-
JulkaisijaArtikkelit
-
”Minkä tasoisen golfarin kannattaa yrittää lyödä samalla tekniikalla kuin huiput?”
Minun mielestä vastaus on: kaikentasoisten.
Suurin osa ei tietenkään osaa tai pysty.
Hyvä golfswingi on tietenkin fyysinen, nopea ja liikkuvuutta vaativa suoritus, mutta sen ei pitäisi olla repivä tai rikkova.
Fyysisten ominaisuuksien ja liikkuvuuden parantaminen parantaa muutakin terveyttä ja elämänlaatua. Harjoittelussa luonnollisesti lähtökohdat ja resurssit huomioonottaen.Mielestäni Patu Erofejeff sanoi hienosti:
Swingissä on kyse voimantuotosta. Voimankäyttö on eri asia. Jos swingissä on tunne että joutuu käyttämään voimaa, on siinä luultavasti jotain pielessä.Kyllähän harrastajien kannattaa käyttää samoja tekniikoita, suoritustasossa on sitten tietysti eroja. Yllättävän vähän on kuitenkin alan lehdistössä käsitelty näitä eri release vaihtoehtoja ja niiden eroja. En ole ainakaan huomannut että kotimaisissa lehdissä ja opetusvideoissa näitä eri release vaihtoehtoja olisi tavalliselle harrastajalle selitetty (pois lukien tämä foorumi jossa asiasta on kirjoitettu).
Tuosta Jordan Spiethistä vielä, niin vaikka lyöntipituuksia on kritisoitu niin draivien keskipituus on ollut tuolla 290-295 jaardia:
http://www.pgatour.com/players/player.34046.jordan-spieth.html/statistics
http://www.golfdigest.com/story/believe-it-or-not-jordan-spieth-is-actually-one-of-the-best-drivers-on-the-pga-tourTuossa esim
Brockwell:
”Minkä tasoisen golfarin kannattaa yrittää lyödä samalla tekniikalla kuin huiput?”Minun mielestä vastaus on: kaikentasoisten.
Pedagokiikan ammattilaiset oikaiskoot, mutta jotenkin kuvittelisin että harjoittelussa —normaalilahjakkuuksilla varustetulla henkilöllä — fokus voi olla 1-2 asiassa kerrallaan. Jos tasoitus on reilusti yli singelin niin kuvittelisi että kannattaisi keskittyä hiomaan jotain muita särmiä, ihan vaikka karkeamotoriikkaa kuntoon…
ArnoldPalmer
Pedagokiikan ammattilaiset oikaiskoot, mutta jotenkin kuvittelisin että harjoittelussa —normaalilahjakkuuksilla varustetulla henkilöllä — fokus voi olla 1-2 asiassa kerrallaan
Tuo on asia jota on toitotettu vuosikymmenet ja tuloksena ka. HCP maailmassa edelleen noin 25…. pitäisköhän ajatella toisin?
Oliskohan ongelma pikemminkin siinä, että kun nuo pari asiaa eivät istu kokonaismielikuvaan, niitä ei oppilas pysty toteuttamaan ja Pron palkka juoksee viikosta toiseen.
Kokonaisuuden ymmärrykseen perustuva opetus taas on kallista opettajalle ja tavallaan raskasta oppilaalle. Sitä kun ei oppilas tarvitse kovin usein, mutta joutuu itse tekemään töitä löytääkseen ”jutun”
Moduulitreeneissä mukana olleet varmaan muistavat monta hetkeä jollin käsi nousi otsalle 😀
Kokonaisuuden ymmärrykseen perustuva opetus taas on kallista opettajalle ja tavallaan raskasta oppilaalle
Nimenomaan kokonaisuuden ymmärtäminen. Jos tämän asian nostaa taas yhdeksi tärkeimmäksi sateentekijäksi hcp 25:ssä niin saattaa keskiverto klubituupparilla ajatus hämärtyä… Eikä sw 70 e/h niin kallista ole kaiken muun rinnalla.
