Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kuinka pitkälle pro…
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Kyse nuoresta suomalaisesta, jo ammattilaiseksi ryhtyneestä miespelaajasta. Kuinka pitkälle arvioitte hänen urallaan yltävän, kun kysyttäessä golfillisia tavoitteita pelaaja vastaa: ’Haluan kehittyä pelaajana ja löytää golfilliset rajani.’ Onko tämä vastaus liki sama kuin tyypillisen suomalaisurheilijan ’Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.’
Vai…
’vain taivas on kattona, katsotaan kuinka pitkälle yllän’ :o)?
Täytyy todeta golfarin puolesta, että eipä ollut kovin välkky kysymyskään. Mitä helkkaria tuollaiseen kysymykseen voi vastata?
Maan tapa on, että latteuksiin vastataan latteuksilla. Kimi Räikkönen, tuo Espoon Sofokles, on todennut, että ’on ihan sama, mitä ne multa kysyy, mä vastaan aina samalla lailla..’
Olisi tietysti virkistävää jos löytyisi rehellinen nuori pro joka toteaisi haluavansa tienata sikamaiset summat rahaa ja sitten viettää makeaa elämää ja ehkä vähän irstailla siinä golfin peluun ohessa…
Eräs pro vastasi erääseen kysymykseen näin:
’Heikkouteni ovat kokemattomuuteni. Myös lauluun pitää saada lisää varmuutta… Haluan jo heti aluksi sanoa, etten ole jättämässä viheriöitä, kuten virheellisesti yhdessä jaksossa väitettiin…’
Rajat ovat siellä mihin ne itselleen asettaa. Jos haluaa vain katsoa kuinka pitkälle kehittyy, niin siitä ei voi kovin paljoa päätellä.
Jos tavoitteet ovat korkealla, niiden eteen pitää tehdä jonkin verran myös töitä. Tyypillisen suomalaisen nuoren pelaajan harjoittelu:
– rangella lyödään driverilla muutama kopallinen palloja silloin tällöin
– raudoilla harjoitellaan hieman
– lähipeliä ja puttia joskus aniharvoin
Tuolla taktiikalla rajat löytyvät aika pian.
Jos esim. lahjakas 15 vuotias ja valmiiksi noin +1-2 händärillä pelaava juniori on valmis tekemään 15-20 vuoden ajan *töitä* 8 – 12 tuntia päivittäin golfuran eteen, niin mahdollisuudet paranee oleellisesti. Tuosta harjoittelusta pitäisi n. 80% tehdä griinillä ja greenin ympäristössä.
Tästä kaikesta harjoittelemisesta/pelaamisesta pitää vielä aidosti nauttia kuin hullu puurosta. Vain huipussaan olevalla motivaatiolla päästään kunnon tuloksiin.
Kiitokset Jylan.
Palutit uskoni siihen, että tällä palstalla esitetään joskus erittäin hyviäkin kommentteja. Juuri noin se menee ja liian usein odotetaan, että tultaisiin ’valmiiksi’ jo nuorena.
Pääsy ET:lle on hyvä alku, ei muuta.
Hohhoijaaaaaaaaa…..Kuinka pitkälle arvioitte hänen isoäitinsä työntävän miesten kuulaa suotuisissa olosuhteissa (+23C, ilman suhteellinen kosteus 75%)?
Mietin tuossa juuri kun broidini kaa pelasimme lokakuussa ens Freamin kantbäginä, sitten Benzin out pääle. Seuraavana aaamuna Ruukki ja Benzin in – kolmantena päivänä taas Fream.
