-
JulkaisijaArtikkelit
-
Onko mitään hyvää kikkaa, ajatusmallia tms., millä saisi estettyä varsinkin kierroksen loppuvaiheessa meikäläisellä esiintyvät pitch-lyöntien duffaamiset? Matolta pystyn harjoitellessa lyömään puhtaasti pitchit kohtuu tarkasti kohteeseen, kuten myös ruoholta. Mutta kierroksella homma tuntuu välillä todella vaikealta.
Samaa ongelmaa itsellä.
Varmoja apuja:
Lyö pitsi riittävän takaa eli pallo nilkkojen keskelle.
Ota asento aina samalla tavalla ja varmista sillä pallon paikka.
Lyö pitsi dead hand strokena eli kierrä kädet vartalolla ja anna mailan hoitaa homma.
Laita paino jo aluksi etujalle ja katso, että lyöt rohkeasti läpi satto pidempänä kuin backsvingi
Tämä on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa kun kierros painaa ja paine jäytää ennen lyöntiä.
Lisäksi:
Pitch ja chip eivät ole tanssitunteja. Pidä lantio paikallaan. Lyö hartiakierrolla.
Ja pidä se pää paikallaan. Mitä ennemmin katsot pallon perään, sitä vähemmän on katsottavaa.
Mä oon yrittäny noudattaa noita Pelzin oppeja ja myös harjoitella. Pitch on varmaan vaikein lyönti lyödä väsyneenä, ehkä juuri siksi että kierroksen loppuvaiheessa on asentova vaikea pitää vakaan, tapahtuu ei toivottua notkumista yms.
Kyllä se varmuus varmaan jossain vaiheessa tulee. Matolta vaan kaikki on niin helppoa, ja hyviä nurmeltalyöntipaikkoja on harvassa. Hemmetti kun joku laittas pystyyn rangen, jossa on kymmenen metrin välein lätkät ja lyöntialustana nurmi.
Luota ittees
ja nosta mailaa lopussa tehostetusti ylös
ihan kuin tiputtaisit multaa päälakees.
Väsyneenä sun jalat passivoituu ja lyönti tapahtuu liikaa hartioiden ja käsien toimesta.
Paino etujalalla, pallon paikka, pää pitäminen paikallaan ym. ovat hyviä perusasoita, mutta ne eivät poista ongelmaa.
Pitchi pitäisi tapahtua jalkojen alustuksella ja keskivartalon läpilyönnillä (huom. silloin hartiat heiluu).
Jos kiinnostaa, niin lue tätä sivuava kirjoitukseni ketjussa ’Svingivinkkejä’.
PS. Älä missään tapauksessa usko sitä, jos joku väittää, että pitchi lyödään vain hartiakierrolla, silloin sä et pääse koskaan irti duffiongelmistasi.
Terve Akseli,
Haluan elämääsi helpottaakseni vahdistaa Fukken näkemystä alavartalon käytöstä pitseissä. Omastakin mielestäni vain käsiä/hartioita käyttämällä saa aikaisesksi vaikeasti kontrolloitavan (pituus + leveys + osuman puhtaus) pitsiswingin. Jos haluat varmistusta asiaan, katso vaikka golflähetyksiä esim. urheilukanavalta tai eurosportilta. Polvikulmien säilymisen kanssa kannattaa olla tarkkana myös.
Vijaylla on hyvä vinkki pitceihin ja chippeihin:
Puuttumatta painonsiirtoon, käsiin tai jalkoihin. Tee svingi niin kuin olet tottunut tekemään. Keskity tuntemaan osuma, läpilyönnissä pidä katseesi pallon paikalla, yritä arvioida tuntuman perusteella tuleeko lyönnistä lyhyt, sopiva vai pitkä. Katso pallon perään vasta kun olet olet sanonut mielessäsi ’lyhyt’, ’pitkä’ tai ’hyvä’.
Osumaan keskittyminen ja siinä pysyminen parantaa lyönnin puhtautta. Toimii.
Itsella tama ongelma mielestani kulminoituu menetettyyn itseluottamukseen joka johtaa pallon peraan katsomiseen…… ja kuten joku jo totesi, silloin ei ole paljon katsottavaa.
Eli luota itseesi ja pida katse pallossa (Partin Vijay-ohje auttanee).