Niin se tekee… hetkeksi. Sitten kun pajunköyden syöttäminen loppuu, alkaa tuo olennainen johtamaan oikean jäljille. EI hetkellisenä oppimisena, vaan pysyvänä ja aidosti editävänä
Tuolla onkin listaa square pelaajista ja Steve Strickerin svingi on kyllä mielestäni erinomainen (vähän liikkuvia osia):
Brockwell: ”Minkä tasoisen golfarin kannattaa yrittää lyödä samalla tekniikalla kuin huiput?”
Minun mielestä vastaus on: kaikentasoisten.
Ensin hieman taustaa. Olen 58 v hieman sydänvikainen ja huonokuntoinen mies, meneillään 32. pelikausi. Tasoitus alhaisimmillaan ollut 6,5 nykyään 12. Sen jälkeen kun kiersin elämäni ensimmäisen kierroksen kesällä 1985, en ole käynyt prolla. Olen kuluvalla kaudella lyönyt rangella alle 100 palloa. En koskaan lue golflehdistä täyden svingin tekniikka-artikkelieta. Tällä hetkellä driven keskipituus on 230 m ja ne pysyvät hyvin pelissä esim Linnan leveillä väylillä; 145 m:stä lyön rauta 8:n ja 100 m:stä SW:n. Tulosongelmat ovat lyhyemmässä pelissä, pituuskontrolli matkalta 60-90 m, chipit ja putit (tyypillinen puttimäärä > 36/kierros).
En ajattele lyöväni sillä tai tällä releasella – jos kohta draiveissa pyrin lyömään puhtaasti lantiota kiertämällä (rautoja hieman aktiivisemmin käsillä) ehkä hieman muutamien vuosien takaisen reverse release -ketjun ”innoittamana”. En ainakaan kuvittele lyöväni ”samalla tekniikalla kuin huiput”. Taannoin sain peliseuraksi Linnassa FT:n kisana valmistautuvan pelaajan, jolla tasoitus +3,5 ja voin kertoa, että hän harjoittaa täysin eri lajia kuin minä (tai kuka tahansa muu yli hcp 4:n pelaaja, jonka kanssa olen pelannut).
Jos et ole alle 20 v ja tähtäämässä kilpagolfiin tosissaan, ensimmäinen kysymys, joka mielestäni kannattaa esittää on: mitkä ovat fyysiset vahvuuteni ja heikkouteni? Luullakseni aika harvat proot lähtevät tästä suunnasta liikkeelle. Tämän jälkeen – kuinka ollakaan – lyöntiä kannattaa kehittää niin, että otetaan hyöty vahvuuksista. Lopputulos voi olla aika kummallinen, kuten lienee minunkin tapauksessani.
Toinen, itselleeni tärkeä asia on osata ”lukea” pallon lentoradasta osuman geometria. Tämä, sinänsä yksinkertainen juttu tuntuisi olevan yllättävän vieras – päätellen monen kanssapelaajan kommenteista epäonnistuneen lyönnin jälkeen. Kuitenkin tuo lentorata on informaatiota, jota käytän itse aktiivisesti hyväksi kierroksen aikana. Ei niin, että pyrkisin kompensoimaan edellisen lyönnin virhettä vaan niin, että seuraavissa lyönneissä painotan lyönnissäni virheeseen liittynyttä ”teemaa”, kuitenkin aina pyrkien samaan perussuoritukseen.
Eli (hieman provokatiivisesti): kehitä oma svingisi, unohda huippujen tekniikka (ellet ole nuori joka tähtää golfin antamaan elantoon kisakentillä, missä taapuksessa voit unohtaa Papan jaarittelut).
Lisäys: oman svingin kehittämiseksi taustamateriaalina esim uunituore Toski & Flick ”How to become a complete golfer” vuodelta 1984. Amazonista näyttäisi saavan hintaa 77 senttiä käytettynä – hyvä sijoitus!
[Tiedän että kaikki esittämäni on naurettavaa, mutta kun joskus takavuosina vänkäsin ts:kin vastaan ja sain siitä jopa itselleni hyödyllisiä ajatuksia, niin menköön nyt näin kesälomakauden kunniaksi. Ja selvin päin.]
