Jokakeväiset golfmessut näyttävät vuodesta toiseen olevan, ainakin, perusgolfarin kannalta katsoen, sopiva lähtölaukaus tulevalle kaudelle. Tähän aikaan vuodesta pidettävät messut ovat ennen kaikkea eräänlaiset golfvälineiden markkinat ja tämänkertainen tapahtuma vain vahvisti tätä käsitystä. Väki pakkautui voittopuolisesti lukuisille, täynnä myytävää tavaraa oleville osastoille ja kassakoneet lauloivat.
Selvästi vähemmälle huomiolle jäivät matkailupalveluja tarjonneet näytteilleasettajat, joita oli paikalla kuitenkin kymmeniä. Harvat miettivät matkailuasioita enää maaliskuussa sillä tämän talven matkat on jo tehty tai ainakin varattu ja tuleva talvi aivan liian kaukana. Paras ajankohta matkailuyrittäjien messutapahtumalle – jotta kauppa kävisi – olisi tietenkin aivan alkusyksy. Ne ulkomaankohteet jotka olivat paikalla oikeaan aikaan, olivat tietenkin lähinaapurimme kuten esim. Baltian maat, joista varsinkin Viron kenttien näyttävä yhteisesiintyminen jäi mieleen. Perinteiset loppukevään suosikkikohteet, Etelä-Ruotsi ja Tanska loistivat kuitenkin poissaolollaan.
Viikonloppu huipentui kuitenkin kotisohvalla, johon jämähdin seuraamaan, Nelosen Prolta, alkuvuoden parasta golftapahtumaa. Hieno asia oli tietenkin nuoren Rory McIlroyn vakaa meno maailman ykköseksi, sekä hänen kylmähermoiset ”hiekalta pelastumiset” muutamalla loppureiällä. Oikeastaan vielä isompi juttu oli mielestäni Tiger Woodsin loistava viimeinen kierros, sekä sen kruunannut eagle viimeisellä reiällä. Feidattu rautavitonen 200 metrin päässä, niemen nokassa olevalle viheriölle ja sen kaukaisimmassa nurkassa olevalle lipulle oli lyönti johon vain Tiger kykenee. Sellaisia nähtiin takavuosina enemmänkin ja nyt taas pitkästä aikaa. Ensi viikonloppuna kovaan kuntoon päässyt Tiger on kova sana vanhalla lempikentällään, Doralin Blue Monsterilla. Sen jälkeen on vuorossa toinen voittoisa areena, Arnold Palmerin Bay Hill ja kuukauden perästä, pääsiäisenä pelattava Masters, josta nyt uskon tulevan herran 15. Major.