Hyviä vinkkejä. Tänään Sea Golf R (yksi mielikenttä, joka itkee vettä ja lämpöä kuten kaikki muutkin). Pitsi taitaa olla vaikeimmin hallittava lyönti.
Oma vika, pää nousee vaikka viiden metrin päässä nojailee kolme henkilöä mailaansa ja katsoo, mitä pitsaaja tekee.
Toinen vika: varmistelu. Lyö aina perkele läpi. Ja jos pidät pään pallossa, tulos on todennäköisesti hyvä. Kvasiteoreetikon oletus.
Tuo itseluottamusjuttu voi olla yksi syy. Väsyneenä, fiilikset vähän alhaalla, varsinkin jos on tullut sössittyä edellisellä reiällä sitä monesti alkaa hätäilemään. Pitäisi jotenkin saada kaivettua se reenissä aikaiseksi saatu ’ooh’-fiilis tarkan pitch-lyönnin jälkeen.
Eli sen sijaan että alkaa hätäilemään ja yrittää selvitä tukalasta tilanteesta nopeasti voisi olla hyvä laskea kymmeneen ja miettiä mitä oikein on tekemässä.
Aika siihen pallon etsimiseenkin griinin takaa menee…
Jos lyönnit toimivat harjoitellessa hyvin, mutta ei kierroksella, niin lyöntitekniikka sinänsä on ilmeisesti kunnossa ja vika voi olla muualla.
Opettele/etsi sinulle sopivat lyöntiinvalmistautumisrutiinit ja toteuta ne AINA samalla tavalla ennen lyöntiä. Näin sinulla on aina ’tuttu’ tilanne ennen lyöntiä ja lyönti onnistuu varmemmin. Suorituspaineet vähenevät ja ajatus pysyy itse lyönnissä paremmin. Opettele rutiinit harjoitellessa. Ei tarvitse mitään ’pitkää kaavaa’, vaan pari pikkuasiaa riittää. Katso ammattilaisia: heillä on aina samat rutiinit.
14 väylän paikkeila alkavat vaikeudet johtuvat usein myös ravinnon puutteesta — mäilä tyärisee ku eii oo haukaannu 3 tuntiin esim suolaista , jos on kuuma päivä.
aattele ny 3 tuntia laukattu mettässä ja 1 t jälellä.
nälkäsen maila täräjää ja pich väräjää.
Noi duffatut alle 50metrin lyönnit on tullu suht tutuiks itellekkin.
Yks syy niihin lienii se, että niihin ei tuu keskityttyä jostain syystä niin hyvin ku ’täysiin’ swingeihin, ja sillon ihan perusjututkin tahtoo unohtua.
Ja kun noissa ihan lyhyissä lyönneissä tuo swingin nopeus saattaa olla tosi hiljanen, ni sillon toi pienikin duffi aiheuttaa aika lailla epäonnistuneen lyönnin.
Hyvä vaihtoehtoinen tapa suhtautumisessa pitcheihin:
Lyö joka lyönti yhtä kovaa, eli normaalisvingin voimalla. Säätele lyönnin pituutta backsvingin pituudella, mailavalinnalla ja otteen korkeudella.
Useimmiten duffi tulee lyönti hidastettaessa. Täysillä vaan palloon joka tilanteessa!
NimetönItse hommasin 60 loftisen nelosen bouncen omaavan wedgen.Toimii todella hyvin ja oma pitching meno parani ihan kivasti,se on titun wokey muuten.Rundin loppuvaiheessa jolloin ennen myös minulla ilmeni samaa mokailua on ote hommaan nyt vielä tallella.Mutta suurin syy on korvien välissä tietenkin,väsyneenä keskittyminen tietty herpaantuu,siihen sun pitää löytää joku oma juttu millä saat aivot nollille jotta homma toimii koko rundin.Siteeraus a’la Jack Nicklaus’Golf is not a game of skills,i’ts a game of confidence’.Kyllä opit vielä,sitä aiemmin mitä vähemmän otat paineita asiasta.Hyviä rundeja !
Tää on mun henkilökohtainen teoria – saa ampua alas, mutta itse uskon siihen kuitenkin:-).