Shawn Clementin tapaan release:
Pappa tykki; Jos et ole alle 20 v ja tähtäämässä kilpagolfiin tosissaan, ensimmäinen kysymys, joka mielestäni kannattaa esittää on: mitkä ovat fyysiset vahvuuteni ja heikkouteni? Luullakseni aika harvat proot lähtevät tästä suunnasta liikkeelle.
Koko kirjoituksen kanssa samaa mieltä paitsi että HYVÄ PRO on painonsa arvoinen kultaa. Yritän käyttää aktiivisesti ammattiauttajan apua. Montaa huippuprota on tullut kokeiltua, nyt on sellainen joka sopii omaan oppimistyyliin.
Mainio näkemys vartalonkiertoon, jonka onnistuminen on edellytys releaselle, kuten Kuuman Putterin prookin tietää.
Avauksen kysymys kumpaa releasea on johdatteleva ja se johtaa harhaan.
Alun videossa siis pohditaan kysymystä ”clubface rotation, more or less”? Aiheesta on tutkimustietoa, jonka mukaan kyseinen muuttuja on jatkumo ja jako square vs rollover release on keinotekoinen (joskin mahdollinen).Todellisuudessa mitään rajapyykkiä ei ole mahdollista asettaa ja siksipä esimerkkipelaajat kummastakin ryhmästä ammattilaisia käsittävät aina kourallisen samoja nimiä Furyk, Hunter, Zack..
vs. Luke Rory Jason…Videossa sanotaan hyvin: either is OK. Tosin kaikki muukin siltä väliltä on OK.
Videossa aprikoidaan ”tyylien” eroja perinteisesti: Rollover olisi vaikeampi ajoittaa ja siten tuotttaisi virheitä enemmän, square varmempi, mutta pieni menetys mailanpään nopeuteen.
Mitään näyttöä tälle perinteiselle käsitykselle ei ole.Aiheesta on tutkimustietoa, jonka mukaan kyseinen muuttuja on jatkumo ja jako square vs rollover release on keinotekoinen (joskin mahdollinen).
Jossa mentiin jo täysillä metsään alkuarvojen asettelussa kun kiertymää verrattiin aikaan eikä matkaan. Samoin jäi määrittämättä mittauksen kohteena oleva olennainen alue kunnolla ja sen vuoksikin tulokset heittävät.
Kolmantena isona asiana oli se, että tutkimus ei kyennyt selvittämään sulkeutumisnopeuteen vaikuttavaa lishastyötä ja miten noiden voimien ja mailan massan suhteet vaikuttavat. Eli siitä voi lähinnä todeta kyseisten herrojen tunaroineen taas kerran 🙂
Tässä videossa tiukka mielipide rollista:
Nimenomaan. Mielipide.
Mainittujen ”ryhmien” oleellinen mitattava ero, kuten kirjoituksissa on tullut esille, on mailan lavan ”sulkunopeudessa”.
Tutkimusten mukaan ääripäiden välillä on noin kuusinkertanen ero sulkevan kierron kulmanopeudessa valikoimattomassa aineistossa tuupparista ammattilaiseen.
Kyseinen kulmanopeus on mailan varren pituusakselin ympäri tapahtuva kierto joka on likimäärin lavan kulmanopeuden suuruinen ja suuntainen ennen osumaa.
0-kiertoa tai avaavaa kiertoa mittaustarkkuuden puitteissa lähellä osumaa ei ole mitattu todellisissa lyönneissä, mikä ei poissulje sitä, että sellainen voitaisi saada aikaan.
Mielenkiintoista on se, että pelaajien svingin opiskeluhistoria johtaa normaalisti jakautuneeseen ”releasekirjoon” ammattilaisillakin vaikka välissä on fysikaalinen rajoite eli pallokontakti.
Näyttää että kaikkien vuosien jälkeenkään B ei ole vielä ymmärtänyt asiasta edes perusteita, siten ei myöskään tuosta tutkimuksesta ja sen puutteista.
Avaavaa kiertoa tai nollakiertoa ei voi noilla tutkimuksilla mitata ja tuon kysymyksen myötähän viimeksi jälleen katosit foorumilta vastaamatta siihen. Koitetaanpa nyt uudelleen:
Mikä lyönti tuossa tutkimuksen kuvassa edustaa 0-kiertoa, eli tilannetta jossa pelaaja ei vastusta eikä kiihdytä kiertonopeutta?
