntikin olisi järkevämpää, koska oppeja pääsisi useammin soveltamaan käytäntöö ennen kuin ne unohtuvat tyystin.
P.S. Marde ja Prboy + muut lapsiperheen arjesta tietämättömät viisastelijat voivat jättää kommentoimatta tätä viestiä.
Tilander on oikeassa.
Golflehdessä kirjoittavat valittajat ja täällä kirjoittavat valittajat, samoin kuin klubien terasseilla Tilanderia mollaavat ovat väärässä.
Tumpelot tekevät muiden pelaamisen hankalaksi, koska eivät ole vaivautuneet opettelemaan peliä kunnolla. Tumpelot eivät yleensä ole vaivautuneet opettelemaan myöskään sääntöjä, eivätkä etikettiä, seurauksena hidas peli.
Jos pelaa vain muutaman kierroksen kesässä, niin miksi yleensä pelaa ollenkaan.
Tämä asia näyttää olevan monelle arka ja argumentointi sen mukaista. On naurettavaa väittää, että huonosti pelaaminen olisi muka hauskaa, ja että kaikki eivät muka haluakaan pelata paremmin (happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista!). Varmaan on mieltäylentävää vetaista pari hutia ykkösen tiillä ja jatkaa matkaa parinkymmenen metrin topeilla ja duffeilla muutamien lähtöaikaansa odottavien ryhmien katsellessa toimintaa lähietäisyydeltä.
Pankaahan tumpelot pelitaitonne harjoittelemalla alle 36:n tasoon ja lopettakaa selittely ja tekosyihin vetoaminen.
Muuten melkein samaa mieltä Chip Greensiden kanssa, paitsi että paskasti pelaaminen voi olla oikeastikin hauskaa. Varsinkin kännissä. (Tämä ei tosin tarkoita sitä, että minä pelaisin kännissä, vaikka on niin saattanut joskus tapahtuakin, en vaan muista. Joka tapauksessa olen tällä hetkellä melkein selvin päin, enkä ole pelaamassa. Mutta hyvää peliä, siis futista, katsoin telkusta.) Fakta on kuitenkin se, että minä olen pelannut joka ikisen golfkierrokseni paskasti, vaikka omasta mielestäni olisinkin pelannut hyvin. Niin on suurin osa kavereistanikin. Mittatikkuna toimikoon joku Duvalia parempi.
Tasoituksella 8.8 (kilpailu) ja pelikierroksia n. 130/v sanoisin ,että asioilla on puolensa ja golfkentät kuuluvat kaiken tasoisille pelaajille, eikä vain vanhoille öky öykkäreille, joita jokaiselta kentältä tuntuu löytyvän. miten muuten voisi kehittyä sellaiseksi muista piittaamattomaksi koko kentän omistavaksi Peluriksi jos ei pääsisi edes pelaamaan ? Kyllä monen glubin seniorin pitäisi vähän mennä itseensä ! Itse vasta 45v ja kovasti vastustan kehitystä!
Miten voisi kehittya?
No esmes kovasti markkinoimallani tavalla: 9 reikaisia ratoja kunnon harjoitusalueiden kera.
Mita meikalaiseen tulee, nyt kun opetan myos alottelijoita lajin pariin, niin katson kylla helposti lapi sormien sita jos ja kun ei osata viela/edelleenkaan kunnolla pelata. Golfin ku pitais olla hauskaa kaikilla tasoilla. Mutta se mita ma en ymmarra, usein alottelijoiden ja korkeahandaristen pelaamisessa, on se, etta etiketin perusteetkaan ei ole hallussa. Ja keta tasta syyttaa paitsi sita alottelijakurssin pitajaa/’prota’, joka ei painottanut tata asiaa tarpeeksi. Ripea eteneminen (ei pida sotkea kiirehtimiseen), edessa olevan ryhman kannoilla pysyminen, bagin/karryn paikka griinilla oltaessa ja tuloskortin merkkaamisen oikea paikka. Naista nousee nappyja ja naihin kiinnitan AINA huomiota kun alottelijaa kentalle ekoja kertoja vien.
Kyse on kaikkien viihtyvyydesta, ei vain omasta. Myos pikku joustolla ja hymylla saa ihmeita aikaan.
Toi on just sitä oikeata golf kulttuurin opetusta ja sitä toivoisin noudatettavan enemmän hienoilla kentillämme! Eli riippumatta tasoituksesta pyrittäisiin ripeään (ei hosuminen) peliin ja kaikilla (myös takana tulevalla ryhmällä) on mukavaa. Kaikki vaan reippaasti mukaan ja tiukkapipoiset pelatkoon keskenään.
Olisi mukava kuulla millä asenteella eri tasoiset pelaajat lähtevät pelikierrokselle. Jo alusta alkaen oli tavoitteeni kehittyä lajissa nimelta golf. Jokaiselle väylälle on tavoitelyöntimäärä nimeltään paarluku. Ovelasti ja mielekkäästi myös ns. oma paarluku, tasoituksen antama. Se luultavasti on tarkoitettu moitivomaan jokaisen pelikehitystä ja tavoiteasettelua. Jos edellä olevalla ei ole merkitystä pelisuoritusta aloitettaessa, tuntuu kummalta, että miksi olen tullut tiiaamaan ja lyömään palloa asenteella, että mitä väliä sillä on minne se menee. Saanhan sanoa itseäni golfin pelaajaksi, tai että harrastukseeni kuulu golf. En itse viitsi uhrata vapaa-aikaani, ellei olisi halu oppia aloittamaani harrastusta sille tasolle jolle omat kykyni riittää. Voin vielä jatkaa ns ’peliuraani’ fyysisten voimien vähetessä ( vanhuus tulee ) asettamalla tavoitteeksi opittujen pelitaitojen säilyttämisen , siirtymällä kiltisti pelaamaan vaikka punaisilta tiiltä. Tavoitetta silti unohtamatta. Olen hyvin usein nauttinut pelaamisesta ihan vasta-alkajienki kanssa. Heidän aito onnistumisen ilo onnistuneen lyönnin jälkeen on ollut kivaa seurata. On myös ollut pelikavereina jo vuosia pelanneita, jotka vähät välittää siitä mitä golfin pelaaminen oikeasti on. Silloin ei ole ollut kivaa. Säänöistä viis tai niitä soveltaen mielensä mukaan. Etiketistä nyt puhumattakaan. Näitä asioita funtsien ei mielestäni Lassen kirjoitus nyt niin raflaava ollut. Kunhan halusi keskustelua ja sitä tässäkin nyt käydään. Ilon kautta..vielä on kautta jäljellä ja viheriöt ja väylät pelikelpoisia.
On se kumma, että golfissa kaikkien pitäis pelata alle 20 tasoituksella ja se muka takaisi nopeat kierrokset. Mikä on muuten ihanneaika, joka pitäisi kierroksella saavuttaa. Minä olen kuvitellut, että golfissa pyritään saamaan se pieni pallo siihen aivan liian pieneen reikään eikä aika ratkaise. Itse en ole huomannut tasoituksen ja kierroksen keston välillä olevan selvää korrelaatiota.
Olen itse aloittanut laskettelun koulupoikana 60-luvulla nahkamonoilla ja puusuksilla. Mutta ei tulisi mieleenkään ajaa aloittelijoita pois rinteiltä vain, koska he eivät kykene laskemaan oikolinjaa 45-asteista mustaa kumpareikkoa.
En ymmärrä tätä Tilanderin asennetta.
-
JulkaisijaArtikkelit