Muasat tuntui hetken . et täät ku tekis vuodessas
vaikka 20 viikkoa peräkkäin
to 18
pe 18
la 1 8
su 18
ma ehkä lepäis , mutta se voi ola myös matkapäivä – elleei pääse jo su lähteeen.
ti ehkä reissupäivä seuraavaan peilpaikkaan tai hyväs lykys käöyt koton
no ke taas harjoittelu kadin kaa uudella kentällä
näitä nyt ensteks 20 viikkoo – mäluulen että
se ei oo kovin kliffaa — ehk
KLIFFEMPAA ON PELAT VAIKKA 3 KLERTAA VIIKOSSA 20 VIKKOO ( KESÄ -HEINÄ – ELO –
SYYS- LOKA KUU ) PELAT VÄHÄN LÖYSEMMIN OSALLSITUU VÄHÄN LÖYSEMPIIN KISOIHIN ,
ELLEI LAHJAT OO ILMEISSET –
SILLOINVOIS KYMMNEN VUOTTA PELAT 30 – 40
TOSISSAAN 20- 30 PUOLITOSISSAAN , MUTTA PARAST KOLOHVI LIENEE SILAI ET PELLAA ENEMMÄN OMAN OHJLEMAN KYUI RAHAOHJELMAN MUKAAN. OMAKS RIEMUKSEEN.
Jotenkin tuntuu, että tulokset voisi ko. ammattilaisella olla paremmat, jos vaikka suoraan sanoisi pyrkivänsä ET:n kymmenen parhaan sakkiin tai jopa ilmoittaisi tavoitteekseen US Tourin pelipaikan ja siellä pärjäämisen. Konkreettiset tavoitteet antavat mielestäni toiminnalle enemmän ryhtiä kuin tuollaiset väljemmät mitäänsanomattomuudet kuin ’teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää’.
Olen kyllä aivan varma, että kaverilla on konkreettisia tavoitteita! Ne vaan pidetään omana ja tukijoukkojen tietona.
Kaveri varmasti myös panostaa golf-uraansa ajallisesti ja rahallisesti paljon, joten eiköhän sillä voisi ansaita työrauhan ja toivottavasti muutaman ihmisen tuen…
Ainakin varmaa pidemmalle ku sa!
Vaikea sanoa, tuo on jonkun muun suuhun laittama. Todelliset tavoitteet voivat olla ihan jotain muuta.
Jylanin muuten asialliseen viestiin haluaisin korjata, että ei harjoittelusta tarvitse nauttia joka hetki. Joskus pitää mennä sietokyvyn rajoilla ja vähän ylikin jos oikeasti haluaa kehittyä ja päästä tavoitteisiin – jopa golfissakin. (vrt. Myllylän suojuoksut). Siihen vain tarvitaan PALAVA HALU PÄÄSTÄ TAVOITTEISIINSA, liian paljon tuntuu vallitsevan käsitys, että ’pitää olla mukavaa’ ja kun golf-kentällä nauttii 8 tuntia päivässä niin pääsee tavoitteisiin.
En usko.
Toisin sanoen uskon, että palava halu päästä tavoitteisiinsa on tuloksellisempaa kuin harjoittelusta nauttiminen. Ei sillä, että siitä nauttiminen olisi pahasta – ei suinkaan, se vain ei KAIKEN AIKAA ole välttämätöntä. Toki sitäkin tarvitaan.
Omasta mielestäni harjoittelu kyllä kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun hessu menee ihan täysin. Hauskaa ei tietenkään voi aina olla ja aika yksilöllistä varmaan sekin koska kannattaa lopettaa.
En kuitenkaan vertaisi sitä Myllylän suojuoksuun. Sellaisen rääkin jälkeen sentään tulee hyvä fiilis ja tietää, että siitä on hyötyä. Siinä vaiheessa kun mikään ei onnistu griinillä tai sen lähellä, niin onko siitä enää mitään hyötyäkään.