Kerrotko myös samalla miten tuossa on mitattu nimenomaan mailan akselin ympäri tapahtuva kiertoliike erona muun liikkeen aiheuttamaan kiertymään ja vielä sen, miltä matkalta tuo kierto on mitattu?
Oma fiilikseni on, että pystyn lyömään sekä enemmän että vähemmän rollaten.
Jos rollaan enemmän, tuntuu että
+ lyönnit on pitempiä
– osumavirheitä enemmän, sivusuunta heittää enemmän
– virheet voi olla sekä hukkeja että slaisseja, sekä vinoja suoriaJos rollaan vähemmän eli enemmän Square,
– lyönnit on lyhyempiä
+ osuma tasaisempi ja suorahkoja lyöntejä enemmän
– hyvä lyönti yleensä fade, virheet slaissi tai joskus suora vasen erityisesti lyhyillä mailoilla
– square-tyyppinen lyönti tuntuu joskus ikävästi vasemmassa olkavarressa (kipu luultavasti säteilee vasemmasta olkapäästä joka ei ole ihan ok)Tiedän että vaikka lyönnissä oleva ero tuntuu itsestä suurelta, ero voi olla todellisuudessa hyvin pieni, ja lyönnin kokonaishahmo melko sama (samat hyvät puolet & virheet)
Ymmärrän jotain urheilutekniikan opettelusta ja opettamisesta, olen pelannut tennistä kilpaa tosin vain B-lk, ja olen myös pitänyt tenniksen alkeiskursseja aikanaan.
***
Golfissa olen nyt tänä kesänä ruvennut chippailemaan takapihalla, max 10 m lyöntiä mutta tuntuu että sitä kautta pystyisi parantamaan tuloksia selvästi, hcp nyt 15 ja uskoisin että muutaman kymmenen tunnin chippi- ja puttitreenillä voisi saada 2-4 lyöntiä pois vielä tämän kesän aikana.B:
Kyseinen kulmanopeus on mailan varren pituusakselin ympäri tapahtuva kierto joka on likimäärin lavan kulmanopeuden suuruinen ja suuntainen ennen osumaa.Lavan sulkeutumisnopeus voi olla systemaattisesti vain silloin saman suuruinen, kuin lavan kulmanopeus, kun varsi on staattisessa asennossa suhteessa lyöntipinnan tangenttiin.
On swingin dynamiikan kannalta järjetöntä mitata lavan asennon muutosta suhteessa varren pituusakseliin, koska sitä pitäisi mitata swingin rotaatiokeskipisteeseen nähden. Sulkeutumisnopeudella ei ole mitään merkitystä osuman tehojen kannalta. Vain lavan ratanopeus korreloi osumassa pallon lähtönopeuteen.
Rolling release on serkkua läheisempää sukua krossaamiselle ja sen vuoksi kenenkään, varsinkaan harrastajapelaajan ei sellaista kannattaisi opetella.
Kuten Kuuma Putterikin asian ilmaisee, osumatarkkuus palloon heikkenee ja sitä myötä kierteiden suunta osumassa muuttuu toistokokeissa – tulee milloin slicea ja fadea, milloin hookia ja drawta, jos tuuri käy.
Stable releasen kuvitellaan hidastavan lavan nopeuksia. Se ei ole totta. Ongelma johtuu siitä, että ei osata oikeaa rytmiä stable releasella lavan kiihdyttämiseksi riittävän myöhään ja vartalo alkaa jo jarruttaa, kun pitäisi kyetä tuottamaan maksimaalisia kiihtyvyyksiä nyrkkeihin.
Seurauksena on nyrkkien nopeuden kasvun sijaan pyrkimys kiihdyttää lapaa osumassa, mikä johtaa käsitöiden lisäämiseen ja samalla lavan asentokontrollin menetykseen.
Arvelen, että Kuuman Putterin olkapääkivut kovempaa lyödessä stable releasella johtuu tuosta rytmivirheestä. Sen sijaan, että vartalo kiihdyttää lapaa loppuun asti, hän yrittää käsivarrella lisätä mailan nopeutta osumassa. Swingissä tuotettuihin nopeuksiin nähden olkapäässä on niin heppoiset lihakset, että nivel joutuu ylimääräiselle rasitukselle alttiiksi.