’Katso palloa’ on mun mielestä huono ohje, vaikka sitä joka paikassa tyrkytetäänkin. Se on monesti sivutuote hyvästä osumassa pysymisessä, mutta se on enemmänkin seuraus kuin syy. Koittakaapa seuraavaa testiä: Ottakaa osumahetken asento ja katsokaa palloa. Suoristakaa selkäkulmaa niin, että mailan lapa on täystoppi asennossa lavan alareuna pallon keskikohdan tasolla. Pystyttekö edelleen katsomaan palloa? No problem. Vaikka kuinka katsoisi palloon, niin jos niskanikama ei swingin aikana pysy oikealla korkeudella, niin osumat eivät ole puhtaita. ’Katso palloon’ ajatus vaan jäykistää swingin. Parempi mielikuva on ’pidä niskanikama samalla tasolla läpi swingin ja pyörähdä sen ympäri’.
Jos duffit eivät ole esim. rangelle koskaan ongelma, niin homma saattaa olla kyllä kiinni korvien välistä. Yksi duffi syö itseluottamusta ja sitten yrittää lyödä vähän varovaisemmin, ei kiihdytä mailaa kunnolla ja voila…Tuttua, ainakin huonoista keväisistä makuista.
Itsellä duffeja tai muuten sössittyjä pitchejä tulee helpoiten hiukan vajaissa lyönneissä, kun on epävarmuutta lyötävästä matkasta ja se hiipii lyöntiin asti. En silti usko tuohon täysiä lyömiseen paikasta kuin paikasta; tosin on varmaan henkilökohtaista.
Ja Pakin kanssa samaa mieltä – pään pitäminen paikallaan-vinkki on jäykistänyt ihmisiä enemmän kuin Viagra.
Ei pitsia pitais duffata, jos a) pallon paikka on oikea (oikean jalan tuntumassa) b) paino on hieman enemman vasemmalla jalalla, c) ei tuo mailaa ulkoa palloon (oikea liikerata) ja kee) katse pysyy siina pallossa.
Pitsiesi mittoja (taakseviennin syvyytta) pitaa sitten harjoitella kovasti ja hienosaantona loppuun, spinnin voimakkuutta voi saadella lapiviennissa lavan asentoa muutellen.
Kasivarsien lihakset ja hartiat rentoina.
David Leadbetter on todennut: – Olen nähnyt golfklinikoillani kymmeniä tuhansia golflyöntejä, mutta en vielä koskaan yhtäkään sellaista, jossa pelaaja ei katsoisi palloa.
Lähipeli on paljon psyykestä kiinni, se on totta.
Siitäkin huolimatta duffi voi iskeä, vaikka se rangella juuri puoli tuntia sitten olisi toiminut kuinka hyvin tahansa, vaikka katsoisi palloon, vaikka olisi henkisesti vireä, vaikka pitäisi nikamat samalla korkeudella, vaikka uskoisi itseensä ja vaikka pitäisi painon etujalalla.
Pitchin osuma-alueella toimivat samat lihaskäskyt kuin normaalilyönnissäkin (tahdonalaisesta toiminnasta riippumatta). Jos pelaajalla on taipumus duffailla lähipelilyöntejä, kannattaa pysyvää korjausta hakea sieltä mistä täydessä svingissäkin mättää. Esimerkiksi vasemman ranteen taittuminen sisäänpäin (yhdessä vasemman käsen koukistamisen kanssa) on jonkin moinen ongelma 90 %:lla pelaajista. Se sama liikeosa kummittelee myös lähipelissä saaden aikaan tahdosta riippumattomia koukkauksia maahan ennen palloa.
Suosittelen käyntiä sellaisen pron luona, jolla on vähintään kansallisen huipputason pelitausta takanaan. Nimittäin ’Vierumäellä koulutetuilla proffilla’ on jokaisella itselläänkin sama ongelma, eikä ne osaa sitä korjata.
Kiitos hvyistä vinkeistä. Hauska muuten huomat, miten joillekkin gollfi on tekniikkaa ja joillekkin jotain muuta…
Sellaista tänään rangella mietin että miten porukka käyttää ranteitaan pitch lyönnissä. Chipissähän ne on kohtuu passiiviset ja ’jämäkät’, ainakin mulla ja joidenkin oppien mukaan.
Tänään kuitenkin rangella tuli hupailtua ja lyötyä aivan lötköilläkin ranteilla. Maila myötäsi taaksevienneissä ja kädet saivat mailan kera aikaan hirveän piiskansivalluksen (tosin pistin ekstrapoveriakin kehiin).
Wetkeillä on kiva kikkailla.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)
Esillä 22 viestiä, 1 - 22 (kaikkiaan 22)