Mutta kuten sanottu…varmaan aika yksilöllistä tämäkin…
Jotta tätä rääkki’ä kestää – pitää suojuoksunkin tuntuua hyvältä – kilpailusta – riskeistä jännityksestä täyttyy nauttia – muuuten sitä ei jaksa – ei edes rahasta – ja elämässä täyy olola muutkii assiat kunnossa
– koti ja perhe
– työ ( kolohvin jälkeen )
– ystävät
– harrastukset
– arvot
pelkkä rahanhimo ei riitä missään bisniksessä sanoi jo Walt Disney aikanaan.
Joo, laitoin toki pikkuisen ylimääräistä omaan viestiini. Mikään ei ole aina hauskaa eikä mainitsemani harjoitusmäärätkään aivan realistia, mutta sinne päin kuitenkin.
Selitän hieman tarkemmin mitä tarkoitan hauskuudella/motivaatiolla. Ehkä se idea löytyy jostain rivien välistä.
Maailman ehdottomalle huipulle pääseminen edellyttää valtavaa motivaatiotasoa. Se vaatii kyseiseen lajiin liittyvän lahjakkuuden lisäksi todellista sisäsyntyistä, kaverilla itsellään olevaa ’paloa’ oman lajin pariin. Se tarkoittaa juuri sitä että pitää oikeasti nauttia kaikista oman lajin tarjoamista haasteista, niiden ratkaisemisesta, kilpailuista ja kaikesta muustakin aiheeseen liittyvästä.
Golf’in osalta tämä tarkoittaa että pitää todellakin nauttia pelaamisen lisäksi harjoittelemisesta, esimerkiksi niin että jaksaa vuodesta toiseen puttailla palloja erilaisilla greeneillä, erilaislta matkoilta. Chippailla ruoholta ja bunkkereista, hioa lähipelitaitojaan greenin ympärillä tunnista toiseen. Ja näiden lisäksi vielä paljon, paljon muuta.
Tässä on analogiaa esimerkiksi ammuntaan. Siinäkin pitää nauttia niistä kymmenistä- ja sadoistatuhansista harjoituskierroksista, sekä joka ainoasta onnistuneesta laukauksesta ja kaikesta mitä lajiin liittyy. Harjoituskin pitää tehdä aivan äärimmäisellä motivaatiotasolla. Kilpailua kohden pitää harjoitella suhteella 90-95% harjoitusta ja 5-10% on kilpailusuorituksia. Vain näin saattaa päästä, tuhansien lahjakaiden joukosta maailman huipulle.
Sama koskee muitakin elämän aloja, tiedettä, taidetta, musiikkia, urheilua yms. Kaikilla aloilla maailman huipulle pääsevät lahjakkaimmistakin vain ja ainoastaa ne jotka jaksavat käyttää kaiken liikenevän ajan harjoitteluun sekä itsensä kehittämiseen. Se ei onnistu jollei kyseinen homma ole oikeasti HAUSKAA ja KIVAA!
Ilman omaa äärimmäisen suurta halua, lajista saatua nautintoa ja iloa jne., ei kenelläkään voi riittää motivaatiota maailman huipulle.
Tämä lisäksi täytyy myös muut ympärillä olevat asiat olla kunnossa. Perhe, talous, terveys, ystävät jne. jne. Lisäksi kentät + harjoitusmahdollisuudet ympäri vuoden yms.
Ja sitten vielä..pitää olla paljon hyvää tuuria, jotta onnistumisia sattuu juuri oikeissa paikoissa. Mutta kyllä se siitä..
’Jos et tiedä mihin olet menossa, päädyt johonkin muualle’ sanoi tuossa eräs urheilupsykologi taannoin.
Asia johon tuntuu lajin parissa törmäävän kovin usien. Monissa muissa lajeissa on onnistuttu jo naperoikäisiin istuttamaan haaveita suurten kisojen voitoista, pelaamisesta NHL:ssä tai Euroopan fudisliigoissa. Golfissa tuntuu olevan kovin vähän niitä nuoria, joilla tuo tavoite olisi asetettuna esim. Ryder Cup paikkaan. Vuosien varrella olen tutustunut muutamaan kaveriin, muissa lajeissa tosin, joiden ajatusmaailma on poikennut totutuista kuvioista. Kaikki tekeminen ja ajattelu on suuntautunut vain muutaman vuoden päässä tavoitteena olevaan kansainväliseen menestykseen ja Suomen tasolla tapahtuvia juttuja ovat nämä mestarit kovin vähäpätöisinä pitäneet. No.. tuloksena onkin sitten ollut muutamia maailmanmesteruuksia.