Jordan Spiethin chicken wingistä olen sitä mieltä edelleen, että hänellä se johtuu pönkän pettämisestä ja siitä koituvana hartiankierron liian aikaisesta hidastumisesta. Kovaa liikkuvien käsien heilahtaminen sisäkehän hidastuttua irti vartalosta pakottaa nostamaan kyynärtäätä nyrkkien kehän supistamiseksi, kun vartalon kierto ei niitä enää vasemmalle vedä.
Rollin, tai crossin tarve rakennetaan jo backswingissä. Jos siellä lapaa kierretään auki 90-lukuisten opetusten mukaisesti – lapa osoittamaan kohti zeniittiä varren ollessa vaakasuorassa matkalla toppiin, tarvitaan sitä neutraloivia toimia.
Rotaatioswingissä ja puhtaassa stable release-laukauksessa lavan kärki on kohdelinjan puolelle kallistuneena suunnilleen niin, että lavan etureuna ja selkärankan kallistuskulma palloon nähden on yhdensuuntainen. Mitään sulkevaa tai juuri avaavaakaan erillistä työtä ei silloin tarvita ja voidaan keskittyä vain vauhdin lisäämiseen mahdollisimman myöhään. Jopa niin myöhään, että se tuntuu jäävän vasta osuman jälkeen saaton puolen kaarelle.
Pappa Tykki:
En ajattele lyöväni sillä tai tällä releasella – jos kohta draiveissa pyrin lyömään puhtaasti lantiota kiertämällä (rautoja hieman aktiivisemmin käsillä) ehkä hieman muutamien vuosien takaisen reverse release -ketjun ”innoittamana”.
Väitän, että tuossa on siemen siihen pituuskontrolliongelmaasi. Jättämällä jalkatyötä passiivisemmaksi ja siirtymällä hartiavetoiseen pitch/chip-pelaamiseen pituuskontrolli paranee verrattuna aktiivisiin käsiin. Ranteet/käsivarret tulisi mielestäni aktivoitua vain lavan asentokontrollin vuoksi ja kaikki voimantuotto – nyrkkien vauhti – tapahtua muilla kehon osilla. Jalkojen ponnistus vain luomaan riittävä vahva tuki kierrolle, jolla pssiiviset kädet saadaan heilahtamaan toistuvasti samaa kehää tuottamaan puhtaita osumia.
Mitä pienempi matka, sitä vähempi jalkatyö.
PP kirjoitti.
”On swingin dynamiikan kannalta järjetöntä mitata lavan asennon muutosta suhteessa varren pituusakseliin, koska sitä pitäisi mitata swingin rotaatiokeskipisteeseen nähden.”Tuo ensin mainittu mittaus antaa tietoa juuri siitä, mikä on tämän keskustelun alkuperäinen aihe.
Siis löytää ”crossaajat/rollaajat” vs. square-riliissaajat.Mittausten tulos ei välttämättä miellytä kaikkia, mikä ei ole tutkijoiden vika.
Minusta olisi ollut todella hienoa, jos olisi huomattu, että ”90 prosenttia huipuista käyttää” eli tulee ennen osumaa nolla-aksiaalisululla tai edes liki, puhumattakaan avaavasta kierrosta.
Toisaalta, saatu tulos voi johdattaa miettimään asiaa uudelta kantilta. Näin ainakin itse olen tehnyt.
Tietenkin voi kaivautua asemiinsa ja alkaa parjata ”tiedemiehiä”, ”tutkijoita” ym.
”Mittaaminen swingin rotaatiokeskipisteeseen” nähden?
Haluatko PP avata tätä hieman?Esimerkiksi määrittämällä swingin rotaatiokeskipisteen.
Prof. Kari Enqvist on lausunut:
Pötypuheet ovat mukavia, koska ne ovat yksinkertaisia, värikkäämpiä ja viihdyttävämpiä kuin totuudet.
Siihen voi yhtyä.
-
JulkaisijaArtikkelit