Muutamat suomalaiset kentät ovat pyrkineet, yleensä ilman parempaa tietoa, liittämään sanan links omaan kenttäänsä. Ensimmäinen taisi olla Yyterin kenttä Porissa, jossa tosin yksi reikä eli kentän ensimmäinen, perustettiin mereltä päin tuulleen hiekan päälle, mutta jossa loput 17 ovat aivan kaikkea muuta. Oma lukunsa ovat sitten nämä soraharjuille perustetut kentät kuten esim. Kalajoki, Alastaro tai vaikkapa Vierumäen Cooke. Muistan ainakin Alastaron verranneen mainonnassa itseään perinteisiin links-kenttiin. Kaikki mainitut voivat kyllä onnitella itseään loistavasta maapohjan valinnasta, mutta pelkkä hiekkapohja ei vielä oikein riitä edes links-tunnelmaan. Pelasin Vuosaaren kentän ensimmäistä kertaa loppukesästä 2001 ja eräässä, heti sen jälkeen kirjoittamassani kolumnissa totesin, että: ”välillä tuntui aivan siltä kuin olisin ollut Skotlannissa”. Kentän muodot, sen puuttomuus ja avaruus saivat tämän, suuren ja korkean kaatopaikan päälle perustetun kentän, tuntumaan melkein aidolta. Muistan samalla varoittaneeni seuraa pilaamasta hienoa tunnelmaa esim. puuistutuksilla. Vuosaarelaiset ovat sittemmin varmasti itsekin käyneet Skotlannissa ja löytäneen yhtäläisyyksiä oman kenttänsä ja aitojen linksien välillä, innostuneet aiheesta lisää ja panneet lopulta vielä paremmaksi. Vuosaareen haluttiin aidot links-hiekkaesteet ja suunnittelijaksi valittiin alan parasta osaamista eli britti Martin Ebert, jonka osaamista ovat hyödyntäneet jopa useammat The Open-kentät. Työ tuli viime kesänä valmiiksi ja kentän bunkkerit muuttuivat samalla aidoiksi esteiksi, joissa kuten tunnettua ei tarvitse olla kivaa. Vihaamallani haravointikoneella ei, joka puolelta jyrkkäreunaisiin esteisiin, ole helppoa mennä mikä on mielestäni vain hyvä asia. Vuosaaresta löytyy nyt myös St. Andrewsin vanhan kentän kuuluisan Hell-bunkkerin täydellinen kopio eli ainakaan sitä ei enää tarvitse matkustaa Skotlantiin asti bongaamaan. Martin Ebertin vaikutus näkyy ja tuntuu Vuosaaren kentällä muutenkin. Kaikki ylimääräinen ”roina” kuten värikkäät tiiauspaikan taulut, väylän pohjapiirroksineen, ovat poissa ja karheikot rehottavat pitkinä ja takkuisina. Vuosaaren kentän selväksi miinukseksi jää mielestäni edelleen sen surkea reititys, johon syypää tuskin on kentän alkuperäinen arkkitehti Kosti Kuronen, vaan sen itsepäiset perustajat, jotka halusivat klubirakennuksen välttämättä kapean tontin toiseen päähän eli rantaan ja lisäksi myös ysin tulemaan takaisin ”ravintolaan.” Jos klubi olisi viety jonnekin keskemmälle, olisimme kaikki säästyneet, nyt lähes puoli tuntia vievältä ”tyhjältä” kävelyltä.



Vuosaari on linksein kenttä Suomessa ja hyvä sellainen , kun kenttä on Kosti Kurosen hyvän perussuunnitelman jälkeen linksautettu lisää 50 turvebunkkerilla ja floran sekä silhuetin silottelulla. Vettäkin näkyy, jos kattoo 1 , 9 ja 10 välillä Suomen lahdelle. Käykää ihmeessä linksaamassa , etä itekinkoette Vuon linksit faunoineen erik. ketut ja floorineen.