Harjoittelu ei aina ole kivaa, vaan usein raskastakin puurtamista. Menestyjät löytyvät niistä, jotka tietävät tavoitteensa ja jaksavat tehdä tuon raskaankin työn nuo tavoitteet mielessään.
Kun juniorin menestys esim. Aluetourilla, tsemppitourista puhumattakaan nostetaan ansioksi ollaan jo osaltaan romuttamassa pohjaa kansainvälisille kentille menosta.
Toinen asia sitten on, mitä Suomessa voi tavoitteistaan sanoa. Yleensä meillä on tapana ilkkua enemmän vain huipulle tavoitteensa asettaneita ja niistä kertovia, kuin niitä, jotka kertovat yrittävänsä tehdä parhaansa 🙂
Jos tähän keskusteluun ottaa mukaan hieman ’naisnäkökulmaakin’, niin Minni Blomqvist on uskaltanut rohkeasti puhua konkreettista tavoitteistaan eli Solheim Cup -joukkueen paikasta ja pääsystä pelaamaan US Tourille. Toki myönnän samaan hengenvetoon, että naisten puolella näiden tavoitteiden saavuttaminen on varmaan helpompaa kuin miesten vastaavat paikat. Siltikin Minni on piristävästi poikennut tästä perisuomalaisesta ’yritän parhaani, katson mihin se riittää’ -linjasta.
Uskon vakaasti että ’Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.’-menttaliteetti Suomen urheilussa kokonaisuudessaan on syy tilanteeseen missä ollaan tänään (loogista) ja seurauksena siitä on että kukaan ei uskalla mitään tavoitteita julistaa saati sitten niitä tavoitella. Kotoisella ilmapiirillä on tietysti oma osansa, vrt. Suomalainen (mies-)jalkapallo ei koskaan pääse arvoturnaukseen etc.
Mutta eihän ’Teen parhaani ja katson, mihin se riittää.’ ole edes mikään tavoite, konkretia puuttuu tyystin. Siksi näitä komentteja kovin ihmettelenkin (PR ihmiset herätys). Voin myös hyvin mielin todeta etta ainoassa (ja toistaiseksi ensimmäisessä) lyöntipelikisassani pelasin hienot 122 lyöntiä (luet aivan oikein) ja kovin tein parhaani, vaan mihin se riitti? Yllätys yllätys, viimeiseen sijaan. Täytyy sitten olla tyytyväinen kun kaikkeni kuitenkin sinä päivänä tein, mutta mailat oli huonot ja vielä likaiset, tuuli liikaa, flightissa pelikaverit tuijjotti ja mitä vielä..
Kuten useat jo ovat todenneet, paljon se vaatii joka osa-alueelta jos kärkiä lähtee hamuamaan ja silloin pitää pääkopan asiat olla kunnossa jotta kulissien takaista (hikistä) työtä jaksaa joka päivä tehdä. Mutta tavoitteiden vuosi usein jaksaa pidempää kuin ilman. Tuskin Tiikerikään vain lahjojensa takia on #1.
Näistä syistä ennustankin että seuraava Suomen huippu on naapuriketjussa keskusteltu Antti Ahokas, henkiset ominaisuudet ovat kaverilla erinomaiset, vaikka kovin etäältä hänet vain tunnen. Ja vasurit kunniaan!
-
JulkaisijaArtikkelit
Etusivu › Foorumit › Kilpagolf & harjoittelu › Kuinka pitkälle pro…